Lue keskustelun säännöt.
Tee tähän anonyymi tunnustus itsestäsi tai elämästäsi, jota et ikinä voisi/uskaltaisi/haluaisi ääneen sanoa
06.01.2016 |
Ja säännöt ovat seuraavat:
- Ei muiden haukkumista tai mollaamista
- Ei loukkaavia tai rasistisia nimityksiä
- Ei riitelyä tai jankkaamista
:)
Kommentit (686)
Vastasin tähän ketjuun useamman kerran, koska en kehdannut kirjoittaa kaikkia tunnustuksia samaan kommenttiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haluaisin vain kuolla. Häpeän itseäni ja kaikkea itsessäni, vihaan suurinta osaa ihmisistä ja jos olisi mahdollista en poistuisi kotoa ikinä.
Mikä mua pitää hengissä? Lapset, toisaalta heillekin olisi ehkä parempi että vaan kuolisin, hyvä isä niillä on.
Haluaisin elää mielummin "duunarielämää" kuin tätä keskiluokkaista/ylemmän keskiluokan elämää. Tuntuu, että perheestä toiseen kyse on kulissien ylläpidosta ja materialla on iso merkitys.
Tuntemillani duunareilla taas elämä tuntuu olevan aidosti paljon onnellisempaa.
Jos nyt vaihtaisin alaa, häviäisivät monet ihmiset elämästäni. Minua pidetään kunnianhimoisena (olin menestynyt lukiossa ja yliopistossa kuten nyt myös työelämässä), mutta todellisuus on iskenyt päin kasvoja eikä tämä elämä tunnu onnelliselta.
En myöntäisi tätä kellekään, koska osa varmasti haaveilee turvallisesta elämästäni ja poden huonoa omatuntoa siitä, etten osaa olla kiitollinen siitä, mitä minulla on.
En uskalla jättää avomiestäni, koska minusta tuntuu etten löydä parempaa miestä ja teen virheen jättäessäni hänet. Hän on hyvä kumppani, mutta seksielämä on tylsää ja kuivunutta ja en vain tunne häntä kohtaan suurta rakkautta. Tiedän että hän rakastaa minua paljon enemmän. En tiedä mitä tehdä.
En ole varma enkä koskaan ole uskaltanut kysyä sisareltani mitä yhtenä yönä tapahtui hänen alapedissään, kun heräsin ~12 vuotiaana kummallisiin ääniin jotka tulivat uneni läpi. Heräsin siihen, että hän hengitti kummallisesti ja oli muita outoja ääniä jotka tuntuivat häiritseviltä. Aamulla heräsin itse alapää sotkussa (kuukautiset olivat alkamassa ja ekat valkovuodot tulivat) ja olo oli kuin hyväksikäytetyllä mutten oo varma miksi se häpäisyn tunne oli niin voimakas. Näin jälkeen päin aikuisena järkyttyneenä mietin että ei kai isäpuolemme tehnyt hänelle mitään ja se oli tullut uneni läpi. Se jätkä (tai äijä lähinnä) oli alituisesti kännissä ja ihan tosi kova lääppimään tietyssä humala-asteessa hyvitellessään ja kertoessaan miten ihana siskoni on. Olin itse sitä jätkää kohtaan tosi väkivaltainen, koska en halunnut sitä kusipäätä lähelleni hyvästä syystä. Kerrankin löysin hänet makaamasta (tosin vaatteet päällä) siskoni päältä kännissä kaljapullo kädessä ja lepertelemässä humalaisia juttujaan eikä lähtenyt mihinkään vaikka siskoni oli tosi vaivautunut tuosta. Tuo toistui pariin otteeseen ja muistan miten heräsin tuohon sängyn vierellä konttaamiseen pariin kertaan ja käskin vähemmän kohteliaasti jätkän poistua huoneestamme. Pyysin äidiltä lupaa asentaa huoneemme oveen lukon, mutta äiti eväsi pyynnön koska "muuten kiusaan pienempiä sisaruksiani sillä" vaikka oikea ongelma oli alituisesti huoneeseemme koputtamatta tunkeutuva äijä jolla oli kuulemma "oikeus tarkastaa mitä teemme".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ollut nuorena polyamoristisessa suhteessa(sellainen hippikommuunimeininki),jos mahdollista pitäisin mielelläni vieläkin paria poikaystävää yhtä aikaa koska olen niin huomionkipeä.
No minä olen 34 vuotias, joka ei ole koskaan suudellut, halannut tai pitänyt ketään kädestä romanttisesti mutta enemmän häpeän kyllä vauvapalstailua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen valkoinen ja pidän aasialaisia miehiä paljon muita rotuja viehättävämpinä.
Lue aloitus, ei rasismia. Yellowfever ON rasismia.
Luin ja siinä lukee "- Ei loukkaavia tai rasistisia nimityksiä".
En usko aasialaisen olevan loukkaava tai rasistinen nimitys.
91/90 jatkaa.. En ole myöskään varma sen muistikuvan oikeellisuuden kanssa, mutta ihan kuin joku läheinen aikuinen olisi humalassa heilutellut (taas kerran) siskoni ja itseni edessä löysää lörssiään ja sanonut, että "tulkaa maistamaan *** pippeliä." Olen satavarma, että muistan miten lopulta siskoni pakotettiin siihen lopulta vaikka estelin häntäkin koska se tuntui sairaalta. Olimme tuolloin juuri ja juuri taaperoiän ylittäneitä.. Mistä tiedän ettei nuo ole vain sairastuneen mieleni tuotteita, vaikka voin edelleen muistaa tilanteesta hajut ja maut? :( En samalla kuitenkaan voi muistaa tai ainakin se tuntuu kaukaa haetulta että mitään pedofiliaa olisi meidän perheessämme koskaan ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mietin asiaa, ja vaikka olen tehnyt paljon asioita, jotka aikansa kaduttivat, nolostuttivat, hävettivät, olivat tyhmiä ja haitallista itselleni... Niin ei oikeastaan ole mitään, mitä en voisi tunnustaa. Ei nyt tietenkään kelle tahansa, mutta voin kuvitella ainakin muutaman henkilön. Parikin tietää minusta lähes kaiken, eikä ne loput asiat ole mitään salaisuuksia. Varsinkaan mitään, mitä ei *ikinä* voisi kertoa.
Ja sanoisin, että näitä asioita monikaan ei tunnustaisi.
En tiedä montako seksikumppania minulla on ollut. Siinä yksi. Toisaalta olen ollut vapaaehtoisessa selibaatissa yli 10 vuotta nyt. Olen vastakohtien ihminen.
Voisi ehkä sanoa, että olen tehnyt sovinnon menneisyyden kanssa, vaikkakaan en kaikkien kanssa, läheskään, jotka siihen ovat kuuluneet. Olen tosiaan kokenut yhtä ja toista. En ole onneton enkä onnellinen, vaan aika lailla fatalisti.
En ole koskaan ollut tietoisesti ilkeä tai julma kenellekään, tai satuttanut ketään. Ehkä se auttaa.
Kuka tietää.
Kai tiedät tarun että jos säilyttää neitsyyden 40v asti susta tulee velho.
Mahtaa tuntua hyvältä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on rahaa. Ihan hirveästi, yli kymmenen miljoonaa omaisuutta ja tililläkin satojatuhansia. Se on ihanaa ja vihaisin olla köyhä ja tehdä työtä.
En ole pääsääntöisesti kiinnostunut miehistä enkä naisista vaan shemaleista, ladyboyista, drag queeneista ja gender bendereistä.
En tiedä onko tälle seksuaalisella suuntaukselle olemassa mitään nimitystä tai onko meitä olemassa enemmänkin. Panseksuaali olisi kai lähin ilmaisu, mutta kun en ole oikeastaan ollenkaan kiinnostunut niinsanotusti "normaaleista" miehistä tai naisista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minun koko elämäni oli väkivaltaa, raiskauksia, kidutusta.. Lapsuudesta, aina nuoreen aikuisikään asti.
Tämän takia, kärsin vaikeasta traumatisoitumisesta ja diagnoosini on dissosiatiivinen identiteettihäiriö.Terapeuttini oli ensimmäinen ihminen, joka halasi minua.
Kotini ulkopuolella olen kuitenkin aina hymyilevä ja reipas.Ihmiset pitävät minua hyvin vahvana ihmisenä.
Kukaan ei tiedä kuinka rikottu ja häpäisty olen. Kaikkea muuta kuin vahva.
Kuin minun kirjoittamana.
Olen avoliitossa miehen kanssa, ja kiihotun hänestä. Mutta yksin ollessani masturboin katsomalla lesboseksiä, jossa kliseisen kauniit vaaleat ja isorintaiset naiset duunailee. Katselun jälkeen perus sivuhistorinan poisto, asia hävettää. Joskus jopa olen pelännyt että mies saisi tietää jollain lailla nettiyhteyden käytöstä että millä sivuilla on tullut käytyä :D En voisi kuvitellakkaan olevani suhteessa naisen kanssa ja perus rekkalesbot lähinnä ällöttävät.
Vierailija kirjoitti:
Olen avoliitossa miehen kanssa, ja kiihotun hänestä. Mutta yksin ollessani masturboin katsomalla lesboseksiä, jossa kliseisen kauniit vaaleat ja isorintaiset naiset duunailee. Katselun jälkeen perus sivuhistorinan poisto, asia hävettää. Joskus jopa olen pelännyt että mies saisi tietää jollain lailla nettiyhteyden käytöstä että millä sivuilla on tullut käytyä :D En voisi kuvitellakkaan olevani suhteessa naisen kanssa ja perus rekkalesbot lähinnä ällöttävät.
Mulla aivan sama. Olen avoliitossa miehen kanssa, rakastan häntä, pidän häntä seksikkäänä ja kiihottavana ja seksi on ihanaa. En ole koskaan ollut onnellisempi mitä olen tämän miehen kanssa.
Kuitenkin olen jo useamman vuoden ajan, ainakin 14-vuotiaasta asti kiihottunut lesboseksuaalisista ajatuksista, lesbopornoakin olen katsonut lukuisia ja lukuisia ja lukuisia kertoja. En kuitenkaan voisi seurustella naisen kanssa, en pysty kuvittelemaan itseäni pitämässä kädestä, suukottelemassa ja halailemassa naista romanttisessa mielessä. Ihastumista ja rakastumista olen aina tuntenut vain miespuolisia ihmisiä kohtaan.
Minulla on hieman alipainoa, mutta en ole silti tyytyväinen vartalooni. Olen hyvin tarkka miltä näytän ja kuinka paljon painan, mutta ei ole motiivia mennä lenkille enkä jaksa. En enää syö kunnolla eikä minulla ole enää energiaa niin paljon kun oli ennen.
Näen monet ihmiset lihavina vaikka hekin olsisivat alipainoisia vähän en enää tiedä miltä kuuluu näyttää että olisi normaalipainoinen
Vierailija kirjoitti:
Olen 25-vuotias ja edelleen neitsyt. Häpeän sitä niin paljon, että torjun välittömästi jokaisen miehen lähestymisyritykset tai treffipyynnöt etten vain ikinä joutuisi sitä myöntämään kenellekään.
Voin rehellisesti sanoa, että tuo ei haittaa suurinta osaa miehistä. Itsekin menetin poikuuden vasta vuosi sitten ja minulle neitsyytesi ei olisi ollenkaan haitta.
M26
Olen saanut tappouhkauksen veljeltäni.
Olen nuori ihminen, alle 25, ja olen juonut aivan liikaa alkoholia viimeisen useamman vuoden ajan. Olen jo hyvin lähellä alkoholisoitumista, ellen sitä jo ole. Lyhyet tauot onnistuvat kyllä, mutta palaan aina samaan, lähes jokailtaiseen kaatokänneilyyn. Asia aiheuttaa minulle valtavaa morkkista ja stressiä terveyden ja maineen menetyksen riskin takia.
Olen lisäksi piilomasentunut, läheisilleni vaikutan positiiviselta, tasapainoiselta ja rationaaliselta, vaikka tosiasiassa minulla on ollut kuolemantoive toistakymmentä vuotta. Tätä en ole kertonut koskaan kenellekään, en edes mt-hoitajalleni. Läheiseni eivät tiedä minun käyvän keskustelemassa mt-asioista.