Lue keskustelun säännöt.
Onkohan harvinaista, että lasta kuritettiin, vaikka perheessä ei ole uskovaisuutta, alkoholismia, väkivaltaa, uusperhedraamaa tms?
06.01.2016 |
Yleensä jos joku on kertonut, että oli kuritettu, niin perheessä on ollut kaikki muut asiat ihan sekaisin. Mutta meillä ei ollut mitään noista, ja oikeastaan oli oikein rakastavat vanhemmat, mutta silti kasvatuksessa käytettiin koko lapsuuden ajan remmiä (mitään muuta, lyömistä tai tukistamista tai läppäsyjä ei ollut).
Ei varmaan kovin yleistä? Puhutaan siis ajasta noin 10-20 vuotta sitten.
Kommentit (45)
Perheessäsi oli siis insestiä ja sadismia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uskiksilla tuo on yleisintä. Joissain tavallisissakin perheissä kyllä esiintynyt vielä 20-vuotta sitten suhteellisen usein. 10 vuotta sitten jo todella paljon harvemmin.
Meillä oli tukistusta, risuilla, vyöllä ja kämmenellä lyömistä. Akateeminen perhe jossa todella tiukat säännöt ja koulusta oli tultava niitä kymppejä. Kotitöitä oli ihan sairaalloisesti, ja osa niistä oli ihan sairaita, esim kivien kerääminen mökillä pellosta... Loputon homma jossa ei mitään järkeä.
Kavereita sai nähdä vain kerran viikossa valvotusti. Ei mitään alkoholismia, mielenterveys tms ongelmia, ateisteja olivat. Olen 25-vuotias
Ei se yleistä ollut, ja sehän oli tuohon aikaan jo laitontakin ja laittomuus oli kaikkien tiedossa. On sun vanhemmissa jokin ollut vialla. Se, että rakastaa lapsiaan ei estä vanhempia kohtelemasta näitä väärin. On käsittämätöntä miten kaksi aikuista ihmistä voi sallia perheessään väkivallan, koska yleensä se tervejärkisempi menee siihen väliin jos toisella meinaa mopo karata käsistä.
Luulen että vanhemmillasi on myös parisuhteessaan sellaisia väkivallan elementtejä, jotka on teille lapsille olleet näkymättömiä. Yleensä väkivaltainen ihminen on väkivaltainen myös muissa intensiivisissä ihmissuhteissaan, koska ei osaa käsitellä ristiriitoja. Väkivalta voi siis olla muutakin kuin lyömistä.
Meillä myös akateeminen tiukan kurin ydinperhe, jossa ei uskottu jumaliin ja lapsia kasvatettiin remmillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on tavallinen ydinperhe jossa ei ole väkivaltaa eikä uskovaisuutta eikä ryypätä ja silti joutuu välillä antamaan piiskaa kun ei meinaa muulla mennä perille..
Vierailija kirjoitti:
Meillä on tavallinen ydinperhe jossa ei ole väkivaltaa eikä uskovaisuutta eikä ryypätä ja silti joutuu välillä antamaan piiskaa kun ei meinaa muulla mennä perille..
Niin, minkäs teet jos olette niin tumpeloita kasvattajia että ette muuta osaa. Valinta tuokin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä myös akateeminen tiukan kurin ydinperhe, jossa ei uskottu jumaliin ja lapsia kasvatettiin remmillä.
Minkälaisista teoista? Ja minkä ikäisenä?
Vierailija kirjoitti:
Meillä on tavallinen ydinperhe jossa ei ole väkivaltaa eikä uskovaisuutta eikä ryypätä ja silti joutuu välillä antamaan piiskaa kun ei meinaa muulla mennä perille..
Kai tämä oli provo? Ei kai nyt enää kukaan anna piiskaa lapsille ??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli tukistusta, risuilla, vyöllä ja kämmenellä lyömistä. Akateeminen perhe jossa todella tiukat säännöt ja koulusta oli tultava niitä kymppejä. Kotitöitä oli ihan sairaalloisesti, ja osa niistä oli ihan sairaita, esim kivien kerääminen mökillä pellosta... Loputon homma jossa ei mitään järkeä.
Kavereita sai nähdä vain kerran viikossa valvotusti. Ei mitään alkoholismia, mielenterveys tms ongelmia, ateisteja olivat. Olen 25-vuotias
Olen 50-kymppinen, ja aika lailla samanlaiset kotiolot kuin edellisellä. Kun katselen omien sisarusteni lastenkasvatusta, niin yhdellä on säilynyt mukana tuo kotona opittu lyöminen, muut eivät tietääkseni ole siihen menneet. MInä inhosin kuritusta ja ankaruutta todella paljon, pidin tarkan huolen etten siihen sorru. Silti muistan muutamia tiukkoja paikkoja, joissa lapsi, kerraan uhmaikäisenä, kerran teininä raivoisasti vastusti minua. Ja minulla jostain syvältä tuli olo lyödä. Onneksi kerkesin molemmilla kerroilla tajuta ja estää tuon primitiivireaktion. Mutta arvelisin, että perheissä joissa on lyöty/lyödään malli tulee omasta lapsuudesta. Tosissaan tuota kannattaa pohtia ennen kuin siihen sortuu. Suomenruotsalaisten alemman itsemurhatilaston on esitetty johtuvan erilaisesta lastenkasvatuksesta: suomalaisessa kulttuurissa lytätään ja hakataan, ruotsalaisessa kannustetaan eikä lyödä. Ja tuo ero ei johdu rikkaudesta, nuo rantaruotsalaiset on yhtä köyhiä kuin suomalaiset, mutta jotenkin onnellisempia.
Olen vm. 1981, maalta kotoisin. Ihan ns. tavallinen perhe muuten, mutta tukistettiin, annettiin luunappeja, nipisteltiin niin että jäi mustelma, piiskattiin avokämmenellä. Lähes päivittäin tällaista. Jos yhtään kiukutteli, niin aina uhkaus: "Jos et nyt... niin piiskataan!"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli tukistusta, risuilla, vyöllä ja kämmenellä lyömistä. Akateeminen perhe jossa todella tiukat säännöt ja koulusta oli tultava niitä kymppejä. Kotitöitä oli ihan sairaalloisesti, ja osa niistä oli ihan sairaita, esim kivien kerääminen mökillä pellosta... Loputon homma jossa ei mitään järkeä.
Kavereita sai nähdä vain kerran viikossa valvotusti. Ei mitään alkoholismia, mielenterveys tms ongelmia, ateisteja olivat. Olen 25-vuotias
Olen 50-kymppinen, ja aika lailla samanlaiset kotiolot kuin edellisellä. Kun katselen omien sisarusteni lastenkasvatusta, niin yhdellä on säilynyt mukana tuo kotona opittu lyöminen, muut eivät tietääkseni ole siihen menneet. MInä inhosin kuritusta ja ankaruutta todella paljon, pidin tarkan huolen etten siihen sorru. Silti muistan muutamia tiukkoja paikkoja, joissa lapsi, kerraan uhmaikäisenä, kerran teininä raivoisasti vastusti minua. Ja minulla jostain syvältä tuli olo lyödä. Onneksi kerkesin molemmilla kerroilla tajuta ja estää tuon primitiivireaktion. Mutta arvelisin, että perheissä joissa on lyöty/lyödään malli tulee omasta lapsuudesta. Tosissaan tuota kannattaa pohtia ennen kuin siihen sortuu. Suomenruotsalaisten alemman itsemurhatilaston on esitetty johtuvan erilaisesta lastenkasvatuksesta: suomalaisessa kulttuurissa lytätään ja hakataan, ruotsalaisessa kannustetaan eikä lyödä. Ja tuo ero ei johdu rikkaudesta, nuo rantaruotsalaiset on yhtä köyhiä kuin suomalaiset, mutta jotenkin onnellisempia.
Olen tismalleen samaa mieltä. Lapset, joita lyödään, kasvavat aikuisiksi jotka lyövät herkemmin omia lapsiaan kuin ne joita ei ole kohdeltu kaltoin lapsena. Tähän ei tarvitse tutkimuksia. Kavereistani, joita lapsena lytättiin, lyötiin ja vähäteltiin, kasvoi aikuisia jotka lyövät, vähättelevät ja lyttäävät lapsiaan. Ne hyvät aikeet olla parempi vanhempi helposti häviää väsymyksen ja stressin ja raivon alle, kun pitäisi ottaa vastaan lapsen uhma. Se oma rikottu minä ei kestä lapsen uhmaa, sitä ei salli lapselle mitä ei olla sallittu itselle omassa lapsuudessa. Ja koska oman lapsen lyöminen hävettää, se häpeä sulkee näiden äitien ja isien suun ja estää puhumasta siitä ja saamasta apua. Väkivaltaisen vanhemman maailma on yksinäinen paikka, ja samaa yksinäisyyttä nämä ihmiset ovat mielestäni kokeneet myös kaltoin kohdeltuina lapsina, kun ne omat tunteet piti kätkeä ja niitä piti oppia häpeämään.
Itse olin 90-luvun ja 2000-luvun alun lapsi ja kyllä meillä kotona tukkapöllyä saatiin ja saatettiin joskus kokea jonkinlaista muutakin pienehköä fyysistä kurittamista ja uhkailua. Vanhempani ovat ihan normaaleja suomalaisia ihmisiä; eivät lahkolaisia, alkoholisteja tai muuten väkivaltaisia. Maalla asuimme. Useissa tuttavaperheissämmekin lapset saivat osakseen samanlaista kasvatusta.
Ei tästä minulle ainakaan mitään sellaisia traumoja ole jäänyt jotka itse jotenkin tiedostaisin. Tuntuu erikoiselta että vain reilu kymmenen vuotta tuon jälkeen keskustellaan joissain piireissä jo siitä että saako lapselle huutaa tai komentaa jäähylle...
Kun katson nykyään joidenkin tuttavaperheideni erityisen huonosti käyttäytyviä lapsia niin ajattelen että ehkä tukkapölly, luunappi tai sitten edes se huuto voisi saada nämäkin lapset käyttäytymään paremmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on tavallinen ydinperhe jossa ei ole väkivaltaa eikä uskovaisuutta eikä ryypätä ja silti joutuu välillä antamaan piiskaa kun ei meinaa muulla mennä perille..
Kai tämä oli provo? Ei kai nyt enää kukaan anna piiskaa lapsille ??
No voi hyväneaika!Ei se lasten kasvatus nyt niin paljon ole muuttunut kuin annetaan ymmärtää..se vaan on kriminalisoitu joten siitä ei enää puhuta.
Kyllä meillä edelleen annetaan edelleen selkäsauna jos on tarpeekseen rajojaan lapsi koittanut tai jotain tehnyt kielloista huolimatta.Ensin uhataan ja sitten annetaan.
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli tukistusta, risuilla, vyöllä ja kämmenellä lyömistä. Akateeminen perhe jossa todella tiukat säännöt ja koulusta oli tultava niitä kymppejä. Kotitöitä oli ihan sairaalloisesti, ja osa niistä oli ihan sairaita, esim kivien kerääminen mökillä pellosta... Loputon homma jossa ei mitään järkeä.
Kavereita sai nähdä vain kerran viikossa valvotusti. Ei mitään alkoholismia, mielenterveys tms ongelmia, ateisteja olivat. Olen 25-vuotias
Niin en taida olla oikein kartalla tästä elämästä vieläkään. Lapsuuden traumat tunkee päälle päivin ja öin. Olen kouluttautunut alalle minkä vanhemmat minulle halusivat, ja nyt maisterina mietin miksi teen tätä työtä. Olisin halunnut lastentarhanopettajaksi, mutta eihän sellaista roskaväen ammattia saanut lähteä opiskelemaan. Mutta kyllä se nyt taitaa olla uranvaihto kuitenkin edessä, mun elämä, ei mun vanhempien. Joka päivä istun töissä ja tuijotan apaattisena seiniä ja tunnen hiljalleen kuolevani päivä päivältä enemmän...
Ne ei tahdo mua
ne tahtoo Ingalsin Lauran
essussaan kiltisti tottelemaan
mut vielä mä nousen ja maailmalle nauran
vielä joskus teen niin kuin huvittaa
ja niitä kaduttaa
..ja jatkan vielä että tuollainen primitiivinen lyöminen tai tukkaan kiinni käyminen on järkyttävää..että lyödä kumautetaan tai pakotetaan johonkin tekemiseen väkivallalla..
mutta voin sanoa että meidän tenavat on välillä niin kovapäisiä että kyllä joskus saavat läiskäyksen takapuolellen jos eivät selkäsaunan uhallakaan tajua lopettaa jotain todella typerää..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on tavallinen ydinperhe jossa ei ole väkivaltaa eikä uskovaisuutta eikä ryypätä ja silti joutuu välillä antamaan piiskaa kun ei meinaa muulla mennä perille..
Kai tämä oli provo? Ei kai nyt enää kukaan anna piiskaa lapsille ??
No voi hyväneaika!Ei se lasten kasvatus nyt niin paljon ole muuttunut kuin annetaan ymmärtää..se vaan on kriminalisoitu joten siitä ei enää puhuta.
Kyllä meillä edelleen annetaan edelleen selkäsauna jos on tarpeekseen rajojaan lapsi koittanut tai jotain tehnyt kielloista huolimatta.Ensin uhataan ja sitten annetaan.
Selkäsauna eli mitä käytännössä? Toivottavasti joku tekee teistä lasun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli tukistusta, risuilla, vyöllä ja kämmenellä lyömistä. Akateeminen perhe jossa todella tiukat säännöt ja koulusta oli tultava niitä kymppejä. Kotitöitä oli ihan sairaalloisesti, ja osa niistä oli ihan sairaita, esim kivien kerääminen mökillä pellosta... Loputon homma jossa ei mitään järkeä.
Kavereita sai nähdä vain kerran viikossa valvotusti. Ei mitään alkoholismia, mielenterveys tms ongelmia, ateisteja olivat. Olen 25-vuotias
Olen 50-kymppinen, ja aika lailla samanlaiset kotiolot kuin edellisellä. Kun katselen omien sisarusteni lastenkasvatusta, niin yhdellä on säilynyt mukana tuo kotona opittu lyöminen, muut eivät tietääkseni ole siihen menneet. MInä inhosin kuritusta ja ankaruutta todella paljon, pidin tarkan huolen etten siihen sorru. Silti muistan muutamia tiukkoja paikkoja, joissa lapsi, kerraan uhmaikäisenä, kerran teininä raivoisasti vastusti minua. Ja minulla jostain syvältä tuli olo lyödä. Onneksi kerkesin molemmilla kerroilla tajuta ja estää tuon primitiivireaktion. Mutta arvelisin, että perheissä joissa on lyöty/lyödään malli tulee omasta lapsuudesta. Tosissaan tuota kannattaa pohtia ennen kuin siihen sortuu. Suomenruotsalaisten alemman itsemurhatilaston on esitetty johtuvan erilaisesta lastenkasvatuksesta: suomalaisessa kulttuurissa lytätään ja hakataan, ruotsalaisessa kannustetaan eikä lyödä. Ja tuo ero ei johdu rikkaudesta, nuo rantaruotsalaiset on yhtä köyhiä kuin suomalaiset, mutta jotenkin onnellisempia.
Olen tismalleen samaa mieltä. Lapset, joita lyödään, kasvavat aikuisiksi jotka lyövät herkemmin omia lapsiaan kuin ne joita ei ole kohdeltu kaltoin lapsena. Tähän ei tarvitse tutkimuksia. Kavereistani, joita lapsena lytättiin, lyötiin ja vähäteltiin, kasvoi aikuisia jotka lyövät, vähättelevät ja lyttäävät lapsiaan. Ne hyvät aikeet olla parempi vanhempi helposti häviää väsymyksen ja stressin ja raivon alle, kun pitäisi ottaa vastaan lapsen uhma. Se oma rikottu minä ei kestä lapsen uhmaa, sitä ei salli lapselle mitä ei olla sallittu itselle omassa lapsuudessa. Ja koska oman lapsen lyöminen hävettää, se häpeä sulkee näiden äitien ja isien suun ja estää puhumasta siitä ja saamasta apua. Väkivaltaisen vanhemman maailma on yksinäinen paikka, ja samaa yksinäisyyttä nämä ihmiset ovat mielestäni kokeneet myös kaltoin kohdeltuina lapsina, kun ne omat tunteet piti kätkeä ja niitä piti oppia häpeämään.
Onneksi jotkut meistä onnistuvat katkaisemaan tämän väkivallan kehän. Omalta osaltani auttoi että pystyin myöhemmin keskustelemaan vanhempieni kanssa heidän kurinpidostaan avoimesti. Itseasiassa erityisesti toisen vanhempani aloittamana, kun tämä halusi pyytää anteeksi sitä elämänsä isointa virhettä, että oli käyttänyt väkivaltaa minua kohtaan.
Ikinä en tule lasta lyömään. Sen päätin jo aikoja sitten ja tuo vakaumus on vain kasvanut. Se, että ei lyödä, ei myöskään tarkoita, ettei ole mitään kuria, vaan säännönmukaista kasvatusta, rangaistuksineen kaikkineen. Mutta ehdoton ei sekä fyysiselle että henkiselle väkivallalle. Kasvatuksen tulee olla johdonmukaista ja sellaista että lapsi pystyy ymmärtämään sen ja tekojensa vääryyden. Ei sitä, että käyttäydytään hyvin vitsan pelossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on tavallinen ydinperhe jossa ei ole väkivaltaa eikä uskovaisuutta eikä ryypätä ja silti joutuu välillä antamaan piiskaa kun ei meinaa muulla mennä perille..
Kai tämä oli provo? Ei kai nyt enää kukaan anna piiskaa lapsille ??
No voi hyväneaika!Ei se lasten kasvatus nyt niin paljon ole muuttunut kuin annetaan ymmärtää..se vaan on kriminalisoitu joten siitä ei enää puhuta.
Kyllä meillä edelleen annetaan edelleen selkäsauna jos on tarpeekseen rajojaan lapsi koittanut tai jotain tehnyt kielloista huolimatta.Ensin uhataan ja sitten annetaan.
Selkäsauna eli mitä käytännössä? Toivottavasti joku tekee teistä lasun.
Se että sillä uhkaillaan mielumminkin erittäin taitavasti kun lapsi tekee jotain todella typerää tai vaarallista kerta toisensa jälkeen..jos uhkaus ei mene perille saa läppäisyn takapuolellen..ihan hirveää kuritusta joo..kyllä tosta jo lasun voi tehdä!!:)
Mutta voishan noi mielummin tehdä jotain hengenvaarallista?
Onko sillä jotain väliä. Asiat on sekaisin jos ruumiilliseen kuritukseen päädyttiin.