Mitä mieltä kunto-ohjelmastani?

Miten tuo sun rasvaprosentti on mitattu? Tuntuu uskomattoman alhaiselta, kun kuitenkin bmi:si on normaali. Täytyypä sanoa, että en usko.

Vierailija kirjoitti:

Ihan hyvin voit olla jonkun aikaa vaikka tekemättä mitään. Miksi kyselet muilta, että onko tuo liian vähän? Liian vähän mitä ajatellen? Jos elämässä on stressiä ja kiireitä, niin silloin täytyy kuunnella itseään. Liikunnan pitää tuntua hyvältä, eikä pakonomaiselta suorittamiselta.

NI en kyllä voi enkä ole, paitsi jos olen kipeä. Liian vähän sitä ajatellen, mitä kunnostaan huolehtivan taaperon äidin pitäisi jaksaa. Ei liikunta ikinä tunnu pahalta, vaan oman ajan ottaminen siihen kun se on sitten muusta pois. Ap

Jos bmi on 22 ja rasvaprosentti 13,5, niin sulla on tällä hetkellä aivan huikea lihasmassa. Oikeesti. Mulla on sama bmi ja rasvaprosentti 19,5 ja jo näillä luvuilla mulla on näkyvät ja erottuvat lihakset. Jos oot päässyt tuohon tekemällä vain pari salitreeniä viikossa, niin ylläpitoon täytyisi riittää se yksi sali.

Mä siis treenaan 4-5 kertaa viikossa, salia 2-3 kertaa, kahvakuulaa ja crosstraineria/juoksua aerobisena. Mulle 1 lihaskuntotreeni ei riittäis mihinkään, jos haluaisin pysyä tässä kunnossa.

Se että väsyt ja stressaat johtuu kyllä varmasti jostain ihan muusta kuin treenistä. Yleinen elämänhallinnan puute?

Vierailija kirjoitti:

Miten tuo sun rasvaprosentti on mitattu? Tuntuu uskomattoman alhaiselta, kun kuitenkin bmi:si on normaali. Täytyypä sanoa, että en usko.

Vuosia työkseen prosentteja mitanneen valmentajan tekemä pihtimittaus. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan hyvin voit olla jonkun aikaa vaikka tekemättä mitään. Miksi kyselet muilta, että onko tuo liian vähän? Liian vähän mitä ajatellen? Jos elämässä on stressiä ja kiireitä, niin silloin täytyy kuunnella itseään. Liikunnan pitää tuntua hyvältä, eikä pakonomaiselta suorittamiselta.

NI en kyllä voi enkä ole, paitsi jos olen kipeä. Liian vähän sitä ajatellen, mitä kunnostaan huolehtivan taaperon äidin pitäisi jaksaa. Ei liikunta ikinä tunnu pahalta, vaan oman ajan ottaminen siihen kun se on sitten muusta pois. Ap

Ihan tarpeeksi liikuntaa tulee sen taaperon kanssa touhutessa ja muissa arjen puuhissa. Jos ajattelet, että sen lisäksi pitäisi vielä kuntoilla monta kertaa viikossa, olet kyllä ihan hakoteilla. Ellet sitten tähtää jonnekin bikini fitnessiin. Rauhoitu ja anna oman kehosi ja mielesi levätä. Elämä ei ole suorittamista. Huolehdi pikemminkin siitä, että saat riittävästi unta.

Mun mielestä kaikki liikunta on plussaa. Itse liikun joskus vähemmän ja sitten optimaalisissa oloissa enemmän, kuten nyt (urheilen joka toinen päivä). Välillä voi olla niin , että käyn satunnaisemmin kävelemässä, juoksemassa, uimassa tai salilla. Kuitenkin pyrin liikkumaan ympäri vuoden. Jaksat sitä paremmin, mikäli syöt ja nukut riittävästi. Tuo liikunta määrä riittää pitämään aineenvaihduntasi käynnissä. Arkiliikunnalla on iso merkitys. Jos aika ei riitä, kokeile erilaisia tapoja lisätä arkiliikuntaa.

Ehkä mietin asiaa eniten siksi että lapsettomat tutut käyvät salilla, lenkillä ja jumpissa monta kertaa viikossa. Koen siis huonommuutta. Arkiliikunta on tavallaan näkymätöntä, ei sitä voi kirjata miksikään treeniksi, eikä taaperon kanniskelua tai jos vaikka kyykkään taapero sylissä jne..

Muistin bmi:n väärin, se onkin vähän alle 21.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Ehkä mietin asiaa eniten siksi että lapsettomat tutut käyvät salilla, lenkillä ja jumpissa monta kertaa viikossa. Koen siis huonommuutta. Arkiliikunta on tavallaan näkymätöntä, ei sitä voi kirjata miksikään treeniksi, eikä taaperon kanniskelua tai jos vaikka kyykkään taapero sylissä jne..

Muistin bmi:n väärin, se onkin vähän alle 21.

Ap

Jokainen liikkuu niin kuin itselleen sopii. Mulla on kolme lasta ja käyn töissä, mutta ehdin (ja haluan ehtiä) liikkua paljon. Se auttaa mua jaksamaan. Pikkukakkosen aikana ehtii tunnin tehdä kahvakuulalla... tai punnertaa, leukoja, vatsoja... mitä nyt keksiikään. Aina ei tarvi mennä salille.

T.23

Vierailija kirjoitti:

Jos bmi on 22 ja rasvaprosentti 13,5, niin sulla on tällä hetkellä aivan huikea lihasmassa. Oikeesti. Mulla on sama bmi ja rasvaprosentti 19,5 ja jo näillä luvuilla mulla on näkyvät ja erottuvat lihakset. Jos oot päässyt tuohon tekemällä vain pari salitreeniä viikossa, niin ylläpitoon täytyisi riittää se yksi sali.

Mä siis treenaan 4-5 kertaa viikossa, salia 2-3 kertaa, kahvakuulaa ja crosstraineria/juoksua aerobisena. Mulle 1 lihaskuntotreeni ei riittäis mihinkään, jos haluaisin pysyä tässä kunnossa.

Se että väsyt ja stressaat johtuu kyllä varmasti jostain ihan muusta kuin treenistä. Yleinen elämänhallinnan puute?

On kyllä ainakin tunne elämänhallinnan puutteesta koko ajan. Mitä sille tekisi? Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä mietin asiaa eniten siksi että lapsettomat tutut käyvät salilla, lenkillä ja jumpissa monta kertaa viikossa. Koen siis huonommuutta. Arkiliikunta on tavallaan näkymätöntä, ei sitä voi kirjata miksikään treeniksi, eikä taaperon kanniskelua tai jos vaikka kyykkään taapero sylissä jne..

Muistin bmi:n väärin, se onkin vähän alle 21.

Ap

Jokainen liikkuu niin kuin itselleen sopii. Mulla on kolme lasta ja käyn töissä, mutta ehdin (ja haluan ehtiä) liikkua paljon. Se auttaa mua jaksamaan. Pikkukakkosen aikana ehtii tunnin tehdä kahvakuulalla... tai punnertaa, leukoja, vatsoja... mitä nyt keksiikään. Aina ei tarvi mennä salille.

T.23

Lapsi ei vielä keskity tunniksi katsomaan mitään ja joskus on jotain kotitöitäkin tehtävä. Mikä sun kehonkoostumus on? Mulle sopisi liikkua paljon enemmän, mutta jos yritän ylläpitää rankempaa liikuntaohjelmaa, tuntuu etten ainakaan saa mitään muita velvollisuuksia hoidettua. Ap

Vierailija kirjoitti:

Ehkä mietin asiaa eniten siksi että lapsettomat tutut käyvät salilla, lenkillä ja jumpissa monta kertaa viikossa. Koen siis huonommuutta. Arkiliikunta on tavallaan näkymätöntä, ei sitä voi kirjata miksikään treeniksi, eikä taaperon kanniskelua tai jos vaikka kyykkään taapero sylissä jne..

Muistin bmi:n väärin, se onkin vähän alle 21.

Ap

Vähän huolestuttavaa se, että liikunta ei ole liikuntaa, jollei sitä voi kirjata mihinkään. Kun juuri jatkuvasta arjen aktiivisuudesta olisi kaikkein isoin hyöty jaksamisen kannalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä mietin asiaa eniten siksi että lapsettomat tutut käyvät salilla, lenkillä ja jumpissa monta kertaa viikossa. Koen siis huonommuutta. Arkiliikunta on tavallaan näkymätöntä, ei sitä voi kirjata miksikään treeniksi, eikä taaperon kanniskelua tai jos vaikka kyykkään taapero sylissä jne..

Muistin bmi:n väärin, se onkin vähän alle 21.

Ap

Vähän huolestuttavaa se, että liikunta ei ole liikuntaa, jollei sitä voi kirjata mihinkään. Kun juuri jatkuvasta arjen aktiivisuudesta olisi kaikkein isoin hyöty jaksamisen kannalta.

No ei se arkiliikunta kyllä kehitä mitään. Ja sehän on mulla joka tapauksessa pakollista. Ap

Vierailija kirjoitti:

Kerran viikossa tunti kuntosalia mahdollisimman rankasti ja kaksi kertaa viikossa puoli tuntia kuntopyöräilyä.

Lukematta ketjua, kaksi tuntia liikuntaa viikossa ei ole mikään "kunto-ohjelma", vaan normaalia elämää. Mutta tämä vaan mun mielipide, hienoa kuitenkin, että teet edes jotain.

Niin ja onpa tosi kiva vastata kavereille jotka kertovat käyneensä jumpassa/salilla/ lenkillä useita kertoja viikossa että joo mäpä kanniskelin taaperoa taas eilen yhteensä x minuuttia kun enpä oikeasti edes aikaa ottanut. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerran viikossa tunti kuntosalia mahdollisimman rankasti ja kaksi kertaa viikossa puoli tuntia kuntopyöräilyä.

Lukematta ketjua, kaksi tuntia liikuntaa viikossa ei ole mikään "kunto-ohjelma", vaan normaalia elämää. Mutta tämä vaan mun mielipide, hienoa kuitenkin, että teet edes jotain.

No niinpä, tuollaista vastausta hankin. Eli lähes yhtä tyhjän kanssa. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä mietin asiaa eniten siksi että lapsettomat tutut käyvät salilla, lenkillä ja jumpissa monta kertaa viikossa. Koen siis huonommuutta. Arkiliikunta on tavallaan näkymätöntä, ei sitä voi kirjata miksikään treeniksi, eikä taaperon kanniskelua tai jos vaikka kyykkään taapero sylissä jne..

Muistin bmi:n väärin, se onkin vähän alle 21.

Ap

Jokainen liikkuu niin kuin itselleen sopii. Mulla on kolme lasta ja käyn töissä, mutta ehdin (ja haluan ehtiä) liikkua paljon. Se auttaa mua jaksamaan. Pikkukakkosen aikana ehtii täpsejäunnin tehdä kahvakuulalla... tai punnertaa, leukoja, vatsoja... mitä nyt keksiikään. Aina ei tarvi mennä salille.

T.23

Lapsi ei vielä keskity tunniksi katsomaan mitään ja joskus on jotain kotitöitäkin tehtävä. Mikä sun kehonkoostumus on? Mulle sopisi liikkua paljon enemmän, mutta jos yritän ylläpitää rankempaa liikuntaohjelmaa, tuntuu etten ainakaan saa mitään muita velvollisuuksia hoidettua. Ap

Bmi 22, rasvaprosentti 19,5. Kerroinkin jo. Näkyvät ja erottuvat lihakset.

T.23

Ihan hyvältä sun liikunnat kuulostaa, tosin jättäisin kirjan pois kuntopyöräilystä. Keskity mielummin molempiin omalla ajallaan. Saat kuntopyöräilystä parhaan tejon intervallitreenillä ja silloin on vaikeaa lukea samalla. Ja muutenkin kuulostaa sekä liikunnan että lukemisen suorittamiselta eikä nautinnolta.

Taaperovaihe on nopeasti ohi. Meidän lapset tykkäsivät kunyosalin lastenpaikasta ja ainakin meidän salilla on lauantaisin lastenjumppia, josta myös tykkäsivät.

Ja kun lapsi aloittaa harrastuksen, sen aikana voi käydä lenkillä tms. Tai ruokakaupassa tai vaikka lukea kahvilassa.

Ja sitten ne onkin jo kouluikäisiä ja kysyy voisitko sä lähteä kotoa pois, niin että saavat olla rauhassa kavereiden kanssa. Nauti tästä hetkestä ja ole armollinen itsellesi.

No jätän kyllä lukemisen sitten pois, ei mua kamalasti lukeminen nyt edes jaksa kiinnostaa. Kuntopyöräilyn jälkeen taidan aina tehdä 4x15 kahvakuulaheilautusta 12kg kuulalla ja lankkumaksimin.

En osaa nauttia enkä todellakaan olla itselleni armollinen (eli antaa periksi) tässä asiassa.

Ap

Up

Mun mielestä armollisuus itseä kohtaan on realismia ja perheen hyvinvoinnin priorisointia, ei luovuttamista. Ehdit ja jaksat liikkua juuri sen verran kuin suositellaan terveyden edistämiseksi.

Kevään hittiliikuntatunnille osallistumisessa ja pakarasalipäivässä on kyse jostain muusta. Usein tyhjyyden täyttämisestä ja siitä että etsitään elämään suuntaa ja sisältöä tekemällä ruumiistaan temppeli. Maailma on haastava paikka ja elämä saattaa ahdistaa, mutta ainakin voi orjallisesti noudattaa saliohjelmaa ja ruokavaliota ja kokea onnistuvansa edes jossain.

Usein me naiset tosin vaihdetaan saliohjelma tunnollisen äitiyden suorittamiseen ja siinä onnistuminen on käytännössä mahdotonta. Parempaa lahjaa et voi lapsellesi antaa, kuin että opettelet löytämään tasapainon kunnianhimon ja armollisuuden välillä, ja opetat sen myös lapselle.