Lue keskustelun säännöt.
Kun perhe-elämä ja aamut lähinnä vaan ärsyttää! Jo koululaisia.
08.01.2016 |
Kun lomat on ohi ja jokainen aamu taas vaan ärsyttää. Koululaiset eivät löydä tavaroitaan ( jotka siis jo illalla on laitettu/katsottu/käsketty katsoa valmiiksi). Hanskat hukassa (joo, on muitakin, mutta nää uudet siis teillä tietämättömillä). Ulkona kylmää ja pimeää. Miehen herätyskello soi 6.45, kun kenelläkään perheestä ei vielä silloin ole aikomuskaan nousta ylös. Mies nousee sängystä 7.15. Lapset sai tänäaamuna nukkua puol 8iin ja minä menen vasta kympiksi. Mutta siis kukkunut hereillä 6.45:stä.
Ekaluokkalainen tuli meidän sänkyyn kl 3 yöllä, käänsi, väänsi ja puhisi. Eli koko yö mennyt harakoille. Työpaikalla vituttaa jo valmiiksi muutamat naamat. Lasten joululoman aikana ei mitään tällaista ollut. Sai itse rauhassa lähteä töihin, ne ärsyttävät oli lomalla, lasten varusteita ja aikaisia lähtöjä ei tarvinnut stressata. Ja miten toi ukkokin voi olla aamupirteä, kun ensin herättää minut ja sit jää puoleksi tunniksi vielä kuorsaamaan. Aamuisin mulla ei olis mitään halua ja tarvetta nähdä tai edes kuulla perhettäni. Vessajonot (2 WC:stä huolimatta)... Ärsyttää. Aamupalan rippeet ja roskat ja murut...ärsyttää. Voisinpa olla erakkona jossain lämpimässä paikassa ja herätä silloin, kun se mun omaan rytmiin sopii!
Kommentit (60)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän teillä ole edes mikään aikainen herätys...
Laita illalla kaikille vaatteet ja tavarat valmiiksi. Laita kahvinkeittimeen vedet ja purut valmiiksi. Jos menet töihin vasta kymmeneksi, voi hyvin herätä sen verran ajoissa, että kiirettä ei tule. Sano ekaluokkalaiselle, että vanhempien väliin tullaan vaikkapa vaan viikonloppuna, jotta kaikki saa nukuttua kunnon yöunet. Tee pelisäännöt sille, että jokainen korjaa aamupalaastiansa tiskikoneeseen ja siistii pöydän omalta osaltaan. Kotiin paluukin on huomattavasti mukavampi illalla, kun ei ole kaaos odottamassa. Ja sovi miehen kanssa, mistä asioista hän huolehtii ja mistä sinä. Isommat koululaiset saa itse huolehtia tietyt asiat.
Hei, kuka tässä muu on pahalla päällä kuin sinä? Työpaikallakin? Sinulta kyllä löytyy ne muut syylliset sinun aamuäreyteesi, vaikka kyse on siitä, että sinä olet pahalla päällä. Se on ymmärrettävää, moni on, mutta älä silti syytä koko muuta universumia siitä :)
Ja minkä takia sinä et käske äijää siirtämään herätystä siihen 7:15, jos tuo aiempi herätys kerta herättää vain (turhaan) sinut ja mies jatkaa unia??
Anna penskojen etsiä itse hanskansa ja kärsiä itse myöhästymisensä. Eiköhän siinä jälki-istunnossa istuessa ala tulla motivaatiota olla koulussa ajoissa, vaikka väärissä hanskoissa. Teet nyt itse suurimman osan stressistäsi.
Oikeesti kaikki äänet aamuisin, kysymykset "missä mun", takkuisten hiusten repiminen ja letittäminen... Pistää mun kiukun kuohahtamaan, joka aamu, siis oikeesti.
Mun pitäisi saada herätä rauhassa, käynnistää aamu hiljaisuudessa. Ja mitä hel... tälle voi tehdä. Tätä on jatkunut niin kauan, kun meillä on lapsia ollut. Paitsi lomilla, kun saan rauhassa herätä 9-10 maissa.
Ap
(Ja lapsia 3 alakoululaista)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinun pitää saada tehdä niin kuin sinulle on hyvä? Entä muut? Jotkut ihmiset, lapsetkin, on niitä, joitten aamut menee sähellyksessä, se on yhtälailla heidän luonteensa mukaista. Vanhemmaksi kun on alkanut ei sille paljon mitää voi, että aamut (ja elämä ylipäätään) on sellaisia, kuin perheessä on, kaikkien perheenjäsenten tapojen sekamelska. Parhaiten siitä selviää, kun ottaa sen asenteen, että ei se nyt ole niin nuukaa, kunhan pääasiat toimii. Ainakaan ei kannata kerätä jo valmiiksi kiukkua, että taas tämä päivä menee pilalle kun varmasti sitä ja tätä. Pätee työpaikkaankin, miten voisi tulla hyvä päivä töissä, jos jo valmiiksi on päättänyt, että kun se Pirkko tulee käytävällä vastaan, niin minua alkaa varmasti ärsyttää. Löysää pipoa. Niin me muutkin tehdään.
Juuri kuin meidän elämää. Vitosella ja seiskalla pojat. Kait lapset kuitenkin helpompia mutta me vanhemmat joka aamu kiukkuisia.
Vahdin kun erityislapsemme esikoinen pukee päällensä ja lähtee kouluun. Ei hukkaa tavaroita mutta sitä pitää hoputtaa että vaatteet menee päälle.
Välillä kuopus tekee aamulla läksyjä ja sitten se jumppavaatteiden etsintä.
Jotenkin kaaosta kun kaikki herää samaan aikaan ja on kiirettä sekä aamukiukkuisuutta ja väsymystä.
Nautin siitä että koululaiset on lomalla kaikki stressi on poissa. Olen vaan tullut siihen tulokseen että aamut ei suju meillä koskaan. Mitä vanhempi olen niin sitä kiukkuisempi olen aamuisin.
Kaikki pitäisi olla valmiina aamulla mutta kun ei ole. Kästytän illalla poikia mutta pitäisi kaikki tarkistaa ettei aamulla tarvitse etsiä mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja minkä takia sinä et käske äijää siirtämään herätystä siihen 7:15, jos tuo aiempi herätys kerta herättää vain (turhaan) sinut ja mies jatkaa unia??
Anna penskojen etsiä itse hanskansa ja kärsiä itse myöhästymisensä. Eiköhän siinä jälki-istunnossa istuessa ala tulla motivaatiota olla koulussa ajoissa, vaikka väärissä hanskoissa. Teet nyt itse suurimman osan stressistäsi.
Voi luuletko tosiaan, etten ole herätyskellosta sanonut ja käskenyt. Nyt vaan Päätin etten asiasta enää nalkuta, kun ei tajua niin ei tajua. Hänestä kun on kiva herätä vähitellen " koko perhe yhdessä" ja mua kun se ei vois enempää ärsyttää.
Lapset taas saavat koulukyydin, mikä tarkoittaa sitä, että jos eivät ole valmiina, niin eivät sinä päivänä mene kouluun ollenkaan. Ellen heitä itse sinne vie.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Oikeesti kaikki äänet aamuisin, kysymykset "missä mun", takkuisten hiusten repiminen ja letittäminen... Pistää mun kiukun kuohahtamaan, joka aamu, siis oikeesti.
Mun pitäisi saada herätä rauhassa, käynnistää aamu hiljaisuudessa. Ja mitä hel... tälle voi tehdä. Tätä on jatkunut niin kauan, kun meillä on lapsia ollut. Paitsi lomilla, kun saan rauhassa herätä 9-10 maissa.
Ap
(Ja lapsia 3 alakoululaista)
Ei enää hirveästi ole tehtävissä, tuollaistahan se lapsiperhe-elämä on. Sun olisi pitänyt tajuta ennen ehkäisyn poisjättöä että jos haluat rauhalliset, hiljaiset aamut, ei lapsia parane hankkia. Nyt on maito lattialla ja lapset siinä, ja ihan turha haaveilla niistä lapsettoman elämän aamuista. Voit vain yrittää tehdä tuosta elämästä parhaan mahdollisen, jonka voi lapsiperheenä tehdä.
Ps: niille lapsille voi ihan hyvin vastata "en tiedä, etsi itse".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, miksi et yksinkertaisesti herää aikaisemmin kun muut nukkuvat? Ehtisit saada sitä omaa hiljaista aikaa.
Ei se nyt ihan noin mene, että syyttelet kaikkia muita kaikesta mikä mättää sun elämässä. Tosi lapsellista.
Minun mielestäni teidän ongelma on se, että sulla on aamuisin liikaa aikaa ärtyä ja tössötellä ja ahdistua joutavanpäiväisistä asioista. Pistä kello soimaan kuudelta niin saat ihan rauhassa olla oma tympeä itsesi kunnes alat virkistyä ja jaksat olla lapsia varten. Sinähän ne tähän maailmaan toit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja minkä takia sinä et käske äijää siirtämään herätystä siihen 7:15, jos tuo aiempi herätys kerta herättää vain (turhaan) sinut ja mies jatkaa unia??
Anna penskojen etsiä itse hanskansa ja kärsiä itse myöhästymisensä. Eiköhän siinä jälki-istunnossa istuessa ala tulla motivaatiota olla koulussa ajoissa, vaikka väärissä hanskoissa. Teet nyt itse suurimman osan stressistäsi.
Voi luuletko tosiaan, etten ole herätyskellosta sanonut ja käskenyt. Nyt vaan Päätin etten asiasta enää nalkuta, kun ei tajua niin ei tajua. Hänestä kun on kiva herätä vähitellen " koko perhe yhdessä" ja mua kun se ei vois enempää ärsyttää.
Lapset taas saavat koulukyydin, mikä tarkoittaa sitä, että jos eivät ole valmiina, niin eivät sinä päivänä mene kouluun ollenkaan. Ellen heitä itse sinne vie.Ap
Et ole sanonut tarpeeksi lujaa, kun ei kerran mies tottele.
Lapset menee sitten koulukyytiin vaikka yöpaidoissa jos eivät ehdi ajoissa.
Veikkaan, että sä olet mennyt siihen tyypilliseen "kitisee mutta ei käske, ei haluaisi mutta hoitaa silti kaiken itse" -moodiin. Nalkutat miehelle kun sun pitäisi vaan sanoa että nyt se herätys myöhemmäksi tai seuraavan kerran puhelin lentää ikkunasta ulos jos herättää liian aikaisin (ja myös toteuttaa se tarvittaessa), ja lapsille että jos on hanskat hukassa ja ei varahanskat kelpaa niin siinäpä palelet päivän.
Ihan itse omalla lepsuudella aiheutettu ongelma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oisko kantsinu miettii ennen ku perustaa perheen? Lopetappas nyt sitten valitus, sinulla ei ole oikeutta siihen.
Vierailija kirjoitti:
Juuri kuin meidän elämää. Vitosella ja seiskalla pojat. Kait lapset kuitenkin helpompia mutta me vanhemmat joka aamu kiukkuisia.
Vahdin kun erityislapsemme esikoinen pukee päällensä ja lähtee kouluun. Ei hukkaa tavaroita mutta sitä pitää hoputtaa että vaatteet menee päälle.
Välillä kuopus tekee aamulla läksyjä ja sitten se jumppavaatteiden etsintä.
Jotenkin kaaosta kun kaikki herää samaan aikaan ja on kiirettä sekä aamukiukkuisuutta ja väsymystä.
Nautin siitä että koululaiset on lomalla kaikki stressi on poissa. Olen vaan tullut siihen tulokseen että aamut ei suju meillä koskaan. Mitä vanhempi olen niin sitä kiukkuisempi olen aamuisin.
Kaikki pitäisi olla valmiina aamulla mutta kun ei ole. Kästytän illalla poikia mutta pitäisi kaikki tarkistaa ettei aamulla tarvitse etsiä mitään.
Meillä ihan sama juttu. Ja oikeastaan ärsyynnyn jo illalla, kun niitä koulureppuja ja vaatteita laitetaan valmiiksi. Kenellekään muulle ei edes näytä olevan tärkeätä, että ne on valmiina. Miksi olisi. Mies lähtee aina töihin, ennen kuin lapset kouluun. Ja vaikka olen selittänyt, miltä Viimeiset 10 minuuttia aamuisin näyttää, ei tajua/välitä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeesti kaikki äänet aamuisin, kysymykset "missä mun", takkuisten hiusten repiminen ja letittäminen... Pistää mun kiukun kuohahtamaan, joka aamu, siis oikeesti.
Mun pitäisi saada herätä rauhassa, käynnistää aamu hiljaisuudessa. Ja mitä hel... tälle voi tehdä. Tätä on jatkunut niin kauan, kun meillä on lapsia ollut. Paitsi lomilla, kun saan rauhassa herätä 9-10 maissa.
Ap
(Ja lapsia 3 alakoululaista)Ei enää hirveästi ole tehtävissä, tuollaistahan se lapsiperhe-elämä on. Sun olisi pitänyt tajuta ennen ehkäisyn poisjättöä että jos haluat rauhalliset, hiljaiset aamut, ei lapsia parane hankkia. Nyt on maito lattialla ja lapset siinä, ja ihan turha haaveilla niistä lapsettoman elämän aamuista. Voit vain yrittää tehdä tuosta elämästä parhaan mahdollisen, jonka voi lapsiperheenä tehdä.
Ps: niille lapsille voi ihan hyvin vastata "en tiedä, etsi itse".
Luuletko oikeasti, että jos vastaan että en tiedä, etsi itse niin mun ärtyisyys on tipotiessään? Se kysymys jo sinällään vituttaa. Eli eikö ne oikeasti tajua tehdä mitään itse, ilman että koko ajan tarvii ohjata!
Ap
Oletatko niistä aamuista liikaa? Minulle on itsestäänselvää, että olen aamuäreä. Yksinhuoltajana tämä on vaatinut minulta muutaman asian:
En odota niistä aamuista mitään positiivista. Kun en mitään odota, vaan varaudun siihen, että ne aamut ( ainakin minun kannaltani) ovat ihan hirveitä, niin eivät ne sitten ehkä niin kauheita olekaan.
Herään itse tarpeeksi aikaisen, jotta ehdin kiukuttelemaan/möksöttämään/venyttelemään/torkkumaan sängyssä puolen tunnin ajan. Ilman torkutusta päivät ovat hirveitä. Tämän huomasi jo teini-iässä, jolloin ennen torkkuherätykelloja minulla oli 5 herätyskelloa soimassa 5-10 minuutin välein. Toki kaikille tuo ei sovi.
Muuten ei syödä telkkarin ääressä, mutta aamiaisen saa siellä syödä, jos lapset ovat pukeneet "kiltisti" päällensä, hoitaneet aamutoimet ja aamupesut. Telkkarin töllötyksen salliminen minimoi tietysti sen, että minun ei tarvitse aamulla ponnistella näyttelemään että olisin kiinnostunut kuulemaan mitä tahansa, mistä en aamulla ole kiinnostunut esim. koululaisten erittäin huvittavia vitsejä... Kun lapset olivat nuorempia, niin varasin 15-20 minuuttia sylittelyaikaa, jolloin loruttelimme muutaman lorun, lauloimme muutaman laulun ( aina samat, niin menivät rutiinilla ja silmät sikkurassa) ja kävimme päivän lävitse mitä tulee tapahtumaan.
Joskus olen kysynyt, että miten lapset suhtautuvat aamuihimme. Kuulemma ovat tosi kivoja, kun ei pingoteta. Ja itse luulin, että kritiikkiä' varmaan tulee, jos lapset ovat saaneet kuvan siitä, että äitiä ei kiinnosta...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juuri kuin meidän elämää. Vitosella ja seiskalla pojat. Kait lapset kuitenkin helpompia mutta me vanhemmat joka aamu kiukkuisia.
Vahdin kun erityislapsemme esikoinen pukee päällensä ja lähtee kouluun. Ei hukkaa tavaroita mutta sitä pitää hoputtaa että vaatteet menee päälle.
Välillä kuopus tekee aamulla läksyjä ja sitten se jumppavaatteiden etsintä.
Jotenkin kaaosta kun kaikki herää samaan aikaan ja on kiirettä sekä aamukiukkuisuutta ja väsymystä.
Nautin siitä että koululaiset on lomalla kaikki stressi on poissa. Olen vaan tullut siihen tulokseen että aamut ei suju meillä koskaan. Mitä vanhempi olen niin sitä kiukkuisempi olen aamuisin.
Kaikki pitäisi olla valmiina aamulla mutta kun ei ole. Kästytän illalla poikia mutta pitäisi kaikki tarkistaa ettei aamulla tarvitse etsiä mitään.Meillä ihan sama juttu. Ja oikeastaan ärsyynnyn jo illalla, kun niitä koulureppuja ja vaatteita laitetaan valmiiksi. Kenellekään muulle ei edes näytä olevan tärkeätä, että ne on valmiina. Miksi olisi. Mies lähtee aina töihin, ennen kuin lapset kouluun. Ja vaikka olen selittänyt, miltä Viimeiset 10 minuuttia aamuisin näyttää, ei tajua/välitä.
Ap
Kuvaa ne aamut ja näytä miehelle.
En keksi mitään ap:n avuksi. Hän ei haluakaan apua, eikä ota neuvoja vastaan.
Vierailija kirjoitti:
Oikeesti kaikki äänet aamuisin, kysymykset "missä mun", takkuisten hiusten repiminen ja letittäminen... Pistää mun kiukun kuohahtamaan, joka aamu, siis oikeesti.
Mun pitäisi saada herätä rauhassa, käynnistää aamu hiljaisuudessa. Ja mitä hel... tälle voi tehdä. Tätä on jatkunut niin kauan, kun meillä on lapsia ollut. Paitsi lomilla, kun saan rauhassa herätä 9-10 maissa.
Ap
(Ja lapsia 3 alakoululaista)
Mulla on aivan samat fiilikset ap. Oon varmaan erityisherkkä, ehkä säkin oot? Siinä ei melkein auta, vaikka aamuseurana ois enkeleitä, koska kun häiriintyy toisista, niin sitä häiriintyy toisista, olivatpa he millaisia melkeinpä tahansa.
Toisaalta tunnistan itsessäni myös aimo kasan syyllisyyttä. Se saa tuntemaan juuri noin. "On loppupeleissä aina mun syy, jos aamut ei suju". Tää koko ketjukin koittaa syöttää sulle sitä. Inhottavat "realistit", sitä saattaa tuntea itsensä niin vajaaksi ja epävarmaksi, että se sisäinen tunne vain ei parane, tulipa mitä korjausehdotuksia tahansa, koska niidenkin noudattamisen (tai edes yrittämisen) jälkeen asioissa on epätäydellisyyttä ja vikoja ja jos on taipuvainen uskomaan olevansa syyllinen, niin edelleen voi uskoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeesti kaikki äänet aamuisin, kysymykset "missä mun", takkuisten hiusten repiminen ja letittäminen... Pistää mun kiukun kuohahtamaan, joka aamu, siis oikeesti.
Mun pitäisi saada herätä rauhassa, käynnistää aamu hiljaisuudessa. Ja mitä hel... tälle voi tehdä. Tätä on jatkunut niin kauan, kun meillä on lapsia ollut. Paitsi lomilla, kun saan rauhassa herätä 9-10 maissa.
Ap
(Ja lapsia 3 alakoululaista)Ei enää hirveästi ole tehtävissä, tuollaistahan se lapsiperhe-elämä on. Sun olisi pitänyt tajuta ennen ehkäisyn poisjättöä että jos haluat rauhalliset, hiljaiset aamut, ei lapsia parane hankkia. Nyt on maito lattialla ja lapset siinä, ja ihan turha haaveilla niistä lapsettoman elämän aamuista. Voit vain yrittää tehdä tuosta elämästä parhaan mahdollisen, jonka voi lapsiperheenä tehdä.
Ps: niille lapsille voi ihan hyvin vastata "en tiedä, etsi itse".
Luuletko oikeasti, että jos vastaan että en tiedä, etsi itse niin mun ärtyisyys on tipotiessään? Se kysymys jo sinällään vituttaa. Eli eikö ne oikeasti tajua tehdä mitään itse, ilman että koko ajan tarvii ohjata!
Ap
se ärtyisyys on tipotiessään sitten, kun aidosti sisäistät että vastuu on jo (lähes kokonaan) lapsilla itsellään, ei sinulla. Niin kauan kuin ajattelet että sun pitäisi etsiä ne tavarat, sinua vituttaa. Mutta sitten kun ymmärrät ja sisäistät että kouluikäisen kuuluu etsiä ne itse (etenkin kun asiasta on illalla muistutettu), siirtyy tavaroiden löytämättömyys lastesi ongelmaksi eikä enää ärsytä sinua.
Ei, ei ne tajua tosiaan tehdä mitään itse niin kauan, kun ovat tottuneet siihen että äiti lopulta kuitenkin etsii kun tarpeeksi rankuu! Siinä nimenomaan on se pointti. SINÄ olet aiheuttanut sen että ne eivät tajua, ja SINÄ voit sen asian korjata muuttamalla OMAA käytöstäsi (ja pohjimmiltaan omaa asennettasi sen suhteen, mikä on sun vastuulla ja mikä ei).
Sait purettua ärsytykset, joten nyt voit vaihtaa positiivisemman asenteen. Eihän tuollaista ärrimurria kukaan viitsi katsella :D