En suostunut ostaman teinille muotivillityksiä ja tässä lopputulos:

Vierailija kirjoitti:

Miksi näin paljon alapeukutuksia ap:lle? Ostatteko itse kaikki omalle lapsellenne mitä hän vaatii? Jos ette ole huomanneet, teinien muotijutut on tosi kalliita. Parempi olis antaa teinin tienata osa rahoista itse ja sitten hän voi maksaa osan muotivaatteista, jos haluaa ne välttämättä. Nykyaikana mua ärsyttää kun monille ei riitä halvempi muoti, vaan katsotaan kalleimmat ja hienoimmat jutut jotka kavereilla on ja oletetaan että äiti maksaa kaiken.

 

 Meillä lapsi on onneksi vasta 4 vuotta, eikä vielä ymmärrä muodin päälle. Oma tyylinsä on kuitenkin kehittymässä, ja haluan että hän pitää silmät auki eri tyyleille eikä vaan osta tiettyjä massajuttuja, kun muutkin. Enimmäkseen tyttö saa kaupasta semmoisia vaatteita mistä itse tykkää, mutta harrastan ompelua ja käsitöitä myös. Niin ajattelin että tytön kanssa voidaan ostaa kuvattomia t-paitoja ja pitkähihaisia paitoja, ja keksiä niihin kivoja kuvia maalaamalla kangasväreillä ja tusseilla, sekä ompelemalla paitaan koristeita, mm. silkkinauhoja, kukka brodeerauksia ja paljeteita. Voisi tehdä samantyylisiä paitoja mitä jo nyt myydään kaupassa mutta omilla lempiaiheilla ja kädenjäljellä :) Lisäksi voin ommella jonkun paidan tai mekon sellaisella kaavalla, ja kankaalla josta hän itse pitää.

 

En vaan ymmärrä miksi jonkun mielestä on huono kannustaa nuorta keksimään itse oma tyylinsä? Sen sijaan että valitsee sen kaikkein yleisimmän massatyylin missä ei näy ihmisen omat kiinnostuksen kohteet, ja persoona. Totta kai nuori voi sitten aikuisena omalla rahalla ostaa kaikkea mitä muillakin on, jos tuntee olonsa turvattomaksi siitä että näyttää erilaiselta. Mutta mielestäni se kertoo hieman ihmisen epävarmuudesta jos ei uskalla kokeilla uutta.

Äitihän ei kannustanut omaan tyyliin, vaan kielsi tietyt tyylit ja todennäköisesti tyrkytti omanlaistaan tyyliä. Äiti nimenomaan teki juuri päinvastoin.

Ei lapsille tarvitse kaikkea ostaa, mutta sentään jotain mitä hän halusi. Nyt lapsi sai vain ne vaatteet mitkä äiti hyväksyi. Tajuatteko te minkä karhunpalveluksen äiti teki päättämällä miten lapsi pukeutuu? Nyt lesottaa lapsen kivalla pukeutumisella ja sillä että hänellä on alistettu lapsi. Todennäköisesti lapsi on äitinsä nuorempi kopio. Tai sellainen minkälainen hän HALUAISI olla. Kenenkään muun mielestä tuskin on makea tyyli. Ap:n onneksi massapukeutujat on kasvatettu hyvin eivätkä hyljeksi Ap:n oudosti pukeutuvaa lasta.

Kuulostat mun äidiltä ja olen hänelle kyllä kiitollinen :) Nyt 26-vuotiaana olen tyylikäs, mutta oman tieni kulkija. En seuraa trendejä, ja pidän oman tyylini. Toki teininä tuli sittek kokeiltua gootti-, punkkari-, ja hippityylejä, mutta sitä kautta löysin oman pukeutumistyylini, vaikka se vuosia veikin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yllätten kaikkien mammojen mielestä lapselle pitäisi ostaa kaikki merkkituotteet, jos hän niin haluaa? Kummaa..... Koen, että ap rohkaisi lastaan siihen, ettei aina tarvitse pakolla koittaa olla niin kuin kaikki muut.

Ei vaan toisinpäin eli lapselta ei pidä kieltää merkkikamaa vain siksi, että äiti haluaa kasvattaa lastaan (olemaan nöyrä?). Nyt ap:n perusteluna on se, että hän ei halua, että lapsensa on osa massaa. Silti hän haluaa, että lapsella on paljon näitä kavereita, jotka ovat osa massaa. Eli lähtökohtana on kaksi ajatusta: halu kieltää lapselta jotain, mitä lapsi haluaa ja samaan aikaan saada lapselle paljon niitä kavereita, jotka ovat halunneet samaa asiaa ja jopa se saaneet.

En ole missään vaiheessa sanonut että haluan lapsellani olevan paljon kavereita, ja että näiden kavereiden olisi hyvä olla massateinejä koska silloin tietäisin että lapseni "kuuluu joukkoon"??? EN OLE SANONUT? OLE HYVÄ, ja siiteeraa lause missä sanon että HALUAN asioiden olevan näin. Niin vain nyt sattuu olemaan. Eli mitä se tarkoittaa? No sitä, että vaikka lapseni ei näytä samalta kuin kaverinsa, hänellä silti on niitä. Joten mammat, huokaiskaa, teidän ei tarvitse ostaa lapsellenne kaiken maailman villityksiä; hänet kyllä hyväksytään ilmankin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ite oon aina vihannut: Svea pipoja, omena brändin tuotteita, jopoja, guess vaatteita yms yms:--D en voi kestää näitä massajuttuja. Parhaimmillaan kouluaikana näillä massateineillä puolella oli samaan aikaa sama paita päällä ja bonuksena revityt farkut. Sitäkää en oo ymmärtäny, et maksetaan jopa 60€ farkuista kaupassa ja sit otetaa sakset ja revitää housut rikki??? Huh jollain on selvästi ollu varaa :D nojoo, jokainen saa pukeutuu miten tahtoo, mut oma lapseni ei tossa iässä ainakaan mun rahoilla saa iphoneja eikä sen ajan massajuttuja, jos haluu jotain mitä ei oikeesti tarvii niin tekee sit töitä sen rahan eteen :)

Vastustatko massaa jonkun oikean syyn takia, vai vain erilaisuuden tavoittelun vuoksi?

Mitä vikaa esimerkiksi on iPhonessa?

En ole edellinen mutta ymmärrän tämän pointin. Itsekkään en ymmärrä miksi pitäisi aina lapselle ostaa ne uusimmat muotijutut? OK jos uusia kenkiä tarvitaan, saa toki ilmaista mielipiteensä, mutta conssit jättäisin ostamatta ihan pelkästään surkean laadun takia. Omenaluurissa sama juttu. Niiden hinnassa suurin osa kun on ilmaa. Jos lapsi nämä kuitenkin niin kovasti haluaa niin saa ostaa omilla rahoillaan.

Meidän äippä ei ostanu ku joskus harvoin jotain muotijuttuja, oli pienipalkkanen yh. Ja nyt kun itsellä on lapsia, ja olen joskus vilkaissut silloisen asuinalueen vuokria, ymmärrän täysin miksei niihin miss sixty-farkkuihin, apinapaitoihin jne ollut varaa.

En kärsinyt, vaatteet olivat siistit jne, kirppareilta löyty kaikkia käyttökelposta. Vaikka se sillon vituttikin.

Neljätoistavuotiaana homma räjähti käsiin, ja yhtäkkiä mulla oliki sähkönsininen poikatukka, niittipantaa, polvimittasta nahkatakkia ja maiharit. Oli myös maahan asti ulottuvaa tyllihametta, 20cm korkoja, korsettia ja tyttöystävä.

Nykyisinkin vaikutan varmaan varsin wtltä lasten kanssa liikkuessani, eikä häirihe tippaakaan ;)

Pointtina oli, että kun massaa ei osteta, oppii käyttämään vaihtoehtoisia vaatteita ja jos massaa haluaa välttiisti olla, halvemmallakin saa ku käyttää mielikuvitustaan. Saas nähä miten nuo omat pojat tulee lellittyä, mutta toivottavasti löytävät sen oman tyylinsä eivätkä huku muiden fruidejen (tai mikä silloin se in-juttu tulee olemaankaan) sekaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ite oon aina vihannut: Svea pipoja, omena brändin tuotteita, jopoja, guess vaatteita yms yms:--D en voi kestää näitä massajuttuja. Parhaimmillaan kouluaikana näillä massateineillä puolella oli samaan aikaa sama paita päällä ja bonuksena revityt farkut. Sitäkää en oo ymmärtäny, et maksetaan jopa 60€ farkuista kaupassa ja sit otetaa sakset ja revitää housut rikki??? Huh jollain on selvästi ollu varaa :D nojoo, jokainen saa pukeutuu miten tahtoo, mut oma lapseni ei tossa iässä ainakaan mun rahoilla saa iphoneja eikä sen ajan massajuttuja, jos haluu jotain mitä ei oikeesti tarvii niin tekee sit töitä sen rahan eteen :)

Vastustatko massaa jonkun oikean syyn takia, vai vain erilaisuuden tavoittelun vuoksi?

Mitä vikaa esimerkiksi on iPhonessa?

Miksi maksaa merkistä 600 kun yhtä hyvän saa alle satasen? Puhelin on ensisijaisesti soittamiseen tarkoitettu eikä teinien egon jatkeeksi.

Eli ongelma on hinnassa, ei tyylissä tai laadussa?

Mitä tyyliä iPhonessa on? Laatua ei ainakaan, niin usein ne hajoavat. Se nyt on vaan tyhmää maksaa liikaa :) ainakaan paskasta puhelimesta.

Lapsellani on iPhone! Eikö se ole massapuhelin? Niin ja on hänellä pitkät ruskeat hiukset. Mitäs vielä keksisin.. Haloo, tyttäreni on tavallinen kiva tyttö :) 

Oli niin tai näin, ujo lapseni saa olla niin massaa kuin haluaa niin kauan kuin haluaa. Jos se tekee hänet iloisemmaksi, se ei ole minulta pois. Terveeksi kehittynyt aikuinen voi sitten alkaa individualistiksi jos haluaa.

Mistä tiedätte että ap:n tytär valitsi juuri sen tyylin josta äitinsä pitää eniten? Mielestäni ap vain sanoi että ei halunnut ostaa lapselleen tiettyjä merkkijuttuja vain merkin takia. Ja että ihailee tyttönsä nykyistä tyyliä jonka tämä on saanut päättää itse.

Itse aloin ostaa 13-vuotiaana ja sen jälkeen vaatteita omien mieltymysten mukaan. Ei äitini antanut paljoa rahaa vaatteisiin, ehkä n. 10 e kk, koska meillä oli monta lasta ja ei niin paljoa rahaa kaikille. Joskus sain jotain kalliimpaa. Mutta en ikinä kysynyt äitini mielipidettä että millaisia vaatteita hänestä minun pitäisi ostaa. Niin miten päättelitte ap:n tyttären kysyneen äidin mielipidettä?

Ap siis meinaa, että vanhemmat ostavat lapsilleen tavaroiden myötä kavereita? Kuinka sekaisin sä oikein olet?

Suurin osa ostaa lapselleen Svea pipon 20 eurolla, koska lapsi sitä haluaa. Suurin osa äideistä ei kiellä lapseltaan hänen haluamiaan asioita siksi, että hän keksisi erikoisen tyylin. Tyylin jonka äiti on valinnut, koska sähän et suostunut ostamaan mitään merkkikamaa mitä lapsesi halusi. Aivan kuin se merkki pilaisi sun lapsen. Aivan kuin sun lapsen toiveet olisivat toisarvoisia ja sä äitinä olet aina oikeassa.

Vierailija kirjoitti:

Oli niin tai näin, ujo lapseni saa olla niin massaa kuin haluaa niin kauan kuin haluaa. Jos se tekee hänet iloisemmaksi, se ei ole minulta pois. Terveeksi kehittynyt aikuinen voi sitten alkaa individualistiksi jos haluaa.

Tämä on sinun ajattelutapasi ja olen siitä eri mieltä, mutta ymmärrän myös pointtisi. :) Voin vannoa että lapseni on loppupeleissä yhtä iloinen kuin sinun!  

Vierailija kirjoitti:

Oli niin tai näin, ujo lapseni saa olla niin massaa kuin haluaa niin kauan kuin haluaa. Jos se tekee hänet iloisemmaksi, se ei ole minulta pois. Terveeksi kehittynyt aikuinen voi sitten alkaa individualistiksi jos haluaa.

Niin, tai sitten hän ei uskalla aikuisenakaan liikaa erottua massasta, koska on tottunut tiettyyn normiin.. Mikä ei ole kyllä mielestäni paha asia, joillekkin ihmisille massatyyli sopii parhaiten, eikä kaikki jaksa perehtyä lukuisiin tyyleihin. Ehkä onkin niin että ne, keillä on vahvempi persoona, uskaltavat jo nuorena etsiä omaa tyyliään. Minusta on kyllä hyvä jos on ujompi luonne ettei sitten liikaa yritä karaista :)

Vierailija kirjoitti:

Ap siis meinaa, että vanhemmat ostavat lapsilleen tavaroiden myötä kavereita? Kuinka sekaisin sä oikein olet?

Suurin osa ostaa lapselleen Svea pipon 20 eurolla, koska lapsi sitä haluaa. Suurin osa äideistä ei kiellä lapseltaan hänen haluamiaan asioita siksi, että hän keksisi erikoisen tyylin. Tyylin jonka äiti on valinnut, koska sähän et suostunut ostamaan mitään merkkikamaa mitä lapsesi halusi. Aivan kuin se merkki pilaisi sun lapsen. Aivan kuin sun lapsen toiveet olisivat toisarvoisia ja sä äitinä olet aina oikeassa.

Ostin lapselleni puuvillasta valmistetun pipon. SVEA-pipot ovat akryylia. That's why.

En ole missään vaiheessa sanonut että merkkivaatteita ostavat haluavat ostaa lapselleen kavereita. Voisko joku pliis taas siteerata missä olen sanonut noin? Tehän laitatte sanoja mun suuhun! TE itse sanoitte niin. Tai ainakin sanoitte että ajattelisin niin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oli niin tai näin, ujo lapseni saa olla niin massaa kuin haluaa niin kauan kuin haluaa. Jos se tekee hänet iloisemmaksi, se ei ole minulta pois. Terveeksi kehittynyt aikuinen voi sitten alkaa individualistiksi jos haluaa.

 

Tämä on sinun ajattelutapasi ja olen siitä eri mieltä, mutta ymmärrän myös pointtisi. :) Voin vannoa että lapseni on loppupeleissä yhtä iloinen kuin sinun!  

Rohkaiseminen on fiksumpaa kuin pakottaminen. Loppupeleissä luultavasti lapseni kokee, että häntä tuettiin, ei väheksytty siitä, että haluaa olla kaverinsa kaltainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oli niin tai näin, ujo lapseni saa olla niin massaa kuin haluaa niin kauan kuin haluaa. Jos se tekee hänet iloisemmaksi, se ei ole minulta pois. Terveeksi kehittynyt aikuinen voi sitten alkaa individualistiksi jos haluaa.

 

Tämä on sinun ajattelutapasi ja olen siitä eri mieltä, mutta ymmärrän myös pointtisi. :) Voin vannoa että lapseni on loppupeleissä yhtä iloinen kuin sinun!  

Rohkaiseminen on fiksumpaa kuin pakottaminen. Loppupeleissä luultavasti lapseni kokee, että häntä tuettiin, ei väheksytty siitä, että haluaa olla kaverinsa kaltainen.

Siis.. Oletko sä hyvä ihminen, aikuinen ihminen, TOSISSASI sitä mieltä että mun tyttären tulevaisuuteen tulee negatiivisesti vaikuttamaan se, kun hän ei saanut esim. Kånken-reppua? Hän on tällä hetkellä oikein iloinen nuori ihminen ja tulevaisuus näyttää hyvältä. Missä vaiheessa se romahtaminen sitten tulee? Keski-ikäisenä tulee yht'äkkiä tarve tarttua viinapulloon? Ja silmissä Kånken-reppu jota ei saanut. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oli niin tai näin, ujo lapseni saa olla niin massaa kuin haluaa niin kauan kuin haluaa. Jos se tekee hänet iloisemmaksi, se ei ole minulta pois. Terveeksi kehittynyt aikuinen voi sitten alkaa individualistiksi jos haluaa.

 

Tämä on sinun ajattelutapasi ja olen siitä eri mieltä, mutta ymmärrän myös pointtisi. :) Voin vannoa että lapseni on loppupeleissä yhtä iloinen kuin sinun!  

Rohkaiseminen on fiksumpaa kuin pakottaminen. Loppupeleissä luultavasti lapseni kokee, että häntä tuettiin, ei väheksytty siitä, että haluaa olla kaverinsa kaltainen.

 

Siis.. Oletko sä hyvä ihminen, aikuinen ihminen, TOSISSASI sitä mieltä että mun tyttären tulevaisuuteen tulee negatiivisesti vaikuttamaan se, kun hän ei saanut esim. Kånken-reppua? Hän on tällä hetkellä oikein iloinen nuori ihminen ja tulevaisuus näyttää hyvältä. Missä vaiheessa se romahtaminen sitten tulee? Keski-ikäisenä tulee yht'äkkiä tarve tarttua viinapulloon? Ja silmissä Kånken-reppu jota ei saanut. 

Ei se reppu vaan se äidin ajatus siitä, että reppua et saa, koska minä en halua, että olet sellainen reipas reppuselkäinen skandinaavisen näköinen nuori, jolla on puhtaat hiukset, iloinen ilme, kohtelias käytös ja joka nauttii ulkoilmaelämästä. Jonain päivänä se tyttö tajuaa, että äiti halusi hänen ulkoisen habituksensa vastaavan jotain sellaista, millainen tyttö ei ollut lainkaan! Tytön kaikki yritykset olla tietynlainen teilattiin samantien vetoamalla siihen, että kaikkea ei voi saada. Saada voi vain ne asiat, jotka äiti hyväksyi.

Ei kyse ole repusta lainkaan vaan koko ap:n ajatusmaailmasta, jossa nuorelle pitää näyttää, että hänen toiveensa eivät ole mitään, jos ne eivät ole myös äidin toiveita. On eri asia selittää nuorelle, että reppu on kallis, siihen ei ole varaa kuin sanoa, että en osta sitä, koska haluan, että joudut epämukavuusalueellesi ja löydät oman tyylisi. Se ei saa olla sellainen, mitä nyt toivot vaan sellainen, jonka äiti hyväksyy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oli niin tai näin, ujo lapseni saa olla niin massaa kuin haluaa niin kauan kuin haluaa. Jos se tekee hänet iloisemmaksi, se ei ole minulta pois. Terveeksi kehittynyt aikuinen voi sitten alkaa individualistiksi jos haluaa.

 

Tämä on sinun ajattelutapasi ja olen siitä eri mieltä, mutta ymmärrän myös pointtisi. :) Voin vannoa että lapseni on loppupeleissä yhtä iloinen kuin sinun!  

Rohkaiseminen on fiksumpaa kuin pakottaminen. Loppupeleissä luultavasti lapseni kokee, että häntä tuettiin, ei väheksytty siitä, että haluaa olla kaverinsa kaltainen.

 

Siis.. Oletko sä hyvä ihminen, aikuinen ihminen, TOSISSASI sitä mieltä että mun tyttären tulevaisuuteen tulee negatiivisesti vaikuttamaan se, kun hän ei saanut esim. Kånken-reppua? Hän on tällä hetkellä oikein iloinen nuori ihminen ja tulevaisuus näyttää hyvältä. Missä vaiheessa se romahtaminen sitten tulee? Keski-ikäisenä tulee yht'äkkiä tarve tarttua viinapulloon? Ja silmissä Kånken-reppu jota ei saanut. 

Ei se reppu vaan se äidin ajatus siitä, että reppua et saa, koska minä en halua, että olet sellainen reipas reppuselkäinen skandinaavisen näköinen nuori, jolla on puhtaat hiukset, iloinen ilme, kohtelias käytös ja joka nauttii ulkoilmaelämästä. Jonain päivänä se tyttö tajuaa, että äiti halusi hänen ulkoisen habituksensa vastaavan jotain sellaista, millainen tyttö ei ollut lainkaan! Tytön kaikki yritykset olla tietynlainen teilattiin samantien vetoamalla siihen, että kaikkea ei voi saada. Saada voi vain ne asiat, jotka äiti hyväksyi.

Ei kyse ole repusta lainkaan vaan koko ap:n ajatusmaailmasta, jossa nuorelle pitää näyttää, että hänen toiveensa eivät ole mitään, jos ne eivät ole myös äidin toiveita. On eri asia selittää nuorelle, että reppu on kallis, siihen ei ole varaa kuin sanoa, että en osta sitä, koska haluan, että joudut epämukavuusalueellesi ja löydät oman tyylisi. Se ei saa olla sellainen, mitä nyt toivot vaan sellainen, jonka äiti hyväksyy.

Totta kai tyttäreni on myös saanut asioita, eikä hänen ole sen kummemmin tarvinut niitä selitellä. Jos olen nämä ääripää villitykset kieltänyt, niin tarkoittaako se että olen KAIKEN kieltänyt? Totta kai hän on saanut myös oman tahtonsa läpi. Jokaisella äidillä on oikeus sanoa jyrkkä ei, ja tämä on se minun asia johon sanon jyrkän ei. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oli niin tai näin, ujo lapseni saa olla niin massaa kuin haluaa niin kauan kuin haluaa. Jos se tekee hänet iloisemmaksi, se ei ole minulta pois. Terveeksi kehittynyt aikuinen voi sitten alkaa individualistiksi jos haluaa.

 

Tämä on sinun ajattelutapasi ja olen siitä eri mieltä, mutta ymmärrän myös pointtisi. :) Voin vannoa että lapseni on loppupeleissä yhtä iloinen kuin sinun!  

Rohkaiseminen on fiksumpaa kuin pakottaminen. Loppupeleissä luultavasti lapseni kokee, että häntä tuettiin, ei väheksytty siitä, että haluaa olla kaverinsa kaltainen.

 

Siis.. Oletko sä hyvä ihminen, aikuinen ihminen, TOSISSASI sitä mieltä että mun tyttären tulevaisuuteen tulee negatiivisesti vaikuttamaan se, kun hän ei saanut esim. Kånken-reppua? Hän on tällä hetkellä oikein iloinen nuori ihminen ja tulevaisuus näyttää hyvältä. Missä vaiheessa se romahtaminen sitten tulee? Keski-ikäisenä tulee yht'äkkiä tarve tarttua viinapulloon? Ja silmissä Kånken-reppu jota ei saanut. 

Ei se reppu vaan se äidin ajatus siitä, että reppua et saa, koska minä en halua, että olet sellainen reipas reppuselkäinen skandinaavisen näköinen nuori, jolla on puhtaat hiukset, iloinen ilme, kohtelias käytös ja joka nauttii ulkoilmaelämästä. Jonain päivänä se tyttö tajuaa, että äiti halusi hänen ulkoisen habituksensa vastaavan jotain sellaista, millainen tyttö ei ollut lainkaan! Tytön kaikki yritykset olla tietynlainen teilattiin samantien vetoamalla siihen, että kaikkea ei voi saada. Saada voi vain ne asiat, jotka äiti hyväksyi.

Ei kyse ole repusta lainkaan vaan koko ap:n ajatusmaailmasta, jossa nuorelle pitää näyttää, että hänen toiveensa eivät ole mitään, jos ne eivät ole myös äidin toiveita. On eri asia selittää nuorelle, että reppu on kallis, siihen ei ole varaa kuin sanoa, että en osta sitä, koska haluan, että joudut epämukavuusalueellesi ja löydät oman tyylisi. Se ei saa olla sellainen, mitä nyt toivot vaan sellainen, jonka äiti hyväksyy.

Nyt sä puhut kyllä jotenkin niin yksityiskohtaisesti ja kaunokirjallisesti ettei sulla vaan sattuis olemaan jotain oima henk.koht patoutumia asian suhteen? :D Puhut kuin tietäisit vuoren varmasti minun ja tyttäreni asioista.  

Näin on ap toiminut

nuorelle pitää näyttää, että hänen toiveensa eivät ole mitään, jos ne eivät ole myös äidin toiveita.

Lopputulos: Äidin toimien johdosta nuori, joko on loistavan hyvä maku.

Miksi koko idea tuntuu siltä, että äiti ei ole penaalin terävin kynä?

Minä en ole mistään merkeistä koskaan piitannut, eikä tytär myöskään, vaatteet valitaan sen mukaan miltä se näyttää päällä, onko se mukava pitää päällä ja mitä se maksaa. Tytär on kaunis, ja nättejä vaatteita käyttää aina, tuollaiset typerät pipot ja reput on vaan rumia. Pojat on vielä nuoria etteivät vaatteista tajua kuin angry birds kuvat ym. mutta olen kuullut että pojat nykyään haluaa jotain merkkejä, esim. lenkkarit ja lippikset, no saapa nähdä joutuuko noiden kahden päkäpään kanssa sellaisista sitten tappelemaan, mitään viidenkympin lippiksiä ei aleta kahdelle ostamaan.