Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olen niin väsynyt töiden jälkeen, että pohdin irtisanoutumista
03.01.2016 |
Meillä on 3 lasta (2-10-vuotiaita), puulla lämmitettävä omakotitalo ja minulla työmatkaa 50 km suuntaansa. Talvet on niin raskaita, että jokin muutos tähän on tultava. Lähden aamulla viemään pienempiä lapsia hoitoon klo 6.30, että ehdin töihin kahdeksaksi. Kotona olen klo 17.15. Paitsi perjantaisin, jolloin mies on vain puoli päivää töissä ja minä pääsen salille hikoilemaan töiden jälkeen. Viikonloppuisin nukun, nukun, nukun ja teen jääkaappiin valmiiksi ruokaa ja eväitä. Ei tämä ole mitään elämää. Pimeällä lähteä töihin, pimeällä palata kotiin 5 pv viikossa. Olen hakenut vuoden töitä lähempää, ei onnaa. Talo oli myynnissä 2,5 vuotta sitten, ei saatu myytyä. Viihdyn kuitenkin täällä, eikä talon myynti ole pakollista. Masentaa, väsyttää ja suututtaa! Olen miettinyt irtisanoutumista töistä.
Kommentit (75)
Oliko se nuorimmainen pakko hankkia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei työn vuoksi kannata terveyttään menettää, tai jättää muuta elämää elämättä.
Suomessa vain on tällainen luterilainen työkulttuuri. Joskus soisi meidänkin ottavan malli sieltä paljon parjatusta Kreikasta.
Ei kannata. Jää ennemmin saikulle ja saat täyttä palkkaa.
Saisitko hetkeksi vaikka 80 % työajan?
Vierailija kirjoitti:
Oliko se nuorimmainen pakko hankkia?
Onko töissä pakko käydä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sun kaikki valituksen aiheet on omia valintoja. Sitä saa mitä tilaa.
Mä en oikeasti ymmärrä miksi pitää pusaa lapsia niin monta. Sinunkin vanhin on jo 10 - voisit elää jo aika erilaista elämää jos hän olisi ainoasi. Maailma ei tarvitse jokaiselta naiselta useita lapsia. Terv. 1 kouluikäinen lapsi ja elämä ihanan leppoisaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitä kutsutaan elämäksi. Voit kiittää miehesi hyvää tulotasoa, jos sinulla on varaa jäädä vapaaehtoisesti kyökkipiiaksi.
-eikö hoitovapaa ole sinua varten?
-onko pakko tehdä ruokaa itse? Osta jotain helppoa kaupasta tai laita mies tai 10-vuotias auttamaan. 10-vuotias pystyy jo ruokaa laittamaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän. Pitkä työmatka väsyttää. Mulla on 70 km suuntaansa. Ei hirveästi paukkuja jää kotihommiin.
Vierailija kirjoitti:
Mä en oikeasti ymmärrä miksi pitää pusaa lapsia niin monta. Sinunkin vanhin on jo 10 - voisit elää jo aika erilaista elämää jos hän olisi ainoasi. Maailma ei tarvitse jokaiselta naiselta useita lapsia. Terv. 1 kouluikäinen lapsi ja elämä ihanan leppoisaa.
Oletko jonkin sortin vajukki?
En muista missä iässä normaalisti ihminen alkaa ymmärtää, etteivät kaikki ole kuin hän eivätkä ajattele samalla tavalla kuin hän itse... mutta oli se paljon ennen sukukypsyyden saavuttamista.
Please consult your psychiatrist jos sulla on enemmänkin tuollaisia ihmetyksen aiheita muista ihmisistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sitä kutsutaan elämäksi. Voit kiittää miehesi hyvää tulotasoa, jos sinulla on varaa jäädä vapaaehtoisesti kyökkipiiaksi.
Yleensä talon rouva on eri kuin kyökkipiika.
Piika on palkollinen.
Ei tuo kuvaamasi elämä ihan hirveältä kuulosta. Korkeintaan puulämmitys aiheuttaa ylimääräistä työtä.
Lapset hoitoon 0630 ja kotona 1715 - ei mielestäni poikkeavan haasteellista erityisesti noin pienten lasten kanssa.
Miksi ajattelet että töistä pois jääminen olisi se ainoa vaihtoehto? Miten paljon mies tekee kotitöitä? Laita äijä viemään lapset aamulla hoitoon ja sinä haet tai toisinpäin. Osta siivouspalveluita, esim viikkosiivous tai joka toinen viikko laajempi siivous. Saa verotuksessa kotitalousvähennykseen eikä muutenkaan kovin kallis ole mutta helpottaa todella paljon arkea. Kysy mahdollisuutta puolipäivätyöhön tai esim 4-päiväiseen viikkoon.
Aloita liikunta - jos viikonloppuisin vain nukut, on vikaa jossain muussa kuin työmäärässä. Laitat miehen katsomaan lapsia ja käyt torkkujen sijaan kahden tunnin kävelylenkillä säännöllisesti. Useimmilla tuntemillani naisilla on tämä ongelma, kuvitellaan että väsymys katoaa maratonnukkumisella.
Hanki kirkasvalolamppu. Suomen talven pimeys vetää matalaksi kenet vaan ja kirkasvalolamppu voi auttaa.
Pohdi vielä mitä ihmettä sitten tekisit jos jäät töistä pois. Olet ilmeisimmin keskellä metsää olevassa talossa, katselet sitten aamusta iltaan pimeyttä ikkunasta ja hoidat pieniä lapsia kokopäivätoimisesti. Sitten kun olet muutaman viikon lapsia hoitanut ja laskenut milloin rahat loppuu niin motivaatio työntekoon voi nousta kummasti. Työnhaku tosin voi vaikeutua jos on vähänkin ronkeli töiden suhteen.
Tervetuloa aikuisten maailmaan. Tätä se elämä on, ei aivan sitä mitä teini-ikäiset olettavat sen olevan. Helpottaa sitten kun ikää tulee ja lapset pärjäävät jo enemmän omillaan. Ja ennenkaikkea kesällä on helpompaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en oikeasti ymmärrä miksi pitää pusaa lapsia niin monta. Sinunkin vanhin on jo 10 - voisit elää jo aika erilaista elämää jos hän olisi ainoasi. Maailma ei tarvitse jokaiselta naiselta useita lapsia. Terv. 1 kouluikäinen lapsi ja elämä ihanan leppoisaa.
Oletko jonkin sortin vajukki?
En muista missä iässä normaalisti ihminen alkaa ymmärtää, etteivät kaikki ole kuin hän eivätkä ajattele samalla tavalla kuin hän itse... mutta oli se paljon ennen sukukypsyyden saavuttamista.
Please consult your psychiatrist jos sulla on enemmänkin tuollaisia ihmetyksen aiheita muista ihmisistä.
En ole tuon ekan kommentin kirjoittaja, vajukista en tiedä. Mutta eiköhän sitä jo tiedä kahden lapsen jälkeen mikä show se on, siinä mielessä mäki aina ihmettelen että onko niitä lapsia pakko tehdä sitte vielä lisää. Tiedän ettei kaikki ajattele näin, mutta mä ajattelen näin.
Mutta onnistuisko sitte lyhyempi viikko? onhan tuo kyllä hullua, väsyttää ku käy töissä että saa rahaa elämiseen. ja elämä on sitä työtä ja väsymystä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en oikeasti ymmärrä miksi pitää pusaa lapsia niin monta. Sinunkin vanhin on jo 10 - voisit elää jo aika erilaista elämää jos hän olisi ainoasi. Maailma ei tarvitse jokaiselta naiselta useita lapsia. Terv. 1 kouluikäinen lapsi ja elämä ihanan leppoisaa.
Oletko jonkin sortin vajukki?
En muista missä iässä normaalisti ihminen alkaa ymmärtää, etteivät kaikki ole kuin hän eivätkä ajattele samalla tavalla kuin hän itse... mutta oli se paljon ennen sukukypsyyden saavuttamista.
Please consult your psychiatrist jos sulla on enemmänkin tuollaisia ihmetyksen aiheita muista ihmisistä.
Ei naiset tunnu ymmärtävän ikinä. Ainahan ne arvostelee ja mälvii toistensa tekemisiä - puolin ja toisin - jos muut tekee eri tavalla kuin itse tekee. On näitä muutamia miehissäkin, joskin onneksi harvinaisempia. Olen tullut siihen tulokseen, että taustalla on loppujen lopuksi epävarmuus niistä omista tekemisistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oliko se nuorimmainen pakko hankkia?
Onko töissä pakko käydä?
Hyvin on uponnut markkinahapatus ihmisiin.
Kaiken muun saa jo tehdä tai jättää tekemättä, mutta töissä on pakko käydä. 1/3 elämästä. Miettikää sitä.
Hankkiudu hoitoon. Et voi tällä hetkellä hyvin. Työ uuvuttaa, mutta ongelmaa voi olla muuallakin. Osallistuuko mies tarpeeksi arkeen? Tuntuuko lapset hankalilta? Onko arkea raskas pyörittää? Onko menneisyydessä jotain joka vaikuttaa nykypäivän tuntemuksiin? Hoitajan tarjoamaa kriisiterapia saa burnoutiin. Varaat ajan vaikka yksityiselle lääkärille, joka antaa lähetteen eteenpäin. Kerrot ihan rehellisesti kaikki ongelmasi ja tuntosi, niin saat parasta apua. Siitä voi olla apua huomaamaan onko ongelmaa muussakin kun vain töissä. Näin kävi minulle. Pelkäsin suunnattomasti mitä tapahtuu ja saako muut tietoonsa, mutta tästä on nyt ollut vain hyötyä tajuamaan itseään ja ongelmiaan. Koeta saada hetkeksi lomaa, ja tuota osittaista työaikaa, niin ehdin kunnolla miettiä tekojasi.
Mä en tajua mikä tää suomalainen juttu on, ettei koskaan missään tilanteessa saisi olevan rankkaa ja väsyttävää.
Heti joku on määkimässä, että olisit jättänyt ne lapset "pusaamatta" ja oma valinta. Mitä kovempaa suomalainen nainen saa lyötyä lyötyä, sen itsetyytyväismpänä voi olla.
Meillä on kolme lasta ja he ovat jo koululaisia kaikki ja elämä alkaa sen rumban puolesta olla helpompaa, mutta toki isompien lasten kanssa on sitten isojen lasten murheet. Nuo kolme lasta ovat elämämme tärkeimmät kolme asiaa ja elämä olisi tyhjempää ilman jokaista heistä. Jos "olisimme jättäneet yhteen", meiltä puuttuisi elämästä kaksi valloittavaa persoonaa, vaikka varmasti olisimme yhdenkin kanssa tyytyväisiä. Kyllä mä voin ihan rehellisesti sanoa, että kolmen alle kouluikäisen kanssa oli hemmetin rankkaa ja kävi ihan samat ajatukset mielessä kuin ap:lla, että onko mitään järkeä työn takia elää jatkuvassa kiireessä? Usein kun työelämässäkin se jakso, kun pitäisi rakentaa sitä työuraa osuu samaan hetkeen kun lapset ovat pieniä ja mahdollinen asuntolaina isoimmillaan.
Nostan lynkkaamisen sijasta hattua ap:lle! Ihan varmasti on rankkaa ja tuo työmatka on siinä yksi tosi merkittävä tekijä. Itse olen ollut siinä onnekas, että työpaikat ovat aina sijainneet lähellä.
Konkreettisena neuvona ap:lle: Oletko selvittänyt kohdallasi osittaista hoitovapaata? Tekemällä 6 h päiviä tilanteenne helpottuisi jo huomattavasti. Tai vaihtoehtoisesti tekemällä 4-päiväistä viikkoa. Tämä ainakin meillä paransi niin huikeasti elämänlaatua, lopetti aamujen kiireen ja teki illoista pidempiä, Tein vuosikausia 9-15 tyäpäivää.
Olet oikeutettu lyhennettyyn työaikaan kun nuorin lapsi on vasta 2v
Alue: Aihe vapaa
ymmärrän täysin