Lapsi luottaa sokeasti kehen tahansa

Ällöttäviä tuollaiset! Opeta se kakaras tavoille, älä päästä muiden syliin. Minua henk koht kuvottaa, kun joku vieras lapsi tunkee iholle.

Lisään vielä, että mielistelee vieraita aikuisia todella paljon saadakseen huomiota. Kun saa huomion käännettyä itseensä, alkaa kehumaan itseään ja odottaa samaa muilta. Mikä tässä on pielessä ?

Pelottaa lapsen puolesta, että joutuu vielä jonkun lastenraiskaajan uhriksi.

Vierailija kirjoitti:

Ällöttäviä tuollaiset! Opeta se kakaras tavoille, älä päästä muiden syliin. Minua henk koht kuvottaa, kun joku vieras lapsi tunkee iholle.

Ymmärrän kyllä hyvin. En itsekään tykkää siitä, että vieras lapsi kiehnää kyljessä.

Lapsi rohkaistuu parista ystävällisestä sanasta niin, että kertoo vaikka tässä lähellä asuvalle naapurille, että haluaa mennä yöksi heille ja nukkua heidän välissään samassa sängyssä :/ Esimerkiksi tällainen on kiusallista kaikille.

... ja näin suomessa henkisesti traumatisoidaan ja kuohitaan kaikki lapsuudesta alkaen :) Koska sosiaalisuus on sairaus.

Ei ole normaalisti kiintynyt vanhempiinsa.

On saanut omilta vanhemmiltaan liian vähän huomiota, rakkautta, syliä, välittämistä.

Tuollainen luottavaisuus ei ole välttämättä mitään turvattomuutta tms, voi olla vaan hyvin sosiaalinen tapaus. Myöhemmin sitten kaverit on tosi tärkeitä. Mutta kannattaa silti opettaa, ettei voi ihan tuosta vaan kutsua itseään kylään kenelle tahansa "vieraalle" aikuiselle tai odottaa aina, että niillä aikuisilla riittää mielenkiintoa seurustella lasten kanssa. Useinhan aikuiset haluavat jutella muitten aikuisten kanssa, "aikuisten juttuja", jolloin lapset voivat keksiä itselleen tekemistä.

Sitten on aikuisia, jotka vihaavat lapsia. Tässä ketjussa on monta. Ehkä sellaisellekin pitäisi kehittää jokin lapsen suuhun sopiva ilmaisu, johon tukeutuen lasta voisi opettaa välttämään sen tyyppisiä aikuisia.

Entä jos lapsella on vain tälläinen persoona? Eniten minusta haittaa se että vanhemmat häpeää lapsen sosiaalista käytöstä. Riski joutua pedofiilin uhriksi on kyllä sen verran pieni tilastollisesti, että en siitä syystä opettaisi lastani pelkäämään vieraita ja luopumaan omasta luontaisesta persoonastaan, jos on ulospäin suuntautunut. Miksi ap:ta häiritsee oman lapsensa miellyttämisen halu? Miellyttämisen halu on vilpitöntä ja peittelemätöntä, se kertoo että lapsi uskaltaa olla oma itsensä. Ihmiset ovat luontaisesti erilaisia miellyttämisenhalun suhteen, toiset ei ollenkaan ja toiset todella miellyttämisenhaluisia. Se ei ole vain huono puoli persoonassa, vaan todella suuri voimavara myös aikuisena, oikein kanavoituna. Pätevät ja onnistuvat henkilöstö- ja muutosjohtajat esim. usein miellyttämisenhaluisia ihmisiä, jotka ovat oppineet käyttämään tätä piirrettään oikein. Ja miten niin tuo lapsen käytös on ahdistavaa ja vaivaannuttavaa muka kaikille aikuisille ? Jos aikuisesta on ahdistavaa kun vieras lapsi tulee syliin, aikuisen tulee sanoa että hei menisitkö tuonne äidin syliin, keksii vaikka jonkun syyn ettei tarvitse toisen mieltä pahoittaa. Hyvin suurta osaa lapsirakkaista aikuisista tuollainen ei todellakaan häiritse! Ja niitä joita häiritsee: kertokaa ulos omat tarpeenne ja rajanne. Lapsi ei vielä ymmärrä niitä ja sosiaalisessa kanssakäymisessä sen oppii. Kaikkia tilanteita ei voi pelkästään vanhemmat lapselle opettaa, se ei ole sama asia jos äiti sanoo: "täti ei tykkää kun meet sen syliin". Vaan aidossa ihmiskohtaamisessa lapsi oppii kokemuksen kautta, ja oppii näkemään kuinka henkilökohtaiset rajat muodostuu. Olisit ap lapsestasi ylpeä, älä aiheuta hänelle häpeää ja itsetunto-ongelmia häpeämällä ja moittimalla tuollaista. Hyväksyisit hänet sellaisena kuin hän on. Miellyttämisen haluisilla ihmisillä itsetunto voi olla herkkä joka tapauksessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ällöttäviä tuollaiset! Opeta se kakaras tavoille, älä päästä muiden syliin. Minua henk koht kuvottaa, kun joku vieras lapsi tunkee iholle.

Ymmärrän kyllä hyvin. En itsekään tykkää siitä, että vieras lapsi kiehnää kyljessä.

Lapsi rohkaistuu parista ystävällisestä sanasta niin, että kertoo vaikka tässä lähellä asuvalle naapurille, että haluaa mennä yöksi heille ja nukkua heidän välissään samassa sängyssä :/ Esimerkiksi tällainen on kiusallista kaikille.

Lapsi on rajaton. Kyllä noin isolle pitäisi jo tulla mieleen, että hän kysyy, sopiiko, eikä kerro, että hän haluaa. On saanut pomottaa perheessä eikä muiden haluamisilla ja toiveilla ja tunteilla ole väliä kuin hänen.

Vierailija kirjoitti:

Lisään vielä, että mielistelee vieraita aikuisia todella paljon saadakseen huomiota. Kun saa huomion käännettyä itseensä, alkaa kehumaan itseään ja odottaa samaa muilta. Mikä tässä on pielessä ?

Psykopaatit toiimivat noin. Mielistelevät niitä, joilta voi saada jotain etua itselle, ja lapsillahan se toimii niin, että kannattaa mielistellä aikuisia ja lapsia, joilta voi saada jotain.

Minusta outoa. Onko lapsi aina käyttäytynyt noin? Miten pikkulapsiaikana hoidettu? Miten sujuu muiden lasten kanssa?

Siksi tästä kirjoitinkin, en tiedä mitä tehdä. Myös päiväkodista ja eskasta on tullut viestiä tästä miellyttämisenhalusta ja liiallisesta huomionhakuisuudesta. Aikuisilta hakee huomiota juuri kiehnäämällä ja mielistelemällä, lasten keskuudessa hakee huomiota myös negatiivisella tavalla toimia.

Vierailija kirjoitti:

Minusta outoa. Onko lapsi aina käyttäytynyt noin? Miten pikkulapsiaikana hoidettu? Miten sujuu muiden lasten kanssa?

Käytös on alkanut nyt näkymään enemmän, ehkä muutaman vuoden aikana. Leikeissä haluaa aina olla johtaja.

No niin. Juuri oli taas tällainen ns. esimerkkitilanne. Meille oli tullut vieras sillä aikaa kun olimme miehen kanssa kaupassa. 6v oli isompien sisarustensa kanssa kotona. Kun tulimme kotiin, jo ulos saakka kuului huuto. Riehui täällä sisällä ja läpsi tätä vierastamme, koska halusi vääntää jotain leikkitappelua ja vieras ei ollut lähtenyt tähän mukaan. Kun komensin lopettamaan, niin suuttui ja lähti omaan huoneeseensa ovet paukkuen. Sanomattakin lienee selvää, että meidän muut lapset jäävät vähemmälle huomiolle aina näissä tilanteissa, toisaalta eivät myöskään kärky huomiota vastaavalla tavalla.

Menee kyllä ajan kanssa ohi. Pitää vahtia hiukan paremmin koska ei osaa olla epäluuloinen. Mulla oli tollainen lapsi ja ei se enää luota kaikkiin ihmisiin. On nyt 11v. En muista milloin muuttui. Tosin ei kyllä istunut koskaan kenenkään muiden sylissä kuin vanhempien mutta olisi kyllä lähtenyt kenen tahansa mukaan.

Oli hyvin vilkas ja impulssiivinen.

Taas tuli palautetta. Lapsi oli sanonut eskasta, että rakastaa hoitajaansa ja haluaa muuttaa hänen luoksensa. Olin sanaton.

Vierailija kirjoitti:

Taas tuli palautetta. Lapsi oli sanonut eskasta, että rakastaa hoitajaansa ja haluaa muuttaa hänen luoksensa. Olin sanaton.

Lapsi on siis eskarissa, ja tähän on sielläkin kiinnitetty sen verran huomioita että sinulle ilmoitettu asiasta useampaan kertaan? Nyt olisi se hetki, jolloin avaat suusi eskariopelle ja sanot että sinulla huolettaa lapsen käytös. Pelkäät mihin se voi johtaa, ja mistä se johtuu. Miten esikoulussa varsinaiset opetustilanteet sujuvat? Viekö esim. huomionhaku muilta oppimiseen ja tukeen varattua tilaa? Malttaako lapsi keskittyä opetettavaan asiaan, vai kiinnittääkö jatkuvasti huomiota opettajaan ja ns. huomionhaku on etusijalla? Ovatko puhuneet päiväkodissa ylipäätään muuta käytöksestä, eli ovatko olleet muista asioista huolissaan?

Päiväkoti (ja eskari) ovat siitä ainuslaatuisia paikkoja, että siellä on vielä hyvin laajat toimintamahdollisuudet lapsen kanssa, ja monet erilaiset yhteistyötahot käytettävissä. Jos nyt otat asian esille kunnolla, niin opettaja voi pyytää esimerkiksi koulupsykologin ja veon konsultointia (jos siis ihan oikeasti se käytös on kovin normaalista poikkeavaa). Minun korvaani kuulostaa, että lapsi on kovin sosiaalinen, miellyttämishaluinen ja hellyydenkipeä, mutta selvästi asia sinua oikeasti huolettaa, joten kyse ei ole välttämättä normaalista persoonallisista eroista. Jos päiväkodista ja esiopetuksesta on myös tullut viestiä näistä piirteistä, niin kyseessä voi hyvinkin olla asia jota kannattaisi selvittää enemmän. Kertomasi perusteella en huolestuisi, mutta et välttämättä ihan oikein sanoin nyt tänne kirjoita aiheesta. Minä en olisi niinkään huolissani mihin käytös johtaa (pedofiilin uhriksi voi joutua kuka tahansa, joka vain pedofiilin piiriin jollain tapaa ajatuu. Suurin osa hyväksikäyttäjistä löytyy lapsen omasta perheestä). Olisin enemmän huolissani siitä viittaako huomionhaku ja poikkeava käytös johonkin isompaan ongelmaan, joka voi kertoa mm. koulukypsyydestä jne,