Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Onko eroaminen aina huonoksi lapsille?
03.01.2016 |
Aiheesta lukiessa tulee mielikuva, että jos ei kotona ole väkivaltaa tai pahoja päihdeongelmia niin erota ei kannata. Ero on lapselle trauma, josta ei selviä koskaan. Muistelee sitä aina, rikkoo lapsen, kukaan ei ajattele lapsia, lapset kärsii, jäävät ikävöimään jne jne.... Entä jos kotona riidellään paljon, mitään yhteistä elämää ei vanhemmilla ole? Ei harrasteta yhdessä, tehdään perheenäkään harvoin yhdessä mitään. Vanhempien välillä ei ole fyysistä läheisyyttä, parisuhdemalli siis täysin väärä. Vanhempien intressit täysin erilaiset; toinen harrastaa liikuntaa itsekseen, lasten kanssa ja pitää sosiaalisia suhteita yllä. Toinen lähinnä makoilee ja nukkuu vapaa-ajat kotona, tai lämmittelee saunaa ja ottaa olutta viikonloppuisin. Keskustelussa toinen usein aliarvioi, halveksuu puolisoaan, nostaa puolison vanhempien piirteitä esiin ja vertaa puolisonsa piirteitä niihin (ei positiivisesti), halveksuu puolison vanhempaa (joka ihan normaali ihminen) ja haukkuu häntä tuttavien kuullen. Ei juuri osallistu kotitöihin tai lasten kanssa tekemiseen, mutta on itse sitä mieltä, että tekee koko ajan jotain ja jopa enemmän kuin puoliso (joka oikeasti tekee koko ajan niitä)?
Onko ero siis aina huono vaihtoehto?
Kommentit (110)
Toi on ihan kauheeta, että kivan seksin takia mennään yhteen. Hyi! Ääliökin tietää, ettei sillä ole mitään tekemistä hyvän kumppanin kanssa. Mutta kun suomalaisakat on sellaisia huoria. Miehethän nyt nussii mitä vain, jo aikojen alusta alkaen, mutta naiset inhos kivikaudella seksiä ja ne oli käytännössä aina pakko raiskata. Vasta nykyään naiset kuvittelee, että hyvä kumppani on joku jonka kanssa minusta seksi on kivaa! No, siitäpäs saatte eronne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Toi on ihan kauheeta, että kivan seksin takia mennään yhteen. Hyi! Ääliökin tietää, ettei sillä ole mitään tekemistä hyvän kumppanin kanssa. Mutta kun suomalaisakat on sellaisia huoria. Miehethän nyt nussii mitä vain, jo aikojen alusta alkaen, mutta naiset inhos kivikaudella seksiä ja ne oli käytännössä aina pakko raiskata. Vasta nykyään naiset kuvittelee, että hyvä kumppani on joku jonka kanssa minusta seksi on kivaa! No, siitäpäs saatte eronne.
Eiköhän tuo ole ihan "kansainvälinen ilmiö". Sinut on ilmeisesti petetty, kun noin katkerasti vastasit. Ikävä juttu, mutta älä ala yleistämään siitä huolimatta.
Vierailija kirjoitti:
Jos ero ei vaikuta lapsiin, niin miksi sitten nuorisopsykan potilaista suurin osa on ero perheiden lapsia/nuoria?[/qu
Ne on ne olot ennen eroa jotka lapsen tuhoaa. Vai väitätkö tosissasi, että lapselle on vähemmän traumasoivaa nähdä joka päivä, miten isä juo ja sammuu eteisen matolle tai miten isi juo ja hakkaa äitiä. Vai se että lapsi asuu turvallisessa ja rauhallisessa kodissa äitinsä kanssa ilman minkäänlaista pelkoa? Kummassa kodissa itse haluaisit asua?
Ei tietenkään, lopputulos voi olla parempi kuin elämä onnettomassa perheessä. Paras vaihtoehto tietysti isä ja äiti onnellisina yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mites tän nyt sanoisi. Tässä keskustelussa on nähdäkseni tullut esille, että lapset eivät kärsi erosta seuraavasta syystä.
Ensin aikuiset ihmiset ovat kyvyttömiä ohjaamaan keskinäistä suhdettaan hyvään suuntaan ja kaikki lipuu kuin itsestään jatkuvaan tappeluun, perseilyyn tai pettämiseen. Sitten kun erotaan niin näistä samoista ihmisistä tuleekin ihan eri ihmisiä, kypsiä ja harkitsevaisia ja kyvykkäitä ohjaamaan välejään hyvään suuntaan ja ajattelemaan omia emootioitaan pidemmälle ja lasten ehdoilla. Miten uskottavalta kuulostaa näin niinku omasta mielestä?
Vierailija kirjoitti:
Mites tän nyt sanoisi. Tässä keskustelussa on nähdäkseni tullut esille, että lapset eivät kärsi erosta seuraavasta syystä.
Ensin aikuiset ihmiset ovat kyvyttömiä ohjaamaan keskinäistä suhdettaan hyvään suuntaan ja kaikki lipuu kuin itsestään jatkuvaan tappeluun, perseilyyn tai pettämiseen. Sitten kun erotaan niin näistä samoista ihmisistä tuleekin ihan eri ihmisiä, kypsiä ja harkitsevaisia ja kyvykkäitä ohjaamaan välejään hyvään suuntaan ja ajattelemaan omia emootioitaan pidemmälle ja lasten ehdoilla. Miten uskottavalta kuulostaa näin niinku omasta mielestä?
Jep. Tunnen eri yhteyksistä useita kymmeniä eronneita ja taitaa siinä joukossa se yksi pari, joiden elämässä se ihanteellinen kaikille kiva eron jälkeinen elämä on toteutunut. Muut ovat ihan yhtä pieniä ja katkeria kuin ennen eroa ja omat suuret loukkaantumisen ja pettymyksen tunteet ovat aina ensin. Hyvin usein eronneilla ei ole moneen vuoteen voimavaroja tukea lapsiaan, vaan pahimmillaan lapset jopa joutuvat tukemaan emotionaalisesti taantuneita vanhempiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole aina huonoksi. Lapsetkin vaistoaa ja tajuaa jos vanhemmilla menee huonosti vaikka riitoja ei olisi tai lasten edessä ei riideltäisi, eikä huonossa suhteessa oleminen ole vanhemmillekkaan hyväksi.
Itseäni ei oo koskaan harmittanut se kun vanhemmat erosi, vaikka eroa edeltänytkin elämä ja tilanne oli ihan jees. Äiti ja isä ei vaan enää rakastanut toisiaan samalla tavalla kuin ennen ja riitojakin oli välillä, heti eron jälkeen välitkin parani ja oon kummankin kanssa todella hyvissä väleissä. Ovat keskenään vielä nykyäänkin hyviä ystäviä. Itsekkin tykkäsin asua äidin kanssa kahdestaan ja sain jokatapauksessa nähdä isääkin aina kun halusin.
No meillä ei kukaan ainakaan ikävöi mitään. Isä asuu lähellä ja on arjessa mukana koko ajan. Jos joku lapsista haluaa mennä illaksi / yöksi isälleen se onnistuu ihan vain tekstarilla sopien. Isä käy myös täällä. Synttärit, joulut ym. juhlitaan yhdessä. Joskus myös tehdään rektiäkin yhdessä tai käydään esim. uimahallissa.
Ei kaikki erot ole jotain verissä päin oikeudessa tappelua.
Ja miksi erottiin? Mies patalaiska eikä kantanut vastuutaan. Omat harrastukset aina etusijalla. Tämä kuvio kuitenkin toimii paremmin, kun miehen ei sitä päävastuuta arjesta tarvitse kantaa, kun minä pyöritän sen. Minua se ei taas niin enää vituta, kun mies ei siinä tiellä enää pyöri. saan kuitenkin enemmän myös omaa aikaa, kun lapset ovat isällään, esim. joka toinen viikonloppu on yleensä vapaa, jos ei toisin jostain syystä ole sovittu.
Eli ei lapset automaattisesti kärsi erosta. Meidän lapset ainakin ovat onnellisia ja tasapainoisia.
Alue: Aihe vapaa
Ei varmasti muutukaan yllättäen, mutta monesti sitä suhteen alussa jopa huomaamattaan esittää "parempaa" kuin on, ja rakkauden huumassa kuvittelee toisen sellaiseksi kun itse haluaisi tämän olevan, ongelmilta suljetaan silmät kun seksi on kivaa, ei siinä huomaa että se mies kyllä ottaa aika usein sitä alkoholia, ollaan nuoria ja ei sillä niin väliä, mutta kun ollaan perustettu perhe ja pitäisi osata pitää huolta yhteisistä lapsista ja parisuhteesta siinä sivussa, niin kyllä siinä alkaa häiritä jos toinen jatkaa bile-elämää tai jos toinen alkaa ottaa perhe-elämän niin tosissaan että ei haluakaan enää seksiä ollenkaan. Ihmiset kyllä muuttuu ja kehittyy johonkin suuntaan koko elämänsä ajan, aina ne jutut ei pariskunnalla mene samaan suuntaan vaikka joskus vuosia sitten näytti siltä että mehän ollaan just sopivat toisilleen. Kyllä ihminen on kaksikymppisenä ihan erilaisin eväin liikenteessä kuin vaikka viisikymppinen, se on se elämänkokemus, jotkut ovat keskenkasvuisia henkisesti vielä viisikymppisenäkin ja jotkut on vastuullisia ja tasapainoisia ihmisiä jo parikymppisenä.