Lue keskustelun säännöt.
Törpöt vieraat ruokapöydässä - vertaistukiketju
Pakko päästä purkamaan kiukutusta ja mielellään kuulisin myös samankaltaisia kertomuksia hieman pölvästeistä ruokavieraista? Kuka kaatoi punaviinipullon pitkin perintötuukia ilman anteeksipyyntöä, kuka antoi lapsensa närppiä koristeet kakun päältä, kuka tyhjensi suolapurkin lautaselleen ennen maistamista? Kaikki mehevimmät ja vähemmänkin mehevät tarinat jakoon vain!
Minun tämänpäiväinen vierasärsytykseni syntyi serkkuni perheen vierailtua meillä ohikulkumatkallaan. Tapaaminen oli sovittu ja olin myös kysellyt etukäteen, onko jotain ruokarajoitteita tai erityismieltymyksiä. Ei kuulemma ole. No minä sitten tein keittiöremontin keskellä (lue liesi vaatehuoneessa, jääkaappi olohuoneessa yms.) mahdollisimman helppoa eli perheemme suosikkilaatikkoruokaa janssoninkiusausta ja mahdollisista mieltymyseroista johtuen myös kinkkukiusausta tarjolle. Salaatti ja muut lisukkeet päälle.
Janssoninkiusaus oli lastemme herkkua. Ei kuulemma ole enää. Syynä ei varmaan ole laisinkaan se, että vähän vanhemmat (lastemme ihailemat) pikkuserkut yököttelivät koko ruokailun ajan tarjoiluille. Eikä siinä vielä mitään, mutta heidän vanhempansa ei kertaakaan sanoneet, ettei ole kovin sopivaa yökötellä tarjotulle ruualle, etenkään, kun itse ei ollut pakko olla inhokkiaan metriä lähempänä.
Kommentit (1143)
Vierailija kirjoitti:
Juhlissa:
"Emmä tota lohta ota ku siin on tota suolaa"
"Onks tos valkosipulii? Ai on, hyyh no en mä sit ota vaik varmasti hyvää oliskin mut ku alkaa henki haisee"
Samat prinsessat nähty kebappilassa vetämässä toinen pepperonipizzaa ja toinen burgeria ja ranskiksia aioli-majoneesilla.
Tekopyhyys ja esittäminen.
Ihan hurjaa tuollainen. Varmaan kamalaa olla mukana samoissa juhlissa. Ja käyvät vielä kepabbilassa epäterveellisillä aterioilla. Huh, huh.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isosiskoni kuuluu niihin ihmisiin jolla ei ole ollut mitään tarvetta opettaa lapsilleen alkeellisimpiakaan pöytätapoja. Hänellä kaksi alakouluikäistä lasta. Tulivat tässä joku viikko sitten ihan kysymättä kylään kun olivat ohikulkumatkalla. No, keitin kahvit, laitoin voileipätarviketta pöytään ja jätskiä.
Siskon lapset alkoivat heti huutamaan että tarjoamani kinkkuleikkele ja juusto on ihan paskaa. Nälkä on mutta ei voi syödä kun täti tarjoaa paskaa. Sisko siinä lässyttää että täti ei osaa ostaa kunnon leivänpäällisiä.
Siihen kyllä sanoin että te tulitte ihan extempore käymään, ette voi olettaa saavanne mitään tiettyä.Sanoin myös lapsille että on erittäin rumaa sanoa ruoasta että se on paskaa. No, sen jälkeen mäkin olin paska.
No, multa paloi pinna ja komensin lapset pois pöydästä. Eivät lähteneet, jolloin sanoin että tämä on minun kotini ja te tottelette minua. Silloin sisko nousi ylös ja koko porukka lähti. Ei ole oltu tuon jälkeen yhteydessä.Mulla siskon lapset myös tuollaisia. Ja sisko. Ei kelpaa kuin kallis hedelmälihatuoremehu, ja oltermanni.
Kerro siskollesi että Oltermanni on kaupan halvimpia juustoja.
Ja Oltermanni ei ole edes mitään erityisen hyvää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässäpä tuhannen taalan oppimistilaisuus kaikille: kun seuraavan kerran joku on ryöväämässä taas kaikki ruuuat, lapsi menee närppimään kahvipöytään ennen kuin kaikki on valmista tai ottaa liikaa, sukulainen menee omin nokin jääkaapille: avaa suusi ja sano ääneen, että "ei". "Älä ota ihan niin paljon, muuten muille ei jää". "Ei vielä, otetaan pöydästä kohta kun kaikki on valmista". "Älä ota noin paljon kun sulla voi jäädä syömättä, otat sitten lisää jos siltä tuntuu" tai "Hei pois sieltä jääkaapilta, laitan pöytään tarjottavat".
Älä hyökkää, älä syyllistä, älä haasta riitaa. Totea tosiasia neutraalisti, sano kohteliaasti tai tarvittaessa napakasti että ei, älä tee noin. "Ei, kakkua ei jää yli mukaan otettavaksi". Älä ole tossukka, ei se mitään auta jos päivittelet muiden käytöstä täällä. Sano ääneen sille ihmiselle, jonka teot sinua vaivaavat - hän saa ainakin mahdollisuuden korjata käytöstään (kaikki eivät tajua tai opi) ja olet ainakin yrittänyt. Älä ole kynnysmatto, älä anna muiden pahoittaa mieltäsi huonolla käytöksellä. Ohjaa kohteliaasti käyttäytymään kunnolla. Myös lapsille saa sanoa, jos ovat luonasi kylässä.
Jatkan vielä: älä "näpäyttele hienovaraisesti", anna samalla mitalla tai kosta. Ei se mitään auta. Ihan selkeä suun avaaminen ja suomen kielellä puhuminen (tai mikä kieli nyt onkin kyseessä) pitää riittää. Kaikki eivät ymmärrä hienovaraisia vihjeitä, eikä samalla mitalla takaisin antaminen edistä asiaa mitenkään.
Törkeimmät lokkeilijat eivät ymmärrä ollenkaan sanan EI merkitystä. Mieheni sisko on tuollainen. Tuli kutsumatta viikoiksi kerrallaan vuosittain täysihoitoon ilman mitään tuliaisia, ruokaa ja viiniä piti olla ruuan ja viinin perään. Kauppaan ja alkoon laittoi ostoslistan mieliteoistaan mukaan, mutta kaupassa ei voinut itse käydä tai osallistua ostosten rahoittamiseen. Tuli vaikka kiellettiin ja palvelun piti pelata. Saattoi kertoa tullessaan olevansa kolme päivää, mutta aina aika pitkittyi ja pitkittyi, vaikka kuinka käskettiin lähtemään jo kotiin. Mieheni kuulemma vain vitsaili näissä tilanteissa.
Kerran putosin portaissa, hehtaari mustelmaa ja murtuma jalassa, päivä meni päivystyksissä. Käly soitti samana päivänä tulevansa kylään, mies selitti puhelimessa miksi nyt ei todellakaan käy. Käly tuli silti. Minä kinkkasin kepeillä vastaan ja voitteko uskoa, käly ilmoitti heti eteisessä olevansa nälkäinen ja haluavansa ruokaa. Minäpä siinä sitten kokkailemaan ja käly nautti olostaan vieraana.
Tämän keissin jälkeen suutuin ja suunnilleen mustaksi muutuin. Ilmoitin, ettei meille saa enää koskaan tulla kutsumatta. Kunnon riitahan tuosta tuli. Kälyn mielestä minä olin tarinan pahis kun en ollut riittävän vieraanvarainen sukulaiselle, jolla hänen mukaansa pitää olla oikeus vierailla meillä niin usein ja paljon kun itse haluaa, juuri silloin kun haluaa.
Kun olemme vierailleet päiväseltään siellä kälyllä päin, ruokaa ei tarjota. Tai kerran hän kyllä järjesti kunnon ruokatarjoilun. Se tapahtui niin, että saimme ostoslistan kauppaan, missä mies ja minä ostimme kaikki ruokatarpeet meidän rahoillamme, minä jouduin sen ruuan sitten kälyn kotona laittamaan. Viime viikolla kävimme siellä miehen siskolla pistäytymässä kutsuttuna, muutama vuosi on meidän edellisestä vierailusta. Tarjolla oli kahvia ja keksipaketti. "Hänellä kun ei ole nyt muuta." Käly omistaa auton ja asuu kaupungissa, joten kaupassa käynnille ei ole esteitä. Vierailusta oli sovittu kahta viikkoa aikaisemmin. Luulen vähän, että seuraava vierailu täällä päin hoituu kahvilla ja Marie-kekseillä.
Normaalit ihmiset olisivat palanneet kotiin kaupassa käymättä. Ja kenenkään kotiin ei tungeta moneksi päiväksi, kyllä sen verran pitää löytyä selkärankaa sanoa, että nyt ei sovi, ja sillä hyvä.
Jos luit tekstin, siinä kyllä kerrottiin, että oltiin todella moneen kertaankin sanottu, ettei nyt sovi. Käly kieltäytyi ymmärtämästä sitä ei sanaa.
Mitä siihen kaupassa käymiseen kälyllä tulee, oletin tietysti kauppaan mennessäni, että käly maksaa ne ostokset sitten kotonaan. Ei maksanut.
Ei tuota pummia olisi tarvinnut päästää sisälle. Itse päästit hänet asuntoosi käskyttämään sinua ja sinä kiltisti tottelit. Miksi miehesi ei palvellut siskoaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässäpä tuhannen taalan oppimistilaisuus kaikille: kun seuraavan kerran joku on ryöväämässä taas kaikki ruuuat, lapsi menee närppimään kahvipöytään ennen kuin kaikki on valmista tai ottaa liikaa, sukulainen menee omin nokin jääkaapille: avaa suusi ja sano ääneen, että "ei". "Älä ota ihan niin paljon, muuten muille ei jää". "Ei vielä, otetaan pöydästä kohta kun kaikki on valmista". "Älä ota noin paljon kun sulla voi jäädä syömättä, otat sitten lisää jos siltä tuntuu" tai "Hei pois sieltä jääkaapilta, laitan pöytään tarjottavat".
Älä hyökkää, älä syyllistä, älä haasta riitaa. Totea tosiasia neutraalisti, sano kohteliaasti tai tarvittaessa napakasti että ei, älä tee noin. "Ei, kakkua ei jää yli mukaan otettavaksi". Älä ole tossukka, ei se mitään auta jos päivittelet muiden käytöstä täällä. Sano ääneen sille ihmiselle, jonka teot sinua vaivaavat - hän saa ainakin mahdollisuuden korjata käytöstään (kaikki eivät tajua tai opi) ja olet ainakin yrittänyt. Älä ole kynnysmatto, älä anna muiden pahoittaa mieltäsi huonolla käytöksellä. Ohjaa kohteliaasti käyttäytymään kunnolla. Myös lapsille saa sanoa, jos ovat luonasi kylässä.
Jatkan vielä: älä "näpäyttele hienovaraisesti", anna samalla mitalla tai kosta. Ei se mitään auta. Ihan selkeä suun avaaminen ja suomen kielellä puhuminen (tai mikä kieli nyt onkin kyseessä) pitää riittää. Kaikki eivät ymmärrä hienovaraisia vihjeitä, eikä samalla mitalla takaisin antaminen edistä asiaa mitenkään.
Törkeimmät lokkeilijat eivät ymmärrä ollenkaan sanan EI merkitystä. Mieheni sisko on tuollainen. Tuli kutsumatta viikoiksi kerrallaan vuosittain täysihoitoon ilman mitään tuliaisia, ruokaa ja viiniä piti olla ruuan ja viinin perään. Kauppaan ja alkoon laittoi ostoslistan mieliteoistaan mukaan, mutta kaupassa ei voinut itse käydä tai osallistua ostosten rahoittamiseen. Tuli vaikka kiellettiin ja palvelun piti pelata. Saattoi kertoa tullessaan olevansa kolme päivää, mutta aina aika pitkittyi ja pitkittyi, vaikka kuinka käskettiin lähtemään jo kotiin. Mieheni kuulemma vain vitsaili näissä tilanteissa.
Kerran putosin portaissa, hehtaari mustelmaa ja murtuma jalassa, päivä meni päivystyksissä. Käly soitti samana päivänä tulevansa kylään, mies selitti puhelimessa miksi nyt ei todellakaan käy. Käly tuli silti. Minä kinkkasin kepeillä vastaan ja voitteko uskoa, käly ilmoitti heti eteisessä olevansa nälkäinen ja haluavansa ruokaa. Minäpä siinä sitten kokkailemaan ja käly nautti olostaan vieraana.
Tämän keissin jälkeen suutuin ja suunnilleen mustaksi muutuin. Ilmoitin, ettei meille saa enää koskaan tulla kutsumatta. Kunnon riitahan tuosta tuli. Kälyn mielestä minä olin tarinan pahis kun en ollut riittävän vieraanvarainen sukulaiselle, jolla hänen mukaansa pitää olla oikeus vierailla meillä niin usein ja paljon kun itse haluaa, juuri silloin kun haluaa.
Kun olemme vierailleet päiväseltään siellä kälyllä päin, ruokaa ei tarjota. Tai kerran hän kyllä järjesti kunnon ruokatarjoilun. Se tapahtui niin, että saimme ostoslistan kauppaan, missä mies ja minä ostimme kaikki ruokatarpeet meidän rahoillamme, minä jouduin sen ruuan sitten kälyn kotona laittamaan. Viime viikolla kävimme siellä miehen siskolla pistäytymässä kutsuttuna, muutama vuosi on meidän edellisestä vierailusta. Tarjolla oli kahvia ja keksipaketti. "Hänellä kun ei ole nyt muuta." Käly omistaa auton ja asuu kaupungissa, joten kaupassa käynnille ei ole esteitä. Vierailusta oli sovittu kahta viikkoa aikaisemmin. Luulen vähän, että seuraava vierailu täällä päin hoituu kahvilla ja Marie-kekseillä.
Normaalit ihmiset olisivat palanneet kotiin kaupassa käymättä. Ja kenenkään kotiin ei tungeta moneksi päiväksi, kyllä sen verran pitää löytyä selkärankaa sanoa, että nyt ei sovi, ja sillä hyvä.
Jos luit tekstin, siinä kyllä kerrottiin, että oltiin todella moneen kertaankin sanottu, ettei nyt sovi. Käly kieltäytyi ymmärtämästä sitä ei sanaa.
Mitä siihen kaupassa käymiseen kälyllä tulee, oletin tietysti kauppaan mennessäni, että käly maksaa ne ostokset sitten kotonaan. Ei maksanut.
Ei tuota pummia olisi tarvinnut päästää sisälle. Itse päästit hänet asuntoosi käskyttämään sinua ja sinä kiltisti tottelit. Miksi miehesi ei palvellut siskoaan?
Tämä. Miksi mies ei hoida siskonsa vierailuja?
Ketään ei myöskään tarvitse päästää sisään väkisin. Itse opin tämän karvaasti nuorena opiskelijana. Olin lukemassa kotona tenttiin, kun kaveri soitti ja halusi kylään. Sanoin, että ei oikein sovi, koska luen tenttiin. Kaveri ilmoitti, että tulee siitä huolimatta. Siinä meni lukuaikaa ihan hukkaan ja reputin tentin, mitä ei ikinä aiemmin ollut sattunut.
Sen jälkeen olen oppinut pitämään puoleni. Ei tarkoitta ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on pitkä monimuotonen syömishäiriö tausta ja lisäksi kiusana allergioita. Painoni ja syömiseni on nykyään kunnossa. Anoppini tietää taustani ja ottaa huomioon nämä asiat. Tapana oli ennen 2 kertaa kuukaudessa käydä syömäs anoppilassa niin et miehen sisaruksetki lapsineen oli.
Miehen sisko aina alkoi pöydäs jotenkin kommentoimaan syömistäni. Paljonko söin, mitä en syönyt. Aina tarttui johonkin. Kerta toisen jälkeen sanottiin että se on epäkohteliasta. Pikku hiljaa aina vähän tylymmin.
Kun tilanne meni siihen että syömishäiriö alkoi aina oirehtiin tämän kokoontumisen päätteeksi teimme päätöksen ettemme enää osallistu.
Nyt olemme tavanneet kälyn perhettä vaan kahvitus tilanteissa ja nyt se on alkanut niissäkin kommentoimaan.
Nyt tilanne on se että emme varmaan osallistu enää noihinkaan. Anoppia toki harmittaa mutta ymmärtää kyllä.
Luulis jokaisen nykyaikana ymmärtävän pitää turpansa kiini toisten syömisistä.
Käly on joko kateellinen tai ilkeä, todennäköisesti molempia.
Onkohan kälyn mies tai äiti (eli jutun anoppi) kehuneet liikaa miniää kälyn kuullen:-)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi edesmennyt sukulaiseni oli helvetinmoinen tyrkyttäjä. Olen itse nopeasti reagoivaa sorttia, joten en vain syönyt mitään, paitsi että hellyin syömään yhden vartavasten minulle pakastimesta kaivetun jäätelön. Seuraavalla kerralla kahvipöydässä join vain kupin kahvia. Mulle ei vittuilla. No, tyrkyttäjän, joka muuten oli mies, poika tuli sitten meille kylään. Asuimme ulkomailla ja meillä oli pöydässä paikallista kahvileipää. Tämä tyrkyttäjän poika ei suostunut maistamaan. Kyllä silloin tiesin tehneeni oikein, kun aikanaan kieltäydyin. - Kun papparainen kuoli ja pojastakin tuli yli 5-kymppinen, hän lakkasi tyrkyttämästä.
En tajunnut tämän sepustuksen pointtia laisinkaan?
Et ollut ainoa.
Meillä juhlissa sukulaisnainen kommentoi ettei ole syönyt koko päivänä vielä mitään eikä syö nytkään. ( Niitä selfieitä joka kulmasta vähintään 3x vrk someen postaava -ihmisiä).
Onneksi eräs miesvieras repesi ja kävi nauramaan.
Mullehan ihan sama syökö joku vai ei, mutta se että dissataan muita jotka syö ja juuri juhlissa on tylsää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Päästä kisusi rauhaan, se on suurinta rakkautta. Sinulle jää hyvät muistot. Lemmikkejä ei unohda koskaan.
Kurkottaminen on kyllä ärsyttävää. Ei osata pyytää, vaan tungetaan sitä kättä toiselle puolelle pöytää ja sitten se kyseinen asia täytyy vielä kurkottaa takaisin samalle paikalle, kun ei saada edelleenkään suutaan auki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Astioiden kanssa tuntuu toistuvan usein sama kaava; kun päättää nopeasti pestä pari lautasta alta pois, niin sitten niitä heti kiikutellaan valtavalla kiireellä siihen pino poikineen. Tiskari hommissa, nyt täytyy äkkiä viedä tiskit, kun vielä ehtii!
Jostain syystä ne vierailijat lähtevät ennen kuin ruoka on valmista syötäväksi, kun näkevät että tehdään ruskeakastiketta jauhoista, johon lisätään lihanpaloja tai makkaraa, Kuoriperunatkin tuntuvat hyvin toimivan karkoitusvälineenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ennen tarjottavana tuntui riittävän kahvi ja pulla, nykyään täytyy olla viiden ruokalajin noutopöytä kaikkine vegevaihtoehtoineen.
Vierailija wrote:
Vierailija kirjoitti:
Tämä viesti näyttää sen, miksen itse koskaa huomioi kasvisruokailijoita. He eivät koskaan vastavuoroisesti huomioi minua eli tee liharuokaa. Aina väitetään ettei osata tms. Miten surkea kokki pitää olla, jos ei osaa ruskistaa jauhelihaa pannulla, joka on varmaan helpoin mahdollinen liharuoka?
Eikö sekasyönnin idea ole se, että syö sekä kasvi- että eläinkunnan tuotteita? Vai oletko lihansyöjä, niin ettet koskaan syö mitään kasviperäistä? Edes mausteita sen jauhelihasi kanssa?
Kasvissyöjä ei syystä tai toisesta voi syödä eläinten lihaa. Useimmilla syy on aateperäinen, harvemmilla allergiaperäinen. Joillakuilla voi taas olla vaikka niin herkkä vatsa, ettei kestä syödä eläinten lihaa. Sekasyöjillä taas ei useinkaan ole tällaisia syitä siihen, mikseivät voisi syödä kasvisruokaa. Aateperäisiksi syiksi voisi kyllä kai sanoa kasvissyöntivihan, niin
Kyllä väittäisin myös että kasvissyöjälle suututtaisiin jos "lihansyöjien" ainoa ruoka olisi paistettu jauheliha, vai tekisikö se siis tässä tapauksessa kaikista kasvisruoista tälle valittajalle syötäviä kun niihin saisi ripotella lihaa? :D melkoinen ns. lihaani tämä henkilö.
Itse en ole syönyt useampaan vuoteen punaista lihaa ja syön muutakin sen verran vähän, että jos enemmän syön esim. kanaa tai kalaa, tulen kipeäksi, punaisesta lihasta (joskus vahingossa ehdin syödä kastiketta pari lusikallista ennen kuin tajusin että siinä on lihaa) tulen jo todella pienestä määrästä kipeäksi. Muistan myös aiemmasta työstäni päivystyspolilla erään vuosikymmeniä kasvissyöjänä olleen, joka oli päättänyt syödä eläinperäisiä ruokia tultuaan eri maahan juhliin ja oli sitten siellä päivystyksessä hyvin huonovointisena ja sen ikäisellä ihmisellä oli ihan hengestä jo lähes kysymys. Eli mitä pidempi kasvisruokailutausta, sitä vahvemmin kasvissyönti muuttuu ideologisesta terveyskysymykseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Selleri wrote:
Toisella paikkakunnalla asustava, hyvä ystäväni pelmahti kerran muutaman tunnin varoitusajalla yökylään miehensä kanssa, kun "alunperin yöpaikan luvannut kaveri joutui yllättäen perumaan". Otin tietenkin heidät vastaan, mutta varoitin jo puhelimessa, ettei minulla ollut oikein mitään tarjottavaa, koska olin silloin työtön, todella rahaton ja omakin ruoka vähissä.
En ymmärrä miten ihmisillä on näin p*skoja "ystäviä". Sukulaiset ymmärrän, ettei heidän seuraansa voi aina valita, vaikka olen myös heihin katkonut välejä mutta että ystävät, jotka saa itse valita? Vai voiko vain yhtäkkiä joku kerta käytös sitten muuttua noin, että aiemmin on ollut kuin Rafaelin enkeli ja seuraavaksi ulisee ja marisee ja jättää leivät syömättä eikä mitään aiempaa viitettä ole tällaiseen ollut?
Ruoan rohmuajat ruokapöydässä. Näitä tiedän muutaman. Miehen kaveri tuli vaimonsa kanssa meille syömään. Sekä kaveri että vaimo hyökkäsivät heti pöydässä ruokien kimppuun. Molemmat ottivat 1,5 kg uunilohesta niin isot palat että mulle ja miehelle jäi pieni siivu. Samoin uunijuureksista söivät isoimman osan. Miehen kaveri höyläsi leipiensä päälle keskimäärin 10 viipaletta juustoa per leipä. Kaverin vaimo joi yksinään koko viinipullon, toki oli toinenkin pullo pöydässä. Joi sitä tahtia kuin lasissa olis ollut vettä.
Ollaan oltu heillä kerran syömässä. Itse rohmusivat omia ruokiaan niin että meille ei jäänyt juuri mitään.
yksi miehen kaveri meni kerran omatoimisesti meillä jääkaapille. Huomasin ja kysyin että mitä tekee siellä. Totesi että on nälkä ja jano. Mies käski kaverin pöytään ja tarjottiin juotavaa ja ruokaa.
Vierailija wrote:
Nämä ihmiset ovat selvästikin sairaita. Onko silla tapana moittia muitakin sairaita ihmisiä? Esim paheksua keuhkotautista, koska tämä yskii?
Sairaita ihmisiä koskee silti samat säännöt eikä heitä ole pakko sietää. Kyllä huonotapaisia, ahneita ja itsekkäitä ihmisiä riittää vaikkei kaikkeen olisi diagnoosiakaan. Vaikka olisit miten mieleltäsi sairas, et saa tappaa toista ihmistä saamatta siitä seurauksia. Keuhkotautinenkin voi yrittää olla yskimättä muiden ruokiin, sama miten yskittäisi.
Ystäväni tuli yllättäen yökylään ja totta kai majoitin hänet kun busseja ei enää kulkenut eikä ulkona voinut nukkua. Olin vähissä varoissa mutta keitin melle kahvit ja ruuaksi valmistin nuudeleita. Ystävä marisi että,eikö ole muuta ja penkoi pakastinta. Naama oli nurinpäin. Aamulla keitin kahvia ja tarjosin näkkileipää sekä meetwurstia,lisää nurinaa.
OLIN NUORI JA ARKA,NYKYÄÄN SANOISIN ETTÄ KAUPPA ON KULMAN TAKANA.
Vierailija wrote:
No, joskus närppii, kun pojan synttäreille teen hikihatussa sataa sorttia (no okei, en ihan), jotka laitetaan pöytään. Kutsu sukulaisille on kaikille samaan aikaan. Koska kaikki eivät mahdu pöytään kerralla, mutta tuleja ja tasoja on järjestetty kämppään.
Joka ainoa kerta, pojan pikkuserkkujen äiti istuttaa lapsosensa, itsensä ja miehensä "seisovaan pöytään", ja perhe viihtyy - kauan. Ja syö ja syä ja syö... Ei siinä mitään, mutta muut jäävät ihan oikeasti ilman, kun armas perhe tykkää jostain sortista, niin tyhjentävät koko vadin (joka oli kyllä mitoitettu 15:lle sivistyneelle). Viimeksi tämän perheen isä (aikuinen, ei siis pojat) riensi pöytään närppimään ennen kuin ketään oli pyydetty kahville. Samaisen perheen lapset myös haalivat sitä sun tätä ja rääpivät miten sattuu. Jämät näyttää oksennukselta. Jäljiltään saa pestä vaaleat tuolienpäälliset suklaasta (äitinsä ei kiellä, ei opasta, kun ksekittyy
Hirvee perhe! Toivottavasti niillä on nykyään lamamuodin mukaiset velat & ulosotot niskassa, kämpänmyyntih*lvetti, pettämisten paljastumiset ja muutenkin kaikki kulissit puhkikustu.
Vierailija wrote:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on pitkä monimuotonen syömishäiriö tausta ja lisäksi kiusana allergioita. Painoni ja syömiseni on nykyään kunnossa. Anoppini tietää taustani ja ottaa huomioon nämä asiat. Tapana oli ennen 2 kertaa kuukaudessa käydä syömäs anoppilassa niin et miehen sisaruksetki lapsineen oli.
Miehen sisko aina alkoi pöydäs jotenkin kommentoimaan syömistäni. Paljonko söin, mitä en syönyt. Aina tarttui johonkin. Kerta toisen jälkeen sanottiin että se on epäkohteliasta. Pikku hiljaa aina vähän tylymmin.
Kun tilanne meni siihen että syömishäiriö alkoi aina oirehtiin tämän kokoontumisen päätteeksi teimme päätöksen ettemme enää osallistu.
Nyt olemme tavanneet kälyn perhettä vaan kahvitus tilanteissa ja nyt se on alkanut niissäkin kommentoimaan.
Nyt tilanne on se että emme varmaan osallistu enää noihinkaa
Kälyllä on ehkä jokin lievä kehitysvamma, ja lapsellisuuksissaan ei opi eikä muista niitä annettuja käytösohjeita.
Juhlissa:
"Emmä tota lohta ota ku siin on tota suolaa"
"Onks tos valkosipulii? Ai on, hyyh no en mä sit ota vaik varmasti hyvää oliskin mut ku alkaa henki haisee"
Samat prinsessat nähty kebappilassa vetämässä toinen pepperonipizzaa ja toinen burgeria ja ranskiksia aioli-majoneesilla.
Tekopyhyys ja esittäminen.