Olen niin väsynyt töiden jälkeen, että pohdin irtisanoutumista

Minäkin miettisin kyllä ensin muita vaihtoehtoja kuin irtisanoutumista. Elämäntilanteesi on kyllä oikeasti raskas jo pitkien työmatkojenkin vuoksi. Jos irtisanoudut et mm. heti saa työttömyysturvaa vaan saat kolmen kuukauden karenssin, jolloin et saa mitään. Lisäksi jos et ole työelämässä eläkkeesi ei kerry. Voisiko ensin kokeilla jotakin osa-aikaista systeemiä tuolla jo tuli muutama ehdotuskin. Toki lyhyt sairasloma alkuun voisi auttaa asiaa jos työnantaja ei ole muuten suostuvainen neuvottelemaan osa-aikaisuudesta. Toisaalta jos teillä on varaa, miksi sinnitellä?

Vierailija kirjoitti:

Mä en tajua mikä tää suomalainen juttu on, ettei koskaan missään tilanteessa saisi olevan rankkaa ja väsyttävää.

Heti joku on määkimässä, että olisit jättänyt ne lapset "pusaamatta" ja oma valinta. Mitä kovempaa suomalainen nainen saa lyötyä lyötyä, sen itsetyytyväismpänä voi olla.

Meillä on kolme lasta ja he ovat jo koululaisia kaikki ja elämä alkaa sen rumban puolesta olla helpompaa, mutta toki isompien lasten kanssa on sitten isojen lasten murheet. Nuo kolme lasta ovat elämämme tärkeimmät kolme asiaa ja elämä olisi tyhjempää ilman jokaista heistä. Jos "olisimme jättäneet yhteen", meiltä puuttuisi elämästä kaksi valloittavaa persoonaa, vaikka varmasti olisimme yhdenkin kanssa tyytyväisiä. Kyllä mä voin ihan rehellisesti sanoa, että kolmen alle kouluikäisen kanssa oli hemmetin rankkaa ja kävi ihan samat ajatukset mielessä kuin ap:lla, että onko mitään järkeä työn takia elää jatkuvassa kiireessä? Usein kun työelämässäkin se jakso, kun pitäisi rakentaa sitä työuraa osuu samaan hetkeen kun lapset ovat pieniä ja mahdollinen asuntolaina isoimmillaan.

Nostan lynkkaamisen sijasta hattua ap:lle! Ihan varmasti on rankkaa ja tuo työmatka on siinä yksi tosi merkittävä tekijä. Itse olen ollut siinä onnekas, että työpaikat ovat aina sijainneet lähellä.

Konkreettisena neuvona ap:lle: Oletko selvittänyt kohdallasi osittaista hoitovapaata? Tekemällä 6 h päiviä tilanteenne helpottuisi jo huomattavasti. Tai vaihtoehtoisesti tekemällä 4-päiväistä viikkoa. Tämä ainakin meillä paransi niin huikeasti elämänlaatua, lopetti aamujen kiireen ja teki illoista pidempiä, Tein vuosikausia 9-15 tyäpäivää.

Kiitos! Niin minäkin ajattelen, että nuo lapset ovat rakkaimpia. Ihanaa, että olen heidät saanut! Minun täytyy vielä miettiä tuota työajan lyhennystä. Tulot siinä putoaa, mutta jos se auttaisi jaksamaan. Uskoisin, että työnantaja suostuisi työaikaan, jossa tekisin kuutta tuntia päivässä. Pitkän työmatkan kulut ovat kovat. Olen toivonut, että löytäisin jotain lähempää, mutta ei tärppää. Mieheni käy myös kaukana töissä (40 km), ja hänellä on välillä työmatkoja. Toisaalta hän saa tehdä ma-to pidemmät työpäivät ja pe vain puolikkaan päivän, mikä mahdollistaa minun kuntoilun ja viikonlopun ruokaostokset rauhassa perjantaisin.

-ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitä kutsutaan elämäksi. Voit kiittää miehesi hyvää tulotasoa, jos sinulla on varaa jäädä vapaaehtoisesti kyökkipiiaksi.

 

Yleensä talon rouva on eri kuin kyökkipiika. 

Piika on palkollinen. 

 

Mä olen ammatiltani insinöörin rouva.

Pyydä nelipäiväinen viikko, niin säästät matkakuluissa ja ajassa eniten! Pidempi viikonloppu lataa voimat, vaikka pe hoidat kotityöt ja viikonloppuna lepäätte.

Vierailija kirjoitti:

Minäkin miettisin kyllä ensin muita vaihtoehtoja kuin irtisanoutumista. Elämäntilanteesi on kyllä oikeasti raskas jo pitkien työmatkojenkin vuoksi. Jos irtisanoudut et mm. heti saa työttömyysturvaa vaan saat kolmen kuukauden karenssin, jolloin et saa mitään. Lisäksi jos et ole työelämässä eläkkeesi ei kerry. Voisiko ensin kokeilla jotakin osa-aikaista systeemiä tuolla jo tuli muutama ehdotuskin. Toki lyhyt sairasloma alkuun voisi auttaa asiaa jos työnantaja ei ole muuten suostuvainen neuvottelemaan osa-aikaisuudesta. Toisaalta jos teillä on varaa, miksi sinnitellä?

Tiedän 3 kuukauden karenssista, mutta silti minulle jäisi sen jälkeen työttömänä enemmän käteen kuin osa-aikatyössä. Jos en kävisi töissä, ei tarvitsisi ostaa monella sadalla kuussa bensaa, eikä maksaa järkyttäviä hoitomaksuja, kun voisi hoitaa lapsia kotona. Hoitomaksut on lähemmäs 500 euroa kuussa. Maksoin viime kuussa auton huollosta ja katsastuksesta 800 euroa. Tässä kuussa auton vakuutusmaksuja 250€. Taloakin lämmittelisi mielellään pakkasilla keskellä päivää. Minusta tuntuu, että työssä käymisestä ei paljon enemmän jää käteen rahaa kuin jos olisin työttömänä kotona.

-ap

25 kanssa samaa mieltä.

Vierailija kirjoitti:

Pyydä nelipäiväinen viikko, niin säästät matkakuluissa ja ajassa eniten! Pidempi viikonloppu lataa voimat, vaikka pe hoidat kotityöt ja viikonloppuna lepäätte.

Meillä on työnantajan puolelta vain 6 tunnin työpäivät sallittu, jos jää osittaiselle hoitovapaalle. Syynä se, ettei työnantaja palkkaa ketään yhdelle päivälle. Aika moni työnantaja taitaa linjata nykypäivänä näin. Toiminnalle on vähemmän haittaa 6-tuntisista päivistä.

-ap

Onko sinulla mahdollisuus tehdä etätöitä esim. päivä viikossa?

Ota osittaista hoitovapaata esim. niin että teet nelipäiväistä viikkoa. Osittaista hoitovapaata voi ottaa myös isä, vaikkapa myös yhden päviän viikossa kunhan ette ole vapaalla samana päivänä. Tällöin lapset tarvitsisivat hoitoa vain kolmena päivänä viikossa, mikä laskee jo päivähoitomaksujakin + jäisi kahdelta päivältä toisen matkakulut pois.

Vierailija kirjoitti:

Olet oikeutettu lyhennettyyn työaikaan kun nuorin lapsi on vasta 2v

Nii joo, jos rahat riittää. Lyhennetty työaika = samat työmatkakulut ja samat hoitomaksut, mut pienempi liksa. Tää siis mun kokemus, kun tein 6-tuntisia vuoroja

(30 t/vko). Kelan tuki on tooosi pieni.

Ongelma ovat lapset ja omakotiasuminen, ei työ.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän. Pitkä työmatka väsyttää. Mulla on 70 km suuntaansa. Ei hirveästi paukkuja jää kotihommiin.

Mulla kans. Ja 3 lasta. Väsyttää:( Joulu on ollut ihana. Saanut olla kotona rakkaiden luona.

Vierailija kirjoitti:

-eikö hoitovapaa ole sinua varten?

-onko pakko tehdä ruokaa itse? Osta jotain helppoa kaupasta tai laita mies tai 10-vuotias auttamaan. 10-vuotias pystyy jo ruokaa laittamaan

 

Muuten ihan hyvä, mutta en laittaisi vielä 10-vuotiasta yksin tekemään ruokaa, etenkään koko perheelle.

Vierailija kirjoitti:

Onko sinulla mahdollisuus tehdä etätöitä esim. päivä viikossa?

Ota osittaista hoitovapaata esim. niin että teet nelipäiväistä viikkoa. Osittaista hoitovapaata voi ottaa myös isä, vaikkapa myös yhden päviän viikossa kunhan ette ole vapaalla samana päivänä. Tällöin lapset tarvitsisivat hoitoa vain kolmena päivänä viikossa, mikä laskee jo päivähoitomaksujakin + jäisi kahdelta päivältä toisen matkakulut pois.

 

Ei ole etätöihin mahdollisuutta ja työnantajalla siis käytäntönä työajan lyhentäminen päivittäistä työaikaa lyhentäen. Mies ei koe tarvitsevansa työajan lyhennyksiä, kun hänellä on jo puolikas päivä perjantaisin. Mieluummin ottaa koko palkan. Eikä se minun väsymystäni poistaisikaan, jos mies tekisi osa-aikaista.

-ap

Käy lääkärissä. Sinulla saattaa hyvinkin olla burnout eikä se ole mikään pikkujuttu jos se pääsee pahaksi. Et myöskään kykene suunnittelemaan tulevaisuuttasi selkeästi jos olet noin väsynyt. Jos saat sairauslomaa, voit levätä ja pohtia mahdollisuuksiasi kirkkaimmin aivoin. 

Itse jättäydyin pois töistä puoli vuotta sitten väsymyksen takia. En kadu, ja säästöilläni pystyin elämään karenssiajan. Vaikka tulot on nyt pienemmät, rahaa menee suunnilleen saman verran, koska työssäkäymisessä oli omat kulunsa (bensat, lounaat, työvaatteet, kampaajat jne.)

En myöskään häpeä työttömänä oloa. Kaikki tietävät, että Suomessa on korkea työttömyys. En pantannut työpaikkaa väkisin ja vastoin jaksamistani itselläni, ja nyt sen sai joku, jolle se oli kuin lottovoitto. Varmaan hän pärjääkin siinä tuoreilla voimillaan paljon paremmin kuin minä, jolla työmotivaatio oli loppuainana 0.

Jää kotiäidiksi. Enää viisi vuotta ja nuorinkin menee kouluun. Lasten kasvuaikaa et saa takaisin, mutta töitä voit saada vielä viiden vuoden kuluttuakin. Rahaa tietysti on käytettävissä vähemmän, jos on vain yhden tulot, mutta väheneehän siinä menotkin (hoitomaksut & työmatkat). Ehkä voisitte luopua toisesta autosta? Jos ette, niin kulut ovat kuitenkin pienemmät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkin miettisin kyllä ensin muita vaihtoehtoja kuin irtisanoutumista. Elämäntilanteesi on kyllä oikeasti raskas jo pitkien työmatkojenkin vuoksi. Jos irtisanoudut et mm. heti saa työttömyysturvaa vaan saat kolmen kuukauden karenssin, jolloin et saa mitään. Lisäksi jos et ole työelämässä eläkkeesi ei kerry. Voisiko ensin kokeilla jotakin osa-aikaista systeemiä tuolla jo tuli muutama ehdotuskin. Toki lyhyt sairasloma alkuun voisi auttaa asiaa jos työnantaja ei ole muuten suostuvainen neuvottelemaan osa-aikaisuudesta. Toisaalta jos teillä on varaa, miksi sinnitellä?

Tiedän 3 kuukauden karenssista, mutta silti minulle jäisi sen jälkeen työttömänä enemmän käteen kuin osa-aikatyössä. Jos en kävisi töissä, ei tarvitsisi ostaa monella sadalla kuussa bensaa, eikä maksaa järkyttäviä hoitomaksuja, kun voisi hoitaa lapsia kotona. Hoitomaksut on lähemmäs 500 euroa kuussa. Maksoin viime kuussa auton huollosta ja katsastuksesta 800 euroa. Tässä kuussa auton vakuutusmaksuja 250€. Taloakin lämmittelisi mielellään pakkasilla keskellä päivää. Minusta tuntuu, että työssä käymisestä ei paljon enemmän jää käteen rahaa kuin jos olisin työttömänä kotona.

-ap

Sitten jäät työttömäksi ja paikkasi vapautuu sitä enemmän tarvitsevalle

Jos nuorin on vasta 2 v niin miten ois ihan hoitovapaalle jääminen ainakin kesään asti. Jäisi pois sekä matkakulut sekä hoitomaksut. Et varmaan ehtisi mökkiytymäänkään, jos tiedät että kotonaoloaika on rajattu.

Säästää voi kotona ollessaan mm ruuissa, on aikaa laittaa, miettiä ja " venyttää" ruokalajeja.

Vierailija kirjoitti:

Ei kannata. Jää ennemmin saikulle ja saat täyttä palkkaa.

Tuskin kovin pitkälle kantava keino tämä?

Jos taloudellisesti on mahdollista, yritä neuvotella tuota 80% työaikaa? Tai mahdollisuutta tehdä töitä joskus etänä, mikäli työsi kannalta mahdollista?

Sama. Nyt lomalla havahduin siihen, miten paljon paremmin jaksan ja pystyn touhuamaan kotona kun olin nukkunut viikon. Eikä meillä ole edes lapsia.

Työmatkat vievät yhteensä 2 tuntia, työpäivä on 10-tuntinen ja sähköposteja on seurattava ja puheluihin vastattava loppuilta, kellonajasta riippumatta. Joka päivä uhraan 15 tuntia työnantajalle. Itselleni jää siis 2 tuntia, joista ensimmäinen menee aamutoimiin ja toinen iltatoimiin. Kärsin vielä kroonisesta, stressistä johtuvasta unettomuudesta ja arkipäivinä jaksan tuskin täyttää ja tyhjentää pesukoneen. Ei tämä ole mitään elämää. Mutta pakkohan sitä on olla kiitollinen että on töitä. V*tuttaa vaan, että sitä on tehtävä kahden ihmisen edestä.

Itse jäin viime vuonna opintovapaalle työstäni jotta sain lisää miettimisaikaa ja hengähdystauon. Päivä päivältä tuntuu paremmalta! Omat työmatkani veivät päivästäni 2-3 tuntia, lisäksi fyysisesti ja henkisestikin raskas työ. Kotona on siistimpää (jaksan tehdä kotitöitä ja huolehtia ruoista yms juoksevista asioista), liikun ja ulkoilen enemmän,  seksin määrä on lisääntynyt SELVÄSTI (ei aina ole vain työstressiä ja järkyttävä uupumus päällä, pää kipeä ja huono olo), elämä tuntuu kaikinpuolin paremmalta! Tämä tuntuu koko perheen kannalta paremmalta vaihtoehdolta, saa nähdä mihin ratkaisuihin vielä päädytään.