Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Onko eroaminen aina huonoksi lapsille?
03.01.2016 |
Aiheesta lukiessa tulee mielikuva, että jos ei kotona ole väkivaltaa tai pahoja päihdeongelmia niin erota ei kannata. Ero on lapselle trauma, josta ei selviä koskaan. Muistelee sitä aina, rikkoo lapsen, kukaan ei ajattele lapsia, lapset kärsii, jäävät ikävöimään jne jne.... Entä jos kotona riidellään paljon, mitään yhteistä elämää ei vanhemmilla ole? Ei harrasteta yhdessä, tehdään perheenäkään harvoin yhdessä mitään. Vanhempien välillä ei ole fyysistä läheisyyttä, parisuhdemalli siis täysin väärä. Vanhempien intressit täysin erilaiset; toinen harrastaa liikuntaa itsekseen, lasten kanssa ja pitää sosiaalisia suhteita yllä. Toinen lähinnä makoilee ja nukkuu vapaa-ajat kotona, tai lämmittelee saunaa ja ottaa olutta viikonloppuisin. Keskustelussa toinen usein aliarvioi, halveksuu puolisoaan, nostaa puolison vanhempien piirteitä esiin ja vertaa puolisonsa piirteitä niihin (ei positiivisesti), halveksuu puolison vanhempaa (joka ihan normaali ihminen) ja haukkuu häntä tuttavien kuullen. Ei juuri osallistu kotitöihin tai lasten kanssa tekemiseen, mutta on itse sitä mieltä, että tekee koko ajan jotain ja jopa enemmän kuin puoliso (joka oikeasti tekee koko ajan niitä)?
Onko ero siis aina huono vaihtoehto?
Kommentit (110)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erosin perushyvästä liitosta kun 3 lasta oli 3-12v. Jos olisin jäänyt lapset olisivat luulleet parisuhteen olevan pelkkää totista puurtamista, hymytöntä elämää jossa äiti oli "pakan" alimmainen, pelkkä välttämätön paha.
Uudessa elämässä on ollut paljon naurua, iloa ja tekemisen meininkiä. Äiti onkin yllättäin ihan arvostettu uusperheessä. Tästä olen uudelle miehelleni kiitollinen: poika sai rakastavan ja arvostavan miehen mallin juuri ajoissa. Hänestä tuli upea puoliso ja isä omalle vaimolleen ja tyttärelleen. Olemme hyvin läheisiä ja viikottain tekemisissä koko sakkiMillainen suhde pojalla on isäänsä?
Oli isänsä aarre eroon saakka, sen jälkeen isää ei enää kiinnostanut. Isä ei koskaan hakenut luokseen vaan menivät itse tai minä vein ja hain. Ei lomia ekan vuoden jälkeen. Poika oli älyttömän lojaali isälleen pari ekaa vuotta uusperheen alussa eikä uskaltanut tykätä isäpuolesta. Nyt välit ok ja kohteliaat isän kanssa, tapaavat usein kun isoisä tulee katsomaan lapsenlasta. Meillä on aina ollut neutraalit välit eronkin jälkeen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sori 3 jouduin poistumaan, muksut heräs päikkäreiltä, niin arki alkoi taas...
Jos ero ei vaikuta lapsiin, niin miksi sitten nuorisopsykan potilaista suurin osa on ero perheiden lapsia/nuoria?
Vierailija kirjoitti:
Sori 3 jouduin poistumaan, muksut heräs päikkäreiltä, niin arki alkoi taas...
Joo, ei se mitään, oon täällä mietiskellyt ketjusta saamaani antia. Tukea ja herättelyä isäni suhteen. Täällä on joskus helpompi olla anonyyminä avoin kuin ystäville, joiden pelkään hylkäävän minut, jos puhun asioistani suoraan, jos ne osuvat heitä johonkin hermoon. Ja aloittajalle anteeksi, että sotkin ketjuasi.
3
Vierailija kirjoitti:
Jos ero ei vaikuta lapsiin, niin miksi sitten nuorisopsykan potilaista suurin osa on ero perheiden lapsia/nuoria?
Oisko ne olosuhteet ENNEN eroa?! o.O
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä ensinmäiset kuukaudet eron jäleen meni hyvin, mutta kun lasten isä alkoi vaatimaan lapsia olemaan uuden naisystävänsä seurassa, alkoi ongelmat. Eli lasten ja isän yhteistä aikaa ei enää ollut.
Lapsille selvisi aikaisemmin, että tämän uuden naisen takia isä muutti kotoa pois, eli rikkoi perheen.
Tällä hetkellä toinen lapsista, 13 v ei ole oikeastaan enää ollenkaan tekemisissä isän kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ero ei vaikuta lapsiin, niin miksi sitten nuorisopsykan potilaista suurin osa on ero perheiden lapsia/nuoria
Oisko ne olosuhteet ENNEN eroa?!
Harvoin. Yleensä polille tullaan muutama kuukausi-vuosi vanhempien erosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Erosta on haittaa lapsille tutkimustiedon valossa. Toki on tilanteita joissaero on paras ratkaisu. Nykymaailman individualismin korostus näkyy mm tämän keskustelun siällöissä. Min ite on tärkeä. Mielestäni ei ole, vaan alsten pitkän tahtaimen hyvinvointi. Riitoja ja erimilielisyyttä on kaikilla. Lapsia varten se perhe on, ei oman itsekorostuksen, haraastuksen tms takia.
Eronneidnparhiden lapset :
-eroavat itse useammin liitoistaan
-kuolevat nuorempina kuin eroamattomien perheiden lapsetMistä tällaista tutkimustietoa löytyy?
Esimerkiksi Jouko Huttusen väitöskirjan mukaan eroperheen lapset ovat yhtä onnellisia mikäli perheessä on toimivat vuorovaikutussuhteet eron jälkeen.
Ero.ei välttämättä ole itsekästä. Myös huonoon suhteeseen jääminen on. Edellyttäen että ongelmia on yritetty tosissaan ratkaista. Ero on toissijainen vaihtoehto monessa mielessä, mutta jos perheessä on jatkuvasti henkistä väkivaltaa, fyysistä tai sen uhkaa tak päihteiden väärinkäyttöä varmaan ero on parempi vaihtoehto. Vuorovaikutuksen ongelmia kannattaa yrittää aluksi ratkaista muuten.
-sairastavat psyykkisiä sairauksia enemmän kuin eroamattoimin perheiden lapset
Tässä joiatkin merittäviä haittoja. Vakivaltaisesta liitosta on tietysti lähdettävä. Nuo hedonistiset syyt eivät ole riitäviä kokonaisuuden kannalta.
Erottiin "lapsen parhaaksi" on mitä suurimmassa määrin useimmiten epäkypsien egoistien valhe.
Jos ajattelee välinpitämättömästi ettei lapset ole moksiskaan, niin silloin se vahinko varmasti sattuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä ensinmäiset kuukaudet eron jäleen meni hyvin, mutta kun lasten isä alkoi vaatimaan lapsia olemaan uuden naisystävänsä seurassa, alkoi ongelmat. Eli lasten ja isän yhteistä aikaa ei enää ollut.
Lapsille selvisi aikaisemmin, että tämän uuden naisen takia isä muutti kotoa pois, eli rikkoi perheen.
Tällä hetkellä toinen lapsista, 13 v ei ole oikeastaan enää ollenkaan tekemisissä isän kanssa.
Mun isä teki mulle saman. Mutta minä luovuin jostain itsessäni (olin tosin menettänyt sen jo ennen tätä) ja en vaatinut isältä sitä, mitä minä tarvitsen. Vaan isän ja minun yhteinen aika oli sitä, mitä isä halusi, ettei uusi aloita riitaa, eli kaikkien yhteisoloa. Kävihän se alkuun, mutta...ajanoloon - tajuan sen nyt - tunsin itseni hyvin hylätyksi myös isän taholta. Traagista on se, ettei isä tehnyt sitä ilkeyttään, vaan avuttomuuttaan tai tyhmyyttään ja minä koin, että se oli valinta. Olin kakkonen sen naisen jälkeen. Todellakin.
Vaikka oikeasti sekin on isälle vain taloudenhoitaja.
3
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ero ei vaikuta lapsiin, niin miksi sitten nuorisopsykan potilaista suurin osa on ero perheiden lapsia/nuoria
Oisko ne olosuhteet ENNEN eroa?!
Harvoin. Yleensä polille tullaan muutama kuukausi-vuosi vanhempien erosta.
Tämä johtuu siitä, että vasta silloin lapsi pystyy tuntemaan olonsa turvalliseksi ja alkaa työstää vanhempiensa paskasta avioliitosta johtuvia traumojaan. Onko PTSD tuttu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos ajattelee välinpitämättömästi ettei lapset ole moksiskaan, niin silloin se vahinko varmasti sattuu.
Kuinka moni eronnut ajattelee noin välinpitämättömästi?
En usko, että kovin moni. Lapsi tarvitsee terveen kasvuympäristön ja valitettavasti kaikissa perheissä sitä ei ole mahdollisuus tarjota. Jatkuva riitely on lapsen kehitykselle haitallista, mitä monetkaan vanhemmat eivät halua ajatella. Se jos mikä on itsekästä, ettei ongelmia hoideta, vaan "jatketaan ennallaan", vaikka ongelmia selkeästi on. Se on kaikista haitallisinta ja itsekkäintä mielestäni. Olen myös sitä mieltä, että ongelmia pystyy selvittämään ja niistä pääsemään ylitse. Väkivalta kaikissa muodoissaan ja päihteiden väärinkäyttö ovat asioita, joiden vuoksi kannattaa aina erota, mikäli muutosta ei nopealla aikataululla tule. Ne ovat asioita, jotka vakavasti vaarantavat lapsen perusturvallisuutta taatusti enemmän, kuin vanhempien ero.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikäs on PTSD?[/quote
Post-traumaattinen stressireaktio
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ajattelee välinpitämättömästi ettei lapset ole moksiskaan, niin silloin se vahinko varmasti sattuu.
Kuinka moni eronnut ajattelee noin välinpitämättömästi?
En usko, että kovin moni. Lapsi tarvitsee terveen kasvuympäristön ja valitettavasti kaikissa perheissä sitä ei ole mahdollisuus tarjota. Jatkuva riitely on lapsen kehitykselle haitallista, mitä monetkaan vanhemmat eivät halua ajatella. Se jos mikä on itsekästä, ettei ongelmia hoideta, vaan "jatketaan ennallaan", vaikka ongelmia selkeästi on. Se on kaikista haitallisinta ja itsekkäintä mielestäni. Olen myös sitä mieltä, että ongelmia pystyy selvittämään ja niistä pääsemään ylitse. Väkivalta kaikissa muodoissaan ja päihteiden väärinkäyttö ovat asioita, joiden vuoksi kannattaa aina erota, mikäli muutosta ei nopealla aikataululla tule. Ne ovat asioita, jotka vakavasti vaarantavat lapsen perusturvallisuutta taatusti enemmän, kuin vanhempien ero.
Jatkan vielä sen verran, että tietenkin kaikissa perheissä riidellään. Riitely ei kuitenkaan voi olla jatkuvaa, josta kärsii koko perhe.
Mun on hirveen vaikea usko et Suomi on täynnä näitä parisuhteita, joissa vain toinen muuttuu aivan yllättäen syypääksi kaikkeen. Ihan totta. En vaan usko, sori.
Vierailija kirjoitti:
Erosta on haittaa lapsille tutkimustiedon valossa. Toki on tilanteita joissaero on paras ratkaisu. Nykymaailman individualismin korostus näkyy mm tämän keskustelun siällöissä. Min ite on tärkeä. Mielestäni ei ole, vaan alsten pitkän tahtaimen hyvinvointi. Riitoja ja erimilielisyyttä on kaikilla. Lapsia varten se perhe on, ei oman itsekorostuksen, haraastuksen tms takia.
Eronneidnparhiden lapset :
-eroavat itse useammin liitoistaan
-kuolevat nuorempina kuin eroamattomien perheiden lapset
-sairastavat psyykkisiä sairauksia enemmän kuin eroamattoimin perheiden lapset
Tässä joiatkin merittäviä haittoja. Vakivaltaisesta liitosta on tietysti lähdettävä. Nuo hedonistiset syyt eivät ole riitäviä kokonaisuuden kannalta.
Erottiin "lapsen parhaaksi" on mitä suurimmassa määrin useimmiten epäkypsien egoistien valhe.
Mitenkähän tuokin tutkimus on tehty? Onko siinä tutkittu verrokkina niitä perheitä joiden vanhempien olisi pitänyt erota, vanhemmat jotka eivät rakastaneet toisiaan, oli riitoja ja kireä ilmapiiri koko lapsuuden ajan? Vai onko verrokkina ollut ne perheet joiden vanhemmat ovat rakastaneet toisiaan elämän tuomista vaikeuksistakin huolimatta, pysyneet yhtenäisenä perheenä? Luulen että todella huonoa avioliittoa koko lapsuudensa katselleet eivät edes mene itse kovin hevillä naimisiin koska mielikuva ja kokemus avioliitosta on pelkästään negatiivinen, eikä välttämättä pitkään aitoon rakkaussuhteeseen ole uskoa. Varmasti eroperheissä on suuremmassa osassa vaikeita asioita joihin lapset ovat joutuneet sopeutumaan, kuin jos verrataan kaikkiin eroamattomiin perheisiin joista suurin osa on onnellisia perheitä, sehän on selvä että mielenterveysongelmia on enemmän niillä joilla ei ole niin häävi lapsuus ollut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ero ei vaikuta lapsiin, niin miksi sitten nuorisopsykan potilaista suurin osa on ero perheiden lapsia/nuoria
Oisko ne olosuhteet ENNEN eroa?!
Harvoin. Yleensä polille tullaan muutama kuukausi-vuosi vanhempien erosta.
Meinaatko että ei vaikuta asiat ennen eroa sitten enää eron jälkeen mitenkään? Mutta jos vanhemmat riitelee, murjottaa ja pitää mykkäkoulua, tiuskii joka päivä toisilleen, huutaa, paiskoo tavaroita, puhumattakaan ryypäämisestä ja väkivallasta, mutta eivät vaan eroa, niin se on ok? Ei tule lapsille mitään asiaa psykiatrille koskaan?
Vierailija kirjoitti:
Mun on hirveen vaikea usko et Suomi on täynnä näitä parisuhteita, joissa vain toinen muuttuu aivan yllättäen syypääksi kaikkeen. Ihan totta. En vaan usko, sori.
Niin, tällöin puhutaan vuorovaikutuksen ongelmista, joita ei kyetä ratkaisemaan ja jotka pitkittyessään aiheuttavat ongelmia lapsille. Esimerkiksi jatkuva, toistuva riitely.
Alue: Aihe vapaa
Toki voi olla mutta edelliset väittämät ovat tosia. Keskimäärin erosta on merkittävää haittaa verrattuna eroa kokemattomaan lapsen tilanteeseen. Voi olla huonotkin olot esim. Uusperhekuvion takia, jossa parin keskinäiset biologiset lapset ovat ne rakkaimmat. Entiset lapset roikkumaan sivustakatsojina. Oma vaiko lapsen onni, kas siinä kysymys.