Lue keskustelun säännöt.
Tee tähän anonyymi tunnustus itsestäsi tai elämästäsi, jota et ikinä voisi/uskaltaisi/haluaisi ääneen sanoa
06.01.2016 |
Ja säännöt ovat seuraavat:
- Ei muiden haukkumista tai mollaamista
- Ei loukkaavia tai rasistisia nimityksiä
- Ei riitelyä tai jankkaamista
:)
Kommentit (686)
Kun ala-asteen kuudennen luokan kevätjuhlassa meille jaettiin todistukset ja opettajani halasi minua oli se ensimmäinen - ja viimeinen - kerta lapsuudessani kun kukaan aikuinen on minua halannut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen kasvatusalalla. Olen syvästi ahdistunut ja masentunut ihminen. Usein en tahdo herätä aamulla. Töissä olen reipas ja esitän tasapainoista työkavereille ja lapsille. Kun menen kotiin, en jaksa mitään.
Plus mä jännitän ja pelkään opiskelijoita ja muita ihmisiä vielä 9 vuoden työuran jälkeen. Se ei näy ulospäin. Mun elämä on kamaa.
Vierailija kirjoitti:
Olen kasvatusalalla. Olen syvästi ahdistunut ja masentunut ihminen. Usein en tahdo herätä aamulla. Töissä olen reipas ja esitän tasapainoista työkavereille ja lapsille. Kun menen kotiin, en jaksa mitään.
Plus mä jännitän ja pelkään opiskelijoita ja muita ihmisiä vielä 9 vuoden työuran jälkeen. Se ei näy ulospäin. Mun elämä on kamaa.
* kamalaa
Olen n. 13-vuotiaasta asti treenannut hullun lailla saadakseni hyväksyntää muilta ihmisiltä, erityisesti pojilta. Nyt 17-vuotiaana kova työ alkaa kantaa hedelmää. Olen myös tietoisesti alkanut kasvattamaan pitkiä hiuksia ja tarkkailemaan syömisiäni, kävin jopa syömishäiriön partaalla. Jollakin tapaa pidän itseäni tyhmänä, koska olen sortunut tälläiseen tyhäpäiseen toimintaan vain saadakseni huomiota miehiltä.
Keskiarvoni on lukiossa tällä hetkellä 9.8, ja tunnen pientä sisäistä ahdistusta sen tiedostamisesta, että rahkeeni eivät tätä pidemmälle riitä. Aina voin kouluttaa itsestäni jotakin "akateemista", mutta todennäköisesti ikinä en tule saavuttamaan mitään yhteiskunnallisesti arvokasta. Olen myös pohtinut paljon elämän tarkoitusta ja tullut siihen tulokseen, että mitä hemmetin väliä sillä on, mitä muut ajattelevat. Vähän harmittaa, että paperilla näytän paremmalta, mitä oikeasti olen. Pelkkää itsensä peilailua ja instagramin tykkäysten kyttäystä (satunnaisesti) minusta tulee tätä menoa aivokuollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minun olisi vaikea tunnustaa, että ihastuin palavasti itseäni 15 vuotta nuorempaan mieheen enkä ole saanut häntä pois mielestäni kahden vuoden jälkeenkään, vaikka mitään toivoa minkäänlaisesta suhteesta hänen kanssaan ei ole. Nauraisin itsekin jos joku nelikymppinen kaverini tunnustaisi jotain tällaista. En tosin ilkeästi, mutta onhan tämä huvittavaa. :-)
Monella miehellä on paljon itseään nuorempi nainen. Ihme seksismiä. Oma mies on 12 v mua nuorempi ja aito sielunkumppani. Rakastamme ja ymmärrämme toisiamme.
Kun ootte aikuisia molemmat, ikä on vaan nro. Älä viitsi aliarvioida itseäsi, kun aina joku tekee sen puolestasi.
Mutta iästä riippumatta: jos mies ei vastaa tunteisiin, etsi uusi.
Vierailija kirjoitti:
Minun koko elämäni oli väkivaltaa, raiskauksia, kidutusta.. Lapsuudesta, aina nuoreen aikuisikään asti.
Tämän takia, kärsin vaikeasta traumatisoitumisesta ja diagnoosini on dissosiatiivinen identiteettihäiriö.Terapeuttini oli ensimmäinen ihminen, joka halasi minua.
Kotini ulkopuolella olen kuitenkin aina hymyilevä ja reipas.Ihmiset pitävät minua hyvin vahvana ihmisenä.
Kukaan ei tiedä kuinka rikottu ja häpäisty olen. Kaikkea muuta kuin vahva.
Halaus sinulle. Voi kun voisinkin jotenkin auttaa. Kaikkea hyvää sinulle toivon kuitenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minun olisi vaikea tunnustaa, että ihastuin palavasti itseäni 15 vuotta nuorempaan mieheen enkä ole saanut häntä pois mielestäni kahden vuoden jälkeenkään, vaikka mitään toivoa minkäänlaisesta suhteesta hänen kanssaan ei ole. Nauraisin itsekin jos joku nelikymppinen kaverini tunnustaisi jotain tällaista. En tosin ilkeästi, mutta onhan tämä huvittavaa. :-)
Ei ole.
Olen valkoinen ja pidän aasialaisia miehiä paljon muita rotuja viehättävämpinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen 40v ja minulla on lievä syömishäiriö. Minulla on pakottava tarve laskea kaloreita ja harrastaa liikuntaa päivittäin. Olen hoikka ja ylpeä, että olen kaveripiirin parhaimmassa kunnossa oleva. Ihmettelen, miten joku voi päästää itsensä ylipainoiseksi.
Niin surullista, että joku ei ole saanut kotona halauksia.
Niin surullista, että joku häpeää sitä, ettei ole harrastanut seksiä.
:(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Neuvoksi kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun olisi vaikea tunnustaa, että ihastuin palavasti itseäni 15 vuotta nuorempaan mieheen enkä ole saanut häntä pois mielestäni kahden vuoden jälkeenkään, vaikka mitään toivoa minkäänlaisesta suhteesta hänen kanssaan ei ole. Nauraisin itsekin jos joku nelikymppinen kaverini tunnustaisi jotain tällaista. En tosin ilkeästi, mutta onhan tämä huvittavaa. :-)
Monella miehellä on paljon itseään nuorempi nainen. Ihme seksismiä. Oma mies on 12 v mua nuorempi ja aito sielunkumppani. Rakastamme ja ymmärrämme toisiamme.
Kun ootte aikuisia molemmat, ikä on vaan nro. Älä viitsi aliarvioida itseäsi, kun aina joku tekee sen puolestasi.
Mutta iästä riippumatta: jos mies ei vastaa tunteisiin, etsi uusi.
Heh, tämä on just se juttu mikä olisi vaikea tunnustaa: eli EN TAHO. Olen ihan jumissa tuon miehen kanssa vaikka siis ei vastaa tunteisiin. Toisaalta ei mua kyllä haittaa sekään jos en ikinä löytäis parempaa. Siksi kai mulla on varaa roikkua.
Ja tiedän tietenkin montakin paria, joissa mies on paljon nuorempi, mutta ne on olleet juuri sellaisia sielunkumppanisuhteita, mitä tämä minun juttuni ei ole. Noloksi asian tekee juuri se tunteen järjettömyys!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen neitsyt, suutelematon, halaamaton, kädestä pitämätön luuseri. Kenellekään en sitä irl voi myöntää.
N21En ymmärrä minkä takia pidätte itseänne luusereina? Jos ei oo sattunut ketään vastaan nii miksi ihmeessä nää ois pitäny tehdä. Olen tietty iloinen että nää tuli kaikki kokeiltua teininä bileissä, mut emmä sano että te luusereita olisittte.. Just go for it, eikä siitä kellekkää tarvii sanoa!
No sehän siinä onkin, kun kaikki muut tosiaan koki ne asiat teininä kuten pitäisikin joten se kyllä antaa todellisen häpeän, nöyryytyksen ja luuserin tunteen itselleen, koska selvästi meissä on jotain vikaa kun näin ei tapahtunut.
Ja sitä ei auta yhtään, että jotkut ihmiset niin netissä kuin oikeassakin elämässä kertovat mielipiteitään yli 20-vuotiasta kokemattomista ihmisistä. Heidänkin mielestä me ollaan luusereita ja meissä on jotain pahasti vialla, että ollaan tähän tilanteeseen päädytty.T: joku näistä vastaajista
Kuule, ehjempi ihminen olisin ilman niitä varhaisia seksikokemuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"...anonyymi tunnustus..."
Ei kai kukaan kuvittele olevansa anonyymi netissä? Hackerit saavat mitä helpoimmin kaikkien henkilötiedot esille - jos haluavat.
Ei tietenkään kuvittele ja ketjun idea taisi mennä sinulta korkealta ja kovaa ohi.
Vierailija kirjoitti:
Neuvoksi kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun olisi vaikea tunnustaa, että ihastuin palavasti itseäni 15 vuotta nuorempaan mieheen enkä ole saanut häntä pois mielestäni kahden vuoden jälkeenkään, vaikka mitään toivoa minkäänlaisesta suhteesta hänen kanssaan ei ole. Nauraisin itsekin jos joku nelikymppinen kaverini tunnustaisi jotain tällaista. En tosin ilkeästi, mutta onhan tämä huvittavaa. :-)
Monella miehellä on paljon itseään nuorempi nainen. Ihme seksismiä. Oma mies on 12 v mua nuorempi ja aito sielunkumppani. Rakastamme ja ymmärrämme toisiamme.
Kun ootte aikuisia molemmat, ikä on vaan nro. Älä viitsi aliarvioida itseäsi, kun aina joku tekee sen puolestasi.
Mutta iästä riippumatta: jos mies ei vastaa tunteisiin, etsi uusi.
Heh, tämä on just se juttu mikä olisi vaikea tunnustaa: eli EN TAHO. Olen ihan jumissa tuon miehen kanssa vaikka siis ei vastaa tunteisiin. Toisaalta ei mua kyllä haittaa sekään jos en ikinä löytäis parempaa. Siksi kai mulla on varaa roikkua.
Ja tiedän tietenkin montakin paria, joissa mies on paljon nuorempi, mutta ne on olleet juuri sellaisia sielunkumppanisuhteita, mitä tämä minun juttuni ei ole. Noloksi asian tekee juuri se tunteen järjettömyys!
Ei se ole noloa. Lukemattomat naiset rakastuu myös varattuihin, ja harvoin siinäkään on mitään järkeä. Mutta ei se rakastuminen järkeä kysy.
Itse aion nettideittailla tänä vuonna ja panna monen miehen kanssa. Eiköhän se toivoton rakkaus unohdu.
Miksi pidät tunteitasi noloina?
Mahdoton, ja myös yksipuolinen, rakkaus on ikuisia teemoja kirjallisuudessa, taiteessa, musiikissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Neuvoksi kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun olisi vaikea tunnustaa, että ihastuin palavasti itseäni 15 vuotta nuorempaan mieheen enkä ole saanut häntä pois mielestäni kahden vuoden jälkeenkään, vaikka mitään toivoa minkäänlaisesta suhteesta hänen kanssaan ei ole. Nauraisin itsekin jos joku nelikymppinen kaverini tunnustaisi jotain tällaista. En tosin ilkeästi, mutta onhan tämä huvittavaa. :-)
Monella miehellä on paljon itseään nuorempi nainen. Ihme seksismiä. Oma mies on 12 v mua nuorempi ja aito sielunkumppani. Rakastamme ja ymmärrämme toisiamme.
Kun ootte aikuisia molemmat, ikä on vaan nro. Älä viitsi aliarvioida itseäsi, kun aina joku tekee sen puolestasi.
Mutta iästä riippumatta: jos mies ei vastaa tunteisiin, etsi uusi.
Heh, tämä on just se juttu mikä olisi vaikea tunnustaa: eli EN TAHO. Olen ihan jumissa tuon miehen kanssa vaikka siis ei vastaa tunteisiin. Toisaalta ei mua kyllä haittaa sekään jos en ikinä löytäis parempaa. Siksi kai mulla on varaa roikkua.
Ja tiedän tietenkin montakin paria, joissa mies on paljon nuorempi, mutta ne on olleet juuri sellaisia sielunkumppanisuhteita, mitä tämä minun juttuni ei ole. Noloksi asian tekee juuri se tunteen järjettömyys!
Ei se ole noloa. Lukemattomat naiset rakastuu myös varattuihin, ja harvoin siinäkään on mitään järkeä. Mutta ei se rakastuminen järkeä kysy.
Itse aion nettideittailla tänä vuonna ja panna monen miehen kanssa. Eiköhän se toivoton rakkaus unohdu.
Miksi pidät tunteitasi noloina?
Mahdoton, ja myös yksipuolinen, rakkaus on ikuisia teemoja kirjallisuudessa, taiteessa, musiikissa.
Tämähän onkin valaiseva huomio. En kehtaisi tunnustaa kenellekään, että olen järjetön. ;-)
Tämä ketju sai minut itkemään, koska en aiemmin tiennyt että joku muu voisi olla samanlaisessa tilanteessa kuin minä.
Olen kymmenen vuotta elänyt luullen olevani yksin näiden asioiden kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Olen kasvatusalalla. Olen syvästi ahdistunut ja masentunut ihminen. Usein en tahdo herätä aamulla. Töissä olen reipas ja esitän tasapainoista työkavereille ja lapsille. Kun menen kotiin, en jaksa mitään.
Plus mä jännitän ja pelkään opiskelijoita ja muita ihmisiä vielä 9 vuoden työuran jälkeen. Se ei näy ulospäin. Mun elämä on kamaa.
Olet väärällä alalla. Itse olen samalla ja minusta kollegat on usein rasittavia räpätätejä, mutta oppilaita tai opiskelijoita en ole pelännyt ikinä. Heidän takiaan tätä duunia jaksaa.
Olen rakastunut potilaaseeni.
Ja meillä on salasuhde. Nautin siitä äärettömästi. En halua luopua hänestä koskaan.
Minun olisi vaikea tunnustaa, että ihastuin palavasti itseäni 15 vuotta nuorempaan mieheen enkä ole saanut häntä pois mielestäni kahden vuoden jälkeenkään, vaikka mitään toivoa minkäänlaisesta suhteesta hänen kanssaan ei ole. Nauraisin itsekin jos joku nelikymppinen kaverini tunnustaisi jotain tällaista. En tosin ilkeästi, mutta onhan tämä huvittavaa. :-)