Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Luetellaan "ennen vanhaan" asioita
Mulla tuli esim. mieleen vanhan systeemin netti, joka oli sidoksissa lankapuhelimeen. Eli jos halusi soittaa jonnekkin ja joku oli netissä, kuului aina sama rätisevä ja korkeä ääni. Tyypillisin huuto oli " kuka on netissä mun pitää soittaa"
Kertokaa hyvät ihmiset mitä teille tulee mieleen :)
Kommentit (544)
Kiss FM:n chat joskus 90-luvun lopussa. Tutustuin ensimmäiseen poikaystävääni siellä ja voi sitä hämmästelyn määrää joka kerta, kun jollekin selvisi, että tunnetaan alkujaan netistä. Nykyään siinä ei olisi mitään epänormaalia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Korjatkaa jos olen väärässä mutta muistelen että vielä 1984 kondomeissa oli kokoluokitus. Eli kun mies meni kioskille niitä ostamaan kassa kysyi Mikä koko ? Sitten piti vastata S , M tai L ventovieraalle ihmiselle ! Ja muitakin asiakkaita siinä paikalla
Nykyäänhän kondomit valmistetaan One size fits all-periaatteella
No ei ollut, Sultania oli ja Näkkiä ja Venusta ainakin. Ei niissä mitään kokoja ollut.
Kylässä kahvipöydässä vanhemmat ihmiset kaatoivat kaffetta kupinaluslautaselle ja ryystivät siitä äänekkäästi. Vanhemmilla miehillä oli taskuissa sinertäväruutuiset kankaiset nenäliinat, jotka olivat valmiiksi kuivuneet ryppyyn, kun siihen jälleen tirskaten niiskauttivat nenäänsä.
Lauantaina käytiin koulua puoleen päivään, mutta vastaavasti kesäloma oli mukavasti kolmen kuukauden mittainen ja heti kohta oli potunnostoloma. Hiihtolomalla ihan oikeasti hiihdettiin vimmalla ja koulun hiihtokilpailuissa oltiin niin tosissaan, että veren maku tuntui suussa. Parhaat hiihtäjät saivat palkinnoksi lusikoita, muut saivat valita tavarakasasta yhden mieleisensä tavaran ja kaikki joivat koulun keittäjän tekemää kuumaa mehua ja saivat appelsiinin hiihdon päätteeksi. Ja samoilla hikisillä vaatteilla kuljettiin saunailtaan asti, joita olivat keskiviikko ja lauantai, jolloin saunominen ajoitettiin Tänään kotona- tai Lauantaitanssit- tv-ohjelmien mukaan. Hiihtokilometrejä kirjattiin ylös pieneen merkintävihkoon ja allekirjoitus haettiin vanhemmilta, että oli oikeasti hiihdetty ne vihkoon merkityt kilometrit. Ei tullut mieleenkään fuskata. Joku palkinto odotti eniten hiihtäneitä, niin se kannusti kovasti. Puusuksien pohjat tervattiin ja jotkut käyttivät "räkärexiä" suksien voiteluun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä kaikissa hiihtokilpailujen palkinnoissa oli Osuuspankin logo, pankki siis vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen lahjoitti palkinnot. Nyt lapsesnlapseni on aivan sattumalta samassa koulussa ja kuullessani, ettei koulussa enää jaeta heijastimia, kävin pummaamassa tutusta vakuutusyhtiöstä kasan heijastimia alakoululaisille jaettaviksi, en siis miksikään palkinnoiksi. Olin äimän käkenä kun kuulin, ettei heijastimia mahdollisesti voidakaan jakaa, koska niissä on mainos! Onneksi kuitenkin järki voittii ja heijastimet menivät oikeaan osoitteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Vuonna 1994 kännykkä maksoi kuukauspalkan verran, n. 7000e. Mies meni ja osti minulta salaa :DD
Ei ole kyllä 7000 euroa maksanut. Tai jos on Vertun ostanut.... Epäilen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kirjoitti:
Ja kaikista kodeista löytyi Saloran tv.
Ei muuten löytynyt, vaan jokatoisesta kodista löytyi Finlux ;)
Muistan kuin eilisen päivän, kun vuonna 1974 pihaamme saapui paikallisen kodinkoneliikkeen auto ja autosta kannettiin olohuoneeseemme upea uutuuttaan hohtava mahtavan iso 26 tuumainen Finlux VÄRITELEVISIO.
Muistan tuon maagisen aamupäivän kristallin kirkkaasti. Olin kipeänä ja siksi poissa koulusta ja istuin pyjama päälllä tv-tuolissa, odottaen malttamattomana, kun kodinkoneliikkeen mies yritti virittää kuvaa uuteen suureen ja superhienoon televisioomme, kunnes se vihdoin tapahtui: televisioruutuun lävähti punainen tiiliseinä! Se on vieläkin elämänin suurin wow hetki. En ollut koskaan aiemmin nähnyt värikuvaa televisiossa ja se punainen tiiliseinä todella sykähdytti.
Tuo Finlux oli omakotialueemme ensimmäinen väritelevisio ja naapurin pennut kävivät yksi toisensa jälkeen sen värillistä kuvaa ihastelemassa. Tosin aika pian joka torpassa alkoi olemaan myös väritelevisio. Syy miksi tuohon aikaan amupäivästä ylipäätään näkyi televisiosta muuta kuin lumisadetta johtui tietysti koulu- teeveestä, joka lähetti arkiaamuisin pari tuntia ohjelmaa.
Rehellisyyden nimissä on sanottava, että ei nuokaan ainoat televisiomerkit tuolloin olleet, vaan myös ASA ja Luxor merkkiset televisiot löytyi melko monesta taloudesta ;). Noista neljästä merkistä ainoastaan Luxor oli ulkomainen (ruotsalainen) ja muut kotimaisia, eli aikoinaan oli kotimaisuus voimissaan monella alalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pankkikortti vedettiin sellaisesta lukijasta läpi kaupassa ja allekirjoitettiin kuitti.
Sitä ennen oli sellainen käsivekotin, johon asetettiin kortti ja lomake (eri pankkikortille, visalle, amexille ja Dinersille). Sitten vedettiin mankelilla kortin yli, jolloin kortin koholla olevat tiedot kopioituivat lomakkeelle, joka allekirjoitettiin. Asiakas sai päällimmäisen kappaleen ja kopio jäi liikkeelle. Ne sitten konkreettisesti toimitettiin pankkiin/luottokunnalle jne. Ja ensin piti paperisesta sulkulistasta tarkistaa, onko kortti sulkulistalla.
Alkuperäinen jäi liikkeeseen ja kopsu asiakkaalle.
Kyllä ainakin niissä kaupoissa ja ravintoloissa, joissa minä olin töissä, niin alkuperäisen sai asiakas ja myyjän/tarjoilijan piti varmistaa, että jäljennöksessä esim. korttinumero näkyy kunnolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistan poikien kunnioittavat katseet kun repustani pilkisti karaten mustavyö.
Kukaan ei uskaltanut sanoa sanaakaan. Sitten tuli häkkitaistelut ja vain uimahousumiehiä kunnioitettiin.
Karateka 79
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pankkikortti vedettiin sellaisesta lukijasta läpi kaupassa ja allekirjoitettiin kuitti.
Sitä ennen oli sellainen käsivekotin, johon asetettiin kortti ja lomake (eri pankkikortille, visalle, amexille ja Dinersille). Sitten vedettiin mankelilla kortin yli, jolloin kortin koholla olevat tiedot kopioituivat lomakkeelle, joka allekirjoitettiin. Asiakas sai päällimmäisen kappaleen ja kopio jäi liikkeelle. Ne sitten konkreettisesti toimitettiin pankkiin/luottokunnalle jne. Ja ensin piti paperisesta sulkulistasta tarkistaa, onko kortti sulkulistalla.
Alkuperäinen jäi liikkeeseen ja kopsu asiakkaalle.
Kyllä ainakin niissä kaupoissa ja ravintoloissa, joissa minä olin töissä, niin alkuperäisen sai asiakas ja myyjän/tarjoilijan piti varmistaa, että jäljennöksessä esim. korttinumero näkyy kunnolla.
Jos pankkikortilla maksoi esim. ravintolassa tai "tutussa" liikkeessä, saattoi pyytää tarjoilijaa/myyjää "höyläämään" esim. sataselle (siis markkoja tietysti) tai haluamalleen summalle - yleensä ei hirveän paljon ylöspäin saanut pyöristää. Oli sitten vähän käteistä loppuillan juomiin ravintolassa. Koska nämä laput konkreettisesti vietiin pankkiin, oli ihan selvää ettei rahat lähteneet tililtä ainakaan pariin päivään. Hieman pelivaraa opiskelijan budjettiin (mikä tietysti kostautui taas seuraavan kuun lopussa).
Samoin pienellä "riskillä" tuli käytyä opiskelijana ostoksilla pankkikortin avulla päivä-pari ennen tukien maksupäivää. Eihän ennen mitään automaattivarmennuksia ollut vaikka olisi ollut uudempikin kassakone, joten pankkikorttitapahtumat menivät läpi kunhan kortti ei ollut sulkulistalla eikä summa hirveän iso (oisko ollut varmennuksen raja jossain 500 markan tienoilla?). Henkkareita kysyttiin varmaankin viimeistään parinsadan markan kohdalla, muuten riitti kun myyjä vertasi että allekirjoitus vastaa kortissa olevaa allekirjoitusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meille hankittiin väritelevisio joskus 1970-luvun puolivälissä. Siihen aikaan sai kodinkoneliikkeestä television koekäyttöön kotiin, joten vähän aikaa meillä oli olohuoneen nurkassa kolme väritelevisiota vierekkäin. Se oli hienointa ikinä.
Ennen vanhaan ihmiset tiesi missä kulkee pettämisen raja parisuhteessa, eikä siitä edes tarvinnut keskustella. Nykyaikana ollaan sen asian kanssa ihan hukassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä tämä ei ole niin "ennenvanhaan", mutta tänään joku keski-iän ylittänyt mies puhui bussissa älykortista. Piti hetki oikein kaivella muistia, että mikä se onkaan, kunnes muistin että sehän oli bussikortin nimitys joskus millenniumin aikoihin. Hymyilytti, kuinka sitä sanaa käyttivät yhteen aikaan kaikki joukkoliikennettä käyttävät, mutta nyt en ollut sanaa kuullut vuosikausiin.
Junaliput oli sellaisia pahvihärpäkkeitä, joihin konnari teki rei'ittimellä reiän tarkastuksen yhteydessä. Bussikortit olivat samoin pahvisia, ne työnnettiin sellaiseen koneeseen, joka leimasi seuraavalle vapaalle riville matkustuspäivämäärän ja kellonajan. Bussia vaihtaessa piti työntää sitten se pahvikortti kuskin nenän eteen ja lausua reippaasti "vaihto".
Ensimmäisessä vaikituisessa työpaikassani oli vielä pahviset kellokortit käytössä. Ulko-oven vieressä oli lokerikko, jotta oli jokaiselle oma lokero omaa pahvista postikortin kokoista kellokorttia varten. Kortti käytettiin koneessa aamulla tullessa ja illalla poistuessa ja kone leimasi siihen kellonajan. Kellokortti laitetiin tuntikortin mukana palkanlaskentaan.
Mun entisellään tyonantajalla oli pahviset kellokortit käytössä vielä 2000-luvulla, isossa maanlaajuisessa firmassa. Jonotettiin kuin köyhän talon porsaat koneen vieressä, että kello lyö tasan :-D
Vierailija kirjoitti:
Miramen huulirasvat toffee, salmiakki, minttu ja mansikka.
Oi että, nämä! Iiihanat! Mä niiiin kaipaan sitä salmiakkihuulirasvaa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pankkikortti vedettiin sellaisesta lukijasta läpi kaupassa ja allekirjoitettiin kuitti.
Sitä ennen oli sellainen käsivekotin, johon asetettiin kortti ja lomake (eri pankkikortille, visalle, amexille ja Dinersille). Sitten vedettiin mankelilla kortin yli, jolloin kortin koholla olevat tiedot kopioituivat lomakkeelle, joka allekirjoitettiin. Asiakas sai päällimmäisen kappaleen ja kopio jäi liikkeelle. Ne sitten konkreettisesti toimitettiin pankkiin/luottokunnalle jne. Ja ensin piti paperisesta sulkulistasta tarkistaa, onko kortti sulkulistalla.
Alkuperäinen jäi liikkeeseen ja kopsu asiakkaalle.
Kyllä ainakin niissä kaupoissa ja ravintoloissa, joissa minä olin töissä, niin alkuperäisen sai asiakas ja myyjän/tarjoilijan piti varmistaa, että jäljennöksessä esim. korttinumero näkyy kunnolla.
En nyt viitsi lähteä asiakseni tarkistamaan, löydänkö jostain vanhan höylätyn kuitin, kun minun muistaakseni asiakas sai kopion.
Pankissa tilitiedot katsottiin sellaisella mikrofilmilaitteella, eikä tilisiirrot näkyneet ennen kuin posti kuljetti tuoreimmat filmit konttoriin. Postipankissa vielä liimattiin pankkikirjaan panotiedot.
Vierailija kirjoitti:
Juu, ja ennen nousua ja laskua lentoemäntä kuulutti, että "Sammuttakaa savukkeenne, sulkekaa istuinvyönne ja nostakaa penkin selkänojat ja pöydät pystyasentoon". Finnair taisi olla ensimmäisiä kokonaan savuttomia lentoyhtiöitä.
Tuli mieleen se pitkä odotus Tempelhofin lentokentällä pienessä tsekkoslovakialaisessa koneessa, jossa vieressä istuva saksalaisnainen ynnä seuralaisensa pössyttivät tupakkaa taukoamatta.
Alue: Aihe vapaa
Pulmusethan on ihan sairaan hyvä komediasarja. Kyllä siinä pistettiin halvalla miehiäkin yhtä lailla. Alhan oli aivan vätys ja haiseva vanha ukko, joka teki töitä minimipalkalla kenkäkauppiaana. Siitä väännettiin vitsiä aivan joka jaksossa. Ja yksi vitsi oli sekin, että Al oli surkea sängyssä.
- nainen -