Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Luetellaan "ennen vanhaan" asioita
Mulla tuli esim. mieleen vanhan systeemin netti, joka oli sidoksissa lankapuhelimeen. Eli jos halusi soittaa jonnekkin ja joku oli netissä, kuului aina sama rätisevä ja korkeä ääni. Tyypillisin huuto oli " kuka on netissä mun pitää soittaa"
Kertokaa hyvät ihmiset mitä teille tulee mieleen :)
Kommentit (544)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ette usko! vuonna -80 seurustelin nuoren naisen kanssa, joka KÄVI PUNTTISALILLA!
Aika moni kävi, sitä sanottiin bodaukseksi.
Aerobic oli myös kovin suosittua. Sen nimi tosin oli "jytäjumppa".
Se oli jytäjumppaa seiskytluvulla, kasarilla sitä jo sanottiin aerobiciksi. Anne Pohtimo teki C-kasetin (saattoi olla levyversiokin) aerobic-ohjelmasta, mulla oli se kasetti. Siinä oli kääreessä kuvat ja ohjeet ja nauhalla Anne ohjasi hittibiisien tahtiin melkein kuin Jane Fonda. Sitten kun myyntiin tuli Fondan VHS-kasetit, tilasin kaikki mahdolliset ja jumppasin sen minkä olohuoneessa mahtui heilumaan.
Aerobiccaa Annen kanssa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Markkinoilla oli torin takaosassa telttoja, joissa esiintyi strippareita. Siellä oli aina miehiä ja humalaisia, eikä äidin kanssa menty sinne lähelle. Kerran näin kaukaa, että teltan sisällä oli muovituoleja rivissä eli ilmeisesti miehet siellä istui ja katsoi kuinka joku markkinoita kiertävä nainen strippasi. Muistaakseni näitä oli talvellakin. Aika siis seiskytluku.
Ennen vanhaan vain naiset olivat humalassa?
Nuutipukkeja kierteli paljon Nuutin päivän aikoihin. Puettiin lapsena päälle vanhanaikaisia vaatteita, lammasturkkia ja karvahattua, karjakkokeppi kävelykepiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennenvanhaan siedettiin perheväkivaltaa, sillä ero oli häpeä. Oman aviopuolison raiskaaminen oli laillista.
Kaikissa suosituissa elokuvissa ja tv-sarjoissa oli kaameaa sovinismia, ihan Onnen päivistä lähtien. Joka sarjassa oli "seksikohtaus" missä nainen otettiin puoliväkisin eli raiskattiin, mm. Dallasissa.
Jaa en muista, että olisi raiskattu, mutta usein nainen ja mies riitelivät ja kohtaus päättyi siihen, että mies tarttui naista ranteista, suutelivat kiihkeästi ja painuivat petiin kieriskelemään. Siis sovintoseksin kuvaaminen oli tyypillistä, myös sen ajan leffoissa.
Dallasissa ja Dynastiassa näytettiin usein naisten välistä käsikähmää eli kissatappelua. Se oli hauskaa katsottavaa, aina kynsittiin ja revittiin tukasta. Lopuksi kumpikin nainen lensi aina uima-altaaseen, jos tappelivat pihalla. Usein sinne lensi myös kaksi tappelevaa miestä.
Sovinismin tv-sarjoissa muistan kyllä. Pahin sovinistisarja oli tietenkin Pulmuset, jossa Al jopa perusti "No ma-am" -kerhon, jossa oli tarkoitus kiskoa kaljaa, ihailla vähäpukeisia naisia jostain lehdestä tai kalenterista, haukkua omaa vaimoaan ja miettiä, miten voisi välttää harrastamasta seksiä tämän kanssa. Hyi yök, mikä sarja.....
Just joku aika sitten kattelin Dynastiaa DVD:ltä ja järkytyin kohtauksesta, jossa Blake raiskasi Krystlen eli vaimonsa ja tämä antoi hyvin pian asian anteeksi ja koko juttu unohdettiin.
Levyraati oli musiikkiohjelmien kermaa. Riitta väisänen ja Spede.
Lasagne oli erikoista ruokaa, tätini eka lasagne oli tosin raaka☹. Ei tiennyt että vaatii paljon nestettä - valkokastiketta vetelänä, että kypsyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vuonna 1994 kännykkä maksoi kuukauspalkan verran, n. 7000e. Mies meni ja osti minulta salaa :DD
Kiss fm chat. No ei nyt " ennen vanhaan" mutta -99 siellä tuli aikaa vietettyä. Oli ihan parasta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ennen vanhaan ei ollut nettiä eikä matkapuhelimia.
Tampereelta Nokialle voi matkustaa lättähatulla, ja hinta oli muistaakseni kaksi markkaa.
Radiosta pystyi kuuntelemaan televisio-ohjelmaa.
Ja Nokia valmisti kumisaappaita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannettiin vesi pumppukaivosta tupaan ja saunaan. (Mummulassani 70 - 80 luku). Käytettiin paljon itse kudottuja vaatteita, pipot, paidat; jopa housut. mentiin Kangaspakan ja mallin kanssa ompelijalle äitini ja minä kun olin pieni 70 luku.kaikilla oli karvalakkeja villaisten lisäksi.terveyssiteet oli järkyttävän paksuja pötkelöitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama havainto. 80 luvun alku. Minulle myytiin, ikinä ei mitään kysytty ja olin alaikäinen selvästi.
Kekkonen
Breznev
Neuvostoliitto
Leningrad
Itä ja länsi-Saksa
USA oli eksotiikkaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Televisioluvantarkastajat liikkuivat ainakin 60- ja70- luvuilla. En muista tulivatko pistokokeena vai kävivätkö kaikissa talouksissa. Olin keran lapsena yksin kotona ja pelotti moinen herra,kaivoin kuitenkin vaaditun luvan esiin .
Ne tuli mun ovelle 90-luvullakin
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä tämä ei ole niin "ennenvanhaan", mutta tänään joku keski-iän ylittänyt mies puhui bussissa älykortista. Piti hetki oikein kaivella muistia, että mikä se onkaan, kunnes muistin että sehän oli bussikortin nimitys joskus millenniumin aikoihin. Hymyilytti, kuinka sitä sanaa käyttivät yhteen aikaan kaikki joukkoliikennettä käyttävät, mutta nyt en ollut sanaa kuullut vuosikausiin.
Junaliput oli sellaisia pahvihärpäkkeitä, joihin konnari teki rei'ittimellä reiän tarkastuksen yhteydessä. Bussikortit olivat samoin pahvisia, ne työnnettiin sellaiseen koneeseen, joka leimasi seuraavalle vapaalle riville matkustuspäivämäärän ja kellonajan. Bussia vaihtaessa piti työntää sitten se pahvikortti kuskin nenän eteen ja lausua reippaasti "vaihto".
HKL:n alueella tätä vaihtoa varten oli sellaisia ohuesta paperista tehtyjä "Vaihdontarkkailukortteja" (tällaisen nimen muistaisin, painatus oli muistaakseni hailakan oranssia). Tarkoitus oli siis näyttää pahvista, leimattua 10-matkan lippua ja kyseistä lärpäkettä yhtä aikaa kuskille seuraavassa bussissa. Kukaan ei niitä käyttänyt, mutta niitä oli sellaisessa pienessä kourussa kuskin takana. Tämä kortti oli sellaista ohuehkoa, nihkeän oloista paperia, mitä ei näe enää missään.
Ja kuski vaihtoi mekaanisen leimauslaitteen kellonajan tietyn kaavan mukaan päätepysäkillä (olisko ollut että pitemmillä reiteillä lähtöaika + 20 minuuttia tai jotain sinne päin), joten linjan lopulla leimattu 10-matkan lippu ei välttämättä ollutkaan voimassa sitä luvattua 60 minuuttia. Linjan alussa leimannut sai tietysti sitten extra-minuutteja.
Joskus 80-luvun alussa junan 10-matkan liput olivat hienon värisiä vihkosia, mutta en muista miten niiden kanssa toimittiin. Pitemmän matkan lähibusseissa taas oli mm. 40 matkan lippuja pienenä vihkona, ne liput olivat rei'itettyjä (rei'ityksestä ilmeni mm. liparin hinta ja oliko kyseessä lasten lippu). Vihkosta annettiin kuljettajalle maksuksi yksi lippu, piti olla tarkkana ettei vahingossa mene useampi kerralla. Muistan miettineeni, että mitä järkeä tässä tapauksessa oli matkalippujen tarkastuksesta (tarkastajiakin oli näissä busseissa joskus), koska näytettävänä oli vain kyseinen vihko mutta ei mitään todistetta onko siitä annettu kuskille yksi kappale vaiko eikö.
Ja ne junien tupakkaosastot! Lähijunissakin oli joka rungossa Helsingistä katsottuna viimeinen osasto tupakointia varten. Käry oli melkoinen eikä pysynyt kyseisessä osastossa. Kaukojunissa tupakkavaunuja oli myös. Lentokoneen viimeisillä riveillä oli myös sallittua tupakoida! Eli sillä lentokoneen "Tupakointi kielletty" -merkkivalolla oli joskus ihan oikeasti kyseinen merkitys.
Vierailija kirjoitti:
Televisioluvantarkastajat liikkuivat ainakin 60- ja70- luvuilla. En muista tulivatko pistokokeena vai kävivätkö kaikissa talouksissa. Olin keran lapsena yksin kotona ja pelotti moinen herra,kaivoin kuitenkin vaaditun luvan esiin .
TV-luvantarkastaja soitti ovikelloani vuonna 2006 Vantaalla.
Ennen maalaiset olivat juntteja ja juntin näköisiä. Vielä 2000-luvun jälkeenkin. Sitten kun internet tuli ja maallakin oli koneet kaikilla, maalaisetkin muuttuivat. Nykyään maalaiset voivat tilata melkein kaikki samat merkkikuteet kuin kaupunkilaiset...On Zalandoa ja "miljoona muuta" mistä tilataan. Kun itse olin lapsena maalainen ja Helsingin serkku tuli maalle...voi taivas sitä ihmettelyn määrää ! Oli sellaisia vaatteita mitä en tiennyt olevankaan...ei meidän pienestä kaupungista sellaisia muotiluomuksia saanut. Kun itse menin vuonna 2002 käymään maalla entisessä kotikaupungissani, kaikki tuijottivat minua suu auki. Asuin Helsingissä ja olin niiiiin hieno ja muodikas...(: nykyään maalaisilla muotivermeet...ei kaikilla, jotkut ei jaksa. Mutta ennen kaikilla oli verryttelypuvut tai tuulipuvut kaupungilla, siis maalla. Nyt siellä näkee tyylikkäästi pukeutuneita rouvia. Ja muodikkaasti pukeutuneita. ( tämä teksti on tuotos puhelimesta. )
Vierailija kirjoitti:
Vuonna 1994 kännykkä maksoi kuukauspalkan verran, n. 7000e. Mies meni ja osti minulta salaa :DD
Eurot otettiin käyttöön 2002...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä tämä ei ole niin "ennenvanhaan", mutta tänään joku keski-iän ylittänyt mies puhui bussissa älykortista. Piti hetki oikein kaivella muistia, että mikä se onkaan, kunnes muistin että sehän oli bussikortin nimitys joskus millenniumin aikoihin. Hymyilytti, kuinka sitä sanaa käyttivät yhteen aikaan kaikki joukkoliikennettä käyttävät, mutta nyt en ollut sanaa kuullut vuosikausiin.
Junaliput oli sellaisia pahvihärpäkkeitä, joihin konnari teki rei'ittimellä reiän tarkastuksen yhteydessä. Bussikortit olivat samoin pahvisia, ne työnnettiin sellaiseen koneeseen, joka leimasi seuraavalle vapaalle riville matkustuspäivämäärän ja kellonajan. Bussia vaihtaessa piti työntää sitten se pahvikortti kuskin nenän eteen ja lausua reippaasti "vaihto".
HKL:n alueella tätä vaihtoa varten oli sellaisia ohuesta paperista tehtyjä "Vaihdontarkkailukortteja" (tällaisen nimen muistaisin, painatus oli muistaakseni hailakan oranssia). Tarkoitus oli siis näyttää pahvista, leimattua 10-matkan lippua ja kyseistä lärpäkettä yhtä aikaa kuskille seuraavassa bussissa. Kukaan ei niitä käyttänyt, mutta niitä oli sellaisessa pienessä kourussa kuskin takana. Tämä kortti oli sellaista ohuehkoa, nihkeän oloista paperia, mitä ei näe enää missään.
Ja kuski vaihtoi mekaanisen leimauslaitteen kellonajan tietyn kaavan mukaan päätepysäkillä (olisko ollut että pitemmillä reiteillä lähtöaika + 20 minuuttia tai jotain sinne päin), joten linjan lopulla leimattu 10-matkan lippu ei välttämättä ollutkaan voimassa sitä luvattua 60 minuuttia. Linjan alussa leimannut sai tietysti sitten extra-minuutteja.
Joskus 80-luvun alussa junan 10-matkan liput olivat hienon värisiä vihkosia, mutta en muista miten niiden kanssa toimittiin. Pitemmän matkan lähibusseissa taas oli mm. 40 matkan lippuja pienenä vihkona, ne liput olivat rei'itettyjä (rei'ityksestä ilmeni mm. liparin hinta ja oliko kyseessä lasten lippu). Vihkosta annettiin kuljettajalle maksuksi yksi lippu, piti olla tarkkana ettei vahingossa mene useampi kerralla. Muistan miettineeni, että mitä järkeä tässä tapauksessa oli matkalippujen tarkastuksesta (tarkastajiakin oli näissä busseissa joskus), koska näytettävänä oli vain kyseinen vihko mutta ei mitään todistetta onko siitä annettu kuskille yksi kappale vaiko eikö.
Ja ne junien tupakkaosastot! Lähijunissakin oli joka rungossa Helsingistä katsottuna viimeinen osasto tupakointia varten. Käry oli melkoinen eikä pysynyt kyseisessä osastossa. Kaukojunissa tupakkavaunuja oli myös. Lentokoneen viimeisillä riveillä oli myös sallittua tupakoida! Eli sillä lentokoneen "Tupakointi kielletty" -merkkivalolla oli joskus ihan oikeasti kyseinen merkitys.
Juu, ja ennen nousua ja laskua lentoemäntä kuulutti, että "Sammuttakaa savukkeenne, sulkekaa istuinvyönne ja nostakaa penkin selkänojat ja pöydät pystyasentoon". Finnair taisi olla ensimmäisiä kokonaan savuttomia lentoyhtiöitä.
Alue: Aihe vapaa
Näitä vempaimia olen nähnyt vielä 2000-luvullakin.