Onko puhelinmyynti oikeasti niin kamalaa kun kaikki väittää?

Vierailija kirjoitti:

toises firmas myytii mm. sellasii astiastoja yms vanhemmalle väelle jotka niitä keräs, ja myyntiä tuli hyvin.

Olet siis itseesi tyytyväinen, kun sait vanhat ja höppänät vanhukset luopumaan rahoistaan?

18: Mulle on myös joskus soittanut tuollaisia epätoivoisia myyjiä. Tulee suorastaan paha mieli, kun tietää, että siellä joku yrittää henkensä pitimiksi väkisin kaupata lehtiä tai muuta.

Muistisairaiden vanhuksien kusettaminen ei ole rehellisen ihmisen työtä.

Kaveri oli muutaman viikon tai kuukauden puhelinmyyjänä. Proviisiopalkalla jäi alle viisikymppiä käteen.

Kannattaa katsoa mihin firmaan menee. On siellä joukossa rehellisiäkin toimijoita! Jos myynti onnistuu niin ihan ok homma.

up

Minä tykkään. Olen puolipäiväisenä ja tuntipalkka on keskimäärin 20 e tunti.  Provisio vaihtelee tietenkin päivittäin, joskus tuntipalkka on neljäkin kymppiä, alle 10 e ei ole ollut vuosiin kertaakaan. Niin, ja päälle tulee vielä kuukausittaista bonusta. 

Tykkään tosi paljon, varmaan mukavin homma, mitä olen koskaan tehnyt. Asiakkaat on mukavia noin yleisesti ottaen. Sinnikkyyttä vaati aluksi, minuakin masensi ja ahdisti, mutta kun saa "hanat auki", niin eipä enää ahdista. 

Hakeuduin tuohon työhön, koska aiempaa ammattia en voi tehdä terveydellisistä syistä.  

Täytyy sanoa, että minäkin olen kokeillut, eikä sopinut minulle yhtään. Tuote oli ns. järjestön tukilehti ja silti en onnistunut myynnissä juurikaan. En vaan ns. osannut tehdä kauppoja. Juttelin kyllä ja sain ihmisiä vakuutettua, mutta silti he eivät ostaneet lehteä. Lisäksi en raaskinut myydä mummoile. Urani loppui lyhyeen.   Nyt mietin, että olisi pitänyt yrittää päästä tutkimushaastattelijaksi, ei olisi ainakaan tarvinnut myydä muuta kuin se, että ihminen antaisi aikaansa. Nykyisinhän nämäkin paikat ovat kiven alla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kellä ei aivoja ole, voi siihen ryhtyä ja kelle sopii että palkat jää tulematta. Tuotteet mitä siinä myydään on yleensä täyttä kusetusta. Et ihan kivaa. 

Ikävä yleistys. Itse toimin opintojen ohella aika pitkäänkin puhelinmyyjänä. Sieltä sain työpaikan, muutoin työt olivat kiven alla. Ja mitä aivoihin tulee, niin kyllä firmassa oli  tohtoriopiskelijoitakin hommissa. Toki vain väliaikaisesti, hakemassa lisätuloja. Sinänsä itse työssä ei tietenkään tarvitse paljoa aivoja, lähinnä sitkeyttä, kuuntelutaitoa, keskustelukykyä ja tuoteosaamista. Oma firmani oli melko hyvä, palkat tulivat aina ajoillaan ja ansaitsin melko hyvin. Mutta huijareita alalta löytyy PALJON, ja tuota työtä en voi suositella kellekään. Se on pidemmän päälle rikkovaa ja halvaannuttavaa. Itse jaksoin vain, koska tienasin hyvin ja opiskelin koko ajan.

Vanhoja ihmisiä siinä pyritään kusettamaan. Ketkä vastaavat puhelimeen ja ketkä eivät osaa sanoa ryöhkälle myyjälle ei. Vanhuksia siinä pyritään kusettamaan. 

Älkää nyt saatana menkö työskentelemään huijarina! Jos joku haluaa tilata lehden, niin sen osaa tehdä omatoimisesti. Sama sähkösopimusten kanssa. Ja ihan sama, minkä tahansa roinan ja palvelun ja hyväntekeväisyyden yms. kanssa, mitä sitä sitten tuputetaankin. Ihan reaalimaailmassa en ole kertaakaan tavannut ihmistä, joka suhtautuisi puhelinmyyntiin yhtään positiivisesti. Täällä olevat kirjoitukset "kivasta puhelinmyyntityöstä" ovat puhelinmyyntifirmojen peeärrää. Ihan reaalimaailmassa jokaikinen puhelinmyyjä on vihannut työtään, pari hassua pitkään työtä tehnyttä on tottunut siihen, mutta ei ole kyllä miellyttänyt, ja ovat kaikki myös vaihtaneet työtä sittemmin.

Minkälainen ihminen olet, jos haluat ylläpitää ihmisten häiritsemistä ja (varsinkin muistisairaiden) huijaamista?

Vierailija kirjoitti:

Älkää nyt saatana menkö työskentelemään huijarina! Jos joku haluaa tilata lehden, niin sen osaa tehdä omatoimisesti. Sama sähkösopimusten kanssa. Ja ihan sama, minkä tahansa roinan ja palvelun ja hyväntekeväisyyden yms. kanssa, mitä sitä sitten tuputetaankin. Ihan reaalimaailmassa en ole kertaakaan tavannut ihmistä, joka suhtautuisi puhelinmyyntiin yhtään positiivisesti. Täällä olevat kirjoitukset "kivasta puhelinmyyntityöstä" ovat puhelinmyyntifirmojen peeärrää. Ihan reaalimaailmassa jokaikinen puhelinmyyjä on vihannut työtään, pari hassua pitkään työtä tehnyttä on tottunut siihen, mutta ei ole kyllä miellyttänyt, ja ovat kaikki myös vaihtaneet työtä sittemmin.

 

Minkälainen ihminen olet, jos haluat ylläpitää ihmisten häiritsemistä ja (varsinkin muistisairaiden) huijaamista?

Just eikä melkein!

Eikä kellään ole enää rahaa millä mitään ostaa hyvää hyvyyttään itkevältä ja ruikuttavalta myyjältä. Ne ajat on ohi. 

Mikä tuote myy parhaiten tai mitä on helpoin myydä? Mikä olisi hyvä työnantajafirma?

Olin pakkotilanteessa kuukauden ajan puhelinmyyjänä. Kamalinta baskaa ikinä. Työ oli henkisesti tosi stressaavaa ja ahdistavaa, pikkupomo kyttäsi selän takana ja kuunteli kultakin myyjältä aina silloin tällöin puhelun asiakkaan kanssa ja asiakkaan kieltäydyttyä tuotteesta, käski aggressiivisemmin tuputtamaan ja puhumaan itsevarmemmin eikä antamaan periksi vaikka asiakas olisi jo sanonut ei. Huh huh. Työpäivien jälkeen olin henkisesti todella uupunut ja meninkin aina vain suoraan kotiin möllöttämään ja toipumaan päivästä.

Never again.

En tiedä, mutta uhrina olo on, ellei osaa heti sanoa hyvästi.

Puhelinmyynti sopii vain henkilöille joilla ei ole omaatuntoa.

Nimim. Olen kokeillut.

Vierailija kirjoitti:

Olin pakkotilanteessa kuukauden ajan puhelinmyyjänä. Kamalinta baskaa ikinä. Työ oli henkisesti tosi stressaavaa ja ahdistavaa, pikkupomo kyttäsi selän takana ja kuunteli kultakin myyjältä aina silloin tällöin puhelun asiakkaan kanssa ja asiakkaan kieltäydyttyä tuotteesta, käski aggressiivisemmin tuputtamaan ja puhumaan itsevarmemmin eikä antamaan periksi vaikka asiakas olisi jo sanonut ei. Huh huh. Työpäivien jälkeen olin henkisesti todella uupunut ja meninkin aina vain suoraan kotiin möllöttämään ja toipumaan päivästä.

Never again.

Ja millainen psyko täytyy pomonkin olla noissa firmoissa?

On.

Vaikka on hyvä puhumaan, sosiaalinen ja taitava.

On se.

Vierailija kirjoitti:

Olin pakkotilanteessa kuukauden ajan puhelinmyyjänä. Kamalinta baskaa ikinä. Työ oli henkisesti tosi stressaavaa ja ahdistavaa, pikkupomo kyttäsi selän takana ja kuunteli kultakin myyjältä aina silloin tällöin puhelun asiakkaan kanssa ja asiakkaan kieltäydyttyä tuotteesta, käski aggressiivisemmin tuputtamaan ja puhumaan itsevarmemmin eikä antamaan periksi vaikka asiakas olisi jo sanonut ei. Huh huh. Työpäivien jälkeen olin henkisesti todella uupunut ja meninkin aina vain suoraan kotiin möllöttämään ja toipumaan päivästä.

Never again.

Just tommosta.

Vaikka mua ei haukuttu, kärsin kun muita haukuttiin.

Vierailija kirjoitti:

Mietin että jos menen itse puhelinmyyntiin ja homma ei sovi mulle, tuleeko karenssi?

Tulee.