Lue keskustelun säännöt.
Törpöt vieraat ruokapöydässä - vertaistukiketju
Pakko päästä purkamaan kiukutusta ja mielellään kuulisin myös samankaltaisia kertomuksia hieman pölvästeistä ruokavieraista? Kuka kaatoi punaviinipullon pitkin perintötuukia ilman anteeksipyyntöä, kuka antoi lapsensa närppiä koristeet kakun päältä, kuka tyhjensi suolapurkin lautaselleen ennen maistamista? Kaikki mehevimmät ja vähemmänkin mehevät tarinat jakoon vain!
Minun tämänpäiväinen vierasärsytykseni syntyi serkkuni perheen vierailtua meillä ohikulkumatkallaan. Tapaaminen oli sovittu ja olin myös kysellyt etukäteen, onko jotain ruokarajoitteita tai erityismieltymyksiä. Ei kuulemma ole. No minä sitten tein keittiöremontin keskellä (lue liesi vaatehuoneessa, jääkaappi olohuoneessa yms.) mahdollisimman helppoa eli perheemme suosikkilaatikkoruokaa janssoninkiusausta ja mahdollisista mieltymyseroista johtuen myös kinkkukiusausta tarjolle. Salaatti ja muut lisukkeet päälle.
Janssoninkiusaus oli lastemme herkkua. Ei kuulemma ole enää. Syynä ei varmaan ole laisinkaan se, että vähän vanhemmat (lastemme ihailemat) pikkuserkut yököttelivät koko ruokailun ajan tarjoiluille. Eikä siinä vielä mitään, mutta heidän vanhempansa ei kertaakaan sanoneet, ettei ole kovin sopivaa yökötellä tarjotulle ruualle, etenkään, kun itse ei ollut pakko olla inhokkiaan metriä lähempänä.
Kommentit (1143)
Puolison sisko jättää aina, siis oikeasti aina, ruokaa syömättä. Joskus saattaa ottaa ruokaa lisääkin, mutta tuosta jälkimmäisestä annoksesta sitten osa menee roskiin. Aivan sama mitä on tarjolla, niin jotain lautaselle otettua pitää jättää syömättä. Äärimmäisen raivostuttava tapa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässäpä tuhannen taalan oppimistilaisuus kaikille: kun seuraavan kerran joku on ryöväämässä taas kaikki ruuuat, lapsi menee närppimään kahvipöytään ennen kuin kaikki on valmista tai ottaa liikaa, sukulainen menee omin nokin jääkaapille: avaa suusi ja sano ääneen, että "ei". "Älä ota ihan niin paljon, muuten muille ei jää". "Ei vielä, otetaan pöydästä kohta kun kaikki on valmista". "Älä ota noin paljon kun sulla voi jäädä syömättä, otat sitten lisää jos siltä tuntuu" tai "Hei pois sieltä jääkaapilta, laitan pöytään tarjottavat".
Älä hyökkää, älä syyllistä, älä haasta riitaa. Totea tosiasia neutraalisti, sano kohteliaasti tai tarvittaessa napakasti että ei, älä tee noin. "Ei, kakkua ei jää yli mukaan otettavaksi". Älä ole tossukka, ei se mitään auta jos päivittelet muiden käytöstä täällä. Sano ääneen sille ihmiselle, jonka teot sinua vaivaavat - hän saa ainakin mahdollisuuden korjata käytöstään (kaikki eivät tajua tai opi) ja olet ainakin yrittänyt. Älä ole kynnysmatto, älä anna muiden pahoittaa mieltäsi huonolla käytöksellä. Ohjaa kohteliaasti käyttäytymään kunnolla. Myös lapsille saa sanoa, jos ovat luonasi kylässä.
Jatkan vielä: älä "näpäyttele hienovaraisesti", anna samalla mitalla tai kosta. Ei se mitään auta. Ihan selkeä suun avaaminen ja suomen kielellä puhuminen (tai mikä kieli nyt onkin kyseessä) pitää riittää. Kaikki eivät ymmärrä hienovaraisia vihjeitä, eikä samalla mitalla takaisin antaminen edistä asiaa mitenkään.
Törkeimmät lokkeilijat eivät ymmärrä ollenkaan sanan EI merkitystä. Mieheni sisko on tuollainen. Tuli kutsumatta viikoiksi kerrallaan vuosittain täysihoitoon ilman mitään tuliaisia, ruokaa ja viiniä piti olla ruuan ja viinin perään. Kauppaan ja alkoon laittoi ostoslistan mieliteoistaan mukaan, mutta kaupassa ei voinut itse käydä tai osallistua ostosten rahoittamiseen. Tuli vaikka kiellettiin ja palvelun piti pelata. Saattoi kertoa tullessaan olevansa kolme päivää, mutta aina aika pitkittyi ja pitkittyi, vaikka kuinka käskettiin lähtemään jo kotiin. Mieheni kuulemma vain vitsaili näissä tilanteissa.
Kerran putosin portaissa, hehtaari mustelmaa ja murtuma jalassa, päivä meni päivystyksissä. Käly soitti samana päivänä tulevansa kylään, mies selitti puhelimessa miksi nyt ei todellakaan käy. Käly tuli silti. Minä kinkkasin kepeillä vastaan ja voitteko uskoa, käly ilmoitti heti eteisessä olevansa nälkäinen ja haluavansa ruokaa. Minäpä siinä sitten kokkailemaan ja käly nautti olostaan vieraana.
Tämän keissin jälkeen suutuin ja suunnilleen mustaksi muutuin. Ilmoitin, ettei meille saa enää koskaan tulla kutsumatta. Kunnon riitahan tuosta tuli. Kälyn mielestä minä olin tarinan pahis kun en ollut riittävän vieraanvarainen sukulaiselle, jolla hänen mukaansa pitää olla oikeus vierailla meillä niin usein ja paljon kun itse haluaa, juuri silloin kun haluaa.
Kun olemme vierailleet päiväseltään siellä kälyllä päin, ruokaa ei tarjota. Tai kerran hän kyllä järjesti kunnon ruokatarjoilun. Se tapahtui niin, että saimme ostoslistan kauppaan, missä mies ja minä ostimme kaikki ruokatarpeet meidän rahoillamme, minä jouduin sen ruuan sitten kälyn kotona laittamaan. Viime viikolla kävimme siellä miehen siskolla pistäytymässä kutsuttuna, muutama vuosi on meidän edellisestä vierailusta. Tarjolla oli kahvia ja keksipaketti. "Hänellä kun ei ole nyt muuta." Käly omistaa auton ja asuu kaupungissa, joten kaupassa käynnille ei ole esteitä. Vierailusta oli sovittu kahta viikkoa aikaisemmin. Luulen vähän, että seuraava vierailu täällä päin hoituu kahvilla ja Marie-kekseillä.
Normaalit ihmiset olisivat palanneet kotiin kaupassa käymättä. Ja kenenkään kotiin ei tungeta moneksi päiväksi, kyllä sen verran pitää löytyä selkärankaa sanoa, että nyt ei sovi, ja sillä hyvä.
Jos luit tekstin, siinä kyllä kerrottiin, että oltiin todella moneen kertaankin sanottu, ettei nyt sovi. Käly kieltäytyi ymmärtämästä sitä ei sanaa.
Mitä siihen kaupassa käymiseen kälyllä tulee, oletin tietysti kauppaan mennessäni, että käly maksaa ne ostokset sitten kotonaan. Ei maksanut.
Kannattaa tuolta puolison siskolta, joka jättää ruokaa lautaselleen, kysyä joka kerran kuuluvasti, eikö
ruoka maistunut, kun jätit sitä. Tee oikein numero asiasta. Kysy vielä mitä vikaa tuossa annoksessa oli,
niin että muutkin ruokailijat kiinnittävät tilanteeseen huomiota. Jospa muuttaa tapansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässäpä tuhannen taalan oppimistilaisuus kaikille: kun seuraavan kerran joku on ryöväämässä taas kaikki ruuuat, lapsi menee närppimään kahvipöytään ennen kuin kaikki on valmista tai ottaa liikaa, sukulainen menee omin nokin jääkaapille: avaa suusi ja sano ääneen, että "ei". "Älä ota ihan niin paljon, muuten muille ei jää". "Ei vielä, otetaan pöydästä kohta kun kaikki on valmista". "Älä ota noin paljon kun sulla voi jäädä syömättä, otat sitten lisää jos siltä tuntuu" tai "Hei pois sieltä jääkaapilta, laitan pöytään tarjottavat".
Älä hyökkää, älä syyllistä, älä haasta riitaa. Totea tosiasia neutraalisti, sano kohteliaasti tai tarvittaessa napakasti että ei, älä tee noin. "Ei, kakkua ei jää yli mukaan otettavaksi". Älä ole tossukka, ei se mitään auta jos päivittelet muiden käytöstä täällä. Sano ääneen sille ihmiselle, jonka teot sinua vaivaavat - hän saa ainakin mahdollisuuden korjata käytöstään (kaikki eivät tajua tai opi) ja olet ainakin yrittänyt. Älä ole kynnysmatto, älä anna muiden pahoittaa mieltäsi huonolla käytöksellä. Ohjaa kohteliaasti käyttäytymään kunnolla. Myös lapsille saa sanoa, jos ovat luonasi kylässä.
Jatkan vielä: älä "näpäyttele hienovaraisesti", anna samalla mitalla tai kosta. Ei se mitään auta. Ihan selkeä suun avaaminen ja suomen kielellä puhuminen (tai mikä kieli nyt onkin kyseessä) pitää riittää. Kaikki eivät ymmärrä hienovaraisia vihjeitä, eikä samalla mitalla takaisin antaminen edistä asiaa mitenkään.
Törkeimmät lokkeilijat eivät ymmärrä ollenkaan sanan EI merkitystä. Mieheni sisko on tuollainen. Tuli kutsumatta viikoiksi kerrallaan vuosittain täysihoitoon ilman mitään tuliaisia, ruokaa ja viiniä piti olla ruuan ja viinin perään. Kauppaan ja alkoon laittoi ostoslistan mieliteoistaan mukaan, mutta kaupassa ei voinut itse käydä tai osallistua ostosten rahoittamiseen. Tuli vaikka kiellettiin ja palvelun piti pelata. Saattoi kertoa tullessaan olevansa kolme päivää, mutta aina aika pitkittyi ja pitkittyi, vaikka kuinka käskettiin lähtemään jo kotiin. Mieheni kuulemma vain vitsaili näissä tilanteissa.
Kerran putosin portaissa, hehtaari mustelmaa ja murtuma jalassa, päivä meni päivystyksissä. Käly soitti samana päivänä tulevansa kylään, mies selitti puhelimessa miksi nyt ei todellakaan käy. Käly tuli silti. Minä kinkkasin kepeillä vastaan ja voitteko uskoa, käly ilmoitti heti eteisessä olevansa nälkäinen ja haluavansa ruokaa. Minäpä siinä sitten kokkailemaan ja käly nautti olostaan vieraana.
Tämän keissin jälkeen suutuin ja suunnilleen mustaksi muutuin. Ilmoitin, ettei meille saa enää koskaan tulla kutsumatta. Kunnon riitahan tuosta tuli. Kälyn mielestä minä olin tarinan pahis kun en ollut riittävän vieraanvarainen sukulaiselle, jolla hänen mukaansa pitää olla oikeus vierailla meillä niin usein ja paljon kun itse haluaa, juuri silloin kun haluaa.
Kun olemme vierailleet päiväseltään siellä kälyllä päin, ruokaa ei tarjota. Tai kerran hän kyllä järjesti kunnon ruokatarjoilun. Se tapahtui niin, että saimme ostoslistan kauppaan, missä mies ja minä ostimme kaikki ruokatarpeet meidän rahoillamme, minä jouduin sen ruuan sitten kälyn kotona laittamaan. Viime viikolla kävimme siellä miehen siskolla pistäytymässä kutsuttuna, muutama vuosi on meidän edellisestä vierailusta. Tarjolla oli kahvia ja keksipaketti. "Hänellä kun ei ole nyt muuta." Käly omistaa auton ja asuu kaupungissa, joten kaupassa käynnille ei ole esteitä. Vierailusta oli sovittu kahta viikkoa aikaisemmin. Luulen vähän, että seuraava vierailu täällä päin hoituu kahvilla ja Marie-kekseillä.
Normaalit ihmiset olisivat palanneet kotiin kaupassa käymättä. Ja kenenkään kotiin ei tungeta moneksi päiväksi, kyllä sen verran pitää löytyä selkärankaa sanoa, että nyt ei sovi, ja sillä hyvä.
Jos luit tekstin, siinä kyllä kerrottiin, että oltiin todella moneen kertaankin sanottu, ettei nyt sovi. Käly kieltäytyi ymmärtämästä sitä ei sanaa.
Mitä siihen kaupassa käymiseen kälyllä tulee, oletin tietysti kauppaan mennessäni, että käly maksaa ne ostokset sitten kotonaan. Ei maksanut.
Kannattaako tuollaiseen kälyni sitten edes pitää yhteyttä ja ruokkia tätä, vaikka sattuisikin olemaan miehen sisko?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässäpä tuhannen taalan oppimistilaisuus kaikille: kun seuraavan kerran joku on ryöväämässä taas kaikki ruuuat, lapsi menee närppimään kahvipöytään ennen kuin kaikki on valmista tai ottaa liikaa, sukulainen menee omin nokin jääkaapille: avaa suusi ja sano ääneen, että "ei". "Älä ota ihan niin paljon, muuten muille ei jää". "Ei vielä, otetaan pöydästä kohta kun kaikki on valmista". "Älä ota noin paljon kun sulla voi jäädä syömättä, otat sitten lisää jos siltä tuntuu" tai "Hei pois sieltä jääkaapilta, laitan pöytään tarjottavat".
Älä hyökkää, älä syyllistä, älä haasta riitaa. Totea tosiasia neutraalisti, sano kohteliaasti tai tarvittaessa napakasti että ei, älä tee noin. "Ei, kakkua ei jää yli mukaan otettavaksi". Älä ole tossukka, ei se mitään auta jos päivittelet muiden käytöstä täällä. Sano ääneen sille ihmiselle, jonka teot sinua vaivaavat - hän saa ainakin mahdollisuuden korjata käytöstään (kaikki eivät tajua tai opi) ja olet ainakin yrittänyt. Älä ole kynnysmatto, älä anna muiden pahoittaa mieltäsi huonolla käytöksellä. Ohjaa kohteliaasti käyttäytymään kunnolla. Myös lapsille saa sanoa, jos ovat luonasi kylässä.
Jatkan vielä: älä "näpäyttele hienovaraisesti", anna samalla mitalla tai kosta. Ei se mitään auta. Ihan selkeä suun avaaminen ja suomen kielellä puhuminen (tai mikä kieli nyt onkin kyseessä) pitää riittää. Kaikki eivät ymmärrä hienovaraisia vihjeitä, eikä samalla mitalla takaisin antaminen edistä asiaa mitenkään.
Törkeimmät lokkeilijat eivät ymmärrä ollenkaan sanan EI merkitystä. Mieheni sisko on tuollainen. Tuli kutsumatta viikoiksi kerrallaan vuosittain täysihoitoon ilman mitään tuliaisia, ruokaa ja viiniä piti olla ruuan ja viinin perään. Kauppaan ja alkoon laittoi ostoslistan mieliteoistaan mukaan, mutta kaupassa ei voinut itse käydä tai osallistua ostosten rahoittamiseen. Tuli vaikka kiellettiin ja palvelun piti pelata. Saattoi kertoa tullessaan olevansa kolme päivää, mutta aina aika pitkittyi ja pitkittyi, vaikka kuinka käskettiin lähtemään jo kotiin. Mieheni kuulemma vain vitsaili näissä tilanteissa.
Kerran putosin portaissa, hehtaari mustelmaa ja murtuma jalassa, päivä meni päivystyksissä. Käly soitti samana päivänä tulevansa kylään, mies selitti puhelimessa miksi nyt ei todellakaan käy. Käly tuli silti. Minä kinkkasin kepeillä vastaan ja voitteko uskoa, käly ilmoitti heti eteisessä olevansa nälkäinen ja haluavansa ruokaa. Minäpä siinä sitten kokkailemaan ja käly nautti olostaan vieraana.
Tämän keissin jälkeen suutuin ja suunnilleen mustaksi muutuin. Ilmoitin, ettei meille saa enää koskaan tulla kutsumatta. Kunnon riitahan tuosta tuli. Kälyn mielestä minä olin tarinan pahis kun en ollut riittävän vieraanvarainen sukulaiselle, jolla hänen mukaansa pitää olla oikeus vierailla meillä niin usein ja paljon kun itse haluaa, juuri silloin kun haluaa.
Kun olemme vierailleet päiväseltään siellä kälyllä päin, ruokaa ei tarjota. Tai kerran hän kyllä järjesti kunnon ruokatarjoilun. Se tapahtui niin, että saimme ostoslistan kauppaan, missä mies ja minä ostimme kaikki ruokatarpeet meidän rahoillamme, minä jouduin sen ruuan sitten kälyn kotona laittamaan. Viime viikolla kävimme siellä miehen siskolla pistäytymässä kutsuttuna, muutama vuosi on meidän edellisestä vierailusta. Tarjolla oli kahvia ja keksipaketti. "Hänellä kun ei ole nyt muuta." Käly omistaa auton ja asuu kaupungissa, joten kaupassa käynnille ei ole esteitä. Vierailusta oli sovittu kahta viikkoa aikaisemmin. Luulen vähän, että seuraava vierailu täällä päin hoituu kahvilla ja Marie-kekseillä.
Normaalit ihmiset olisivat palanneet kotiin kaupassa käymättä. Ja kenenkään kotiin ei tungeta moneksi päiväksi, kyllä sen verran pitää löytyä selkärankaa sanoa, että nyt ei sovi, ja sillä hyvä.
Jos luit tekstin, siinä kyllä kerrottiin, että oltiin todella moneen kertaankin sanottu, ettei nyt sovi. Käly kieltäytyi ymmärtämästä sitä ei sanaa.
Mitä siihen kaupassa käymiseen kälyllä tulee, oletin tietysti kauppaan mennessäni, että käly maksaa ne ostokset sitten kotonaan. Ei maksanut.
Kannattaako tuollaiseen kälyni sitten edes pitää yhteyttä ja ruokkia tätä, vaikka sattuisikin olemaan miehen sisko?
. . .kälyyn. . .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässäpä tuhannen taalan oppimistilaisuus kaikille: kun seuraavan kerran joku on ryöväämässä taas kaikki ruuuat, lapsi menee närppimään kahvipöytään ennen kuin kaikki on valmista tai ottaa liikaa, sukulainen menee omin nokin jääkaapille: avaa suusi ja sano ääneen, että "ei". "Älä ota ihan niin paljon, muuten muille ei jää". "Ei vielä, otetaan pöydästä kohta kun kaikki on valmista". "Älä ota noin paljon kun sulla voi jäädä syömättä, otat sitten lisää jos siltä tuntuu" tai "Hei pois sieltä jääkaapilta, laitan pöytään tarjottavat".
Älä hyökkää, älä syyllistä, älä haasta riitaa. Totea tosiasia neutraalisti, sano kohteliaasti tai tarvittaessa napakasti että ei, älä tee noin. "Ei, kakkua ei jää yli mukaan otettavaksi". Älä ole tossukka, ei se mitään auta jos päivittelet muiden käytöstä täällä. Sano ääneen sille ihmiselle, jonka teot sinua vaivaavat - hän saa ainakin mahdollisuuden korjata käytöstään (kaikki eivät tajua tai opi) ja olet ainakin yrittänyt. Älä ole kynnysmatto, älä anna muiden pahoittaa mieltäsi huonolla käytöksellä. Ohjaa kohteliaasti käyttäytymään kunnolla. Myös lapsille saa sanoa, jos ovat luonasi kylässä.
Jatkan vielä: älä "näpäyttele hienovaraisesti", anna samalla mitalla tai kosta. Ei se mitään auta. Ihan selkeä suun avaaminen ja suomen kielellä puhuminen (tai mikä kieli nyt onkin kyseessä) pitää riittää. Kaikki eivät ymmärrä hienovaraisia vihjeitä, eikä samalla mitalla takaisin antaminen edistä asiaa mitenkään.
Törkeimmät lokkeilijat eivät ymmärrä ollenkaan sanan EI merkitystä. Mieheni sisko on tuollainen. Tuli kutsumatta viikoiksi kerrallaan vuosittain täysihoitoon ilman mitään tuliaisia, ruokaa ja viiniä piti olla ruuan ja viinin perään. Kauppaan ja alkoon laittoi ostoslistan mieliteoistaan mukaan, mutta kaupassa ei voinut itse käydä tai osallistua ostosten rahoittamiseen. Tuli vaikka kiellettiin ja palvelun piti pelata. Saattoi kertoa tullessaan olevansa kolme päivää, mutta aina aika pitkittyi ja pitkittyi, vaikka kuinka käskettiin lähtemään jo kotiin. Mieheni kuulemma vain vitsaili näissä tilanteissa.
Kerran putosin portaissa, hehtaari mustelmaa ja murtuma jalassa, päivä meni päivystyksissä. Käly soitti samana päivänä tulevansa kylään, mies selitti puhelimessa miksi nyt ei todellakaan käy. Käly tuli silti. Minä kinkkasin kepeillä vastaan ja voitteko uskoa, käly ilmoitti heti eteisessä olevansa nälkäinen ja haluavansa ruokaa. Minäpä siinä sitten kokkailemaan ja käly nautti olostaan vieraana.
Tämän keissin jälkeen suutuin ja suunnilleen mustaksi muutuin. Ilmoitin, ettei meille saa enää koskaan tulla kutsumatta. Kunnon riitahan tuosta tuli. Kälyn mielestä minä olin tarinan pahis kun en ollut riittävän vieraanvarainen sukulaiselle, jolla hänen mukaansa pitää olla oikeus vierailla meillä niin usein ja paljon kun itse haluaa, juuri silloin kun haluaa.
Kun olemme vierailleet päiväseltään siellä kälyllä päin, ruokaa ei tarjota. Tai kerran hän kyllä järjesti kunnon ruokatarjoilun. Se tapahtui niin, että saimme ostoslistan kauppaan, missä mies ja minä ostimme kaikki ruokatarpeet meidän rahoillamme, minä jouduin sen ruuan sitten kälyn kotona laittamaan. Viime viikolla kävimme siellä miehen siskolla pistäytymässä kutsuttuna, muutama vuosi on meidän edellisestä vierailusta. Tarjolla oli kahvia ja keksipaketti. "Hänellä kun ei ole nyt muuta." Käly omistaa auton ja asuu kaupungissa, joten kaupassa käynnille ei ole esteitä. Vierailusta oli sovittu kahta viikkoa aikaisemmin. Luulen vähän, että seuraava vierailu täällä päin hoituu kahvilla ja Marie-kekseillä.
Normaalit ihmiset olisivat palanneet kotiin kaupassa käymättä. Ja kenenkään kotiin ei tungeta moneksi päiväksi, kyllä sen verran pitää löytyä selkärankaa sanoa, että nyt ei sovi, ja sillä hyvä.
Jos luit tekstin, siinä kyllä kerrottiin, että oltiin todella moneen kertaankin sanottu, ettei nyt sovi. Käly kieltäytyi ymmärtämästä sitä ei sanaa.
Mitä siihen kaupassa käymiseen kälyllä tulee, oletin tietysti kauppaan mennessäni, että käly maksaa ne ostokset sitten kotonaan. Ei maksanut.
Kannattaako tuollaiseen kälyni sitten edes pitää yhteyttä ja ruokkia tätä, vaikka sattuisikin olemaan miehen sisko?
Hei kuule, ketjussa ei nyt ole kyse siitä että sinä kuljet ojentelemassa kaikkia kirjoittajia ja pyörittelemässä silmiä asioille jotka ovat joskus tapahtuneet jonkun muun elämässä kuin sinun.
Olet besserwisseri, eikä sinulla ole mitään oikeaa asiaa, pelkkää päivänselvyyksien toistamista, joten ole jo hiljaa äläkä pilaa ketjua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässäpä tuhannen taalan oppimistilaisuus kaikille: kun seuraavan kerran joku on ryöväämässä taas kaikki ruuuat, lapsi menee närppimään kahvipöytään ennen kuin kaikki on valmista tai ottaa liikaa, sukulainen menee omin nokin jääkaapille: avaa suusi ja sano ääneen, että "ei". "Älä ota ihan niin paljon, muuten muille ei jää". "Ei vielä, otetaan pöydästä kohta kun kaikki on valmista". "Älä ota noin paljon kun sulla voi jäädä syömättä, otat sitten lisää jos siltä tuntuu" tai "Hei pois sieltä jääkaapilta, laitan pöytään tarjottavat".
Älä hyökkää, älä syyllistä, älä haasta riitaa. Totea tosiasia neutraalisti, sano kohteliaasti tai tarvittaessa napakasti että ei, älä tee noin. "Ei, kakkua ei jää yli mukaan otettavaksi". Älä ole tossukka, ei se mitään auta jos päivittelet muiden käytöstä täällä. Sano ääneen sille ihmiselle, jonka teot sinua vaivaavat - hän saa ainakin mahdollisuuden korjata käytöstään (kaikki eivät tajua tai opi) ja olet ainakin yrittänyt. Älä ole kynnysmatto, älä anna muiden pahoittaa mieltäsi huonolla käytöksellä. Ohjaa kohteliaasti käyttäytymään kunnolla. Myös lapsille saa sanoa, jos ovat luonasi kylässä.
Jatkan vielä: älä "näpäyttele hienovaraisesti", anna samalla mitalla tai kosta. Ei se mitään auta. Ihan selkeä suun avaaminen ja suomen kielellä puhuminen (tai mikä kieli nyt onkin kyseessä) pitää riittää. Kaikki eivät ymmärrä hienovaraisia vihjeitä, eikä samalla mitalla takaisin antaminen edistä asiaa mitenkään.
Törkeimmät lokkeilijat eivät ymmärrä ollenkaan sanan EI merkitystä. Mieheni sisko on tuollainen. Tuli kutsumatta viikoiksi kerrallaan vuosittain täysihoitoon ilman mitään tuliaisia, ruokaa ja viiniä piti olla ruuan ja viinin perään. Kauppaan ja alkoon laittoi ostoslistan mieliteoistaan mukaan, mutta kaupassa ei voinut itse käydä tai osallistua ostosten rahoittamiseen. Tuli vaikka kiellettiin ja palvelun piti pelata. Saattoi kertoa tullessaan olevansa kolme päivää, mutta aina aika pitkittyi ja pitkittyi, vaikka kuinka käskettiin lähtemään jo kotiin. Mieheni kuulemma vain vitsaili näissä tilanteissa.
Kerran putosin portaissa, hehtaari mustelmaa ja murtuma jalassa, päivä meni päivystyksissä. Käly soitti samana päivänä tulevansa kylään, mies selitti puhelimessa miksi nyt ei todellakaan käy. Käly tuli silti. Minä kinkkasin kepeillä vastaan ja voitteko uskoa, käly ilmoitti heti eteisessä olevansa nälkäinen ja haluavansa ruokaa. Minäpä siinä sitten kokkailemaan ja käly nautti olostaan vieraana.
Tämän keissin jälkeen suutuin ja suunnilleen mustaksi muutuin. Ilmoitin, ettei meille saa enää koskaan tulla kutsumatta. Kunnon riitahan tuosta tuli. Kälyn mielestä minä olin tarinan pahis kun en ollut riittävän vieraanvarainen sukulaiselle, jolla hänen mukaansa pitää olla oikeus vierailla meillä niin usein ja paljon kun itse haluaa, juuri silloin kun haluaa.
Kun olemme vierailleet päiväseltään siellä kälyllä päin, ruokaa ei tarjota. Tai kerran hän kyllä järjesti kunnon ruokatarjoilun. Se tapahtui niin, että saimme ostoslistan kauppaan, missä mies ja minä ostimme kaikki ruokatarpeet meidän rahoillamme, minä jouduin sen ruuan sitten kälyn kotona laittamaan. Viime viikolla kävimme siellä miehen siskolla pistäytymässä kutsuttuna, muutama vuosi on meidän edellisestä vierailusta. Tarjolla oli kahvia ja keksipaketti. "Hänellä kun ei ole nyt muuta." Käly omistaa auton ja asuu kaupungissa, joten kaupassa käynnille ei ole esteitä. Vierailusta oli sovittu kahta viikkoa aikaisemmin. Luulen vähän, että seuraava vierailu täällä päin hoituu kahvilla ja Marie-kekseillä.
Normaalit ihmiset olisivat palanneet kotiin kaupassa käymättä. Ja kenenkään kotiin ei tungeta moneksi päiväksi, kyllä sen verran pitää löytyä selkärankaa sanoa, että nyt ei sovi, ja sillä hyvä.
Jos luit tekstin, siinä kyllä kerrottiin, että oltiin todella moneen kertaankin sanottu, ettei nyt sovi. Käly kieltäytyi ymmärtämästä sitä ei sanaa.
Mitä siihen kaupassa käymiseen kälyllä tulee, oletin tietysti kauppaan mennessäni, että käly maksaa ne ostokset sitten kotonaan. Ei maksanut.
Lopeta ainakin alkoholin ostaminen kotiin, kun tiedät kälyn olevan tulossa. Jos sinulla ei ole muuta selkärankaa, niin ainakin tuon pitäisi sujua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mua ärsyttää sukulaisperheen 11 vuotias tenava joka aina sanoo suoraan jos ei tykkää jostain tarjotusta ruuasta leivoksista jota on ensin halunnut. Pahin oli kun tenava sanoi äidin tekemästä leivoksesta että tää on tosi pahaa en haluu syyä tätä Äiti ei onneksi ottanut nokkiinsa kun ymmärsi että poikaparalle on muutkin käytöstavat jääneet opettamatta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässäpä tuhannen taalan oppimistilaisuus kaikille: kun seuraavan kerran joku on ryöväämässä taas kaikki ruuuat, lapsi menee närppimään kahvipöytään ennen kuin kaikki on valmista tai ottaa liikaa, sukulainen menee omin nokin jääkaapille: avaa suusi ja sano ääneen, että "ei". "Älä ota ihan niin paljon, muuten muille ei jää". "Ei vielä, otetaan pöydästä kohta kun kaikki on valmista". "Älä ota noin paljon kun sulla voi jäädä syömättä, otat sitten lisää jos siltä tuntuu" tai "Hei pois sieltä jääkaapilta, laitan pöytään tarjottavat".
Älä hyökkää, älä syyllistä, älä haasta riitaa. Totea tosiasia neutraalisti, sano kohteliaasti tai tarvittaessa napakasti että ei, älä tee noin. "Ei, kakkua ei jää yli mukaan otettavaksi". Älä ole tossukka, ei se mitään auta jos päivittelet muiden käytöstä täällä. Sano ääneen sille ihmiselle, jonka teot sinua vaivaavat - hän saa ainakin mahdollisuuden korjata käytöstään (kaikki eivät tajua tai opi) ja olet ainakin yrittänyt. Älä ole kynnysmatto, älä anna muiden pahoittaa mieltäsi huonolla käytöksellä. Ohjaa kohteliaasti käyttäytymään kunnolla. Myös lapsille saa sanoa, jos ovat luonasi kylässä.
Jatkan vielä: älä "näpäyttele hienovaraisesti", anna samalla mitalla tai kosta. Ei se mitään auta. Ihan selkeä suun avaaminen ja suomen kielellä puhuminen (tai mikä kieli nyt onkin kyseessä) pitää riittää. Kaikki eivät ymmärrä hienovaraisia vihjeitä, eikä samalla mitalla takaisin antaminen edistä asiaa mitenkään.
Törkeimmät lokkeilijat eivät ymmärrä ollenkaan sanan EI merkitystä. Mieheni sisko on tuollainen. Tuli kutsumatta viikoiksi kerrallaan vuosittain täysihoitoon ilman mitään tuliaisia, ruokaa ja viiniä piti olla ruuan ja viinin perään. Kauppaan ja alkoon laittoi ostoslistan mieliteoistaan mukaan, mutta kaupassa ei voinut itse käydä tai osallistua ostosten rahoittamiseen. Tuli vaikka kiellettiin ja palvelun piti pelata. Saattoi kertoa tullessaan olevansa kolme päivää, mutta aina aika pitkittyi ja pitkittyi, vaikka kuinka käskettiin lähtemään jo kotiin. Mieheni kuulemma vain vitsaili näissä tilanteissa.
Kerran putosin portaissa, hehtaari mustelmaa ja murtuma jalassa, päivä meni päivystyksissä. Käly soitti samana päivänä tulevansa kylään, mies selitti puhelimessa miksi nyt ei todellakaan käy. Käly tuli silti. Minä kinkkasin kepeillä vastaan ja voitteko uskoa, käly ilmoitti heti eteisessä olevansa nälkäinen ja haluavansa ruokaa. Minäpä siinä sitten kokkailemaan ja käly nautti olostaan vieraana.
Tämän keissin jälkeen suutuin ja suunnilleen mustaksi muutuin. Ilmoitin, ettei meille saa enää koskaan tulla kutsumatta. Kunnon riitahan tuosta tuli. Kälyn mielestä minä olin tarinan pahis kun en ollut riittävän vieraanvarainen sukulaiselle, jolla hänen mukaansa pitää olla oikeus vierailla meillä niin usein ja paljon kun itse haluaa, juuri silloin kun haluaa.
Kun olemme vierailleet päiväseltään siellä kälyllä päin, ruokaa ei tarjota. Tai kerran hän kyllä järjesti kunnon ruokatarjoilun. Se tapahtui niin, että saimme ostoslistan kauppaan, missä mies ja minä ostimme kaikki ruokatarpeet meidän rahoillamme, minä jouduin sen ruuan sitten kälyn kotona laittamaan. Viime viikolla kävimme siellä miehen siskolla pistäytymässä kutsuttuna, muutama vuosi on meidän edellisestä vierailusta. Tarjolla oli kahvia ja keksipaketti. "Hänellä kun ei ole nyt muuta." Käly omistaa auton ja asuu kaupungissa, joten kaupassa käynnille ei ole esteitä. Vierailusta oli sovittu kahta viikkoa aikaisemmin. Luulen vähän, että seuraava vierailu täällä päin hoituu kahvilla ja Marie-kekseillä.
Normaalit ihmiset olisivat palanneet kotiin kaupassa käymättä. Ja kenenkään kotiin ei tungeta moneksi päiväksi, kyllä sen verran pitää löytyä selkärankaa sanoa, että nyt ei sovi, ja sillä hyvä.
Jos luit tekstin, siinä kyllä kerrottiin, että oltiin todella moneen kertaankin sanottu, ettei nyt sovi. Käly kieltäytyi ymmärtämästä sitä ei sanaa.
Mitä siihen kaupassa käymiseen kälyllä tulee, oletin tietysti kauppaan mennessäni, että käly maksaa ne ostokset sitten kotonaan. Ei maksanut.
Lopeta ainakin alkoholin ostaminen kotiin, kun tiedät kälyn olevan tulossa. Jos sinulla ei ole muuta selkärankaa, niin ainakin tuon pitäisi sujua.
Lopetapa sinä tuo toisten kirjoittajien mollaaminen ja neuvominen, se ei todellakaan ole tämän ketjun tarkoitus. On myös hämmästyttävää, miten syyllistät minut miehen sukulaisen huonosta käytöksestä.
Kirjoitin myös jo aiemmin, että enää tänne meille ei kälyllä ole todellakaan lupa tulla kuin kutsuttuna, olen minä hänen mielestään kuinka inhottava akka tahansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehen sukulaisissa on monta erittäin itaraaihmistä, vituttaa niitä syöttää ja juottaa.
Lildlin halvimman keksipkt joskus tuo tai kahvitarjouspkt, sitä ihan halvinta kuraa.
Siis ihan ilmoittamatta pölähtävät kyläilemaan, joskus kolme x viikossa. Heille eivät koskaan kutsu kylään ja kutsumatta en mene.
Kaikki tarjottavat kyllä maistuu, ovat varmaan kolme päivää syömättä ennen kuin tulevat.
Viipyvätkin ihan liian kauan, omat hommat jää tekemättä siltä päivältä.
siinä kehuvat itseään ja toisiaan.
Meidän pitää olla kiitollisia kun suovat meille ihanaa ja viihdyttävää seuraansa.
Onneksi tämäki on pian loppumassa, vanhuus hiipii ja ajokortti lähtee heiltä pois, mielenkiinnolla odotan vaativatko meitä hakemaan meidän autolla heitä meille kylään.
Tiedän katkeroitunutta avautumista minulta, joskus vaan alkaa mitta täyttyä prke.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässäpä tuhannen taalan oppimistilaisuus kaikille: kun seuraavan kerran joku on ryöväämässä taas kaikki ruuuat, lapsi menee närppimään kahvipöytään ennen kuin kaikki on valmista tai ottaa liikaa, sukulainen menee omin nokin jääkaapille: avaa suusi ja sano ääneen, että "ei". "Älä ota ihan niin paljon, muuten muille ei jää". "Ei vielä, otetaan pöydästä kohta kun kaikki on valmista". "Älä ota noin paljon kun sulla voi jäädä syömättä, otat sitten lisää jos siltä tuntuu" tai "Hei pois sieltä jääkaapilta, laitan pöytään tarjottavat".
Älä hyökkää, älä syyllistä, älä haasta riitaa. Totea tosiasia neutraalisti, sano kohteliaasti tai tarvittaessa napakasti että ei, älä tee noin. "Ei, kakkua ei jää yli mukaan otettavaksi". Älä ole tossukka, ei se mitään auta jos päivittelet muiden käytöstä täällä. Sano ääneen sille ihmiselle, jonka teot sinua vaivaavat - hän saa ainakin mahdollisuuden korjata käytöstään (kaikki eivät tajua tai opi) ja olet ainakin yrittänyt. Älä ole kynnysmatto, älä anna muiden pahoittaa mieltäsi huonolla käytöksellä. Ohjaa kohteliaasti käyttäytymään kunnolla. Myös lapsille saa sanoa, jos ovat luonasi kylässä.
Jatkan vielä: älä "näpäyttele hienovaraisesti", anna samalla mitalla tai kosta. Ei se mitään auta. Ihan selkeä suun avaaminen ja suomen kielellä puhuminen (tai mikä kieli nyt onkin kyseessä) pitää riittää. Kaikki eivät ymmärrä hienovaraisia vihjeitä, eikä samalla mitalla takaisin antaminen edistä asiaa mitenkään.
Törkeimmät lokkeilijat eivät ymmärrä ollenkaan sanan EI merkitystä. Mieheni sisko on tuollainen. Tuli kutsumatta viikoiksi kerrallaan vuosittain täysihoitoon ilman mitään tuliaisia, ruokaa ja viiniä piti olla ruuan ja viinin perään. Kauppaan ja alkoon laittoi ostoslistan mieliteoistaan mukaan, mutta kaupassa ei voinut itse käydä tai osallistua ostosten rahoittamiseen. Tuli vaikka kiellettiin ja palvelun piti pelata. Saattoi kertoa tullessaan olevansa kolme päivää, mutta aina aika pitkittyi ja pitkittyi, vaikka kuinka käskettiin lähtemään jo kotiin. Mieheni kuulemma vain vitsaili näissä tilanteissa.
Kerran putosin portaissa, hehtaari mustelmaa ja murtuma jalassa, päivä meni päivystyksissä. Käly soitti samana päivänä tulevansa kylään, mies selitti puhelimessa miksi nyt ei todellakaan käy. Käly tuli silti. Minä kinkkasin kepeillä vastaan ja voitteko uskoa, käly ilmoitti heti eteisessä olevansa nälkäinen ja haluavansa ruokaa. Minäpä siinä sitten kokkailemaan ja käly nautti olostaan vieraana.
Tämän keissin jälkeen suutuin ja suunnilleen mustaksi muutuin. Ilmoitin, ettei meille saa enää koskaan tulla kutsumatta. Kunnon riitahan tuosta tuli. Kälyn mielestä minä olin tarinan pahis kun en ollut riittävän vieraanvarainen sukulaiselle, jolla hänen mukaansa pitää olla oikeus vierailla meillä niin usein ja paljon kun itse haluaa, juuri silloin kun haluaa.
Kun olemme vierailleet päiväseltään siellä kälyllä päin, ruokaa ei tarjota. Tai kerran hän kyllä järjesti kunnon ruokatarjoilun. Se tapahtui niin, että saimme ostoslistan kauppaan, missä mies ja minä ostimme kaikki ruokatarpeet meidän rahoillamme, minä jouduin sen ruuan sitten kälyn kotona laittamaan. Viime viikolla kävimme siellä miehen siskolla pistäytymässä kutsuttuna, muutama vuosi on meidän edellisestä vierailusta. Tarjolla oli kahvia ja keksipaketti. "Hänellä kun ei ole nyt muuta." Käly omistaa auton ja asuu kaupungissa, joten kaupassa käynnille ei ole esteitä. Vierailusta oli sovittu kahta viikkoa aikaisemmin. Luulen vähän, että seuraava vierailu täällä päin hoituu kahvilla ja Marie-kekseillä.
Normaalit ihmiset olisivat palanneet kotiin kaupassa käymättä. Ja kenenkään kotiin ei tungeta moneksi päiväksi, kyllä sen verran pitää löytyä selkärankaa sanoa, että nyt ei sovi, ja sillä hyvä.
Onko tämä viesti ymmärrettävä niin, että mielestäsi hyvin käyttäytyvät ihmiset ovat epänormaaleja ja epäkohteliaat, härskit ja toisia hyväksikäyttävät niitä normaaleja? Jos itsellä on hyvät käytöstavat, on hyvin vaikea uskoa muun laisia ihmisiä olevan. Monesti se huonokäytöksinen tyyppi tämänkin ketjun kirjoituksissakin on onnistunut ällistyttämään vastapuolen täysin siinä hetkessä ja juuri siksi se härskiys menee läpi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässäpä tuhannen taalan oppimistilaisuus kaikille: kun seuraavan kerran joku on ryöväämässä taas kaikki ruuuat, lapsi menee närppimään kahvipöytään ennen kuin kaikki on valmista tai ottaa liikaa, sukulainen menee omin nokin jääkaapille: avaa suusi ja sano ääneen, että "ei". "Älä ota ihan niin paljon, muuten muille ei jää". "Ei vielä, otetaan pöydästä kohta kun kaikki on valmista". "Älä ota noin paljon kun sulla voi jäädä syömättä, otat sitten lisää jos siltä tuntuu" tai "Hei pois sieltä jääkaapilta, laitan pöytään tarjottavat".
Älä hyökkää, älä syyllistä, älä haasta riitaa. Totea tosiasia neutraalisti, sano kohteliaasti tai tarvittaessa napakasti että ei, älä tee noin. "Ei, kakkua ei jää yli mukaan otettavaksi". Älä ole tossukka, ei se mitään auta jos päivittelet muiden käytöstä täällä. Sano ääneen sille ihmiselle, jonka teot sinua vaivaavat - hän saa ainakin mahdollisuuden korjata käytöstään (kaikki eivät tajua tai opi) ja olet ainakin yrittänyt. Älä ole kynnysmatto, älä anna muiden pahoittaa mieltäsi huonolla käytöksellä. Ohjaa kohteliaasti käyttäytymään kunnolla. Myös lapsille saa sanoa, jos ovat luonasi kylässä.
Jatkan vielä: älä "näpäyttele hienovaraisesti", anna samalla mitalla tai kosta. Ei se mitään auta. Ihan selkeä suun avaaminen ja suomen kielellä puhuminen (tai mikä kieli nyt onkin kyseessä) pitää riittää. Kaikki eivät ymmärrä hienovaraisia vihjeitä, eikä samalla mitalla takaisin antaminen edistä asiaa mitenkään.
Törkeimmät lokkeilijat eivät ymmärrä ollenkaan sanan EI merkitystä. Mieheni sisko on tuollainen. Tuli kutsumatta viikoiksi kerrallaan vuosittain täysihoitoon ilman mitään tuliaisia, ruokaa ja viiniä piti olla ruuan ja viinin perään. Kauppaan ja alkoon laittoi ostoslistan mieliteoistaan mukaan, mutta kaupassa ei voinut itse käydä tai osallistua ostosten rahoittamiseen. Tuli vaikka kiellettiin ja palvelun piti pelata. Saattoi kertoa tullessaan olevansa kolme päivää, mutta aina aika pitkittyi ja pitkittyi, vaikka kuinka käskettiin lähtemään jo kotiin. Mieheni kuulemma vain vitsaili näissä tilanteissa.
Kerran putosin portaissa, hehtaari mustelmaa ja murtuma jalassa, päivä meni päivystyksissä. Käly soitti samana päivänä tulevansa kylään, mies selitti puhelimessa miksi nyt ei todellakaan käy. Käly tuli silti. Minä kinkkasin kepeillä vastaan ja voitteko uskoa, käly ilmoitti heti eteisessä olevansa nälkäinen ja haluavansa ruokaa. Minäpä siinä sitten kokkailemaan ja käly nautti olostaan vieraana.
Tämän keissin jälkeen suutuin ja suunnilleen mustaksi muutuin. Ilmoitin, ettei meille saa enää koskaan tulla kutsumatta. Kunnon riitahan tuosta tuli. Kälyn mielestä minä olin tarinan pahis kun en ollut riittävän vieraanvarainen sukulaiselle, jolla hänen mukaansa pitää olla oikeus vierailla meillä niin usein ja paljon kun itse haluaa, juuri silloin kun haluaa.
Kun olemme vierailleet päiväseltään siellä kälyllä päin, ruokaa ei tarjota. Tai kerran hän kyllä järjesti kunnon ruokatarjoilun. Se tapahtui niin, että saimme ostoslistan kauppaan, missä mies ja minä ostimme kaikki ruokatarpeet meidän rahoillamme, minä jouduin sen ruuan sitten kälyn kotona laittamaan. Viime viikolla kävimme siellä miehen siskolla pistäytymässä kutsuttuna, muutama vuosi on meidän edellisestä vierailusta. Tarjolla oli kahvia ja keksipaketti. "Hänellä kun ei ole nyt muuta." Käly omistaa auton ja asuu kaupungissa, joten kaupassa käynnille ei ole esteitä. Vierailusta oli sovittu kahta viikkoa aikaisemmin. Luulen vähän, että seuraava vierailu täällä päin hoituu kahvilla ja Marie-kekseillä.
Normaalit ihmiset olisivat palanneet kotiin kaupassa käymättä. Ja kenenkään kotiin ei tungeta moneksi päiväksi, kyllä sen verran pitää löytyä selkärankaa sanoa, että nyt ei sovi, ja sillä hyvä.
Jos luit tekstin, siinä kyllä kerrottiin, että oltiin todella moneen kertaankin sanottu, ettei nyt sovi. Käly kieltäytyi ymmärtämästä sitä ei sanaa.
Mitä siihen kaupassa käymiseen kälyllä tulee, oletin tietysti kauppaan mennessäni, että käly maksaa ne ostokset sitten kotonaan. Ei maksanut.
Kyllä, luin tekstisi, ja ymmärsin myös. Mitä en ymmärrä, niin sitä, että sukulainen marssii kotiinne kutsumatta monestakin kiellosta huolimatta, eikä ymmärrä lähteä edes monta kertaa käskemällä. Ei meille ainakaan tunge kukaan kutsumatta ja väkisin, jos emme halua, ja jos pitää käskeä poistumaan, niin takaan, että vieras lähtee yhdellä käskyllä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässäpä tuhannen taalan oppimistilaisuus kaikille: kun seuraavan kerran joku on ryöväämässä taas kaikki ruuuat, lapsi menee närppimään kahvipöytään ennen kuin kaikki on valmista tai ottaa liikaa, sukulainen menee omin nokin jääkaapille: avaa suusi ja sano ääneen, että "ei". "Älä ota ihan niin paljon, muuten muille ei jää". "Ei vielä, otetaan pöydästä kohta kun kaikki on valmista". "Älä ota noin paljon kun sulla voi jäädä syömättä, otat sitten lisää jos siltä tuntuu" tai "Hei pois sieltä jääkaapilta, laitan pöytään tarjottavat".
Älä hyökkää, älä syyllistä, älä haasta riitaa. Totea tosiasia neutraalisti, sano kohteliaasti tai tarvittaessa napakasti että ei, älä tee noin. "Ei, kakkua ei jää yli mukaan otettavaksi". Älä ole tossukka, ei se mitään auta jos päivittelet muiden käytöstä täällä. Sano ääneen sille ihmiselle, jonka teot sinua vaivaavat - hän saa ainakin mahdollisuuden korjata käytöstään (kaikki eivät tajua tai opi) ja olet ainakin yrittänyt. Älä ole kynnysmatto, älä anna muiden pahoittaa mieltäsi huonolla käytöksellä. Ohjaa kohteliaasti käyttäytymään kunnolla. Myös lapsille saa sanoa, jos ovat luonasi kylässä.
Jatkan vielä: älä "näpäyttele hienovaraisesti", anna samalla mitalla tai kosta. Ei se mitään auta. Ihan selkeä suun avaaminen ja suomen kielellä puhuminen (tai mikä kieli nyt onkin kyseessä) pitää riittää. Kaikki eivät ymmärrä hienovaraisia vihjeitä, eikä samalla mitalla takaisin antaminen edistä asiaa mitenkään.
Törkeimmät lokkeilijat eivät ymmärrä ollenkaan sanan EI merkitystä. Mieheni sisko on tuollainen. Tuli kutsumatta viikoiksi kerrallaan vuosittain täysihoitoon ilman mitään tuliaisia, ruokaa ja viiniä piti olla ruuan ja viinin perään. Kauppaan ja alkoon laittoi ostoslistan mieliteoistaan mukaan, mutta kaupassa ei voinut itse käydä tai osallistua ostosten rahoittamiseen. Tuli vaikka kiellettiin ja palvelun piti pelata. Saattoi kertoa tullessaan olevansa kolme päivää, mutta aina aika pitkittyi ja pitkittyi, vaikka kuinka käskettiin lähtemään jo kotiin. Mieheni kuulemma vain vitsaili näissä tilanteissa.
Kerran putosin portaissa, hehtaari mustelmaa ja murtuma jalassa, päivä meni päivystyksissä. Käly soitti samana päivänä tulevansa kylään, mies selitti puhelimessa miksi nyt ei todellakaan käy. Käly tuli silti. Minä kinkkasin kepeillä vastaan ja voitteko uskoa, käly ilmoitti heti eteisessä olevansa nälkäinen ja haluavansa ruokaa. Minäpä siinä sitten kokkailemaan ja käly nautti olostaan vieraana.
Tämän keissin jälkeen suutuin ja suunnilleen mustaksi muutuin. Ilmoitin, ettei meille saa enää koskaan tulla kutsumatta. Kunnon riitahan tuosta tuli. Kälyn mielestä minä olin tarinan pahis kun en ollut riittävän vieraanvarainen sukulaiselle, jolla hänen mukaansa pitää olla oikeus vierailla meillä niin usein ja paljon kun itse haluaa, juuri silloin kun haluaa.
Kun olemme vierailleet päiväseltään siellä kälyllä päin, ruokaa ei tarjota. Tai kerran hän kyllä järjesti kunnon ruokatarjoilun. Se tapahtui niin, että saimme ostoslistan kauppaan, missä mies ja minä ostimme kaikki ruokatarpeet meidän rahoillamme, minä jouduin sen ruuan sitten kälyn kotona laittamaan. Viime viikolla kävimme siellä miehen siskolla pistäytymässä kutsuttuna, muutama vuosi on meidän edellisestä vierailusta. Tarjolla oli kahvia ja keksipaketti. "Hänellä kun ei ole nyt muuta." Käly omistaa auton ja asuu kaupungissa, joten kaupassa käynnille ei ole esteitä. Vierailusta oli sovittu kahta viikkoa aikaisemmin. Luulen vähän, että seuraava vierailu täällä päin hoituu kahvilla ja Marie-kekseillä.
Normaalit ihmiset olisivat palanneet kotiin kaupassa käymättä. Ja kenenkään kotiin ei tungeta moneksi päiväksi, kyllä sen verran pitää löytyä selkärankaa sanoa, että nyt ei sovi, ja sillä hyvä.
Jos luit tekstin, siinä kyllä kerrottiin, että oltiin todella moneen kertaankin sanottu, ettei nyt sovi. Käly kieltäytyi ymmärtämästä sitä ei sanaa.
Mitä siihen kaupassa käymiseen kälyllä tulee, oletin tietysti kauppaan mennessäni, että käly maksaa ne ostokset sitten kotonaan. Ei maksanut.
Kannattaako tuollaiseen kälyni sitten edes pitää yhteyttä ja ruokkia tätä, vaikka sattuisikin olemaan miehen sisko?
Hei kuule, ketjussa ei nyt ole kyse siitä että sinä kuljet ojentelemassa kaikkia kirjoittajia ja pyörittelemässä silmiä asioille jotka ovat joskus tapahtuneet jonkun muun elämässä kuin sinun.
Olet besserwisseri, eikä sinulla ole mitään oikeaa asiaa, pelkkää päivänselvyyksien toistamista, joten ole jo hiljaa äläkä pilaa ketjua.
En ole mitään noista enkä pilaa ketjua, vastaavia kysymyksiä on esitetty aiemminkin. Kiinnostaa vain tietää, miksi tuollaisiin ihmisiin pidetään yhteyttä ja sallitaan törppö käytös kerta toisensa jälkeen, kun kirjoittajakin sitten palstalla haukkuu yleensä puolison sukulaisen käytöstä. Miksi hän sallii tällaisen hyväksikäytön?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässäpä tuhannen taalan oppimistilaisuus kaikille: kun seuraavan kerran joku on ryöväämässä taas kaikki ruuuat, lapsi menee närppimään kahvipöytään ennen kuin kaikki on valmista tai ottaa liikaa, sukulainen menee omin nokin jääkaapille: avaa suusi ja sano ääneen, että "ei". "Älä ota ihan niin paljon, muuten muille ei jää". "Ei vielä, otetaan pöydästä kohta kun kaikki on valmista". "Älä ota noin paljon kun sulla voi jäädä syömättä, otat sitten lisää jos siltä tuntuu" tai "Hei pois sieltä jääkaapilta, laitan pöytään tarjottavat".
Älä hyökkää, älä syyllistä, älä haasta riitaa. Totea tosiasia neutraalisti, sano kohteliaasti tai tarvittaessa napakasti että ei, älä tee noin. "Ei, kakkua ei jää yli mukaan otettavaksi". Älä ole tossukka, ei se mitään auta jos päivittelet muiden käytöstä täällä. Sano ääneen sille ihmiselle, jonka teot sinua vaivaavat - hän saa ainakin mahdollisuuden korjata käytöstään (kaikki eivät tajua tai opi) ja olet ainakin yrittänyt. Älä ole kynnysmatto, älä anna muiden pahoittaa mieltäsi huonolla käytöksellä. Ohjaa kohteliaasti käyttäytymään kunnolla. Myös lapsille saa sanoa, jos ovat luonasi kylässä.
Jatkan vielä: älä "näpäyttele hienovaraisesti", anna samalla mitalla tai kosta. Ei se mitään auta. Ihan selkeä suun avaaminen ja suomen kielellä puhuminen (tai mikä kieli nyt onkin kyseessä) pitää riittää. Kaikki eivät ymmärrä hienovaraisia vihjeitä, eikä samalla mitalla takaisin antaminen edistä asiaa mitenkään.
Törkeimmät lokkeilijat eivät ymmärrä ollenkaan sanan EI merkitystä. Mieheni sisko on tuollainen. Tuli kutsumatta viikoiksi kerrallaan vuosittain täysihoitoon ilman mitään tuliaisia, ruokaa ja viiniä piti olla ruuan ja viinin perään. Kauppaan ja alkoon laittoi ostoslistan mieliteoistaan mukaan, mutta kaupassa ei voinut itse käydä tai osallistua ostosten rahoittamiseen. Tuli vaikka kiellettiin ja palvelun piti pelata. Saattoi kertoa tullessaan olevansa kolme päivää, mutta aina aika pitkittyi ja pitkittyi, vaikka kuinka käskettiin lähtemään jo kotiin. Mieheni kuulemma vain vitsaili näissä tilanteissa.
Kerran putosin portaissa, hehtaari mustelmaa ja murtuma jalassa, päivä meni päivystyksissä. Käly soitti samana päivänä tulevansa kylään, mies selitti puhelimessa miksi nyt ei todellakaan käy. Käly tuli silti. Minä kinkkasin kepeillä vastaan ja voitteko uskoa, käly ilmoitti heti eteisessä olevansa nälkäinen ja haluavansa ruokaa. Minäpä siinä sitten kokkailemaan ja käly nautti olostaan vieraana.
Tämän keissin jälkeen suutuin ja suunnilleen mustaksi muutuin. Ilmoitin, ettei meille saa enää koskaan tulla kutsumatta. Kunnon riitahan tuosta tuli. Kälyn mielestä minä olin tarinan pahis kun en ollut riittävän vieraanvarainen sukulaiselle, jolla hänen mukaansa pitää olla oikeus vierailla meillä niin usein ja paljon kun itse haluaa, juuri silloin kun haluaa.
Kun olemme vierailleet päiväseltään siellä kälyllä päin, ruokaa ei tarjota. Tai kerran hän kyllä järjesti kunnon ruokatarjoilun. Se tapahtui niin, että saimme ostoslistan kauppaan, missä mies ja minä ostimme kaikki ruokatarpeet meidän rahoillamme, minä jouduin sen ruuan sitten kälyn kotona laittamaan. Viime viikolla kävimme siellä miehen siskolla pistäytymässä kutsuttuna, muutama vuosi on meidän edellisestä vierailusta. Tarjolla oli kahvia ja keksipaketti. "Hänellä kun ei ole nyt muuta." Käly omistaa auton ja asuu kaupungissa, joten kaupassa käynnille ei ole esteitä. Vierailusta oli sovittu kahta viikkoa aikaisemmin. Luulen vähän, että seuraava vierailu täällä päin hoituu kahvilla ja Marie-kekseillä.
Normaalit ihmiset olisivat palanneet kotiin kaupassa käymättä. Ja kenenkään kotiin ei tungeta moneksi päiväksi, kyllä sen verran pitää löytyä selkärankaa sanoa, että nyt ei sovi, ja sillä hyvä.
Onko tämä viesti ymmärrettävä niin, että mielestäsi hyvin käyttäytyvät ihmiset ovat epänormaaleja ja epäkohteliaat, härskit ja toisia hyväksikäyttävät niitä normaaleja? Jos itsellä on hyvät käytöstavat, on hyvin vaikea uskoa muun laisia ihmisiä olevan. Monesti se huonokäytöksinen tyyppi tämänkin ketjun kirjoituksissakin on onnistunut ällistyttämään vastapuolen täysin siinä hetkessä ja juuri siksi se härskiys menee läpi.
Härskejä vastaan pitää toimia härskisti ja hyvin käyttäytyviä kohdellaan hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässäpä tuhannen taalan oppimistilaisuus kaikille: kun seuraavan kerran joku on ryöväämässä taas kaikki ruuuat, lapsi menee närppimään kahvipöytään ennen kuin kaikki on valmista tai ottaa liikaa, sukulainen menee omin nokin jääkaapille: avaa suusi ja sano ääneen, että "ei". "Älä ota ihan niin paljon, muuten muille ei jää". "Ei vielä, otetaan pöydästä kohta kun kaikki on valmista". "Älä ota noin paljon kun sulla voi jäädä syömättä, otat sitten lisää jos siltä tuntuu" tai "Hei pois sieltä jääkaapilta, laitan pöytään tarjottavat".
Älä hyökkää, älä syyllistä, älä haasta riitaa. Totea tosiasia neutraalisti, sano kohteliaasti tai tarvittaessa napakasti että ei, älä tee noin. "Ei, kakkua ei jää yli mukaan otettavaksi". Älä ole tossukka, ei se mitään auta jos päivittelet muiden käytöstä täällä. Sano ääneen sille ihmiselle, jonka teot sinua vaivaavat - hän saa ainakin mahdollisuuden korjata käytöstään (kaikki eivät tajua tai opi) ja olet ainakin yrittänyt. Älä ole kynnysmatto, älä anna muiden pahoittaa mieltäsi huonolla käytöksellä. Ohjaa kohteliaasti käyttäytymään kunnolla. Myös lapsille saa sanoa, jos ovat luonasi kylässä.
Jatkan vielä: älä "näpäyttele hienovaraisesti", anna samalla mitalla tai kosta. Ei se mitään auta. Ihan selkeä suun avaaminen ja suomen kielellä puhuminen (tai mikä kieli nyt onkin kyseessä) pitää riittää. Kaikki eivät ymmärrä hienovaraisia vihjeitä, eikä samalla mitalla takaisin antaminen edistä asiaa mitenkään.
Törkeimmät lokkeilijat eivät ymmärrä ollenkaan sanan EI merkitystä. Mieheni sisko on tuollainen. Tuli kutsumatta viikoiksi kerrallaan vuosittain täysihoitoon ilman mitään tuliaisia, ruokaa ja viiniä piti olla ruuan ja viinin perään. Kauppaan ja alkoon laittoi ostoslistan mieliteoistaan mukaan, mutta kaupassa ei voinut itse käydä tai osallistua ostosten rahoittamiseen. Tuli vaikka kiellettiin ja palvelun piti pelata. Saattoi kertoa tullessaan olevansa kolme päivää, mutta aina aika pitkittyi ja pitkittyi, vaikka kuinka käskettiin lähtemään jo kotiin. Mieheni kuulemma vain vitsaili näissä tilanteissa.
Kerran putosin portaissa, hehtaari mustelmaa ja murtuma jalassa, päivä meni päivystyksissä. Käly soitti samana päivänä tulevansa kylään, mies selitti puhelimessa miksi nyt ei todellakaan käy. Käly tuli silti. Minä kinkkasin kepeillä vastaan ja voitteko uskoa, käly ilmoitti heti eteisessä olevansa nälkäinen ja haluavansa ruokaa. Minäpä siinä sitten kokkailemaan ja käly nautti olostaan vieraana.
Tämän keissin jälkeen suutuin ja suunnilleen mustaksi muutuin. Ilmoitin, ettei meille saa enää koskaan tulla kutsumatta. Kunnon riitahan tuosta tuli. Kälyn mielestä minä olin tarinan pahis kun en ollut riittävän vieraanvarainen sukulaiselle, jolla hänen mukaansa pitää olla oikeus vierailla meillä niin usein ja paljon kun itse haluaa, juuri silloin kun haluaa.
Kun olemme vierailleet päiväseltään siellä kälyllä päin, ruokaa ei tarjota. Tai kerran hän kyllä järjesti kunnon ruokatarjoilun. Se tapahtui niin, että saimme ostoslistan kauppaan, missä mies ja minä ostimme kaikki ruokatarpeet meidän rahoillamme, minä jouduin sen ruuan sitten kälyn kotona laittamaan. Viime viikolla kävimme siellä miehen siskolla pistäytymässä kutsuttuna, muutama vuosi on meidän edellisestä vierailusta. Tarjolla oli kahvia ja keksipaketti. "Hänellä kun ei ole nyt muuta." Käly omistaa auton ja asuu kaupungissa, joten kaupassa käynnille ei ole esteitä. Vierailusta oli sovittu kahta viikkoa aikaisemmin. Luulen vähän, että seuraava vierailu täällä päin hoituu kahvilla ja Marie-kekseillä.
Normaalit ihmiset olisivat palanneet kotiin kaupassa käymättä. Ja kenenkään kotiin ei tungeta moneksi päiväksi, kyllä sen verran pitää löytyä selkärankaa sanoa, että nyt ei sovi, ja sillä hyvä.
Jos luit tekstin, siinä kyllä kerrottiin, että oltiin todella moneen kertaankin sanottu, ettei nyt sovi. Käly kieltäytyi ymmärtämästä sitä ei sanaa.
Mitä siihen kaupassa käymiseen kälyllä tulee, oletin tietysti kauppaan mennessäni, että käly maksaa ne ostokset sitten kotonaan. Ei maksanut.
Kyllä, luin tekstisi, ja ymmärsin myös. Mitä en ymmärrä, niin sitä, että sukulainen marssii kotiinne kutsumatta monestakin kiellosta huolimatta, eikä ymmärrä lähteä edes monta kertaa käskemällä. Ei meille ainakaan tunge kukaan kutsumatta ja väkisin, jos emme halua, ja jos pitää käskeä poistumaan, niin takaan, että vieras lähtee yhdellä käskyllä.
Jos ei ole tavannut tuollaista ihmistä, joka ei ymmärrä ei sanan merkitystä, silloin ei tietenkään voi tilannetta edes kuvitella. En minäkään ennen häneen tutustumista olisi pystynyt edes kuvittelemaan, että aikuinen akateemisesti koulutettu nainen voi olla täysin rajaton. Porttikielto lähisukulaiselle on yleensä suuren kynnyksen takana. Tämä käly asuu meistä satojen kilometrien päässä, sekin tietysti esti vuosia häntä pihalle ovelta pistämästä ja siihenhän hän tietysti myös luotti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässäpä tuhannen taalan oppimistilaisuus kaikille: kun seuraavan kerran joku on ryöväämässä taas kaikki ruuuat, lapsi menee närppimään kahvipöytään ennen kuin kaikki on valmista tai ottaa liikaa, sukulainen menee omin nokin jääkaapille: avaa suusi ja sano ääneen, että "ei". "Älä ota ihan niin paljon, muuten muille ei jää". "Ei vielä, otetaan pöydästä kohta kun kaikki on valmista". "Älä ota noin paljon kun sulla voi jäädä syömättä, otat sitten lisää jos siltä tuntuu" tai "Hei pois sieltä jääkaapilta, laitan pöytään tarjottavat".
Älä hyökkää, älä syyllistä, älä haasta riitaa. Totea tosiasia neutraalisti, sano kohteliaasti tai tarvittaessa napakasti että ei, älä tee noin. "Ei, kakkua ei jää yli mukaan otettavaksi". Älä ole tossukka, ei se mitään auta jos päivittelet muiden käytöstä täällä. Sano ääneen sille ihmiselle, jonka teot sinua vaivaavat - hän saa ainakin mahdollisuuden korjata käytöstään (kaikki eivät tajua tai opi) ja olet ainakin yrittänyt. Älä ole kynnysmatto, älä anna muiden pahoittaa mieltäsi huonolla käytöksellä. Ohjaa kohteliaasti käyttäytymään kunnolla. Myös lapsille saa sanoa, jos ovat luonasi kylässä.
Jatkan vielä: älä "näpäyttele hienovaraisesti", anna samalla mitalla tai kosta. Ei se mitään auta. Ihan selkeä suun avaaminen ja suomen kielellä puhuminen (tai mikä kieli nyt onkin kyseessä) pitää riittää. Kaikki eivät ymmärrä hienovaraisia vihjeitä, eikä samalla mitalla takaisin antaminen edistä asiaa mitenkään.
Törkeimmät lokkeilijat eivät ymmärrä ollenkaan sanan EI merkitystä. Mieheni sisko on tuollainen. Tuli kutsumatta viikoiksi kerrallaan vuosittain täysihoitoon ilman mitään tuliaisia, ruokaa ja viiniä piti olla ruuan ja viinin perään. Kauppaan ja alkoon laittoi ostoslistan mieliteoistaan mukaan, mutta kaupassa ei voinut itse käydä tai osallistua ostosten rahoittamiseen. Tuli vaikka kiellettiin ja palvelun piti pelata. Saattoi kertoa tullessaan olevansa kolme päivää, mutta aina aika pitkittyi ja pitkittyi, vaikka kuinka käskettiin lähtemään jo kotiin. Mieheni kuulemma vain vitsaili näissä tilanteissa.
Kerran putosin portaissa, hehtaari mustelmaa ja murtuma jalassa, päivä meni päivystyksissä. Käly soitti samana päivänä tulevansa kylään, mies selitti puhelimessa miksi nyt ei todellakaan käy. Käly tuli silti. Minä kinkkasin kepeillä vastaan ja voitteko uskoa, käly ilmoitti heti eteisessä olevansa nälkäinen ja haluavansa ruokaa. Minäpä siinä sitten kokkailemaan ja käly nautti olostaan vieraana.
Tämän keissin jälkeen suutuin ja suunnilleen mustaksi muutuin. Ilmoitin, ettei meille saa enää koskaan tulla kutsumatta. Kunnon riitahan tuosta tuli. Kälyn mielestä minä olin tarinan pahis kun en ollut riittävän vieraanvarainen sukulaiselle, jolla hänen mukaansa pitää olla oikeus vierailla meillä niin usein ja paljon kun itse haluaa, juuri silloin kun haluaa.
Kun olemme vierailleet päiväseltään siellä kälyllä päin, ruokaa ei tarjota. Tai kerran hän kyllä järjesti kunnon ruokatarjoilun. Se tapahtui niin, että saimme ostoslistan kauppaan, missä mies ja minä ostimme kaikki ruokatarpeet meidän rahoillamme, minä jouduin sen ruuan sitten kälyn kotona laittamaan. Viime viikolla kävimme siellä miehen siskolla pistäytymässä kutsuttuna, muutama vuosi on meidän edellisestä vierailusta. Tarjolla oli kahvia ja keksipaketti. "Hänellä kun ei ole nyt muuta." Käly omistaa auton ja asuu kaupungissa, joten kaupassa käynnille ei ole esteitä. Vierailusta oli sovittu kahta viikkoa aikaisemmin. Luulen vähän, että seuraava vierailu täällä päin hoituu kahvilla ja Marie-kekseillä.
Normaalit ihmiset olisivat palanneet kotiin kaupassa käymättä. Ja kenenkään kotiin ei tungeta moneksi päiväksi, kyllä sen verran pitää löytyä selkärankaa sanoa, että nyt ei sovi, ja sillä hyvä.
Jos luit tekstin, siinä kyllä kerrottiin, että oltiin todella moneen kertaankin sanottu, ettei nyt sovi. Käly kieltäytyi ymmärtämästä sitä ei sanaa.
Mitä siihen kaupassa käymiseen kälyllä tulee, oletin tietysti kauppaan mennessäni, että käly maksaa ne ostokset sitten kotonaan. Ei maksanut.
Kannattaako tuollaiseen kälyni sitten edes pitää yhteyttä ja ruokkia tätä, vaikka sattuisikin olemaan miehen sisko?
Hei kuule, ketjussa ei nyt ole kyse siitä että sinä kuljet ojentelemassa kaikkia kirjoittajia ja pyörittelemässä silmiä asioille jotka ovat joskus tapahtuneet jonkun muun elämässä kuin sinun.
Olet besserwisseri, eikä sinulla ole mitään oikeaa asiaa, pelkkää päivänselvyyksien toistamista, joten ole jo hiljaa äläkä pilaa ketjua.
En ole mitään noista enkä pilaa ketjua, vastaavia kysymyksiä on esitetty aiemminkin. Kiinnostaa vain tietää, miksi tuollaisiin ihmisiin pidetään yhteyttä ja sallitaan törppö käytös kerta toisensa jälkeen, kun kirjoittajakin sitten palstalla haukkuu yleensä puolison sukulaisen käytöstä. Miksi hän sallii tällaisen hyväksikäytön?
Kyllä olet, ja kyllä pilaat. Älä viitsi jankata, anna olla jo. Tarkoitus ei ole kyseenalaistaa toisia vaan kertoa törppöyksiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässäpä tuhannen taalan oppimistilaisuus kaikille: kun seuraavan kerran joku on ryöväämässä taas kaikki ruuuat, lapsi menee närppimään kahvipöytään ennen kuin kaikki on valmista tai ottaa liikaa, sukulainen menee omin nokin jääkaapille: avaa suusi ja sano ääneen, että "ei". "Älä ota ihan niin paljon, muuten muille ei jää". "Ei vielä, otetaan pöydästä kohta kun kaikki on valmista". "Älä ota noin paljon kun sulla voi jäädä syömättä, otat sitten lisää jos siltä tuntuu" tai "Hei pois sieltä jääkaapilta, laitan pöytään tarjottavat".
Älä hyökkää, älä syyllistä, älä haasta riitaa. Totea tosiasia neutraalisti, sano kohteliaasti tai tarvittaessa napakasti että ei, älä tee noin. "Ei, kakkua ei jää yli mukaan otettavaksi". Älä ole tossukka, ei se mitään auta jos päivittelet muiden käytöstä täällä. Sano ääneen sille ihmiselle, jonka teot sinua vaivaavat - hän saa ainakin mahdollisuuden korjata käytöstään (kaikki eivät tajua tai opi) ja olet ainakin yrittänyt. Älä ole kynnysmatto, älä anna muiden pahoittaa mieltäsi huonolla käytöksellä. Ohjaa kohteliaasti käyttäytymään kunnolla. Myös lapsille saa sanoa, jos ovat luonasi kylässä.
Jatkan vielä: älä "näpäyttele hienovaraisesti", anna samalla mitalla tai kosta. Ei se mitään auta. Ihan selkeä suun avaaminen ja suomen kielellä puhuminen (tai mikä kieli nyt onkin kyseessä) pitää riittää. Kaikki eivät ymmärrä hienovaraisia vihjeitä, eikä samalla mitalla takaisin antaminen edistä asiaa mitenkään.
Törkeimmät lokkeilijat eivät ymmärrä ollenkaan sanan EI merkitystä. Mieheni sisko on tuollainen. Tuli kutsumatta viikoiksi kerrallaan vuosittain täysihoitoon ilman mitään tuliaisia, ruokaa ja viiniä piti olla ruuan ja viinin perään. Kauppaan ja alkoon laittoi ostoslistan mieliteoistaan mukaan, mutta kaupassa ei voinut itse käydä tai osallistua ostosten rahoittamiseen. Tuli vaikka kiellettiin ja palvelun piti pelata. Saattoi kertoa tullessaan olevansa kolme päivää, mutta aina aika pitkittyi ja pitkittyi, vaikka kuinka käskettiin lähtemään jo kotiin. Mieheni kuulemma vain vitsaili näissä tilanteissa.
Kerran putosin portaissa, hehtaari mustelmaa ja murtuma jalassa, päivä meni päivystyksissä. Käly soitti samana päivänä tulevansa kylään, mies selitti puhelimessa miksi nyt ei todellakaan käy. Käly tuli silti. Minä kinkkasin kepeillä vastaan ja voitteko uskoa, käly ilmoitti heti eteisessä olevansa nälkäinen ja haluavansa ruokaa. Minäpä siinä sitten kokkailemaan ja käly nautti olostaan vieraana.
Tämän keissin jälkeen suutuin ja suunnilleen mustaksi muutuin. Ilmoitin, ettei meille saa enää koskaan tulla kutsumatta. Kunnon riitahan tuosta tuli. Kälyn mielestä minä olin tarinan pahis kun en ollut riittävän vieraanvarainen sukulaiselle, jolla hänen mukaansa pitää olla oikeus vierailla meillä niin usein ja paljon kun itse haluaa, juuri silloin kun haluaa.
Kun olemme vierailleet päiväseltään siellä kälyllä päin, ruokaa ei tarjota. Tai kerran hän kyllä järjesti kunnon ruokatarjoilun. Se tapahtui niin, että saimme ostoslistan kauppaan, missä mies ja minä ostimme kaikki ruokatarpeet meidän rahoillamme, minä jouduin sen ruuan sitten kälyn kotona laittamaan. Viime viikolla kävimme siellä miehen siskolla pistäytymässä kutsuttuna, muutama vuosi on meidän edellisestä vierailusta. Tarjolla oli kahvia ja keksipaketti. "Hänellä kun ei ole nyt muuta." Käly omistaa auton ja asuu kaupungissa, joten kaupassa käynnille ei ole esteitä. Vierailusta oli sovittu kahta viikkoa aikaisemmin. Luulen vähän, että seuraava vierailu täällä päin hoituu kahvilla ja Marie-kekseillä.
Normaalit ihmiset olisivat palanneet kotiin kaupassa käymättä. Ja kenenkään kotiin ei tungeta moneksi päiväksi, kyllä sen verran pitää löytyä selkärankaa sanoa, että nyt ei sovi, ja sillä hyvä.
Jos luit tekstin, siinä kyllä kerrottiin, että oltiin todella moneen kertaankin sanottu, ettei nyt sovi. Käly kieltäytyi ymmärtämästä sitä ei sanaa.
Mitä siihen kaupassa käymiseen kälyllä tulee, oletin tietysti kauppaan mennessäni, että käly maksaa ne ostokset sitten kotonaan. Ei maksanut.
Kannattaako tuollaiseen kälyni sitten edes pitää yhteyttä ja ruokkia tätä, vaikka sattuisikin olemaan miehen sisko?
Hei kuule, ketjussa ei nyt ole kyse siitä että sinä kuljet ojentelemassa kaikkia kirjoittajia ja pyörittelemässä silmiä asioille jotka ovat joskus tapahtuneet jonkun muun elämässä kuin sinun.
Olet besserwisseri, eikä sinulla ole mitään oikeaa asiaa, pelkkää päivänselvyyksien toistamista, joten ole jo hiljaa äläkä pilaa ketjua.
En ole mitään noista enkä pilaa ketjua, vastaavia kysymyksiä on esitetty aiemminkin. Kiinnostaa vain tietää, miksi tuollaisiin ihmisiin pidetään yhteyttä ja sallitaan törppö käytös kerta toisensa jälkeen, kun kirjoittajakin sitten palstalla haukkuu yleensä puolison sukulaisen käytöstä. Miksi hän sallii tällaisen hyväksikäytön?
Kyllä olet, ja kyllä pilaat. Älä viitsi jankata, anna olla jo. Tarkoitus ei ole kyseenalaistaa toisia vaan kertoa törppöyksiä.
Kukahan se nyt jankkaa ja kyseenalaistaa?? Älä kirjoita ollenkaan, jos et kestä sitä, että toimintaasi joku ihmettelee. Sitä paitsi, tämä on keskustelua, ei pelkästään kokemusten luettelointia.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa tuolta puolison siskolta, joka jättää ruokaa lautaselleen, kysyä joka kerran kuuluvasti, eikö
ruoka maistunut, kun jätit sitä. Tee oikein numero asiasta. Kysy vielä mitä vikaa tuossa annoksessa oli,
niin että muutkin ruokailijat kiinnittävät tilanteeseen huomiota. Jospa muuttaa tapansa.
jotkut ovat opetelleet eksoottisten maiden tavoille ja jättävät vähän merkiksi siitä, että nyt riittää. meidän leveysasteilla itseotettu pitää aikuisen syödä, lisäähän saa. jos joku muu on annostellut, voi jättää.
Vierailija kirjoitti:
Miehen sukulaisissa on monta erittäin itaraaihmistä, vituttaa niitä syöttää ja juottaa.
Lildlin halvimman keksipkt joskus tuo tai kahvitarjouspkt, sitä ihan halvinta kuraa.Siis ihan ilmoittamatta pölähtävät kyläilemaan, joskus kolme x viikossa. Heille eivät koskaan kutsu kylään ja kutsumatta en mene.
Kaikki tarjottavat kyllä maistuu, ovat varmaan kolme päivää syömättä ennen kuin tulevat.
Viipyvätkin ihan liian kauan, omat hommat jää tekemättä siltä päivältä.
siinä kehuvat itseään ja toisiaan.Meidän pitää olla kiitollisia kun suovat meille ihanaa ja viihdyttävää seuraansa.
Onneksi tämäki on pian loppumassa, vanhuus hiipii ja ajokortti lähtee heiltä pois, mielenkiinnolla odotan vaativatko meitä hakemaan meidän autolla heitä meille kylään.
Tiedän katkeroitunutta avautumista minulta, joskus vaan alkaa mitta täyttyä prke.
Osassa Suomea ei kutsuta kylään. Se on iänaikainen tapa. Kylään vain mennään. Ota opiksi.
Meille maalle tuli kaupunkilaistuneita sukulaisia pilvin pimein. Joskus oli vaikea löytää itselleen petipaikkaa.