Lue keskustelun säännöt.
Hulluin/erikoisin sääntö, jonka tiedät jossain perheessä olevan?
Tästä oli keskustelu demi.fi:ssä joskus vuonna nakki ja kivi ja siellä sai hyvät naurut joten ajatettelin tehdä tännekin :)
Tämä ei ole omani mutta joku kirjoitti sinne että hänen tuttavaperheessään oli sellainen sääntö etteivät tytöt (teinejä) saaneet käyttää mitään hajusteita, siis edes deodoranttia. Syystä että vanhemmat eivät halunneet että he tutustuvat poikiin ja hyväntuoksuisena se onnistuisi helpommin :D
Kommentit (3002)
Vierailija kirjoitti:
Kaverin kotona tekivät koko uunipellilisen pizzaa. Perheen isä söi yksin puolet ja äiti ja 3 lasta toisen puolen. Ei ihme että olivat laihoja.
Ja molemmat vanhemmat oli töissä ja heillä oli lastenhuoneessa pyyhkeet verhoina.
Meillä tehdään aina kaksi pelillistä. Eka neljään osaan ja toisen syö nälkäset pojat
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nykypäivästä:
Poika oli tullut kaverin kanssa koulun jälkeen meille ja kuten yleensä, suorinta reittiä jääkaapille välipalaa hakemaan. Kaveri oli ollut vieressä ja jääkaapin sisällön nähdessään kysynyt, että kenen noi kaikki ruuat on. Poikani tietysti vastannut ihmeissään, että meidän. Kaveri edelleen jatkanut, että saatko sä oikeesti syödä sieltä mitä vaan. Heillä on kuulemma kaikilla nimikoidut ruuat (äiti ja 2lasta).Toinen tapaus:
Poikani 9v sai pauhut kaverin äidiltä, kun olivat leikkineet meidän nurmikolla ja kaverin merkkifarkut olivat likaantuneet.
Poikani kovin tätä ihmetteli, kun meillä on juhlavaatteet erikseen ja kaikilla muilla vaatteilla saa leikkiä sisällä tai ulkona .
Nykyään tämä poika sanoo aina itse, että en saa tulla ulos näissä vaatteissa, ettei likastu, vaikka siis nimenomaan tullut meille leikkimään 😕.
Surettaa lapsen puolesta äidin vaateshow.
Nimikoidut ruuat perheessä. Surullista
Lainaa sille toiselle pojalle ulkohousuja tai vanhoja verkkareita. Pojan äitinä tiedän kuinka paljon niitä housuja meni rikki, likastui ym. Tosin farkkuja ei käytetty ennen yläkoulua
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä ja veljeni saatiin 90-luvulla molemmat kuukaudessa 400 markkaa käyttörahaa. Tämän piti sisältää kaikki ylimääräinen eli sipsit, karkit, limut, meikit, joku "tarpeeton" vaate ym. Ei ollut lähelläkään sitä mitä jotkut kaverit saivat.
Vanhemmat olivat ammateiltaan myyjä ja maanviljelijä jonka toimeentulon EU romutti joten rahasta oli tiukkaa. Mielestäni oli kuitenkin hyvä että sai "reilusti" rahaa omaan käyttöönsä ja piti ajoissa opetella miten sen saa riittämään kuun loppuun. Jos loppui kesken ei saanut herkkuja. Nyt jos loppuu niin ei saa ruokaa.
Jeesus sentään! Toivottavasti tuosta 400 mk:sta meni myös vuokraan ja ruokaan, kuka helvetti antaa lapsille tuollaisia rahoja!
No kyllä minä ja myöskin suuri osa kavereistani saatiin juurikin 50 markkaa viikkorahaa 80-luvun alussa. Sillä piti ostaa meikit, hiuslakat, namit ym. Riitti niihin, mut ei se mikään hulppea raha silloin ollut. Samaan aikaan esim. opiskelevan serkkuni vuokrayksiö maksoi Kalliossa 3000 markkaa kuussa. Et ei ne markat ja eurot ihan sama asia ole, vaikka joku valopää niin välillä väittääkin. Nyt annan omalle teinilleni 50 euroa kuukaudessa, ja mielestäni ostovoimaltaan suht sama kuin tuo 400 markkaa 80-luvulla.
Uskon kyllä että saitkin, mutta todellakin kaikki eivät saaneet. Mulla oli kuukausiraha 80-luvulla 6 markkaa. Sillä ei saanut mitään, tietenkään. Emme myöskään saaneet mitään muutakaan, ei puhettakaan jostain turhasta kun ei ollut rahaa edes välttämättömimpään. Sain kyllä huulipunan, äidin vanhan 50- tai 60 -luvulta. Kun pyysin hiuskampaa, äiti toi sellaisen töistä, oli löytänyt baarin lattialta. Myös tuolloin oli köyhiä eikä toimeentulotuki ollut silloin sellaista "normaalia" kuin nykyisin. Talvisin äiti kävi sossussa itkemässä rahaa öljyyn - meillä oli huone ja keittiö, keittiössä oli leivinuuni ja kammaria lämmitti öljykamina.
Meillä ei ollut rahaa kuukautissuojiin, hammastahnaan tai jugurttiin. Ei yhtään mihinkään. Isoveli olisi halunnut lukioon, mutta sen oli pakko mennä raksalle kantamaan tiiliä. Mä en halunnut muuta kuin päästä kotoa pois.
Arvaa miten kateellisia oltiin teille jotka sai uudet farkut, vaikkei edelliset olleet edes rikki. Me saatiin jotkut käytetyt housut jostain osto- ja myyntiliikkeen takahuoneen haisevasta lumppulaatikosta - nekin vaan silloin kun edelliset oli siekaleina. Olisi kiva saada joskus oma kirja tai ihan uusi pusero tai mekko. Tai sarjakuvalehti.
Olin itse 70 ja 80 luvun köyhän perheen lapsi. Äiti siivooja ja isä työtön. Sain kuitenkin 80-luvun puolivälissä 14v alkaen 150mk kuukausirahaa. Sain myös joskus uudet farkut ja aina oli puhdasta ja ruokaa riittävästi. Eu kai me sitten niin köyhä oltukaan
Vierailija kirjoitti:
Meillä on sellainen sääntö, että lettuja ei syödä ennen kuin kaikki on paistettu. Paistajana mua ärsyttää, jos se lettupino ei kasva vaan siitä tullaan hakemaan sitä mukaa kun valmistuu :)
Meillä vaihdetaan paistajaa välillä ettei kaikkien tarvi syödä kylmiä lättyjä... varmaan tyhmä sääntö jonkun mielestä tämäkin
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä ja veljeni saatiin 90-luvulla molemmat kuukaudessa 400 markkaa käyttörahaa. Tämän piti sisältää kaikki ylimääräinen eli sipsit, karkit, limut, meikit, joku "tarpeeton" vaate ym. Ei ollut lähelläkään sitä mitä jotkut kaverit saivat.
Jeesus sentään! Toivottavasti tuosta 400 mk:sta meni myös vuokraan ja ruokaan, kuka helvetti antaa lapsille tuollaisia rahoja!
No kyllä minä ja myöskin suuri osa kavereistani saatiin juurikin 50 markkaa viikkorahaa 80-luvun alussa. Sillä piti ostaa meikit, hiuslakat, namit ym. Riitti niihin, mut ei se mikään hulppea raha silloin ollut.
Uskon kyllä että saitkin, mutta todellakin kaikki eivät saaneet. Mulla oli kuukausiraha 80-luvulla 6 markkaa. Sillä ei saanut mitään, tietenkään. Emme myöskään saaneet mitään muutakaan, ei puhettakaan jostain turhasta kun ei ollut rahaa edes välttämättömimpään. .
Olin itse 70 ja 80 luvun köyhän perheen lapsi. Äiti siivooja ja isä työtön. Sain kuitenkin 80-luvun puolivälissä 14v alkaen 150mk kuukausirahaa. Sain myös joskus uudet farkut ja aina oli puhdasta ja ruokaa riittävästi. Eu kai me sitten niin köyhä oltukaan
Olin maatilalta kotoisin, ja joskus 1980-luvun puolivälissä luvattiin 150 mk jos olen koko kesän töissä. Tein 80 tunnin työviikkoa, rahaa ei kulunut oikein ollenkaan kun ei päässyt kauppaan eikä nähnyt kavereitakaan koko kesänä. Syksyllä sitten ilmoitettiin etten saakaan mitään kun en ollut riittävän ahkera. Tuo 150 mk ei siis ollut viikossa tai kuukaudessa vaan koko kesän ajalta. Vanhemmat taisivat olla aika hyvätuloisia kun opiskelemaan mennessä sain vanhempien tulojen vuoksi vain puolet opintorahasta. Kun vanhemmilta ei mitään rahaa saanut niin aika tiukkaa teki, mutta toki parempi kuin entinen ei ollenkaan rahaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitää äänestää keskustapuoluetta.
Vierailija kirjoitti:
Joku saattaa tunnistaa, mutta pakko jakaa...
Entisen poikaystäväni kotona oli ihmeellisiä sääntöjä (olimme molemmat täysi-ikäisiä). Osa johtunee siitä, että vanhemmat olivat hyvin uskovaisia, eivät kuitenkaan lestoja tmv. Varsinkin esiaviollista seksiä pelkäsivät hyvin paljon.
Tyttöystävät eivät saaneet yöpyä ollenkaan, vaikka olisivat tulleet kaukaakin. Niinpä minäkin jouduin maksamaan yöpymisistäni muualla. Kun tuli ilta, minut lähetettiin matkaamaan bussilla toiselle puolelle kaupunkia. Joskus sain kyydin, useimmiten autolla ei kyllä ketään kyyditty (edes kaatosateessa usean kilometrin matkoja), ilmeisesti auto oli koristeena pihassa. Ihme ja kumma, loppujenlopuksi perhe myöntyi nihkeästi antamaan minulle luvan jäädä yöksi, kun tapailu oli vaikeaa rahapulan vuoksi (tämän vuoksi poikaystävän sisaruksilta meinasi tippua silmät päästä, heillä ei ikinä ollut saanut tyttöystävät olla yötä ja sittenkin jos muuttivat omilleen ja kävivät perheensä luona kylässä, eivät saaneet nukkua vierekkäin, kunnes olivat avioituneet). Oli huoneisiinmenoajat, jolloin oli ehdottomasti mentävä "omiin huoneisiin" nukkumaan. Vessaan, juomaan tai minnekään ei saanut mielellään poistua, jos vessassa oli pakko käydä ei saanut vetää vessaa tai käyttää hanaa. Joskus käytin hanaa käsien pesuun ja sain valituksen, että mitä lotraan kun muut yrittää nukkua. Kerran jouduin poikaystävän kanssa taistelemaan, saanko vaihtaa tamponini vai en, kun oli jo ilta ja käsiä ei olisi saanut pestä...
Nenälävistys piti ottaa pois poikaystävällä ollessa ja mieluusti meikkiäkään ei saanut olla. Kiroilla ei missään tilanteessa saanut (hittokin yms laskettiin kirosanaksi), kerran sain hirveät raivarit kun tiputin varpaalleni ison kirjan ja vahingossa lipsahti "ai hemmetti".
Oli sää mikä hyvänsä, meitä patistettiin ulkoilemaan. Sisällä ei oikein mitään saanut tehdä, koneella ei usein saanut olla vaikka se olisi ollut käyttämättömänä. Telkkariakaan ei saanut katsoa, ellei halunnut katsoa jotain Ylen kanavaa. Kerran katsoimme Jaakon matkassa -ohjelmaa, niin perheen isä sai raivarin että heillä ei mitään homoja katsella ja vaihtoi äkäisenä kanavan takaisin Ylelle. Leffojakaan ei tietenkään saanut katsoa, korkeintaan piilossa huoneessa jos saatiin tietokone lainaan. Leffassa jos käytiin, ei saatu mennä sellaiseen joka loppui myöhään illalla tai joka oli kauhua tmv. Jouduttiin usein valehtelemaan mitä leffaa oltiin oltu katsomassa...
Joskus kun valitettiin tylsyyttä, kun ei saatu konetta taikka telkkaria katsoa, toi äiti heidän vanhoja lasten (+3) lautapelejä ja värikyniä meille. Kävi sitten vielä vähän väliä katsomassa, että mitäs me piirretään.
Poikaystävän äiti ei ilmeisesti luottanut siihen että tämä osaa tehdä jotain, ruuat yms lämmitettiin valmiiksi ja esimerkiksi mikropopcorneja poikaystävä ei osannut tehdä koska äiti oli aina laittanut ne... Äiti myös tarkasteli jatkuvasti onko läksyt tehty ja mieluusti jotain ekstratehtäviä päälle. Repun pakkasi - yllätys yllätys - aina äiti, oli poika lähdössä minne vain.Poikaystävä sai harvoin tulla luokseni, jos tuli äiti soitteli joka päivä (usein useamman kerran päivässä) että mitä kuuluu, mitä ollaan syöty, mitä tehty jne. Kun oli päässyt bussilla perille, piti heti ilmoittaa että on päässyt perille. Jos poikaystävä ei heti muistanut tai vastannut heti äidille, alkoi äiti huolestuneena pommittaa minua onko kaikki ok. Usein poikaystävä sai kiellon tulla luokseni jostain ihmeellisistä syistä johtuen. Minäkään en poikaystävän luokse saanut mennä, mikäli siellä ei ollut vanhempiansa kotona (jos olivat reissussa tmv). Poikaystävä joutui yksin talvilomalla kykkimään kotivahtina. Jos olin kylässä ja vanhempien piti lähteä johonkin, he saattoivat soittaa veljen paikalle omasta kodistaan vahtimaan meitä (!!). Siis kyllä, velikin tästä hermostui kun joutui tulemaan isän kutsusta paikalle vahtimaan täysi-ikäisiä ihmisiä. Minun vanhemmilleni ei poikaystävä saanut tulla kylään, olivat niin epäilyttäviä...
Tähän ei varmasti nyt muistunut kaikki, kun on aikaa kulunut jo ja niitä sääntöjä yms oli niin paljon... Voin kirjoitella myöhemmin lisää jos muistuu mieleen. Nämä kaikki on aivan tosia, ja vieläkin puistattaa kun mietin näitä.
Huh huh, aivan pähkähullua!!! Mitä tälle pariskunnalle (poikaystävän vanhemmille) kuuluu nyt? Milloin te pääsitte poikaystävän kanssa toisianne hellimään näiden haukkojen katseilta suojissa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapset saivat ottaa hyllystä vain yhden kirjan kerrallaan luettavaksi. Tämä siis siihen aikaan, kun vielä luettiin kirjoja, ja niitä oli hyllyssä kotona.
Eiköhän tuossa kaakaojauhetta murojen päälle- tapauksessa ole kyse siitä että lasta ei saa hakata vaikka erehtyisi näin tekemään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapset saivat ottaa hyllystä vain yhden kirjan kerrallaan luettavaksi. Tämä siis siihen aikaan, kun vielä luettiin kirjoja, ja niitä oli hyllyssä kotona.
Meillä on kirjoja hyllyssä ja tämä sääntö voimassa myös aikuisilla.
Eräällä "duunikaverilla" tulee kotiarestia, jos kokeesta saa huonomman arvosanan kuin 9. On siinä jonkin verran muksuilla painetta elämässä kun koko ajan pitää suorittaa maksimilla...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykypäivästä:
Poika oli tullut kaverin kanssa koulun jälkeen meille ja kuten yleensä, suorinta reittiä jääkaapille välipalaa hakemaan. Kaveri oli ollut vieressä ja jääkaapin sisällön nähdessään kysynyt, että kenen noi kaikki ruuat on. Poikani tietysti vastannut ihmeissään, että meidän. Kaveri edelleen jatkanut, että saatko sä oikeesti syödä sieltä mitä vaan. Heillä on kuulemma kaikilla nimikoidut ruuat (äiti ja 2lasta).Nimikoidut ruuat perheessä. Surullista
Allergioita?
Kun olin teini, äitini oli aivan hysteerinen siitä, etten vaan kiinnitä kenenkään pojan huomiota. Hänestä tuli aivan seko asian suhteen, ja kielsi minua kesäisin käyttämästä mm. hihattomia paitoja. Bikinit oli myös kielletty uimarannalla. En saanut myöskään olla kenenkään pojan kanssa samassa huoneessa kahden kesken.
Aina piti olla joku valvoja mukana. Lisäksi äiti alkoi pukea minua tarkoituksella lapsellisiin ja rumiin vaatteisiin. mm. 13-vuotiaana oli NIIN noloa olla kevätjuhlassa vaatteissa joita käytti normaalisti 8-9 vuotiaat lapset, äidin mukaan minulla ei ollut mitään kiirettä näyttää aikuiselta. Edes siis ikäiseltäni,
Ja ei, en ole syntynyt 1900 luvun alussa vaan v. 1983.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meidän tuttuperheessä ei saa syödä leipää kuin max kaksi palaa. Lapset liikkuvaisia alakoululaisia. Esim. Iltapalapöydässä lapsi yrittää ottaa kolmatta palaa niin jompi kumpi vanhemmista stoppaa sen "ei sun tartte enää syödä" ja kun lapsi kysyy perusteluja "muuten leipää menee liian paljon"...
Jännä miten olet pystynyt seuraamaan heidän iltapuuhian näinkin tarkasti.
Vierailija kirjoitti:
Pitää äänestää keskustapuoluetta.
Miksi?
Meidän kunnassa/kaupungissa kaikki on päin peetä ja yllätys, yllätys vallassa on keskusta!
Tehdään käsittämättömiä rakennusprojekteja, päättäjät juhlivat Folkeilla verovaroin, ja työntekijöitä vaaditaan pitämään palkattomia.
Joku saattaa ehkä arvatakin mikä kaupunki on kyseessä. Kaupungin työntekijät tuntuvat olevan kypsiä esimiehiinsä.
Kepu on puolue, jossa uskovaiset ukot hääräilee ja naiset keittelee kahvia!
Minä kasvoin uskovaisessa perheessä. Meillä oli paljon sääntöjä. Säännöt eivät perustuneet niinkään esim. Raamattuun vaan jonkun äitini ihaileman seurakuntalaisen mielivaltaisiin mielipiteisiin.
Kiellettyä oli mm. katsoa Frendejä telkkarista. Oli täysin moraaliton ohjelma. Olin siis tuohon aikaan joku 14-15 vuotias.
Kiellettyä oli pitää päiväkirjaa, "äidltä ei saa olla salaisuuksia" joten äiti ratsasi päiväkirjani usein. Lopetin kirjoittamasta sitä.
Kiellettyä oli kirjotiella kirjeitä, ilman että äiti tarkisti sisääntulevan ja uloslähtevän materiaalin. Sensuroi sitten kirjeet mieleisekseen tai heitti roskiin.
Kiellettyä oli Rap-musiikki, Hiphop, Tekno, kaikki vähänkin menevä koska "se yllytti moraalittomaan käytökseen".
Lienee selvää että vastakkaiseen sukupuoleen suhtauduttiin hysterialla, ja esiaviollisen seksin pelko oli täysin järjetöntä. Minulle mm. luennoitiin hyvin nuoresta pitäen mastrubaation vaaroista, enkä silloin edes tiennyt mitä tämä itsesaastutuksen synti on. Lähtökohtana oli, että aina jos vietti aikaa miespuolisen ihmsien kanssa, edes samassa porukassa, se oli arvelluttavaa.
Muutin kotoa 17-vuotiaana koska tajsuin että sairastun henkisesti ellen pääse pois tukehduttavasta ilmapiiristä.
Vierailija kirjoitti:
Piti aina aivan ehdottomasti vielä teininäkin käydä vessassa aina ennen syöntiä. Tytöt eivät saaneet leikkauttaa hiuksia kuin kerran pari vuodessa ja silloinkin vain vähän. 16 vuotiaana kaverini leikkasi hiukseni lyhyeksi eikä äiti oikeen asiasta pitänyt. Nyt olen 19 ja vieläkin on lyhyet hiukset kiitos traumojen.
Tuo WC-käyntipakko ennen syöntiä on hyvä, että tulisi tavaksi käyd aina, ettei tule pöydässä hätä.
Vierailija kirjoitti:
Kiellettyä oli pitää päiväkirjaa, "äidltä ei saa olla salaisuuksia" joten äiti ratsasi päiväkirjani usein. Lopetin kirjoittamasta sitä.
Kas tässä esimerkki, miksi on hyvä antaa lapsensa pitää päiväkirjaa ja kehittää kirjoitustaitoaan. Lopetan kirjoittamisen tähän.
Että juhannuksena pitää olla aina mökillä. Siis AINA. Missään muualla ei voinut olla, vaikka satoi ja kelit oli hyytävät.
No onhan se nyt aivan selvä että se rouva paineli sinne navettaan ryypylle.
Perinteinen paikka koskenkorvapullolle on tietysti ollut kumisaapas tahi joku vastaava paikka.
Tällätavoin voitiin pitää orastava alkoholismi kätevästi piilossa v*tumaiselta aviomieheltä ja vinkuvilta lapsosilta.