Lue keskustelun säännöt.
Tee tähän anonyymi tunnustus itsestäsi tai elämästäsi, jota et ikinä voisi/uskaltaisi/haluaisi ääneen sanoa
06.01.2016 |
Ja säännöt ovat seuraavat:
- Ei muiden haukkumista tai mollaamista
- Ei loukkaavia tai rasistisia nimityksiä
- Ei riitelyä tai jankkaamista
:)
Kommentit (686)
Tässä se joka kirjoitti luottokorttimerkinnästä. Mulla meni tosi kauan tajuta, että itsetuhoinen käytös johtui juuri masennuksesta. Sama juttu - perheelle ja töissä esitin iloista, mutta muuten olin täysin hajalla. Takana oli suurempi tragedia, mutta parempi olla siitä hiljaa, ettei kukaan tunnista.
Vierailija kirjoitti:
Olen masentunut ja yksinäinen ja tämä on aiheuttanut minussa itsetuhoista käytöstä. Olen esim. varastanut ja jäänyt siitä kiinni. Perheelle esitän iloista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Saatan viettää koko viikonlopun tai lomapäivän yöpuvussa peiton alla. Tuntuu, että hukkaan elämääni, mutta olen liian väsynyt ryhdistäytymään. Töissä on pakko esittää normaalia, aktiivista ihmistä.
Welcome to my life!
:D
Ehkä olet erityisherkkä. Samastun.
Tsemppiä.
T.pyjama
Kyylään puolituttuja naisia facessa, instassa yms. ja haukun heitä netissä anonyymisti. Livenä hymyilen ja olen ystävällinen heille.
Minulla on nuoresta asti ollut sosiaalisia ongelmia, joiden seurauksena minulle on kehittynyt omituisia/ällöttäviä fetissejä, joiden vuoksi pelkään kaikkia seksuaalisia toimintoja, jotka tehdään yhdessä jonkun toisen kanssa.
En ole koskaan rakastanut ketään miestä, vaikka olisin halunnut tuntea sen tunteen. Eli en vaan osaa rakastua, se tuntuu ihan p*skalta. Olen ollut jo neljä vuotta yksin, enkä taida löytää enää ketään miestä elämääni... :(
Tietysti ikäkin jo vaikuttaa moneen asiaan, en ole enää mikään nuori nainen. Onneksi minulla on edes työpaikka, se on minulle sellainen "henkireikä." Tämä on hyvä ketju, toivottavasti tulee lisää tunnustuksia! :) N37
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 25-vuotias ja edelleen neitsyt. Häpeän sitä niin paljon, että torjun välittömästi jokaisen miehen lähestymisyritykset tai treffipyynnöt etten vain ikinä joutuisi sitä myöntämään kenellekään.
22-vuotias samassa veneessä oleva täällä. Häpeän myös älyttömän paljon sitä, etten ole koskaan suudellut ketään, enkä kehtaa edes ajatella tilannetta jossa joutuisin tämän jollekin miehelle paljastamaan.
Älkää turhaan hävetkö tälläista! Aikuiselle kypsälle ihmiselle tällaisella ei pitäisi olla väliä. Olkaa rohkeasti omia itsejänne. Jos joku sitä säikähtää niin antaa säikähtää, not worth it!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos numero 117, olet varmasti oikeassa ja ehkä joskus pystyn jättämään asian taakse. Hassua että menneisyydestäni on ollut pahempiakin asioita mutta niistä olen päässyt yli, ehkä koska olen keskustellut niistä. Olen käynyt testaamassa kaikki sukupuolitaudit ja hiv:n ja välillä otan testit ihan varmuudeksi uudestaan. Käytin onneksi häiriintyneestä mielestäni huolimatta aina kondomia kumppanien kanssa. T: se monen kanssa ollut
Sit sulla ei ole enää ainuttakaan syytä miettiä sitä enää.:) - se aikaisempi vastaaja
Btw, tuli mieleen, että mahdatkohan kulminoida muita tuntemuksiasi tuohon yhteen asiaan? Että todellisuudessa harmittaa joku muu mutta kohdistat sen häpeän juuri tuohon nimenomaiseen asiaan?
Hyvä pointti, mutta tuntuu pikemminkin että olen kaikki muut menneisyyden möröt saanut käsiteltyä paitsi tuon, se on niin henkilökohtainen. Tuntuu että se on ainoa juttu mikä tahraa mun teoriassa hyvin sujuvaa nykyelämää. Tuo luku ei jotenkin sovi mun tämänhetkiseen elämään, kun tuntuu että tällaisella sievällä opiskelijaneidolla tulisi olla vain pari aikaisempaa poikaystävää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hoikkuuden/laihuuden tavoittelu on mielestäni yliarvostettua eikä edes kovin nättiä katseltavaa.. Pidän kauniimpana naisia, jotka harrastavat liikuntaa, ovat terveessä kunnossa siitä huolimatta, että tissiä, persettä ja reittä löytyy.
Cmoon heteronaiset, jotka katsotte salaa lesbopornoa ja nolostelette sitä. Itse olen lesbo, olen ollut aina, enkä ole koskaan pannut miehen kanssa.
Katson silti heteropornoa ja fantasioin toisinaan heteroseksistä.
Voisinko oikeasti rakastua mieheen tai kuvitella elämää hänen kanssaan. En!
En haluaisi kävellä kadulla käsi kädessä miehen kanssa..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En syty miehestäni seksuaalisesti, intohimoa ei ole. Rakastan häntä "ystävänä." Meillä menee muuten kivasti, eroaminen olisi vaikeaa. Toivoisin olevani ns. normaali ihminen, mutta poikkean aina massasta. Vedän fiksuja ja sitten hieman erikoisia ihmisiä puoleeni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 25-vuotias ja edelleen neitsyt. Häpeän sitä niin paljon, että torjun välittömästi jokaisen miehen lähestymisyritykset tai treffipyynnöt etten vain ikinä joutuisi sitä myöntämään kenellekään.
22-vuotias samassa veneessä oleva täällä. Häpeän myös älyttömän paljon sitä, etten ole koskaan suudellut ketään, enkä kehtaa edes ajatella tilannetta jossa joutuisin tämän jollekin miehelle paljastamaan.
Älkää turhaan hävetkö tälläista! Aikuiselle kypsälle ihmiselle tällaisella ei pitäisi olla väliä. Olkaa rohkeasti omia itsejänne. Jos joku sitä säikähtää niin antaa säikähtää, not worth it!
Naiselle miehen kokemattomuus on suuri miinus. Miehiä naisen kokemattomuus harvemmin haittaa ja ennemmin se on plussaa. Tiedä sitten mistä sitä kokemusta saisi, kun on näin vanhaksi päässyt lähes kokemattomana.
M24
Sisältö jatkuu mainoksen alla
-menetin neitsyyteni 33-vuotiaana ja olen ollut vain kolmen miehen kanssa nyt 10 vuotta myöhemmin
-minulla ei ole yhtään oikeeta ystävää (työkaverit on mulle hyvin tärkeitä)
-olen masentunut ja ajattelen kuolemaa päivittäin
-olen ollut ihastunut ja ehkä rakastunutkin naisiin useamman kerran (tälläkin hetkellä työkaveriin), mutta en kuitenkaan pidä yleisesti naisia kiihottavina
Valehtelen toisinaan vieraille ihmisille, että minulla on poikaystävä. Saatan ottaa "poikaystävän" esiin sivulauseessa esim. kampaajalla tai kosmetologilla. Annan tälle mielikuvituspoikaystävälle ihastukseni piirteitä. Olen joskus kirjoittanut av:llekin "poikaystävästäni".
En kuvittele oikeasti seurustelevani ihastukseni kanssa enkä elättele toiveita hänen suhteensa. Haluan vain joskus kokea miltä tuntuu sanoa ääneen nuo sanat "minun poikaystäväni", ja katsoa onko se toisen mielestä uskottavaa, että seurustelisin. Tosiasiassa en ole koskaan seurustellut enkä tätä menoa tule seurustelemaankaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse taas en kiihotu naisista ja miellän itseni heteroksi, mutta olen melko varma että sielunkumppanini on eräs nainen.
Haluaisin myös tavallaan olla uskossa, mutta en pysty mitenkään hyväksymään kristinuskon kantaa homouteen. En kykene ymmärtämään miten kenenkään rakastaminen voi olla väärin.
Paheksuva kanta houmouteen on tulkintaa kuten moni muukin Raamatusta johdettu juttu - eikä tuo ole ollenkaan yksiselitteinen ja kiistaton asia kirkon sisälläkään. Ei sen tarvitse estää uskossa olemista. :)
Kaikkea hyvää sinulle!
Olen samaa mieltä. Olen itsekin uskonnollinen (tosin pidän sen henkilökohtaisena asiana), mutta en usko kaikkiin kristinuskoon kuuluviin asioihin ja sääntöihin. Raamattua voi tulkita hyvin monella eri tavalla. Minulla ei ole mitään homoseksuaaleja vastaan, kaveripiiriinikin kuuluu useita. En voisi pitää molemminpuolista rakkautta mitenkään syntisenä.
Vierailija kirjoitti:
En rakasta puolisoani enkä ole ikinä rakastanutkaan, olen hänen kanssaan vain tottumuksesta ja velvollisuudentunnosta.
Ööö tota noin, miksi sitten menit naimisiin. Ymmärrän, jos rakkaus on loppunut ja liitto on muuten ok, ettet eroa, mutta mennä naimisiin jos ei rakasta...?
Haluaisin rikkaan miehen, joka elättäis koko perheen niin, että voisin kokopäiväisesti hoitaa kotia ja lapsia. Rakastaisin sitä! Kaikki päivät aikaa siivota, pestä pyykkiä, silittää, mankeloida, tehdä ruokaa, leipoa ja olla lasten kanssa. Olisin kuin mikäkin 50-luvun kotivaimo. Jos pääisiin tällaiseen suhteeseen haluaisin 4 tai 6 lasta!
Nyt käyn päivätöissä ja haaveilen 2 lapsesta..
Kärsin ahmimishäiriöstä. Nykyään tilanne on suht hallinnassa, mutta nuorena juuri omilleni muuttaneena saatoin pistellä kerralla jäätelöpaketin tai pellillisen karjalanpiirakoita poskeen. Yritin epätoivoisesti laihtua samalla, nollatuloksin tietenkin ahmimisen (ja stressin, itseinhon jne.) takia. Toivoin tuolloin joskus, että minulla olisi anorektikon vahva mieli.
Nyt olen laihtunut lähemmäs 20kg ja pitäisi pudottamisen sijaan alkaa hallita painoa. Pelkään repsahdusta vanhoihin tapoihin ja ahdistuin suunnattomasti, kun joulun aikaan paino oli hieman noussut.
Iltaisin sängyssä ennen nukahtamista kuvittelen, että laitan kädet jonkun kivan naisen ympärille ja hieron kasvoja pitkiin hiuksiin ja pussailen niskaa. Saisipa vielä joskus naisen samaan sänkyyn, edes nukkumaan yhdessä. Aika säälittävää, kun lukee sen kirjoitettuna :(
En kyllä ikinä kirjoittaisi mitään tärkeitä salaisuuksia nettiin edes anonyyminä, sillä aika joku tietokonevelho pystyy ne halutessaan kaivamaan netistä ja yhdistämään sinuun ;) jos siis käytät esim sähköpostia, facebookkia, verkkopankkia tms samalta koneelta.
Olen käyttänyt huumeita. Ikinä en tätä voisi kertoa esimerkiksi äidilleni. Kukaan ei myöskään lähipiiristä uskoisi, että minulla on huumeidenkäyttötaustaa.