Lue keskustelun säännöt.
Onkohan harvinaista, että lasta kuritettiin, vaikka perheessä ei ole uskovaisuutta, alkoholismia, väkivaltaa, uusperhedraamaa tms?
06.01.2016 |
Yleensä jos joku on kertonut, että oli kuritettu, niin perheessä on ollut kaikki muut asiat ihan sekaisin. Mutta meillä ei ollut mitään noista, ja oikeastaan oli oikein rakastavat vanhemmat, mutta silti kasvatuksessa käytettiin koko lapsuuden ajan remmiä (mitään muuta, lyömistä tai tukistamista tai läppäsyjä ei ollut).
Ei varmaan kovin yleistä? Puhutaan siis ajasta noin 10-20 vuotta sitten.
Kommentit (45)
Eihän uskovaisuus mitään väkivaltaa lisää, päinvastoin! Outoja ennakkoluuloja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli tukistusta, risuilla, vyöllä ja kämmenellä lyömistä. Akateeminen perhe jossa todella tiukat säännöt ja koulusta oli tultava niitä kymppejä. Kotitöitä oli ihan sairaalloisesti, ja osa niistä oli ihan sairaita, esim kivien kerääminen mökillä pellosta... Loputon homma jossa ei mitään järkeä.
Kavereita sai nähdä vain kerran viikossa valvotusti. Ei mitään alkoholismia, mielenterveys tms ongelmia, ateisteja olivat. Olen 25-vuotias
Olen 50-kymppinen, ja aika lailla samanlaiset kotiolot kuin edellisellä. Kun katselen omien sisarusteni lastenkasvatusta, niin yhdellä on säilynyt mukana tuo kotona opittu lyöminen, muut eivät tietääkseni ole siihen menneet. MInä inhosin kuritusta ja ankaruutta todella paljon, pidin tarkan huolen etten siihen sorru. Silti muistan muutamia tiukkoja paikkoja, joissa lapsi, kerraan uhmaikäisenä, kerran teininä raivoisasti vastusti minua. Ja minulla jostain syvältä tuli olo lyödä. Onneksi kerkesin molemmilla kerroilla tajuta ja estää tuon primitiivireaktion. Mutta arvelisin, että perheissä joissa on lyöty/lyödään malli tulee omasta lapsuudesta. Tosissaan tuota kannattaa pohtia ennen kuin siihen sortuu. Suomenruotsalaisten alemman itsemurhatilaston on esitetty johtuvan erilaisesta lastenkasvatuksesta: suomalaisessa kulttuurissa lytätään ja hakataan, ruotsalaisessa kannustetaan eikä lyödä. Ja tuo ero ei johdu rikkaudesta, nuo rantaruotsalaiset on yhtä köyhiä kuin suomalaiset, mutta jotenkin onnellisempia.
Olen tismalleen samaa mieltä. Lapset, joita lyödään, kasvavat aikuisiksi jotka lyövät herkemmin omia lapsiaan kuin ne joita ei ole kohdeltu kaltoin lapsena. Tähän ei tarvitse tutkimuksia. Kavereistani, joita lapsena lytättiin, lyötiin ja vähäteltiin, kasvoi aikuisia jotka lyövät, vähättelevät ja lyttäävät lapsiaan. Ne hyvät aikeet olla parempi vanhempi helposti häviää väsymyksen ja stressin ja raivon alle, kun pitäisi ottaa vastaan lapsen uhma. Se oma rikottu minä ei kestä lapsen uhmaa, sitä ei salli lapselle mitä ei olla sallittu itselle omassa lapsuudessa. Ja koska oman lapsen lyöminen hävettää, se häpeä sulkee näiden äitien ja isien suun ja estää puhumasta siitä ja saamasta apua. Väkivaltaisen vanhemman maailma on yksinäinen paikka, ja samaa yksinäisyyttä nämä ihmiset ovat mielestäni kokeneet myös kaltoin kohdeltuina lapsina, kun ne omat tunteet piti kätkeä ja niitä piti oppia häpeämään.
Onneksi jotkut meistä onnistuvat katkaisemaan tämän väkivallan kehän. Omalta osaltani auttoi että pystyin myöhemmin keskustelemaan vanhempieni kanssa heidän kurinpidostaan avoimesti. Itseasiassa erityisesti toisen vanhempani aloittamana, kun tämä halusi pyytää anteeksi sitä elämänsä isointa virhettä, että oli käyttänyt väkivaltaa minua kohtaan.
Ikinä en tule lasta lyömään. Sen päätin jo aikoja sitten ja tuo vakaumus on vain kasvanut. Se, että ei lyödä, ei myöskään tarkoita, ettei ole mitään kuria, vaan säännönmukaista kasvatusta, rangaistuksineen kaikkineen. Mutta ehdoton ei sekä fyysiselle että henkiselle väkivallalle. Kasvatuksen tulee olla johdonmukaista ja sellaista että lapsi pystyy ymmärtämään sen ja tekojensa vääryyden. Ei sitä, että käyttäydytään hyvin vitsan pelossa.
Tässä hyvässä kirjoituksessa oli se pointti, että lyöminen ja kuri ovat itse asiassa täysin eri asioita. Lyöminen on väkivaltaa, sillä ei ole kurin kanssa mitään tekemistä. Kurin on tarkoitus ohjata lasta, lyömisen alistaa lasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli tukistusta, risuilla, vyöllä ja kämmenellä lyömistä. Akateeminen perhe jossa todella tiukat säännöt ja koulusta oli tultava niitä kymppejä. Kotitöitä oli ihan sairaalloisesti, ja osa niistä oli ihan sairaita, esim kivien kerääminen mökillä pellosta... Loputon homma jossa ei mitään järkeä.
Kavereita sai nähdä vain kerran viikossa valvotusti. Ei mitään alkoholismia, mielenterveys tms ongelmia, ateisteja olivat. Olen 25-vuotias
Olen 50-kymppinen, ja aika lailla samanlaiset kotiolot kuin edellisellä. Kun katselen omien sisarusteni lastenkasvatusta, niin yhdellä on säilynyt mukana tuo kotona opittu lyöminen, muut eivät tietääkseni ole siihen menneet. MInä inhosin kuritusta ja ankaruutta todella paljon, pidin tarkan huolen etten siihen sorru. Silti muistan muutamia tiukkoja paikkoja, joissa lapsi, kerraan uhmaikäisenä, kerran teininä raivoisasti vastusti minua. Ja minulla jostain syvältä tuli olo lyödä. Onneksi kerkesin molemmilla kerroilla tajuta ja estää tuon primitiivireaktion. Mutta arvelisin, että perheissä joissa on lyöty/lyödään malli tulee omasta lapsuudesta. Tosissaan tuota kannattaa pohtia ennen kuin siihen sortuu. Suomenruotsalaisten alemman itsemurhatilaston on esitetty johtuvan erilaisesta lastenkasvatuksesta: suomalaisessa kulttuurissa lytätään ja hakataan, ruotsalaisessa kannustetaan eikä lyödä. Ja tuo ero ei johdu rikkaudesta, nuo rantaruotsalaiset on yhtä köyhiä kuin suomalaiset, mutta jotenkin onnellisempia.
Olen tismalleen samaa mieltä. Lapset, joita lyödään, kasvavat aikuisiksi jotka lyövät herkemmin omia lapsiaan kuin ne joita ei ole kohdeltu kaltoin lapsena. Tähän ei tarvitse tutkimuksia. Kavereistani, joita lapsena lytättiin, lyötiin ja vähäteltiin, kasvoi aikuisia jotka lyövät, vähättelevät ja lyttäävät lapsiaan. Ne hyvät aikeet olla parempi vanhempi helposti häviää väsymyksen ja stressin ja raivon alle, kun pitäisi ottaa vastaan lapsen uhma. Se oma rikottu minä ei kestä lapsen uhmaa, sitä ei salli lapselle mitä ei olla sallittu itselle omassa lapsuudessa. Ja koska oman lapsen lyöminen hävettää, se häpeä sulkee näiden äitien ja isien suun ja estää puhumasta siitä ja saamasta apua. Väkivaltaisen vanhemman maailma on yksinäinen paikka, ja samaa yksinäisyyttä nämä ihmiset ovat mielestäni kokeneet myös kaltoin kohdeltuina lapsina, kun ne omat tunteet piti kätkeä ja niitä piti oppia häpeämään.
Paitsi, jos se "oma rikottu minä" on korjattu terapiassa.
Sormikaan ei nouse lasta vastaan, ellet niin halua!
Ihan on tahdonalaisia omat raajat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on tavallinen ydinperhe jossa ei ole väkivaltaa eikä uskovaisuutta eikä ryypätä ja silti joutuu välillä antamaan piiskaa kun ei meinaa muulla mennä perille..
Kai tämä oli provo? Ei kai nyt enää kukaan anna piiskaa lapsille ??
No voi hyväneaika!Ei se lasten kasvatus nyt niin paljon ole muuttunut kuin annetaan ymmärtää..se vaan on kriminalisoitu joten siitä ei enää puhuta.
Kyllä meillä edelleen annetaan edelleen selkäsauna jos on tarpeekseen rajojaan lapsi koittanut tai jotain tehnyt kielloista huolimatta.Ensin uhataan ja sitten annetaan.
Selkäsauna eli mitä käytännössä? Toivottavasti joku tekee teistä lasun.
No nyt on kyllä oikeasti lasun paikka!
(Aina ei ole, nyt on.)
En lukenut muiden kommentteja mutta saanko kysyä: siis perheessä käytettiin remmiä, muttei väkivaltaa? Miksi sinä sitten lapsen lyömistä (nyrkillä tai muulla välineellä kuten remmillä) kutsut?
Minä olen saanut tukkapöllyjä ihan ääritilanteissa (siis varmaan 3-4 kertaa koko lapsuuteni aikana) mutta mitään muuta fyysisen rangaistuksen muotoja meillä ei käytetty. Itse en toki käytä omiin lapsiini sitäkään. Ja olen siis 22v eli suht saman ikäinen varmaan kuin ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei siihen sen kummempaa aatetta tarvita, jos vanhemmilta menee hermot kestouhmalapseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on tavallinen ydinperhe jossa ei ole väkivaltaa eikä uskovaisuutta eikä ryypätä ja silti joutuu välillä antamaan piiskaa kun ei meinaa muulla mennä perille..
Kai tämä oli provo? Ei kai nyt enää kukaan anna piiskaa lapsille ??
No voi hyväneaika!Ei se lasten kasvatus nyt niin paljon ole muuttunut kuin annetaan ymmärtää..se vaan on kriminalisoitu joten siitä ei enää puhuta.
Kyllä meillä edelleen annetaan edelleen selkäsauna jos on tarpeekseen rajojaan lapsi koittanut tai jotain tehnyt kielloista huolimatta.Ensin uhataan ja sitten annetaan.
Selkäsauna eli mitä käytännössä? Toivottavasti joku tekee teistä lasun.
Mitäs kuvittelet "lasun" tilanteessa tekevän? Ottavan lapset huostaan vai? :DD
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei siihen sen kummempaa aatetta tarvita, jos vanhemmilta menee hermot kestouhmalapseen.
Kun ei mene hermot. Pitää osata nää hommat kato..
Menee sitten toiseen huoneeseen vaikka itse.
Ei tässä tarvitse mennä montakaan vuosikymmentä taakse päin, kun lasten kuritus oli aivan normaalia. "Joka kuritta kasvaa, se kunniatta kuolee" on vanha tuttu sanonta. Meillä oli kotona aika lempeä meininki, mitä nyt tukistettiin ohimohiuksista (sattui helkkaristi!) tai annettiin luunappeja samaan kohtaan (ei kivoja nekään), mutta vitsa ja remmi eivät kuuluneet arsenaaliin. Joissakin tutuissa perheissä saatettiin antaa vielä tieni-ikäiselle tytölle remmiä paljaalle persaukselle, kun hän oli tullut kotiin sovittua myöhemmin ja pelehtinyt poikien kanssa. Todella häpeällistä!
Jo minun isoäitini (1900-luvun alussa syntynyt torpantyttö) kertoi, että hän kieltäytyi kurittamasta pienempiä sisaruksiaan ruumiillisesti, kun joutui niitä hoitamaan. Samaa ajatusta hän sovelsi omiin lapsiinsa ja lapsenlapsiinsa, ainakin minuun, joka olen suurimmalta osalta isoäidin kasvattama. Hän ei edes tukistanut tai antanut luunappeja, vaan toiset sen tekivät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En lukenut muiden kommentteja mutta saanko kysyä: siis perheessä käytettiin remmiä, muttei väkivaltaa? Miksi sinä sitten lapsen lyömistä (nyrkillä tai muulla välineellä kuten remmillä) kutsut?
Väkivallalla tarkoitin tässä sellaista mielivaltaista ja pikaistuksissa tehtyä pahoinpitelyä eli vaikka kiukuttelevan lapsen lyömistä tai että isä hakkaisi äitiä tai vastaavaa. Meillä ei ollut sellaista. Jos olin tehnyt jotain rangaistavaa, niin sitten mentiin ihan rauhallisesti tiettyyn huoneeseen, puhuttiin asiasta ja selitettiin, mistä rangaistaan, ja sitten laskettiin vähän housuja jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on tavallinen ydinperhe jossa ei ole väkivaltaa eikä uskovaisuutta eikä ryypätä ja silti joutuu välillä antamaan piiskaa kun ei meinaa muulla mennä perille..
Kai tämä oli provo? Ei kai nyt enää kukaan anna piiskaa lapsille ??
No voi hyväneaika!Ei se lasten kasvatus nyt niin paljon ole muuttunut kuin annetaan ymmärtää..se vaan on kriminalisoitu joten siitä ei enää puhuta.
Kyllä meillä edelleen annetaan edelleen selkäsauna jos on tarpeekseen rajojaan lapsi koittanut tai jotain tehnyt kielloista huolimatta.Ensin uhataan ja sitten annetaan.
Selkäsauna eli mitä käytännössä? Toivottavasti joku tekee teistä lasun.
Mitäs kuvittelet "lasun" tilanteessa tekevän? Ottavan lapset huostaan vai? :DD
Päädytte käräjille ja Iltikseen "isä löi 4-vuotiasta toistuvasti ja uhkaili"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä ei ole tarvinnut lyödä lapsia, eikä juuri edes korottaa ääntä heille koskaan. Meillä on ymmärretty, että lapset ovat lapsia. Kaikki sujuu aina hienosti ja lapsille syntyy hyvä itsetunto tästä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En lukenut muiden kommentteja mutta saanko kysyä: siis perheessä käytettiin remmiä, muttei väkivaltaa? Miksi sinä sitten lapsen lyömistä (nyrkillä tai muulla välineellä kuten remmillä) kutsut?
Väkivallalla tarkoitin tässä sellaista mielivaltaista ja pikaistuksissa tehtyä pahoinpitelyä eli vaikka kiukuttelevan lapsen lyömistä tai että isä hakkaisi äitiä tai vastaavaa. Meillä ei ollut sellaista. Jos olin tehnyt jotain rangaistavaa, niin sitten mentiin ihan rauhallisesti tiettyyn huoneeseen, puhuttiin asiasta ja selitettiin, mistä rangaistaan, ja sitten laskettiin vähän housuja jne.
Siis en kahden lapsen äitinä voi käsittää, että mitä sellaista rangaistavaa sinä olet pienenä lapsena tehnyt, joka on "oikeuttanut" remmillä lyömisen? Tapoitko jonkun? Varastelitko, rääkkäsitkö eläimiä, pahoinpitelitkö sisaruksia, poltitko talon, otitko kännipäissäsi naapurin mersun ja ajoit ojaan? Vai mitä?
Kaikki ihmiset hölmöilee elämässään, jotkut vähemmän, jotkut enemmän. Se on ihan oppimista. Jotenkin en usko että olisit ollut yhtään vaikeammin kasvatettava kuin muutkaan lapset, joita vanhemmat eivät ole kohdelleet kaltoin.
Sitäpaitsi olen sitä mieltä, että tuossa persuksille lyömisessä on myös seksuaalinen ulottuvuus, eli sitä ei tehdä vain sen vuoksi että jäljet ei näkyisi naapureille ja muille ihmisille. Se tekee siitä erityisen vastenmielistä. Kuinkahan moni vanhempi on salaa kiihottunut piiskatessaan lastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta uhkailu väkivallalla on aivan yhtä paha kuin ruumiillisesti kurittaminen. Omassa perheessäni säin kuulla useasti uhkailua "turpiin tulemisesta" yms. Mutta fyysisen rangaistuksen olen kokenut ainoastaan muutamaan kertaan (suhteessa uhkauksiin siis todella harvoin). Ja silti minusta kasvoi todella varovainen ja arka aikuinen (pelkään vihaisia miehiä, äkkinäisiä liikkeitä jne)
Ja ihan tavallisessa duunariperheessä olen kasvanut 90-luvulla.
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli tukistusta, risuilla, vyöllä ja kämmenellä lyömistä. Akateeminen perhe jossa todella tiukat säännöt ja koulusta oli tultava niitä kymppejä. Kotitöitä oli ihan sairaalloisesti, ja osa niistä oli ihan sairaita, esim kivien kerääminen mökillä pellosta... Loputon homma jossa ei mitään järkeä.
Kavereita sai nähdä vain kerran viikossa valvotusti. Ei mitään alkoholismia, mielenterveys tms ongelmia, ateisteja olivat. Olen 25-vuotias
Anteeksi nyt vaan, mutta kyllä kuulostaa siltä että vanhempasi tai ainakin jompi kumpi heistä (todennäköisesti kuitenkin molemmat) ovat jossain määrin mielenterveysongelmaisia. Luonnevikaisia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on tavallinen ydinperhe jossa ei ole väkivaltaa eikä uskovaisuutta eikä ryypätä ja silti joutuu välillä antamaan piiskaa kun ei meinaa muulla mennä perille..
Kai tämä oli provo? Ei kai nyt enää kukaan anna piiskaa lapsille ??
No voi hyväneaika!Ei se lasten kasvatus nyt niin paljon ole muuttunut kuin annetaan ymmärtää..se vaan on kriminalisoitu joten siitä ei enää puhuta.
Kyllä meillä edelleen annetaan edelleen selkäsauna jos on tarpeekseen rajojaan lapsi koittanut tai jotain tehnyt kielloista huolimatta.Ensin uhataan ja sitten annetaan.
Tiedoksi vaan, että lasten kasvatus ON muuttunut. Ei ole enää ok satuttaa lasta. Menehän minne tahansa perhekerhoon kertomaan, että lyöt lastasi niin siellä ei äidit hymistele että niin muuten minäkin. Ei, ne kaivaa kännykät esiin ja soittaa susta lastensuojeluun.
Ennen oli ok miehen lyödä naista (ja muuten raiskatakin, se ei ollut rikos jos oli naimisissa), naisen lyödä lasta ja lapsen potkaista koiraa. Nykyään mikään näistä ei ole ok. Ei tämä maa ole enää mikään kehitysmaa, jossa ainoa tapa ilmaista tunteitaan on alistaa heikompaa.
Meillä oli väkivaltaa, hakattiin milloin minnekin, jopa päähän! Mutta toisaalta meillä oltiin myös uskovaisia, ja enemmän tai vähemmän myös mielenterveysongelmaisia. Isä löi myös äitiä.
Mutta itselläni siis kaksi lasta, enkä ikinä voisi lyödä heitä! Ei ole ollut edes mikään vaikea päätös. Tottakai lapset välillä ärsyttää, ja yritän tuota "lyttäämistäkin" kyllä välttää, se ehkä tulisi ikäänkuin luonnostaan. Taitaa tosiaan johtua omasta kasvatuksesta. Vaikea vetää sitä rajaa, että mikä on kurinpitoa ja mikä lapsen "lyttäämistä"... Varmaan kun ei ole sitä normaalia mallia itsellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En lukenut muiden kommentteja mutta saanko kysyä: siis perheessä käytettiin remmiä, muttei väkivaltaa? Miksi sinä sitten lapsen lyömistä (nyrkillä tai muulla välineellä kuten remmillä) kutsut?
Väkivallalla tarkoitin tässä sellaista mielivaltaista ja pikaistuksissa tehtyä pahoinpitelyä eli vaikka kiukuttelevan lapsen lyömistä tai että isä hakkaisi äitiä tai vastaavaa. Meillä ei ollut sellaista. Jos olin tehnyt jotain rangaistavaa, niin sitten mentiin ihan rauhallisesti tiettyyn huoneeseen, puhuttiin asiasta ja selitettiin, mistä rangaistaan, ja sitten laskettiin vähän housuja jne.
Siis en kahden lapsen äitinä voi käsittää, että mitä sellaista rangaistavaa sinä olet pienenä lapsena tehnyt, joka on "oikeuttanut" remmillä lyömisen? Tapoitko jonkun? Varastelitko, rääkkäsitkö eläimiä, pahoinpitelitkö sisaruksia, poltitko talon, otitko kännipäissäsi naapurin mersun ja ajoit ojaan? Vai mitä?
Ei nyt sentään, minähän olin ihan kiltti lapsi, enkä olisi uskaltanut mitään tuollaista ajatellakaan. Ihan siis tavallisista tyhmyyksistä, mitä lapset nyt tekee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En lukenut muiden kommentteja mutta saanko kysyä: siis perheessä käytettiin remmiä, muttei väkivaltaa? Miksi sinä sitten lapsen lyömistä (nyrkillä tai muulla välineellä kuten remmillä) kutsut?
Väkivallalla tarkoitin tässä sellaista mielivaltaista ja pikaistuksissa tehtyä pahoinpitelyä eli vaikka kiukuttelevan lapsen lyömistä tai että isä hakkaisi äitiä tai vastaavaa. Meillä ei ollut sellaista. Jos olin tehnyt jotain rangaistavaa, niin sitten mentiin ihan rauhallisesti tiettyyn huoneeseen, puhuttiin asiasta ja selitettiin, mistä rangaistaan, ja sitten laskettiin vähän housuja jne.
Sairasta! Etkä itsekään tosiaan miellä perhettäsi väkivaltaiseksi?
Mites sitten kun lapsi ei enää pelkää läpsyä takapuolelle? Pitääkö ottaa järeämmät keinot käyttöön?