Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Pitääkö olla suunnilleen täydellinen, että kelpaa puolisona?
02.01.2016 |
Kolmas pitkä liitto rakoilee. Minusta tuntuu välillä, että en pysty olemaan sellainen ihmenainen kuin odotetaan. Eka pitkä avoliitto kesti ikävuodet 18-22. Sitten mies sanoi, että haluaa katsella, mitä muuta on. Olin hänen ensimmäinen naissuhteensa, joten ymmärsin kyllä. Siskolleen hän oli sanonut, että minä olen liian omistava ja tarrautuva. Toisessa suhteessa olin ikävuodet 23-27. Kun mies kosi, suostuin, koska olin todella rakastunut. Ennen häitä mies alkoi kuitenkin arvostella minua kaikesta. Olin lihava, pesin pyykit väärin, tein pahaa ruokaa, henkeni haisi, tuhlasin rahaa, ystäväni olivat tyhmiä ja tylsiä. Vaikka yritin muuttua ja tehdä kaiken miehen mieliksi, jouduin aina kuulemaan arvostelua, vähättelyä ja haukkumista. Kahta kuukautta ennen häitä rohkaistuin kysymään, haluaako hän todella elää loppuelämänsä minun kanssani ja riitänkö minä hänelle sellaisena kuin olen. Hän raivostui ja syytti, että minä haen koko ajan syytä perua häät. Haukkui minut niin perusteellisesti, että minun oli pakko lähteä kokoamaan itsetuntoni rippeitä muualle. Vuotta myöhemmin kohtasin nykyisen mieheni, jonka kanssa ollaan taivallettu yhdessä yli 10 vuotta ja saatu kaksi ihanaa lasta. Minulle mies on "se oikea", mutta hän on puhunut jo pari vuotta, että ei ole varma, rakastaako minua enää sillä tavalla kuin alussa ja että lasten takia haluaa pysyä yhdessä. Minusta on julmaa puhua tuollaista, kun toinen yrittää parhaansa ollakseen ok puolisona. Joulunakin olin varpaillani, tuleeko lahjaksi koruja vai eroilmoitus. Minusta tuntuu välillä, etten kelpaa kenellekään. En osaa olla oikeanlainen. Ystäväni sanoi, että heillä on miehensä kanssa sopimus olla yhdessä, kunnes lapset ovat teinejä ja sitten katsovat tilannetta yhdessä, haluaako molemmat jatkaa liittoa. Yhdessä ponnistelevat riippumatta siitä, miltä tuntuu ja vaikkei rakkaus joka päivä roihuaisi. Minusta se on reilumpi peli kuin "löysässä hirressä" roikuttaminen.
Kommentit (31)
Jos nainen sanoisi noin, ettei ole varma, haluaako jatkaa liittoa ja rakastaako enää, niin mitä tekisi mies? Tuskin jatkaisi yhdessä vaatimatta selitystä. Eikä tuommoisia uhkauksia pitäisi heitellä kenenkään ilmoille ilman teeman käsittelyä perin juurin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin...mä olisin kyllä pysynyt lasteni isän kanssa yhdessä häntä pettämättä koskaan, mutta hän valitsi toisin.
Ehkäpä nyt kun lapset jo isoja on parempi ollakin vaan yksin. Olen tosin sinua paljon vanhempi, koska tämä ensimmäinen ja ainoa avoliitto kesti yli 20 vuotta. Mies ei koskaan halunnut naimisiin, kaksi kertaa oltiin kihloissa, mutta mies vei sormukset kaniin kun tuli rahapula mukamas. Oikeasti sillä oli naisia kierroksessa ja halusi kadottaa sormukset. En oikein usko enää mihinkään parisuhteisiin.
Täytän 40 tänä vuonna, ja mies on muutaman vuoden vanhempi. Jos tämä liitto kariutuu, tuskin yritän koskaan löytää ketään.
-ap
Suoraan kysymykseen suora vastaus: Pitää jos on mies, jos on nainen niin ei tarvi.
Tosi kurja tilanne, mutta en voisi itse kuvitella olevani tuollaisessa parisuhteessa. Minä olen just mitä olen. Mies tuntee mut läpikotaisin ja minä hänet. En jaksaisi enkä halausi olla parisuhteessa jossa en voisi olla rennosti ja oma itseni.
Jos haluaa alfa-miehen.
Joko jahtaat alfaa ja yrität tehdä itsestäsi täydellisen, tai otat rennosti ja pudotat rimaa normaalimiehen tasolle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voiko toiselta odottaa enempää kuin mihin itsekään kykenee? Helppohan se on kumppania arvostella, jos kumppani ei koskaan sano takaisin. Jos minua haukutaan, ihan varmasti haukun takaisin korkojen kera. Moni nainen pn liian helppo kohde. Pitää vaatia, että toinen arvostaa ja kohtelee nätisti.
Vierailija kirjoitti:
Suoraan kysymykseen suora vastaus: Pitää jos on mies, jos on nainen niin ei tarvi.
Kyllä sitä vaan aika monet naiset pysyvät kymmeniä vuosia juopottelevan ja hakkaavan miehen kanssa... kaiken se kestää...
Sanopa muuten montako täydellistä ihmistä tiedät, kun raamattu kertoo että Jeesuskaan ei ollut täydellinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ajattelee kelpaako muille, on itsetunnon kohotuksen paikka.
Etkö ap näe mitään omitusita kumppaneissasi?
AP kuulostaa siltä että sulla on huono itsetunto. Jos jostain syystä suohe loppuisi koetko että elämäsi olisi silti hyvä ilmankin? Vai koetko olevasi jollain tavalla riipuvainen tästä miehestä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
JA sitten on meitä ihania älykkäitä ja nättejä naisia joille ei suoda edes irtonumeroita. ( 9 vuotta pakko selibaatissa ,10 vuotta ilman suhteen suhdetta koko ikäni ilman parisuhdetta.)
Pitäkää jätkät tunkkinne ja mulkkunne,
Terve itsekkyys...kunnioita itse itseäsi. Toisen miellyttäminen omalla kustannuksellasi...siis, että latistaa itsesi...ei vaan toimi. Saako suhteessanne olla heikko? Ja saako suhteessanne olla vahva? Onko molemmilla niihin mahdollisuus? Uskallatteko osoittaa haavoittuvuuden? Toi mitä sun nykyinen mies juttelee on juuri sitä, ettei hän suhteessa osaa osoittaa niitä kaikkia puolia itsestään. Teillä olisi tutkailun paikka. Itsetuntemuksen syventämisen paikka. Veikkaan, että olette pikkusen kumpikin Omien vanhojen tunteiden vankeja. Kai sitä nykyään läheisriippuvuudella kuvataan. Tunnelukkoja. Tutustukaa itseenne ja toisiinne. Onhan sinullakin tahto. Ilmaise se. Juu...ei ole kivoja juttuja kuunnella olevansa melkein hyvä kumppani. Se syö sisältä päin. Ja se syö pahasti. Eikä se oikeestaan johdu sinusta....jos mies puhuu tollasia kahden lapsensa äidille, niin se mies on ite aika hukassa. Apua voisitte hakea. Voimia. Oletko sä kertonut miten loukkaavia noi jutut on? Jos et vielä ole, niin kerro nyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse jättäisin miehen, joka ei ole varma minusta. Yksinkin (ilman miestä) on hyvä elää. Oletko koskaan kokeillut vai tartteeko sinulla aina olla joku?
Vierailija kirjoitti:
JA sitten on meitä ihania älykkäitä ja nättejä naisia joille ei suoda edes irtonumeroita. ( 9 vuotta pakko selibaatissa ,10 vuotta ilman suhteen suhdetta koko ikäni ilman parisuhdetta.)
Pitäkää jätkät tunkkinne ja mulkkunne,
En tiedä mitä olet kokeillut, mutta varmaan sinulla strategiassa jotain mitä voisi muuttaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
AP kuulostaa siltä että sulla on huono itsetunto. Jos jostain syystä suohe loppuisi koetko että elämäsi olisi silti hyvä ilmankin? Vai koetko olevasi jollain tavalla riipuvainen tästä miehestä?
Vaikken ole ap, niin jokainen terve ihminen on riippuvainen puolisostaan yli 10 vuoden jälkeen! Eivät pienten lasten vanhemmat huvikseen eroa, vaan yhdessä yritetään kasvattaa lapsia ja olla perhe. Nykajan höpöhöpösinkkuriippumattomuuskulttuuri saa aikaan tuon mielikuvan, että pitää olla riippumaton miehestä. Ei pidä. Se on rakkautta, että sitoutuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP kuulostaa siltä että sulla on huono itsetunto. Jos jostain syystä suohe loppuisi koetko että elämäsi olisi silti hyvä ilmankin? Vai koetko olevasi jollain tavalla riipuvainen tästä miehestä?
Vaikken ole ap, niin jokainen terve ihminen on riippuvainen puolisostaan yli 10 vuoden jälkeen! Eivät pienten lasten vanhemmat huvikseen eroa, vaan yhdessä yritetään kasvattaa lapsia ja olla perhe. Nykajan höpöhöpösinkkuriippumattomuuskulttuuri saa aikaan tuon mielikuvan, että pitää olla riippumaton miehestä. Ei pidä. Se on rakkautta, että sitoutuu.
Täsmälleen samaa mieltä tämän kirjoittajan kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Itse jättäisin miehen, joka ei ole varma minusta. Yksinkin (ilman miestä) on hyvä elää. Oletko koskaan kokeillut vai tartteeko sinulla aina olla joku?
Ei ihmisen ole hyvä olla yksinkään. Minä olen tahattomasti lapseton ja mieskin lähti muutama vuosi sitten toisen naisen mukaan... Vietin joulun kaksin iäkkään äitini kanssa. Exälläni oli iso suku, joten elämää riitti. Minä olen ainoa lapsi ja puolet suvusta elää erakkona, eikä niitä edes kiinnosta tavata. Käytännössä minulla on muutama hyvä tuttava, joita tapaan töissä ja iltaisin. Viikonloput olen melkein aina joko äitini luona tai yksin. Jos vaan löytäisin jonkun hyvän miehen rinnalleni!
Vierailija kirjoitti:
JA sitten on meitä ihania älykkäitä ja nättejä naisia joille ei suoda edes irtonumeroita. ( 9 vuotta pakko selibaatissa ,10 vuotta ilman suhteen suhdetta koko ikäni ilman parisuhdetta.)
Pitäkää jätkät tunkkinne ja mulkkunne,
0.o
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse jättäisin miehen, joka ei ole varma minusta. Yksinkin (ilman miestä) on hyvä elää. Oletko koskaan kokeillut vai tartteeko sinulla aina olla joku?
Ei ihmisen ole hyvä olla yksinkään. Minä olen tahattomasti lapseton ja mieskin lähti muutama vuosi sitten toisen naisen mukaan... Vietin joulun kaksin iäkkään äitini kanssa. Exälläni oli iso suku, joten elämää riitti. Minä olen ainoa lapsi ja puolet suvusta elää erakkona, eikä niitä edes kiinnosta tavata. Käytännössä minulla on muutama hyvä tuttava, joita tapaan töissä ja iltaisin. Viikonloput olen melkein aina joko äitini luona tai yksin. Jos vaan löytäisin jonkun hyvän miehen rinnalleni!
Älä yleistä. Monet on hyvinkin tyytyväisiä yksinään. Se on ihan luonteesta kiinni, kuinka paljon tarvitsee muita ihmisiä ollakseen onnellinen.
Kuulostaa, että ap:lla on huono itsetunto, mikä houkuttelee sellaisia miehiä, jotka eivät arvosta. Jos nykyinen suhteesi on ollut muuten toimiva, paitsi nyt tuo miehen epävarmuus, niin ehdotan päinvastaista taktiikkaa.
Vanha sinöä eli epävarma ap alkaisi mielistellä miestä ja yrittää muuttaa itseään sellaiseksi, millaisesta arvelee miehen pitävän. Muuttua siis persoonattomaksi kynnysmatoksi. Se ei ole useiden miesten mielestäkään kovin vetävää, miehet usein itse asiassa pitävät itsevarmoista naisista. Eli älä toimi niin.
Sen sijaan mieti, MITÄ SINÄ HALUAT ELÄMÄSSÄ. Ala keskittyä omiin kiinnstuksenkohteisiisi, harrastamaan uusia asioita, toimimaan itsenäisemmin. ALat saada uutta virtaa ja ns tuulta siipiesi alle. Alat sädehtiä elämänhalua ja olla itsevarmempi. Ehkä silloin miehesi alkaa taas katsoa sinua ihailleen ja uudella arvostuksella ja tajuaa, että hemmetti, tuossa on kultakimpale, josta kannattaa pitääkin kiinni, eikä pidä sinua itsestäänselvyytenä, kuten ilmeisetsi nyt. Vaadi siis osaksesi arvostusta, älä rupea kynnysmatoksi.
Alue: Aihe vapaa
Niin...mä olisin kyllä pysynyt lasteni isän kanssa yhdessä häntä pettämättä koskaan, mutta hän valitsi toisin.
Ehkäpä nyt kun lapset jo isoja on parempi ollakin vaan yksin. Olen tosin sinua paljon vanhempi, koska tämä ensimmäinen ja ainoa avoliitto kesti yli 20 vuotta. Mies ei koskaan halunnut naimisiin, kaksi kertaa oltiin kihloissa, mutta mies vei sormukset kaniin kun tuli rahapula mukamas. Oikeasti sillä oli naisia kierroksessa ja halusi kadottaa sormukset. En oikein usko enää mihinkään parisuhteisiin.