Lue keskustelun säännöt.
Kun perhe-elämä ja aamut lähinnä vaan ärsyttää! Jo koululaisia.
08.01.2016 |
Kun lomat on ohi ja jokainen aamu taas vaan ärsyttää. Koululaiset eivät löydä tavaroitaan ( jotka siis jo illalla on laitettu/katsottu/käsketty katsoa valmiiksi). Hanskat hukassa (joo, on muitakin, mutta nää uudet siis teillä tietämättömillä). Ulkona kylmää ja pimeää. Miehen herätyskello soi 6.45, kun kenelläkään perheestä ei vielä silloin ole aikomuskaan nousta ylös. Mies nousee sängystä 7.15. Lapset sai tänäaamuna nukkua puol 8iin ja minä menen vasta kympiksi. Mutta siis kukkunut hereillä 6.45:stä.
Ekaluokkalainen tuli meidän sänkyyn kl 3 yöllä, käänsi, väänsi ja puhisi. Eli koko yö mennyt harakoille. Työpaikalla vituttaa jo valmiiksi muutamat naamat. Lasten joululoman aikana ei mitään tällaista ollut. Sai itse rauhassa lähteä töihin, ne ärsyttävät oli lomalla, lasten varusteita ja aikaisia lähtöjä ei tarvinnut stressata. Ja miten toi ukkokin voi olla aamupirteä, kun ensin herättää minut ja sit jää puoleksi tunniksi vielä kuorsaamaan. Aamuisin mulla ei olis mitään halua ja tarvetta nähdä tai edes kuulla perhettäni. Vessajonot (2 WC:stä huolimatta)... Ärsyttää. Aamupalan rippeet ja roskat ja murut...ärsyttää. Voisinpa olla erakkona jossain lämpimässä paikassa ja herätä silloin, kun se mun omaan rytmiin sopii!
Kommentit (60)
Olen tullut siihen tulokseen että itse tässä on laitettava ja passattava aamuisin. Helpointa niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeesti kaikki äänet aamuisin, kysymykset "missä mun", takkuisten hiusten repiminen ja letittäminen... Pistää mun kiukun kuohahtamaan, joka aamu, siis oikeesti.
Mun pitäisi saada herätä rauhassa, käynnistää aamu hiljaisuudessa. Ja mitä hel... tälle voi tehdä. Tätä on jatkunut niin kauan, kun meillä on lapsia ollut. Paitsi lomilla, kun saan rauhassa herätä 9-10 maissa.
Ap
(Ja lapsia 3 alakoululaista)Ei enää hirveästi ole tehtävissä, tuollaistahan se lapsiperhe-elämä on. Sun olisi pitänyt tajuta ennen ehkäisyn poisjättöä että jos haluat rauhalliset, hiljaiset aamut, ei lapsia parane hankkia. Nyt on maito lattialla ja lapset siinä, ja ihan turha haaveilla niistä lapsettoman elämän aamuista. Voit vain yrittää tehdä tuosta elämästä parhaan mahdollisen, jonka voi lapsiperheenä tehdä.
Ps: niille lapsille voi ihan hyvin vastata "en tiedä, etsi itse".
No, mitenkäs ratkaiset sen, jos lapsi ei sitten ehdi koulutaksiin? Meillä sama asia sen suhteen ja syyllisyys olis minulla, jos lapsi ei sinne ehdi? Veikkaanpa, etten saa tähän vastausta.
Sanoin jo, että silloin työnnetään lapsi taksiin siinä kunnossa kuin hän taksin saapuessa on. Itse vastaa sitten seurauksista jos on koulussa yöpaidassa ja ilman kirjoja. Varmasti seuraavana aamuna ne tavarat ja vaatteet alkavat löytyä.
Mutta veikkaampa, ettei teistä mammoista ole tähän, koska se saattaisi aiheuttaa hetkellisesti mamin pikku mussukoille epämukavuutta, ja sitähän ei voi mami sallia, mami mieluummin kärsii ja valittaa ja on marttyyri.
No en tiedä, mille se lapsesta tuntuisi, mutta itseä ainakin hävettäisi että ongelmamme kotona säteilisivät kaikenkansan nähtäville koululle saakka. "Se äiti ei saanut edes lastaan päivävaatteissa kouluun". Tai muut lapset lällättäisivät ja kiusaisivat lastamme, joka kantaisi hinnan oman äitinsä organisointikyvyttömyydestä. Entä jos antaa itselleen oikeuden suhtautua asioihin noin, kun lapsi ei pystykään asian hoitoon? "Antaa niidenvain kiusata meidän lasta, itsepähän ei organisoi asioitaan" Näinkö? Kieltämättä äidin sydämeni murtuisi. Teko kyllä tuntuisi hiukan väkivallalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeesti kaikki äänet aamuisin, kysymykset "missä mun", takkuisten hiusten repiminen ja letittäminen... Pistää mun kiukun kuohahtamaan, joka aamu, siis oikeesti.
Mun pitäisi saada herätä rauhassa, käynnistää aamu hiljaisuudessa. Ja mitä hel... tälle voi tehdä. Tätä on jatkunut niin kauan, kun meillä on lapsia ollut. Paitsi lomilla, kun saan rauhassa herätä 9-10 maissa.
Ap
(Ja lapsia 3 alakoululaista)Mulla on aivan samat fiilikset ap. Oon varmaan erityisherkkä, ehkä säkin oot? Siinä ei melkein auta, vaikka aamuseurana ois enkeleitä, koska kun häiriintyy toisista, niin sitä häiriintyy toisista, olivatpa he millaisia melkeinpä tahansa.
Toisaalta tunnistan itsessäni myös aimo kasan syyllisyyttä. Se saa tuntemaan juuri noin. "On loppupeleissä aina mun syy, jos aamut ei suju". Tää koko ketjukin koittaa syöttää sulle sitä. Inhottavat "realistit", sitä saattaa tuntea itsensä niin vajaaksi ja epävarmaksi, että se sisäinen tunne vain ei parane, tulipa mitä korjausehdotuksia tahansa, koska niidenkin noudattamisen (tai edes yrittämisen) jälkeen asioissa on epätäydellisyyttä ja vikoja ja jos on taipuvainen uskomaan olevansa syyllinen, niin edelleen voi uskoa.Jos ei ajateltaisikaan syyllisyyttä, vaan pelkkää syytä. Syy siihen, että ap:n ja sinun aamut ovat kurjia on se, että teillä on aamuäreyttä. Ette varmaan voi sille paljonkaan, eikä varsinkaan kukaan muu voi sille, että teille aamut on hankalia. Kun keskittyy syyllisen hakemiseen ja osoittamiseen, ei tarvitse miettiä syytä. Jos taas miettii asiaa siltä kantilta, että minua ärsyttää aamuisin ihan kaikki, pystyy olemaan armollisempi niin itselleen kuin muillekin.
No miten niin pystyy olemaan? Jos sen äreyden takia käyttäydyn huonosti, eli huudan ja suutun, niin miksi antaisin jotain armoa siihen itselleni?
No sen takia, että se kuuluu sinun luonteeseesi, se ei ole sinun vikasi, muttei se varsinkaan ole toisten ihmisten vika. Nyt et ota vastuuta siitä, että luonteesi ja rytmisi on tuollainen kuin on, vaan haet syyllisiä muista ihmisistä ja otat myös itsellesi syyllisyyttä siitä, mikä ei ole sinun vastuullasi. Mieti sitä mistä asiat johtuu, ei sitä mikä on kenenkin syytä. Siinä on eroa.
Esimerkkinä tästä käy oman alani jutut, johon liittyy onnettomuustutkintaa, jos jotain vakavaa sattuu. Siinä ei haeta syyllistä, vaan syytä. Sitä miksi näin tapahtui, mitä voidaan tehdä, ettei tapahdu enää. Ja tärkeä osa on se, että ihminen, se joka on tehnyt virheen, myö itse raportoi asiasta. Hän tunnistaa, että nyt tässä kohtaa mentiin syystä tai toisesta vikaan ja tapahtui tämä onnettomuus tai virhe. Aikaisemmin keskityttiin syyllisen etsimiseen, eikä kukaan ollut halukas kertomaan työssä tekemistään virheistä, jos niistä saattoi olla kertomatta, jos ei "jäänyt kiinni". Nyt asiat on paremmin, jokainen tutkinta auttaa porsaanreikien ja virheenpaikkojen tunnistamisessa ja jatkossa välttämisessä. Tämä toimii ihan yksityiselämässäkin, mietitään mitä tapahtui ja miksi, mietitään, mitä tehdään, jos tämä tapahtuu uudelleen ja miten voi välttää, ettei sitä tapahtuisi. Ja myös positiivisiin asioihin. Mietitään, miten onnistuttiin, miten sen voi toistaa.
No etäännytit ratkaisusi kyllä niin kauas siitä, mikä on perhe-elämän virheellisyyttä, kun on suunnilleen luonnehäiriöinen, miten sekin vika sitten korjataan.
Tai okei, raivo tuli kiireestä, mutta olen kyvytön toimimaan kiireessä, enkä voi tinkiä yöunistani, enkä halua mennä ajoissa nukkumaan, koska sitten mulla ei ole koskaan aikaa yksin, jotta voisin herätä ajoissa joitakuita muita, eli lapsia varten. Ratkaisu on se, että mies, joka haluaa herätä lapsia varten saa hoitaa aamut. Ratkaisua siihen, että mä haluaisin muuttaa elämääni joidenkin muiden takia, en ole vielä löytänyt.
Soitin nyt sitten miehelle töihin ja käskin ja komensin oikein kovasti, ettei enää laita sitä puhelintaan aamulla soimaan, jos ei nouse ylös.
Onko meillä nyt hyvä mieli molemmilla? Joo, ei olekaan. Tuskin enää puhutaan tänään :(
On varmasti upea ratkaisu koko meidän perheelle. Ja maanantaina saavat marssia pyjamissaan koulutaksille ilman hanskojaan, ettei vaan kukaan luule että mamma passaa kotona. Itse voinkin maanantaina istua korvatulpat korvissani, peukalo perseessäni ja tuijottaa pimeyteen heräämistä odotellessani.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeesti kaikki äänet aamuisin, kysymykset "missä mun", takkuisten hiusten repiminen ja letittäminen... Pistää mun kiukun kuohahtamaan, joka aamu, siis oikeesti.
Mun pitäisi saada herätä rauhassa, käynnistää aamu hiljaisuudessa. Ja mitä hel... tälle voi tehdä. Tätä on jatkunut niin kauan, kun meillä on lapsia ollut. Paitsi lomilla, kun saan rauhassa herätä 9-10 maissa.
Ap
(Ja lapsia 3 alakoululaista)Mulla on aivan samat fiilikset ap. Oon varmaan erityisherkkä, ehkä säkin oot? Siinä ei melkein auta, vaikka aamuseurana ois enkeleitä, koska kun häiriintyy toisista, niin sitä häiriintyy toisista, olivatpa he millaisia melkeinpä tahansa.
Toisaalta tunnistan itsessäni myös aimo kasan syyllisyyttä. Se saa tuntemaan juuri noin. "On loppupeleissä aina mun syy, jos aamut ei suju". Tää koko ketjukin koittaa syöttää sulle sitä. Inhottavat "realistit", sitä saattaa tuntea itsensä niin vajaaksi ja epävarmaksi, että se sisäinen tunne vain ei parane, tulipa mitä korjausehdotuksia tahansa, koska niidenkin noudattamisen (tai edes yrittämisen) jälkeen asioissa on epätäydellisyyttä ja vikoja ja jos on taipuvainen uskomaan olevansa syyllinen, niin edelleen voi uskoa.Jos ei ajateltaisikaan syyllisyyttä, vaan pelkkää syytä. Syy siihen, että ap:n ja sinun aamut ovat kurjia on se, että teillä on aamuäreyttä. Ette varmaan voi sille paljonkaan, eikä varsinkaan kukaan muu voi sille, että teille aamut on hankalia. Kun keskittyy syyllisen hakemiseen ja osoittamiseen, ei tarvitse miettiä syytä. Jos taas miettii asiaa siltä kantilta, että minua ärsyttää aamuisin ihan kaikki, pystyy olemaan armollisempi niin itselleen kuin muillekin.
No miten niin pystyy olemaan? Jos sen äreyden takia käyttäydyn huonosti, eli huudan ja suutun, niin miksi antaisin jotain armoa siihen itselleni?
No sen takia, että se kuuluu sinun luonteeseesi, se ei ole sinun vikasi, muttei se varsinkaan ole toisten ihmisten vika. Nyt et ota vastuuta siitä, että luonteesi ja rytmisi on tuollainen kuin on, vaan haet syyllisiä muista ihmisistä ja otat myös itsellesi syyllisyyttä siitä, mikä ei ole sinun vastuullasi. Mieti sitä mistä asiat johtuu, ei sitä mikä on kenenkin syytä. Siinä on eroa.
Esimerkkinä tästä käy oman alani jutut, johon liittyy onnettomuustutkintaa, jos jotain vakavaa sattuu. Siinä ei haeta syyllistä, vaan syytä. Sitä miksi näin tapahtui, mitä voidaan tehdä, ettei tapahdu enää. Ja tärkeä osa on se, että ihminen, se joka on tehnyt virheen, myö itse raportoi asiasta. Hän tunnistaa, että nyt tässä kohtaa mentiin syystä tai toisesta vikaan ja tapahtui tämä onnettomuus tai virhe. Aikaisemmin keskityttiin syyllisen etsimiseen, eikä kukaan ollut halukas kertomaan työssä tekemistään virheistä, jos niistä saattoi olla kertomatta, jos ei "jäänyt kiinni". Nyt asiat on paremmin, jokainen tutkinta auttaa porsaanreikien ja virheenpaikkojen tunnistamisessa ja jatkossa välttämisessä. Tämä toimii ihan yksityiselämässäkin, mietitään mitä tapahtui ja miksi, mietitään, mitä tehdään, jos tämä tapahtuu uudelleen ja miten voi välttää, ettei sitä tapahtuisi. Ja myös positiivisiin asioihin. Mietitään, miten onnistuttiin, miten sen voi toistaa.
No etäännytit ratkaisusi kyllä niin kauas siitä, mikä on perhe-elämän virheellisyyttä, kun on suunnilleen luonnehäiriöinen, miten sekin vika sitten korjataan.
Tai okei, raivo tuli kiireestä, mutta olen kyvytön toimimaan kiireessä, enkä voi tinkiä yöunistani, enkä halua mennä ajoissa nukkumaan, koska sitten mulla ei ole koskaan aikaa yksin, jotta voisin herätä ajoissa joitakuita muita, eli lapsia varten. Ratkaisu on se, että mies, joka haluaa herätä lapsia varten saa hoitaa aamut. Ratkaisua siihen, että mä haluaisin muuttaa elämääni joidenkin muiden takia, en ole vielä löytänyt.
Okei, sinun ratkaisusi on siis se, että joku muu tekee asiat eritavalla. Sinun ei tarvitse. Saat kyllä lyödä päätäsi seinään vielä monta vuotta ja keneen silloin sattuu? Sinuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, hei älä nyt ole tuollainen :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeesti kaikki äänet aamuisin, kysymykset "missä mun", takkuisten hiusten repiminen ja letittäminen... Pistää mun kiukun kuohahtamaan, joka aamu, siis oikeesti.
Mun pitäisi saada herätä rauhassa, käynnistää aamu hiljaisuudessa. Ja mitä hel... tälle voi tehdä. Tätä on jatkunut niin kauan, kun meillä on lapsia ollut. Paitsi lomilla, kun saan rauhassa herätä 9-10 maissa.
Ap
(Ja lapsia 3 alakoululaista)Mulla on aivan samat fiilikset ap. Oon varmaan erityisherkkä, ehkä säkin oot? Siinä ei melkein auta, vaikka aamuseurana ois enkeleitä, koska kun häiriintyy toisista, niin sitä häiriintyy toisista, olivatpa he millaisia melkeinpä tahansa.
Toisaalta tunnistan itsessäni myös aimo kasan syyllisyyttä. Se saa tuntemaan juuri noin. "On loppupeleissä aina mun syy, jos aamut ei suju". Tää koko ketjukin koittaa syöttää sulle sitä. Inhottavat "realistit", sitä saattaa tuntea itsensä niin vajaaksi ja epävarmaksi, että se sisäinen tunne vain ei parane, tulipa mitä korjausehdotuksia tahansa, koska niidenkin noudattamisen (tai edes yrittämisen) jälkeen asioissa on epätäydellisyyttä ja vikoja ja jos on taipuvainen uskomaan olevansa syyllinen, niin edelleen voi uskoa.Jos ei ajateltaisikaan syyllisyyttä, vaan pelkkää syytä. Syy siihen, että ap:n ja sinun aamut ovat kurjia on se, että teillä on aamuäreyttä. Ette varmaan voi sille paljonkaan, eikä varsinkaan kukaan muu voi sille, että teille aamut on hankalia. Kun keskittyy syyllisen hakemiseen ja osoittamiseen, ei tarvitse miettiä syytä. Jos taas miettii asiaa siltä kantilta, että minua ärsyttää aamuisin ihan kaikki, pystyy olemaan armollisempi niin itselleen kuin muillekin.
No miten niin pystyy olemaan? Jos sen äreyden takia käyttäydyn huonosti, eli huudan ja suutun, niin miksi antaisin jotain armoa siihen itselleni?
No sen takia, että se kuuluu sinun luonteeseesi, se ei ole sinun vikasi, muttei se varsinkaan ole toisten ihmisten vika. Nyt et ota vastuuta siitä, että luonteesi ja rytmisi on tuollainen kuin on, vaan haet syyllisiä muista ihmisistä ja otat myös itsellesi syyllisyyttä siitä, mikä ei ole sinun vastuullasi. Mieti sitä mistä asiat johtuu, ei sitä mikä on kenenkin syytä. Siinä on eroa.
Esimerkkinä tästä käy oman alani jutut, johon liittyy onnettomuustutkintaa, jos jotain vakavaa sattuu. Siinä ei haeta syyllistä, vaan syytä. Sitä miksi näin tapahtui, mitä voidaan tehdä, ettei tapahdu enää. Ja tärkeä osa on se, että ihminen, se joka on tehnyt virheen, myö itse raportoi asiasta. Hän tunnistaa, että nyt tässä kohtaa mentiin syystä tai toisesta vikaan ja tapahtui tämä onnettomuus tai virhe. Aikaisemmin keskityttiin syyllisen etsimiseen, eikä kukaan ollut halukas kertomaan työssä tekemistään virheistä, jos niistä saattoi olla kertomatta, jos ei "jäänyt kiinni". Nyt asiat on paremmin, jokainen tutkinta auttaa porsaanreikien ja virheenpaikkojen tunnistamisessa ja jatkossa välttämisessä. Tämä toimii ihan yksityiselämässäkin, mietitään mitä tapahtui ja miksi, mietitään, mitä tehdään, jos tämä tapahtuu uudelleen ja miten voi välttää, ettei sitä tapahtuisi. Ja myös positiivisiin asioihin. Mietitään, miten onnistuttiin, miten sen voi toistaa.
No etäännytit ratkaisusi kyllä niin kauas siitä, mikä on perhe-elämän virheellisyyttä, kun on suunnilleen luonnehäiriöinen, miten sekin vika sitten korjataan.
Tai okei, raivo tuli kiireestä, mutta olen kyvytön toimimaan kiireessä, enkä voi tinkiä yöunistani, enkä halua mennä ajoissa nukkumaan, koska sitten mulla ei ole koskaan aikaa yksin, jotta voisin herätä ajoissa joitakuita muita, eli lapsia varten. Ratkaisu on se, että mies, joka haluaa herätä lapsia varten saa hoitaa aamut. Ratkaisua siihen, että mä haluaisin muuttaa elämääni joidenkin muiden takia, en ole vielä löytänyt.
Tummennettuna tuossa se ongelma; et halua, et voi tinkiä.
Siis MINÄ MINÄ ihminen kyseessä. Jos kaikki ei toimi niin kuin MINÄ haluan niin vika on aina vain muissa. Omia toimintapojaanhan ei missään minessä voi muuttaa eihän????
Sun nyt pitää sisäistää se että sä et muuta elämääsi joidenkin muiden takia vaan ITSESI takia. Se että aamut sujuisivat teillä paremmin.
Ja kun teit lapsia jo se VAATI sinua muuttamaan omia tapojasi, joten luulisi sen nytkin sujuvan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap varmaan halusi sympatiaa, mutta nuo kaikki ongelmat on ihan vaan korjattavissa, kun itse on joustavampi.
Jos ekaluokkalainen tulee vanhempien väliin etkä saa nukuttua, mikä estää sinua menemästä ekaluokkalaisen sänkyyn, kun se on kerran tyhjä? Miksi pilaat tulvat päivän jo aamuyöstä sillä että jäät nukkumaan ahtaaseen sänkyyn jossa saat nukuttua?
Ja jos teillä on tuollaiset kiireettömät aamut, niin sehän on herranjumala luksusta. Monien työpäivä on jo alkanut siinä vaiheessa kun sulla vasta mieskään miettii heräämistä, ja lapsia ohjataan kouluun soittelemalla kännykällä vartin välein että miten kotona oikein sujuu. Teillä on aamuisin niin paljon aikaa laittaa asiat valmiiksi ja käydä vessassa ja näin päin pois, että jos se ei suju niin olette vaan nukkuneet liian pitkään.
Aamut voi ottaa sillä asenteella, että menette siitä mistä aita on matalin. Kaikki pakattuna valmiiksi illalla, on se kumma jos ei lapsi löydä vaatetta jos ne kaikki on pinottu tuolille valmiiksi. Aamupalanvoileivät voi tehdä illalla jääkaappiin ja nostaa sieltä pöytään, ei tule muruja eikä sotkuja. Kaiken voi tehdä aamuksi valmiiksi paitsi pestä lapsen hampaat ja kammata hiukset ja niihin ei mene kauaa.
Minusta tuntuu, että olet sillä lailla ylirasittunut, että sulla on masennusoireita joihin tuollainen vittuuntuminen kuuluu. Ei tarvitse olla hyvällä päällä, mutta kestovitutus on jo merkki jostain.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeesti kaikki äänet aamuisin, kysymykset "missä mun", takkuisten hiusten repiminen ja letittäminen... Pistää mun kiukun kuohahtamaan, joka aamu, siis oikeesti.
Mun pitäisi saada herätä rauhassa, käynnistää aamu hiljaisuudessa. Ja mitä hel... tälle voi tehdä. Tätä on jatkunut niin kauan, kun meillä on lapsia ollut. Paitsi lomilla, kun saan rauhassa herätä 9-10 maissa.
Ap
(Ja lapsia 3 alakoululaista)Mulla on aivan samat fiilikset ap. Oon varmaan erityisherkkä, ehkä säkin oot? Siinä ei melkein auta, vaikka aamuseurana ois enkeleitä, koska kun häiriintyy toisista, niin sitä häiriintyy toisista, olivatpa he millaisia melkeinpä tahansa.
Toisaalta tunnistan itsessäni myös aimo kasan syyllisyyttä. Se saa tuntemaan juuri noin. "On loppupeleissä aina mun syy, jos aamut ei suju". Tää koko ketjukin koittaa syöttää sulle sitä. Inhottavat "realistit", sitä saattaa tuntea itsensä niin vajaaksi ja epävarmaksi, että se sisäinen tunne vain ei parane, tulipa mitä korjausehdotuksia tahansa, koska niidenkin noudattamisen (tai edes yrittämisen) jälkeen asioissa on epätäydellisyyttä ja vikoja ja jos on taipuvainen uskomaan olevansa syyllinen, niin edelleen voi uskoa.Jos ei ajateltaisikaan syyllisyyttä, vaan pelkkää syytä. Syy siihen, että ap:n ja sinun aamut ovat kurjia on se, että teillä on aamuäreyttä. Ette varmaan voi sille paljonkaan, eikä varsinkaan kukaan muu voi sille, että teille aamut on hankalia. Kun keskittyy syyllisen hakemiseen ja osoittamiseen, ei tarvitse miettiä syytä. Jos taas miettii asiaa siltä kantilta, että minua ärsyttää aamuisin ihan kaikki, pystyy olemaan armollisempi niin itselleen kuin muillekin.
No miten niin pystyy olemaan? Jos sen äreyden takia käyttäydyn huonosti, eli huudan ja suutun, niin miksi antaisin jotain armoa siihen itselleni?
No sen takia, että se kuuluu sinun luonteeseesi, se ei ole sinun vikasi, muttei se varsinkaan ole toisten ihmisten vika. Nyt et ota vastuuta siitä, että luonteesi ja rytmisi on tuollainen kuin on, vaan haet syyllisiä muista ihmisistä ja otat myös itsellesi syyllisyyttä siitä, mikä ei ole sinun vastuullasi. Mieti sitä mistä asiat johtuu, ei sitä mikä on kenenkin syytä. Siinä on eroa.
Esimerkkinä tästä käy oman alani jutut, johon liittyy onnettomuustutkintaa, jos jotain vakavaa sattuu. Siinä ei haeta syyllistä, vaan syytä. Sitä miksi näin tapahtui, mitä voidaan tehdä, ettei tapahdu enää. Ja tärkeä osa on se, että ihminen, se joka on tehnyt virheen, myö itse raportoi asiasta. Hän tunnistaa, että nyt tässä kohtaa mentiin syystä tai toisesta vikaan ja tapahtui tämä onnettomuus tai virhe. Aikaisemmin keskityttiin syyllisen etsimiseen, eikä kukaan ollut halukas kertomaan työssä tekemistään virheistä, jos niistä saattoi olla kertomatta, jos ei "jäänyt kiinni". Nyt asiat on paremmin, jokainen tutkinta auttaa porsaanreikien ja virheenpaikkojen tunnistamisessa ja jatkossa välttämisessä. Tämä toimii ihan yksityiselämässäkin, mietitään mitä tapahtui ja miksi, mietitään, mitä tehdään, jos tämä tapahtuu uudelleen ja miten voi välttää, ettei sitä tapahtuisi. Ja myös positiivisiin asioihin. Mietitään, miten onnistuttiin, miten sen voi toistaa.
No etäännytit ratkaisusi kyllä niin kauas siitä, mikä on perhe-elämän virheellisyyttä, kun on suunnilleen luonnehäiriöinen, miten sekin vika sitten korjataan.
Tai okei, raivo tuli kiireestä, mutta olen kyvytön toimimaan kiireessä, enkä voi tinkiä yöunistani, enkä halua mennä ajoissa nukkumaan, koska sitten mulla ei ole koskaan aikaa yksin, jotta voisin herätä ajoissa joitakuita muita, eli lapsia varten. Ratkaisu on se, että mies, joka haluaa herätä lapsia varten saa hoitaa aamut. Ratkaisua siihen, että mä haluaisin muuttaa elämääni joidenkin muiden takia, en ole vielä löytänyt.
Tummennettuna tuossa se ongelma; et halua, et voi tinkiä.
Siis MINÄ MINÄ ihminen kyseessä. Jos kaikki ei toimi niin kuin MINÄ haluan niin vika on aina vain muissa. Omia toimintapojaanhan ei missään minessä voi muuttaa eihän????
Sun nyt pitää sisäistää se että sä et muuta elämääsi joidenkin muiden takia vaan ITSESI takia. Se että aamut sujuisivat teillä paremmin.
Ja kun teit lapsia jo se VAATI sinua muuttamaan omia tapojasi, joten luulisi sen nytkin sujuvan...
Tässä oot kyllä kommentoinut jotain muuta kuin mua.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän ap. tuskasi.
Nyt joululoman jälkeen, tämä arki tuntuu aivan helvetilliseltä. Talviaika ainakin itsellä pahentaa vain asiaa. Pimeää, kylmää, väsyttää, palelee ja lapset purnaa vaatteiden kanssa ja kaikki hanskat ja pipot on hukassa, vaikka ne kuinka olisi edellisenä iltana viikattu nätisti siihen paikalleen. Ja kun sitä vaattetta saa topata päälle niin paljon, että niitä hukkaan meneviä vaatteita riittää.Meillä on yksi lapsista vielä erityisen vaikea aamuihminen. Saa raivareita vaatteiden kanssa yhtenään (jos vaatteissa nyppy, painava sauma, tai ihan mitä tahansa). Usein onkin sitten niin, että viittä vaille kun pitäisi kaikkien olla jossakin, katson epätoivoisena naama punaisena parkuvaa lasta, jolla on toinen kenkä jalassa ja muut vaatteet riisuttuna seitsemännen kerran päältä pois.
Ja kyllä olen yrittänyt hänen kanssaan kaiken, pakottamisesta lahjomiseen ja tarratauluihin. Ei toimi, ei.
(lapsi saa apua näihin ongelmiin, mutta aamuraivarit täytyy vain sietää siihen asti, että löydämme toimivia keinoja sen välttämiseen).En tiedä miksi, mutta jotenkin nyt tuntuu erityisen vaikealta. Itse myös stressaan muutenkin lasten kouluaikana. Tuntuu, että nykyaikana vanhemmat vastuutetaan ihan kaikesta ja Wilma piippaa jatkuvasti viestiä kaikenmaailman kissanristiäisistä ja huomenna pitää olla sitä ja tätä mukana, jne. Lomien jälkeen koulu vielä tahtoo olla sellainen virusbakteerilois- pesäke, että on pieni ihme, jos sieltä ei jotakin kivaa vatsatautia pyörähdä kyläilemään.
Rakastan lapsiani, enkä tätä elämääni mihinkään vaihtaisi, mutta arkiaamut (ja arkikin) on välillä lähes sietämättömiä.
Kesälomaa odotellessa ;)
samahan se on että töissä sähköposti tyrkyttää koko ajan kaikkea roskaa, siis oikeat asiat hukkuvat sekaan kun koko ajan tulee jotain jonkun mokailuviestejä, se ärsyttää ihan suunnattomasti, kun ei mietitä mitä lähetetään mihinkin.
Ap, sorry tässä on mennyt varmaan kaksi samanlaisten ongelmien kanssa painivaa sekaisin, vaikka sinä oletkin merkannut viestisi ap:llä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa hieman organisointiongelmalta. Meillä voisi hyvinkin olla samanlaista, jos aamuun ei valmistauduttaisi. Suurin kriisi saattaa aamuisin olla sopivan ponnarin löytäminen. Lapset on opetettu eskari-iästä alkaen tekemään aamutoimet itse, nyt riittää että heidät herätetään ja vain nuorin tarvitsee hiustenlaittoapua. Aamulla on tietty toimintajärjestys: wc, hampaat, pukeminen, hiukset, ruoka, ulkovaatteet, reppu ja taksia odottamaan. Katson illalla kaikki vaatteet valmiiksi, jokaisen omaan kasaansa pukemisjärjestykseen, sekä ulkovaatteet (eteisen järjestys auttaa) ja kerron mitä syövät aamupalaksi. Reput tarkistan heti koulusta tullessa ja läksyt tehdään tietenkin heti eikä illalla. Nukkumaan menemme kaikki ajoissa, koska aamuherätys on meillä jo kuudelta. Tarvitsen itsekin n. 40min rauhaa aamulla, että saan rauhassa pukea ja tehdä aamutoimet, toisaalta saan torkkua aamulla jos ei tarvitse herätä aikaisin.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa hieman organisointiongelmalta. Meillä voisi hyvinkin olla samanlaista, jos aamuun ei valmistauduttaisi. Suurin kriisi saattaa aamuisin olla sopivan ponnarin löytäminen. Lapset on opetettu eskari-iästä alkaen tekemään aamutoimet itse, nyt riittää että heidät herätetään ja vain nuorin tarvitsee hiustenlaittoapua. Aamulla on tietty toimintajärjestys: wc, hampaat, pukeminen, hiukset, ruoka, ulkovaatteet, reppu ja taksia odottamaan. Katson illalla kaikki vaatteet valmiiksi, jokaisen omaan kasaansa pukemisjärjestykseen, sekä ulkovaatteet (eteisen järjestys auttaa) ja kerron mitä syövät aamupalaksi. Reput tarkistan heti koulusta tullessa ja läksyt tehdään tietenkin heti eikä illalla. Nukkumaan menemme kaikki ajoissa, koska aamuherätys on meillä jo kuudelta. Tarvitsen itsekin n. 40min rauhaa aamulla, että saan rauhassa pukea ja tehdä aamutoimet, toisaalta saan torkkua aamulla jos ei tarvitse herätä aikaisin.
Taidat sitten olla kotona päivät jos koulureput jo heti koulun jälkeen tarkastetaan. Meillä työssäkäyvillä on mahdollisuus siihen illalla, kun päivällinen on syöty ja kolmen koululaisen vapaa-ajan harrastuksista kotiuduttu.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tää on meidän normiaamu :(
Ap
No miks se on?
Miksi se klo ei soi 7.15?? Laita se soimaan vasta siihen aikaan, jos mies ei laita..
etsikää ne hanskatjo illalla valmiiksi..
mikset mene ekaluokkalaisen sänkyyn nukkumaan? Tai vaikkapa sohvalle.. eipä häiritsi edes miehen klo6.45.. miten mies herää 7.15 jos klo soi jo 6.45?? Älä sinä ainakaan herätä sitä..
nukutteko kAikki samassa huoneessa josa miehen herätys soi 6.45, paitsi mies itse??
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeesti kaikki äänet aamuisin, kysymykset "missä mun", takkuisten hiusten repiminen ja letittäminen... Pistää mun kiukun kuohahtamaan, joka aamu, siis oikeesti.
Mun pitäisi saada herätä rauhassa, käynnistää aamu hiljaisuudessa. Ja mitä hel... tälle voi tehdä. Tätä on jatkunut niin kauan, kun meillä on lapsia ollut. Paitsi lomilla, kun saan rauhassa herätä 9-10 maissa.
Ap
(Ja lapsia 3 alakoululaista)Mulla on aivan samat fiilikset ap. Oon varmaan erityisherkkä, ehkä säkin oot? Siinä ei melkein auta, vaikka aamuseurana ois enkeleitä, koska kun häiriintyy toisista, niin sitä häiriintyy toisista, olivatpa he millaisia melkeinpä tahansa.
Toisaalta tunnistan itsessäni myös aimo kasan syyllisyyttä. Se saa tuntemaan juuri noin. "On loppupeleissä aina mun syy, jos aamut ei suju". Tää koko ketjukin koittaa syöttää sulle sitä. Inhottavat "realistit", sitä saattaa tuntea itsensä niin vajaaksi ja epävarmaksi, että se sisäinen tunne vain ei parane, tulipa mitä korjausehdotuksia tahansa, koska niidenkin noudattamisen (tai edes yrittämisen) jälkeen asioissa on epätäydellisyyttä ja vikoja ja jos on taipuvainen uskomaan olevansa syyllinen, niin edelleen voi uskoa.Jos ei ajateltaisikaan syyllisyyttä, vaan pelkkää syytä. Syy siihen, että ap:n ja sinun aamut ovat kurjia on se, että teillä on aamuäreyttä. Ette varmaan voi sille paljonkaan, eikä varsinkaan kukaan muu voi sille, että teille aamut on hankalia. Kun keskittyy syyllisen hakemiseen ja osoittamiseen, ei tarvitse miettiä syytä. Jos taas miettii asiaa siltä kantilta, että minua ärsyttää aamuisin ihan kaikki, pystyy olemaan armollisempi niin itselleen kuin muillekin.
No miten niin pystyy olemaan? Jos sen äreyden takia käyttäydyn huonosti, eli huudan ja suutun, niin miksi antaisin jotain armoa siihen itselleni?
No sen takia, että se kuuluu sinun luonteeseesi, se ei ole sinun vikasi, muttei se varsinkaan ole toisten ihmisten vika. Nyt et ota vastuuta siitä, että luonteesi ja rytmisi on tuollainen kuin on, vaan haet syyllisiä muista ihmisistä ja otat myös itsellesi syyllisyyttä siitä, mikä ei ole sinun vastuullasi. Mieti sitä mistä asiat johtuu, ei sitä mikä on kenenkin syytä. Siinä on eroa.
Esimerkkinä tästä käy oman alani jutut, johon liittyy onnettomuustutkintaa, jos jotain vakavaa sattuu. Siinä ei haeta syyllistä, vaan syytä. Sitä miksi näin tapahtui, mitä voidaan tehdä, ettei tapahdu enää. Ja tärkeä osa on se, että ihminen, se joka on tehnyt virheen, myö itse raportoi asiasta. Hän tunnistaa, että nyt tässä kohtaa mentiin syystä tai toisesta vikaan ja tapahtui tämä onnettomuus tai virhe. Aikaisemmin keskityttiin syyllisen etsimiseen, eikä kukaan ollut halukas kertomaan työssä tekemistään virheistä, jos niistä saattoi olla kertomatta, jos ei "jäänyt kiinni". Nyt asiat on paremmin, jokainen tutkinta auttaa porsaanreikien ja virheenpaikkojen tunnistamisessa ja jatkossa välttämisessä. Tämä toimii ihan yksityiselämässäkin, mietitään mitä tapahtui ja miksi, mietitään, mitä tehdään, jos tämä tapahtuu uudelleen ja miten voi välttää, ettei sitä tapahtuisi. Ja myös positiivisiin asioihin. Mietitään, miten onnistuttiin, miten sen voi toistaa.
No etäännytit ratkaisusi kyllä niin kauas siitä, mikä on perhe-elämän virheellisyyttä, kun on suunnilleen luonnehäiriöinen, miten sekin vika sitten korjataan.
Tai okei, raivo tuli kiireestä, mutta olen kyvytön toimimaan kiireessä, enkä voi tinkiä yöunistani, enkä halua mennä ajoissa nukkumaan, koska sitten mulla ei ole koskaan aikaa yksin, jotta voisin herätä ajoissa joitakuita muita, eli lapsia varten. Ratkaisu on se, että mies, joka haluaa herätä lapsia varten saa hoitaa aamut. Ratkaisua siihen, että mä haluaisin muuttaa elämääni joidenkin muiden takia, en ole vielä löytänyt.Okei, sinun ratkaisusi on siis se, että joku muu tekee asiat eritavalla. Sinun ei tarvitse. Saat kyllä lyödä päätäsi seinään vielä monta vuotta ja keneen silloin sattuu? Sinuun.
Miten niin minuun sattuu? Luuletko ettei ole sattunut jo? Kyllä mä sen kestän. Mitäs hannaavat lapset vastaan. En mä sitä ole niin päättänyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeesti kaikki äänet aamuisin, kysymykset "missä mun", takkuisten hiusten repiminen ja letittäminen... Pistää mun kiukun kuohahtamaan, joka aamu, siis oikeesti.
Mun pitäisi saada herätä rauhassa, käynnistää aamu hiljaisuudessa. Ja mitä hel... tälle voi tehdä. Tätä on jatkunut niin kauan, kun meillä on lapsia ollut. Paitsi lomilla, kun saan rauhassa herätä 9-10 maissa.
Ap
(Ja lapsia 3 alakoululaista)Mulla on aivan samat fiilikset ap. Oon varmaan erityisherkkä, ehkä säkin oot? Siinä ei melkein auta, vaikka aamuseurana ois enkeleitä, koska kun häiriintyy toisista, niin sitä häiriintyy toisista, olivatpa he millaisia melkeinpä tahansa.
Toisaalta tunnistan itsessäni myös aimo kasan syyllisyyttä. Se saa tuntemaan juuri noin. "On loppupeleissä aina mun syy, jos aamut ei suju". Tää koko ketjukin koittaa syöttää sulle sitä. Inhottavat "realistit", sitä saattaa tuntea itsensä niin vajaaksi ja epävarmaksi, että se sisäinen tunne vain ei parane, tulipa mitä korjausehdotuksia tahansa, koska niidenkin noudattamisen (tai edes yrittämisen) jälkeen asioissa on epätäydellisyyttä ja vikoja ja jos on taipuvainen uskomaan olevansa syyllinen, niin edelleen voi uskoa.Jos ei ajateltaisikaan syyllisyyttä, vaan pelkkää syytä. Syy siihen, että ap:n ja sinun aamut ovat kurjia on se, että teillä on aamuäreyttä. Ette varmaan voi sille paljonkaan, eikä varsinkaan kukaan muu voi sille, että teille aamut on hankalia. Kun keskittyy syyllisen hakemiseen ja osoittamiseen, ei tarvitse miettiä syytä. Jos taas miettii asiaa siltä kantilta, että minua ärsyttää aamuisin ihan kaikki, pystyy olemaan armollisempi niin itselleen kuin muillekin.
No miten niin pystyy olemaan? Jos sen äreyden takia käyttäydyn huonosti, eli huudan ja suutun, niin miksi antaisin jotain armoa siihen itselleni?
No sen takia, että se kuuluu sinun luonteeseesi, se ei ole sinun vikasi, muttei se varsinkaan ole toisten ihmisten vika. Nyt et ota vastuuta siitä, että luonteesi ja rytmisi on tuollainen kuin on, vaan haet syyllisiä muista ihmisistä ja otat myös itsellesi syyllisyyttä siitä, mikä ei ole sinun vastuullasi. Mieti sitä mistä asiat johtuu, ei sitä mikä on kenenkin syytä. Siinä on eroa.
Esimerkkinä tästä käy oman alani jutut, johon liittyy onnettomuustutkintaa, jos jotain vakavaa sattuu. Siinä ei haeta syyllistä, vaan syytä. Sitä miksi näin tapahtui, mitä voidaan tehdä, ettei tapahdu enää. Ja tärkeä osa on se, että ihminen, se joka on tehnyt virheen, myö itse raportoi asiasta. Hän tunnistaa, että nyt tässä kohtaa mentiin syystä tai toisesta vikaan ja tapahtui tämä onnettomuus tai virhe. Aikaisemmin keskityttiin syyllisen etsimiseen, eikä kukaan ollut halukas kertomaan työssä tekemistään virheistä, jos niistä saattoi olla kertomatta, jos ei "jäänyt kiinni". Nyt asiat on paremmin, jokainen tutkinta auttaa porsaanreikien ja virheenpaikkojen tunnistamisessa ja jatkossa välttämisessä. Tämä toimii ihan yksityiselämässäkin, mietitään mitä tapahtui ja miksi, mietitään, mitä tehdään, jos tämä tapahtuu uudelleen ja miten voi välttää, ettei sitä tapahtuisi. Ja myös positiivisiin asioihin. Mietitään, miten onnistuttiin, miten sen voi toistaa.
No etäännytit ratkaisusi kyllä niin kauas siitä, mikä on perhe-elämän virheellisyyttä, kun on suunnilleen luonnehäiriöinen, miten sekin vika sitten korjataan.
Tai okei, raivo tuli kiireestä, mutta olen kyvytön toimimaan kiireessä, enkä voi tinkiä yöunistani, enkä halua mennä ajoissa nukkumaan, koska sitten mulla ei ole koskaan aikaa yksin, jotta voisin herätä ajoissa joitakuita muita, eli lapsia varten. Ratkaisu on se, että mies, joka haluaa herätä lapsia varten saa hoitaa aamut. Ratkaisua siihen, että mä haluaisin muuttaa elämääni joidenkin muiden takia, en ole vielä löytänyt.
Tummennettuna tuossa se ongelma; et halua, et voi tinkiä.
Siis MINÄ MINÄ ihminen kyseessä. Jos kaikki ei toimi niin kuin MINÄ haluan niin vika on aina vain muissa. Omia toimintapojaanhan ei missään minessä voi muuttaa eihän????
Sun nyt pitää sisäistää se että sä et muuta elämääsi joidenkin muiden takia vaan ITSESI takia. Se että aamut sujuisivat teillä paremmin.
Ja kun teit lapsia jo se VAATI sinua muuttamaan omia tapojasi, joten luulisi sen nytkin sujuvan...
"Sun nyt pitää sisäistää se että sä et muuta elämääsi joidenkin muiden takia vaan ITSESI takia. Se että aamut sujuisivat teillä paremmin."
Näin varmaan on, mutta on vaikeaa muuttaa elämääni muka itseni takia, koska ne aamut muuttuivat lasten myötä, eivät minun takiani. Päätin vain hankkia lapsia, en sitä, ettei ne tottele ja tajua mitään.
Ap oikeasti lue omat juttusi. Sa et vaikuta kovinkaan kivalta ihmiselta. Sun ankea arkesi on myos sun lasten lapsuus.
Laita se ekaluokkainen nukkumaan isan viereen joka heraa 06.46 yhdessa lasten kanssa ja hoitaa aamun.Sa voit laittaa vaatteet valmiiksi pinoihin reppujen kanssa. Sa nukut ekaluokkalaisen huoneessa ja vaan nouset itse ja lahdet ennen miesta toihin niin ei keneenkaan tarvitse olla leka otsassa heti herattyaan.
Niille tyokavereille sa voit sanoa Heippa! ja irtisanoutua. Ja silloinhan ei sun tarttis ollenkaaan nousta. Ja jos otat viela avioeron ja otat vaan lapset viikonlopuksi niin kaikka olisi ihanat aamut edessa :)
[/quote]Päätin vain hankkia lapsia, en sitä, ettei ne tottele ja tajua mitään.[/quote]
Päätit itse kasvattaa lapsesi tottelemattomiksi. Kasvatus on tietoinen päätös, johon vaikutat itse jokaisella tiuskaisulla ja vihaisella ilmeellä. Lapset vastaavat juuri niin kuin sinä heiltä vaadit.
Älä toki mieti miten tuon kasvatuksen voisi toteuttaa aiemmin kun on -20, tai miten sille ipanalle voi tunkea ko. vaatteet vaikka pussissa mukaan, vaan kiellä heti kaikki mahdollisuuskin siihen ettet joutuisi epämukavuusalueelle.
MOT:
" ei teistä mammoista ole tähän, koska se saattaisi aiheuttaa hetkellisesti mamin pikku mussukoille epämukavuutta, ja sitähän ei voi mami sallia, mami mieluummin kärsii ja valittaa ja on marttyyri."