Vanhojen tansseista poisjääminen

En tanssinut vuonna 2003. Syyt:

- en osaa tanssia

- en osannut laittautua ja inhotti se kilpavarustelu jo silloin, nykyään se on mennyt vieläkin älyttömämmäksi

- ei olisi ollut paria ja sitten olisi pitänyt tanssia toisen tytön kanssa tai olla se jämä, jolle etsitään jostain pari

En osallistunut seuraavana vuonna myöskään penkkareihin, niihin olisin ehkä voinutkin osallistua, mutta vanhojen tanssit oli kyllä vihoviimeinen ajatus mielessäni.

Ei ole kaduttanut, pikemminkin helpotti ettei tarvinnut olla "missikisoissa" mukana.

Suoritin lukion puoli vuotta pidempänä, joten jätin tanssit väliin, kuten penkkaritkin. En kokenut edustavani samaa vuosikurssia muiden kanssa. Muutenkaan ei kiinnostanut koko touhu.

Lukiossani nuo tapahtumat oli muutenkin kaikin puolin ankeita, eikä yhteishenkeä ollut missään. Maalla kasvaessa olin tottunut suuriin ja hienoihin koulun tilaisuuksiin, mihin verrattuna kaupunkilainen meno oli kaameaa. Miksi pynttäytyä sitä varten että vähän jumppasalissa tanssii?

Osallistuin 90-luvulla ja ihan hyvin olisi voinut jäädä poiskin. Eihän siitä itselle mitään rahanmenoa tullut mutta perheelle aika paljon,  (tai vähän kuitenkin verrattuna nykyaikaan). Ja melko samantekevää koko homma. Alunperin sympaattisesta perinteestä on tullut elämää suurempaa panostusta vaativa asia.

En tanssinut enkä ole harmitellut! Meillä oli sellanen kolmen kaverin ernu porukka ja räkäisesti naurettiin katsomossa "junttibarbeille". Noo, ehkä se oli tuolloin jonkin sortin puolustautumista ja teini-iän uhmaa mutta en kyllä olis halunnut laittaa omia vanhempiani maksamaan sitä yhden päivän leikkiä vaikkei se heille mikään ongelma olisi ollut. Mutta en siis saanut traumoja tai muita ongelmia, ehkä enemmän muut kun ihmettelivät miksi jätin välistä kyseiset tanssit :D

Omasta mahdollisuudestani tanssia wanhana on jo +20 vuotta, mutta jätin väliin pippalot. Tyttöjä oli meilläkin ylimääräisesti, joten heidän liikunnanope hieman ärsyyntyneenäkin kyseli perusteita kieltäytymiselleni. Vastasin jokseenkin "kuka tahansa tanssii wanhoja, mutta vain harvat ja valitut Reserviupseerikoulun kurssijuhlissa - omasta ansiostaan". Eipä oikein tykännyt vastauksestani ja piti asennettani liian itsevarmana "...kun ei sinne Haminan tanssiaisiin niin vaan mennä". En vaan pitänyt lukion tansseja sen arvoisina että olisin viitsinyt vaivautua siihen hössäämiseen.

Paria vuotta myöhemmin piti sitten Haminan pippaloissa tanssia. Tuli muuten huomattavasti kalliimmaksi kuin wanhojen päivä keskimääräiselle lukiojolpille, kun lupasin hoitaa kaikki daamini kulut, ml pukuvuokran.

Ja vielä reilut 10 vuotta myöhemmin jouduin opettaa täysin tanssitaidottoman tulevan rouvani häävalssiin. Sitä itkua ja hammasten kiristelyä ei kyllä mikään määrä riittänyt mittaamaan kun pakotin hänet kerta toisensa jälkeen duunipaikan peiliseinäiseen liikuntasaliin.

Wanhojen Päivä lähestyy taas. Vien tyttäreni katsomaan ns iltatansseja, koska hän pitää tuosta touhusta enkä anna oman mielipiteeni touhusta vaikuttaa häneen. Muutaman vuoden kuluttua hänellä edessä ne (jos menee lukioon) ja saa itse päättää osallistumisensa.

Jätin välistä. Ei paria, rahaa ja aikaa harjoitteluun. Jos nyt valitsisin, niin raivaisin esteet ja menisin tansseihin. Eli kyllä, on asia kaduttanut näin jälkikäteen. Mutta ei nyt niin paljon, että sitä enempikin harmittelisin. On sitä kaikkea muuta kivaa tässä elämän varrella kohdalle osunut. Eli ap, jos jaksat, niin mene. Jos tuntuu, että ei ole rahkeita, niin ei se maailmaa kaada.

Lukematta muuta kuin aloituksen niin ei jäänyt harmittamaan wanhojen skippaus. En jaksanut pukuhärdelliä enkä etsiä paria ja koin päivän vähän yhdentekeväksi. Menin wanhojen jatkoille kavereiden kanssa ja oli kivaa! Lisäksi olin sitten yleisenä kameranaisena ystävilleni. :) Nyt 23-vuotiaana en edes muistanut wanhoja ennen tätä aloitusta, eli wanhat taitavat olla vieläkin aika yhdentekevä asia minulle. En ole kokenut missään kohtaa minkäänlaista katkeruutta, häpeää, katumista tai vastaavaa siitä, etten osallistunut tansseihin tähän päivään mennessä ja vuoren varmasti en tule myöskään näitä tunteita kohtaamaan tulevaisuudessakaan.

Jätin tanssit väliin enkä kadu ollenkaan. Parin olisin kyllä saanut mutta olen niin kömpelö ja ujo että en vain kehdannut :)

Olisin minä ehkä tanssikurssille voinut mennä mutta se pukupönöttäminen ja muu härdelli ei kiinnostanut yhtään. En ole katunut yhtään jälkeenpäin.

Minun aikana yli 20v sitten oli paljon tapana jonkun vastaajan mainitsemat tyttöparit. Meidän koulussa asia hoidettiin mielestäni tosi hyvin, kun poikia pyydettiin lisää ykkösluokilta. Minäkin tanssin vuotta nuoremman kanssa ja kivaa oli!

Oma kaveri jätti myös tanssit väliin enkä usko katuneen sitä.

Ap, tee kuten itsestä tuntuu.

En tanssinut. Ei ollut paria ja olen huono tanssimaan. Lisäksi en viihtynyt kehossani silloin (en kyllä vieläkään). Olen iloinen, etten tanssinut. Tiedän, että en olisi ollut kovin nättinä ja itku olisi päässyt kuvia katsellessa.

Vierailija kirjoitti:

Poikani ei tanssinut 2011, kun samana ja seuraavana päivänä olivat hänen urheiluharrastuksen kilpailut. Eikä kuulemma ole katunut. Äitinä tietysti harmittelin asiaa, mutta se korjaantui seuraavan kanssa, kun hän kävi kaksoistutkinnon.

Onneksi on vaan poikia, kyllä se tyttöjen pynttäytyminen jotenkin hirvitti aikoinaan. Jostain luin, että ennen vanhojen tansseihin puku haettiin sieltä mummolan vintiltä, mutta tänä päivänä on monen sadan mittatilausmekko. Onneksi tuntuu olevan myös fiksujakin nuoria, jotka äänestävät jaloillaan tuota varustelua vastaan.

Luokkakaveri laski aikoinaan, että sillä vanhojenpäivän hinnalla hän saa 3 kuukauden kannabikset ja siiderit. Kannatti äänestää jaloillaan tuota varustelua vastaan ja laittaa kunnon summa itseensä.

Itse tanssin wanhat pari vuotta sitten, eikä se niin ihmeellistä ollut, olen ujo ja ex-koulukiusattu ja koko touhu oli minusta aika ahdistavaakin. Lisäksi rahat oli siihen aikaan tiukilla, joten minulla ei ollut varaa, kuin rumaan mekkoon, äidin tekemään nutturaan ja meikitkin tein itse, puhumattakaan siitä, etten ollut ihan hirveän timmissä kunnossa ollakseni kaunis, joten mitään prinsessakokemustakaan en tapahtumasta saanut.

Jatkoille en jaksanut lähteä, koska bestikseni ei tanssinut ja muiden luokkalaisteni kanssa oli hyvällä tuurilla moi-väleissä, sitä paitsi olin herännyt jo neljän jälkeen tekemään sitä meikkiäni, joka muuten meni pieleen. Illan tanssien jälkeen olin stressaantunut ja väsynyt ja painuin suoraan kotiin saunomaan ja nukkumaan.

No, tulipahan tanssittua, vaikka en siitä niin piitannut. Älä kuitenkaan säikähdä, ap, uskon, että monet luokkalaiseni olivat koko päivän seitsemännessä taivaassa, vaikka itse olin tämmöinen mörökölli :)

No itse tanssin mutta totesin että olisipa voinut jättää väliinkin, menin kai lähinnä yhteenkuuluvuuden vuoksi ja siksi, etten halunnut jäädä "paitsi"  siitä päivästä josta kaikki kohkasivat kuukausitolkulla. Mutta loppujen lopuksi mietin että näinköhän oli vaivan arvoista käydä useita kuukausia harjoituksissa, itse kun vielä inhoan paritansseja. Hyvä puoli oli se, että tanssiharkoista sai kurssin :D

N19

Ja ap, jos päätät olla menemättä niin lähde pidennetylle viikonloppureissulle vanhojenpäivän aikaan jos mahdollisuus, varmasti heittämällä mukavampi kokemus kuin tanssiaiset :) 

54

Itselläni (olen nainen) oli se tilanne, että olin tosi ujo ja "näkymätön", eikä minua kukaan kysynyt pariksi. Sitten lopulta kysyin luokkamme "nörttiä", josta tiesin, ettei hänellä ollut paria, koska kuten minuakaan, suurin osa ei edes huomannut häntä tansseihin liittyen. Lopputulos oli, että tanssimme wanhat pitäen hauskaa, eikä kumpikaan ajatellut sitä ennen, sen aikana tai sen jälkeen, että asiassa pitäisi olla sen syvempiä tunteita. Meillä oli kivaa, ja näin jälkikäteen sain siitä muiston, jota pidän mukanani, että millainen mekko minulla oli ja miten kivaa oli.

Mutta jos tällaista tilaisuutta ei tule eteen, tai jos itsestä tuntuu, että stressaa ja voi henkisesti huonosti koko homman ajan, ei se yksi tai kaksi tanssiesitystä ole vaivan arvoisia. Aina voi sitten vaikka panostaa penkkareihin, että on parhaiten suunniteltu asu koko porukasta tai jotain. ;)