Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Pitääkö olla suunnilleen täydellinen, että kelpaa puolisona?
02.01.2016 |
Kolmas pitkä liitto rakoilee. Minusta tuntuu välillä, että en pysty olemaan sellainen ihmenainen kuin odotetaan. Eka pitkä avoliitto kesti ikävuodet 18-22. Sitten mies sanoi, että haluaa katsella, mitä muuta on. Olin hänen ensimmäinen naissuhteensa, joten ymmärsin kyllä. Siskolleen hän oli sanonut, että minä olen liian omistava ja tarrautuva. Toisessa suhteessa olin ikävuodet 23-27. Kun mies kosi, suostuin, koska olin todella rakastunut. Ennen häitä mies alkoi kuitenkin arvostella minua kaikesta. Olin lihava, pesin pyykit väärin, tein pahaa ruokaa, henkeni haisi, tuhlasin rahaa, ystäväni olivat tyhmiä ja tylsiä. Vaikka yritin muuttua ja tehdä kaiken miehen mieliksi, jouduin aina kuulemaan arvostelua, vähättelyä ja haukkumista. Kahta kuukautta ennen häitä rohkaistuin kysymään, haluaako hän todella elää loppuelämänsä minun kanssani ja riitänkö minä hänelle sellaisena kuin olen. Hän raivostui ja syytti, että minä haen koko ajan syytä perua häät. Haukkui minut niin perusteellisesti, että minun oli pakko lähteä kokoamaan itsetuntoni rippeitä muualle. Vuotta myöhemmin kohtasin nykyisen mieheni, jonka kanssa ollaan taivallettu yhdessä yli 10 vuotta ja saatu kaksi ihanaa lasta. Minulle mies on "se oikea", mutta hän on puhunut jo pari vuotta, että ei ole varma, rakastaako minua enää sillä tavalla kuin alussa ja että lasten takia haluaa pysyä yhdessä. Minusta on julmaa puhua tuollaista, kun toinen yrittää parhaansa ollakseen ok puolisona. Joulunakin olin varpaillani, tuleeko lahjaksi koruja vai eroilmoitus. Minusta tuntuu välillä, etten kelpaa kenellekään. En osaa olla oikeanlainen. Ystäväni sanoi, että heillä on miehensä kanssa sopimus olla yhdessä, kunnes lapset ovat teinejä ja sitten katsovat tilannetta yhdessä, haluaako molemmat jatkaa liittoa. Yhdessä ponnistelevat riippumatta siitä, miltä tuntuu ja vaikkei rakkaus joka päivä roihuaisi. Minusta se on reilumpi peli kuin "löysässä hirressä" roikuttaminen.
Kommentit (31)
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa, että ap:lla on huono itsetunto, mikä houkuttelee sellaisia miehiä, jotka eivät arvosta. Jos nykyinen suhteesi on ollut muuten toimiva, paitsi nyt tuo miehen epävarmuus, niin ehdotan päinvastaista taktiikkaa.
Vanha sinöä eli epävarma ap alkaisi mielistellä miestä ja yrittää muuttaa itseään sellaiseksi, millaisesta arvelee miehen pitävän. Muuttua siis persoonattomaksi kynnysmatoksi. Se ei ole useiden miesten mielestäkään kovin vetävää, miehet usein itse asiassa pitävät itsevarmoista naisista. Eli älä toimi niin.
Sen sijaan mieti, MITÄ SINÄ HALUAT ELÄMÄSSÄ. Ala keskittyä omiin kiinnstuksenkohteisiisi, harrastamaan uusia asioita, toimimaan itsenäisemmin. ALat saada uutta virtaa ja ns tuulta siipiesi alle. Alat sädehtiä elämänhalua ja olla itsevarmempi. Ehkä silloin miehesi alkaa taas katsoa sinua ihailleen ja uudella arvostuksella ja tajuaa, että hemmetti, tuossa on kultakimpale, josta kannattaa pitääkin kiinni, eikä pidä sinua itsestäänselvyytenä, kuten ilmeisetsi nyt. Vaadi siis osaksesi arvostusta, älä rupea kynnysmatoksi.
Ihan hyvä neuvo, mutta minä en ihan oikeasti halua harrastaa mitään uutta. Olen tyytyväinen tähän elämään. Minulle riittää nykyiset harrastukset ja lasten kanssa touhuaminen vallan mainiosti. Minä tarkoitinkin tällä aloituksella, että pitääkö minun olla jotenkin erikoinen, suurenmoinen ja yli-ihminen kelvatakseni. Jos haluaa katsoa romanttista komediaa villasukat jalassa ja viettää sunnuntaita lasten kanssa luistellen ja yhdessä ruokaa laitellen, niin se ei ilmeisesti ole tarpeeksi sädehtivää? Meidän matkakohteetkin on tyyliin Espanja, Bulgaria, Portugali, Kanariansaaret, Lontoo, Tukholma. Minä voisin matkustaa miehen kanssa joskus kahdestaan jonnekin kauemmas, mutta miehen mielestä on liian kallista. Minulle se on ihan ok, ehtiihän sitä myöhemminkin tutustua New Yorkiin tai Afrikan villieläimiin.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä myös nalkuttavan miehen akka, joka on monta kertaa miettinyt, miksei mikään kelpaa. Mies väittää, että minä nalkutan, mutta itse valittaa leivänmuruista leikkuulaudalla, hammastahnasta vessan lavuaarissa ja jos olen ostanut kaupasta väärää jukurttia, väärää leipää, väärää juustoa, väärää kahvia jne. Auta armias, kun toin kotiin Saludoa. Viikon kuulin, että en osaa ostaa edes kahvia ja milloin meillä on kukaan juonut sellaista sontaa. Olen tuumaillut, että tuo ukko itse on tyytymätön kaikkeen ja siksi pakko nalkuttaa jollekin. Kenellepä muullekaan kuin rakkaimmalle päästelee höyryjä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa, että ap:lla on huono itsetunto, mikä houkuttelee sellaisia miehiä, jotka eivät arvosta. Jos nykyinen suhteesi on ollut muuten toimiva, paitsi nyt tuo miehen epävarmuus, niin ehdotan päinvastaista taktiikkaa.
Vanha sinöä eli epävarma ap alkaisi mielistellä miestä ja yrittää muuttaa itseään sellaiseksi, millaisesta arvelee miehen pitävän. Muuttua siis persoonattomaksi kynnysmatoksi. Se ei ole useiden miesten mielestäkään kovin vetävää, miehet usein itse asiassa pitävät itsevarmoista naisista. Eli älä toimi niin.
Sen sijaan mieti, MITÄ SINÄ HALUAT ELÄMÄSSÄ. Ala keskittyä omiin kiinnstuksenkohteisiisi, harrastamaan uusia asioita, toimimaan itsenäisemmin. ALat saada uutta virtaa ja ns tuulta siipiesi alle. Alat sädehtiä elämänhalua ja olla itsevarmempi. Ehkä silloin miehesi alkaa taas katsoa sinua ihailleen ja uudella arvostuksella ja tajuaa, että hemmetti, tuossa on kultakimpale, josta kannattaa pitääkin kiinni, eikä pidä sinua itsestäänselvyytenä, kuten ilmeisetsi nyt. Vaadi siis osaksesi arvostusta, älä rupea kynnysmatoksi.
Ihan hyvä neuvo, mutta minä en ihan oikeasti halua harrastaa mitään uutta. Olen tyytyväinen tähän elämään. Minulle riittää nykyiset harrastukset ja lasten kanssa touhuaminen vallan mainiosti. Minä tarkoitinkin tällä aloituksella, että pitääkö minun olla jotenkin erikoinen, suurenmoinen ja yli-ihminen kelvatakseni. Jos haluaa katsoa romanttista komediaa villasukat jalassa ja viettää sunnuntaita lasten kanssa luistellen ja yhdessä ruokaa laitellen, niin se ei ilmeisesti ole tarpeeksi sädehtivää? Meidän matkakohteetkin on tyyliin Espanja, Bulgaria, Portugali, Kanariansaaret, Lontoo, Tukholma. Minä voisin matkustaa miehen kanssa joskus kahdestaan jonnekin kauemmas, mutta miehen mielestä on liian kallista. Minulle se on ihan ok, ehtiihän sitä myöhemminkin tutustua New Yorkiin tai Afrikan villieläimiin.
-ap
Kirjoitin sen neuvon. Tarkoitin sillä, että muuta asennettasi päinvastaiseksi. Eli älä ajattele, mitä sinun pitää tehdä kelvataksesi miehelle. Ajattele sen sijaan, että kelpaako mies sinulle, näin kärjistetysti. Eli elä rohkeasti omaa elämääsi ja nauti siitä ja ole sellainen kuin olet. Sellainen itsevarmuus ja tyytyväisyys itseen on puoleensavetävää. Eli lopeta ajattelemasta, että pitäisi muuttua toisenlaiseksi ja lopeta ajattelemasta, että se olet sinä, jonka pitää kelvata muille, eikä toisinpäin. Jos miettii jatluvasti, että millainen pitää olla, jotta kelpaa, niin se himmentää omaa sädehtimistäsi. Kun on tyytyväinen omaan itseensä ja elämäänsä, sädehtii. Huomaan, että sinun on vaikea ajatella näin päin, niin kuin monien naisten on vaikea tehdä. Kannattaa kuitenkin löytää se oma itsevarmuus jostain, vaikka vaikeaa onkin.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa, että ap:lla on huono itsetunto, mikä houkuttelee sellaisia miehiä, jotka eivät arvosta. Jos nykyinen suhteesi on ollut muuten toimiva, paitsi nyt tuo miehen epävarmuus, niin ehdotan päinvastaista taktiikkaa.
Vanha sinöä eli epävarma ap alkaisi mielistellä miestä ja yrittää muuttaa itseään sellaiseksi, millaisesta arvelee miehen pitävän. Muuttua siis persoonattomaksi kynnysmatoksi. Se ei ole useiden miesten mielestäkään kovin vetävää, miehet usein itse asiassa pitävät itsevarmoista naisista. Eli älä toimi niin.
Sen sijaan mieti, MITÄ SINÄ HALUAT ELÄMÄSSÄ. Ala keskittyä omiin kiinnstuksenkohteisiisi, harrastamaan uusia asioita, toimimaan itsenäisemmin. ALat saada uutta virtaa ja ns tuulta siipiesi alle. Alat sädehtiä elämänhalua ja olla itsevarmempi. Ehkä silloin miehesi alkaa taas katsoa sinua ihailleen ja uudella arvostuksella ja tajuaa, että hemmetti, tuossa on kultakimpale, josta kannattaa pitääkin kiinni, eikä pidä sinua itsestäänselvyytenä, kuten ilmeisetsi nyt. Vaadi siis osaksesi arvostusta, älä rupea kynnysmatoksi.
Tuo nyt on täyttä roskaa. Jos toinen päättää lähteä, se lähtee. Oma päätös. Sädehdit, kun muutut itsevarmaksi blaablaa. Aika tyhjä ajatus. Maailma on täynnä jätettyjä ihmisiä, jotka eivät ole yhtään nukkavieruja, epävarmoja tai edes kynnysmattoja. Minun mieheni petti minua, koska ajatteli pelkästään munallaan. Sitten minä jätin sen, koska jos minulta saatu seksi ei riitä, hän voi rauhassa mennä muna edellä minne tahtoo. Vaikka sanoi, että on tehnyt kauhean virheen, joka ei toistu. Isänsä teki samat temput vaimolleen ja pani vielä yhden lapsenkin alulle puolta nuoremman pimun kanssa. Luonnevika.
Hauskoja kommentteja, että ei tarvii muuttaa itseään miksikään ja pitää olla nokka pystyssä ja nauttia elämästä. Eli ole vaan oma itsesi, kunhan olet sellainen oma itsesi, joka et oikeasti ole :) Kun besserwissernaiset tietää, millainen pitää olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa, että ap:lla on huono itsetunto, mikä houkuttelee sellaisia miehiä, jotka eivät arvosta. Jos nykyinen suhteesi on ollut muuten toimiva, paitsi nyt tuo miehen epävarmuus, niin ehdotan päinvastaista taktiikkaa.
Vanha sinöä eli epävarma ap alkaisi mielistellä miestä ja yrittää muuttaa itseään sellaiseksi, millaisesta arvelee miehen pitävän. Muuttua siis persoonattomaksi kynnysmatoksi. Se ei ole useiden miesten mielestäkään kovin vetävää, miehet usein itse asiassa pitävät itsevarmoista naisista. Eli älä toimi niin.
Sen sijaan mieti, MITÄ SINÄ HALUAT ELÄMÄSSÄ. Ala keskittyä omiin kiinnstuksenkohteisiisi, harrastamaan uusia asioita, toimimaan itsenäisemmin. ALat saada uutta virtaa ja ns tuulta siipiesi alle. Alat sädehtiä elämänhalua ja olla itsevarmempi. Ehkä silloin miehesi alkaa taas katsoa sinua ihailleen ja uudella arvostuksella ja tajuaa, että hemmetti, tuossa on kultakimpale, josta kannattaa pitääkin kiinni, eikä pidä sinua itsestäänselvyytenä, kuten ilmeisetsi nyt. Vaadi siis osaksesi arvostusta, älä rupea kynnysmatoksi.
Ihan hyvä neuvo, mutta minä en ihan oikeasti halua harrastaa mitään uutta. Olen tyytyväinen tähän elämään. Minulle riittää nykyiset harrastukset ja lasten kanssa touhuaminen vallan mainiosti. Minä tarkoitinkin tällä aloituksella, että pitääkö minun olla jotenkin erikoinen, suurenmoinen ja yli-ihminen kelvatakseni. Jos haluaa katsoa romanttista komediaa villasukat jalassa ja viettää sunnuntaita lasten kanssa luistellen ja yhdessä ruokaa laitellen, niin se ei ilmeisesti ole tarpeeksi sädehtivää? Meidän matkakohteetkin on tyyliin Espanja, Bulgaria, Portugali, Kanariansaaret, Lontoo, Tukholma. Minä voisin matkustaa miehen kanssa joskus kahdestaan jonnekin kauemmas, mutta miehen mielestä on liian kallista. Minulle se on ihan ok, ehtiihän sitä myöhemminkin tutustua New Yorkiin tai Afrikan villieläimiin.
-apKirjoitin sen neuvon. Tarkoitin sillä, että muuta asennettasi päinvastaiseksi. Eli älä ajattele, mitä sinun pitää tehdä kelvataksesi miehelle. Ajattele sen sijaan, että kelpaako mies sinulle, näin kärjistetysti. Eli elä rohkeasti omaa elämääsi ja nauti siitä ja ole sellainen kuin olet. Sellainen itsevarmuus ja tyytyväisyys itseen on puoleensavetävää. Eli lopeta ajattelemasta, että pitäisi muuttua toisenlaiseksi ja lopeta ajattelemasta, että se olet sinä, jonka pitää kelvata muille, eikä toisinpäin. Jos miettii jatluvasti, että millainen pitää olla, jotta kelpaa, niin se himmentää omaa sädehtimistäsi. Kun on tyytyväinen omaan itseensä ja elämäänsä, sädehtii. Huomaan, että sinun on vaikea ajatella näin päin, niin kuin monien naisten on vaikea tehdä. Kannattaa kuitenkin löytää se oma itsevarmuus jostain, vaikka vaikeaa onkin.
Tuo taas on vanha minä. Olen antanut työlle ison osan elämästäni ja ennen aina ajattelin, että olen arvokas ja miehen pitää "ansaita" minut. Tein itsenäisesti päätöksiä työhön ja vapaa-ajan käyttöön liittyen, mihin kqriutui monen vuoden seurustelusuhde. Olin omasta mielestäni oikeutettu viettämään aikaani kesämökillä aina kun halusin tai lähtemään ystävien kanssa risteilylle tai ostoksille. Tuskin koskaan edes juolahti mieleen, että miesystävä pitäisi ottaa mukaan tekemään suunnitelmia. Hän sanoi kokeneensa olevansa välttämätön paha, joka pitää mahduttaa johonkin väliin. Myönnän myös suuttuneeni, jos miesystävä sanoi, että minulla ei ole hänelle tarpeeksi aikaa. Kävin eron jälkeen ekan kerran terapeutilla, joka auttoi minua oivaltamaan, että olen sairastunut vahvuuteen. Jos joku kysyi minulta ennen, olenko haaveillut lapsista, vastasin aina, etten ole löytänyt miestä, jonka kanssa olisin halunnut lapsia. Terapeutti antoi äänen vastapuolelle. Nykypäivänä pystyn vastaamaan, että en ole tavannut miestä, jonka kanssa olisin tahtonut lapsia ja joka olisi tahtonut minut lastensa äidiksi. Ei ole kukaan pyytänyt edes vaimoksi. Olen 48-vuotias ja tyytyväinen itseeni, mutta osaan tänä päivänä ajatella, että olen muutakin kuin "timantti", jota ei ole löydetty. Huonoa miestä en ole huolinut, mutta ehkä olisin voinut antautua perustamaan perheen jonkun riittävän hyvän miehen kanssa. Ei olisi ollut välttämätöntä olla niin vahva ja riippumaton kuin ennen olin. Se perheen perustamisjuna on minun osaltani mennyt jo.
Ei tarvi olla täydellinen. Miehesi ei kuulosta täydelliseltä millään muotoa. Minusta kuulostaa että ihastut vääriin tyyppeihin, syyn selvittäminen tähän saattaa olla avain parisuhdetulevaisuuteeesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos haluaa alfa-miehen.
Joko jahtaat alfaa ja yrität tehdä itsestäsi täydellisen, tai otat rennosti ja pudotat rimaa normaalimiehen tasolle.
Ai, en tiennytkään, että mieheni on alfa-mies. Olen luullut jakaneeni arkeni tavallisen suomalaismiehen kanssa yli 10 vuotta. Miehellä on melko tavallinen työpaikka, pukeutuu vapaa-ajalla farkkuihin ja t-paitaan, käy kaupassa ja osaa hoitaa myös lapsia, ihan hyvännäköinen minun mielestäni (tavallisen suomalaisen näköinen). Jos voit vielä selventää, millainen tuo alfa-mies mielestäsi on. Pitääkö miehen olla työtön vai ruma vai sohvalla makaava ja kaljaa juova, ettei hän olisi alfa-uros?
-ap
Hehe, perataanpa viestiäsi hiukan.
"Melko tavallinen työpaikka": eli tavallista parempi. Huomiona naisille; +60k vuodessa ei ole tavallinen palkka.
"Pukeutuu vapaa-ajalla farkkuihin ja t-paitaan": tämä nimenomaan on naisten suosikki-vapaa-ajan tyyli miehissä. Näinhän Hollywood-tähdetkin pukeutuu. Paska homma meille, jotka tykkäämme panostaa pukeutumiseen hiukan enemmän -> se on naisten mielestä homoa tai vähintäänkin epämiehekästä. Töissä saa naisten mielestä pukeutua hyvin, sen myönnän.
"Ihan hyvännäköinen": eli helvetin hyvännäköinen, muttei aivan miesmalli kuitenkaan. Naiset eivät ikinä ylistä kenenkään tavallisen kuolevaisen ulkonäköä - ainoastaan megatähtien. Sen lisäksi erittäin komeat tossunkuluttajat ovat naisten "ihan komea" kommenttien kohteena. 95%:sta miehiä naiset eivät sano mitään.
Eli sinulla on alfa.
Minä olen meillä se joka on sanonut, ettei ole enää varma haluanko jatkaa. Haluaisin, mutta se vaatisi myös toiselta jonkinlaista reagointia tunteisiini. Halua ratkoa asia, miten voisimme molemmat olla onnellisia, ilman että toinen kohtuuttomasti muuttaa itseään. Ikävä kyllä, hän ei nykyisellään riitä.. Mikä on omastakin mielestäni surullista. Tällaista se elämä kai on. En olisi itsestäni uskonut, mutta näköjään olen muuttunut. Kysy siis, mitä pitäisi tehdä, mitä hän toivoo elämältä ja kerro myös oma versiosi. Meillä keskustelu on yksipuolista ja se tulee kaatamaan tämän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin...mä olisin kyllä pysynyt lasteni isän kanssa yhdessä häntä pettämättä koskaan, mutta hän valitsi toisin.
Ehkäpä nyt kun lapset jo isoja on parempi ollakin vaan yksin. Olen tosin sinua paljon vanhempi, koska tämä ensimmäinen ja ainoa avoliitto kesti yli 20 vuotta. Mies ei koskaan halunnut naimisiin, kaksi kertaa oltiin kihloissa, mutta mies vei sormukset kaniin kun tuli rahapula mukamas. Oikeasti sillä oli naisia kierroksessa ja halusi kadottaa sormukset. En oikein usko enää mihinkään parisuhteisiin.
Kuulostaa mun vaimolta toi mies siis.
Alue: Aihe vapaa
Ai, en tiennytkään, että mieheni on alfa-mies. Olen luullut jakaneeni arkeni tavallisen suomalaismiehen kanssa yli 10 vuotta. Miehellä on melko tavallinen työpaikka, pukeutuu vapaa-ajalla farkkuihin ja t-paitaan, käy kaupassa ja osaa hoitaa myös lapsia, ihan hyvännäköinen minun mielestäni (tavallisen suomalaisen näköinen). Jos voit vielä selventää, millainen tuo alfa-mies mielestäsi on. Pitääkö miehen olla työtön vai ruma vai sohvalla makaava ja kaljaa juova, ettei hän olisi alfa-uros?
-ap