Mitenkäs kun mulla ei ole "sattunut" koskaan ilotulitusraketteja pelkäävää koiraa, vaikka ollut 7 koiraa yhteensä?

Hieman tuohduin täällä vielä kommentista joka oletti että pidin koiraa ulkona yksin uudenvuoden yönä. Onneksi on myös koira ihmisiä olemassa mutta harmiksi ihmisiä, joilla ei mitään käsitystä mistään. Koira kun on kultakimpale ja se mistä pitää huolta yli kaiken. Kun lapset on jo aikuisia

Vierailija kirjoitti:

Ap, jos tuo koira on hengissä vielä vuoden päästä sulla on keikka meille koirakuiskaamaan.

Mikä koira?

ap

oi että se on ärsyttävää kun facebookissa ennen uv:ta kaikki koirarakastajat jakaa niitä "yhyyyhyy koirani on erityisherkkä spesiaalipersoona, ethän ammu raketteja" viestejä. Joo, varmasti jotkut koirat pelkää ja ikävää katsoa toisen paniikkia. Mutta kai nyt suurin osa koirista siihen jotenkuten vuosien aikana tottuu tai ainakin rauhoittuu rauhoiteltaessa. En tii en oo koiranomistaja nii en kai vaan ymmärrä miten ainutlaatuisia herkkiä yksilöitä jokaisella omistajalla on. huoh. Hevosihmisillä ja koiraihmisillä on usein sama syndrooma, että eläimestä tulee elämän keskipiste.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, jos tuo koira on hengissä vielä vuoden päästä sulla on keikka meille koirakuiskaamaan.

Mikä koira?

ap

Sekarotuinen rescue. Huostaanotettu ekasta kodista, vuosi ulkotarhassa satojen koirien koiratarhassa, pari ekaa vuotta luonani meni melko ok, kunnes jysähti liian lähellä. Siitä asti totaalipaniikki. Minun ja toisen koirani rauhallisuus ei tee mitään vaikutusta, silmät lasittuu, ei kuule, läähättää ja haluaa kaivautua johonkin, sydän hakkaa hulluna.

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu olevan arka aihe? Minkäköhän takia? Ei ole tarkoitus itseä tässä nostaa, vaan tätä asiaa. Mun mielestä ihmiset voi kyllä jatkuvasti itseään kehittää, eikä aina automaattisesti ole koiran vika, jos on pelkoja. Jotkut on syntyjään arempia kuin toiset, ja sellainen koira mikä ei ole arka, on aina helpompi.

Mitenköhän paljon se harmittaa, jos kerron, että mulla ei ole ikinä ollut myöskään millään tavalla agressiivista koiraa? Ei remmiräyhää, ei arvaamatonta muutenkaan. Jotkut ovat olleet sosiaalisempia kuin toiset, mutta vihaista koiraa mulla ei ole ollut. En tiedä, voi olla säkääkin, tai sitten olen tehnyt jotain oiken, mutta se varmaan harmittaa jotakuta niin, että toivoo mulle vihaista koiraa. 

ap

Sun joka ainoan viestiin tarkoitus on ollut nimeomaan nostaa itseäsi koiranomistajana ja ihmisenä.

Ja mulla ei oo koiria enkä tiedä niistä mitään joten ei mee ees koiranomistajana tunteisiin :) mut niin huono kissan omistaja olen että kisu parka kyllä pelkäsi ja tuli ihan kylkeen kiinni koko illaksi.

Minulla on kaksi koiraa, joiden rodusta tutkitaan perinnöllistä ääniarkuutta. olen onnekas, kun kumpikaan ei pauketta pelkää. Toinen ei reagoinut ilotulitteisiin mitenkään, toinen haukahteli paukkeelle. Tiedän samanrotuisia koiria, jotka ovat olleet vaatehuoneessa piilossa ilotulitusta.

Jokainen pelkää joskus jotakin. Se on elämää. Voi voi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu olevan arka aihe? Minkäköhän takia? Ei ole tarkoitus itseä tässä nostaa, vaan tätä asiaa. Mun mielestä ihmiset voi kyllä jatkuvasti itseään kehittää, eikä aina automaattisesti ole koiran vika, jos on pelkoja. Jotkut on syntyjään arempia kuin toiset, ja sellainen koira mikä ei ole arka, on aina helpompi.

Mitenköhän paljon se harmittaa, jos kerron, että mulla ei ole ikinä ollut myöskään millään tavalla agressiivista koiraa? Ei remmiräyhää, ei arvaamatonta muutenkaan. Jotkut ovat olleet sosiaalisempia kuin toiset, mutta vihaista koiraa mulla ei ole ollut. En tiedä, voi olla säkääkin, tai sitten olen tehnyt jotain oiken, mutta se varmaan harmittaa jotakuta niin, että toivoo mulle vihaista koiraa. 

ap

Sun joka ainoan viestiin tarkoitus on ollut nimeomaan nostaa itseäsi koiranomistajana ja ihmisenä.

Ja mulla ei oo koiria enkä tiedä niistä mitään joten ei mee ees koiranomistajana tunteisiin :) mut niin huono kissan omistaja olen että kisu parka kyllä pelkäsi ja tuli ihan kylkeen kiinni koko illaksi.

:D no ei ole. Voi tietty olla virhe, että provosoin yhtään. Mutten kyllä tajunnut ennen vastauksia ja "peukutuksia" miten arka on tämä aihe tai miten toisen itsevarmuus ärsyttää tässä asiassa. Oikeasti mun ajatus oli kuulostella mitä ihmiset on tästä mieltä ja herättää ajatusta, että valtavan paljon on omistajan käsissä. Jos (näköjään "kun") omissa taidoissa ei ole mitään vikaa, niin eihän siinä sitten muu auta. Nähtävästi vika on kuitenkin aina koirassa ja sen geeneissä, ei omistajassa. Silloin tosiaan ei voi muut ihmiset auttaa, eikä tämmöisiä aloituksia kannata sen kummemmin miettiä, kiukuttelee vastaan vaan.

Mulla on muuten aina ollut kissojakin.. :) muttei siitä sen enempää nyt varmaan :D.

ap

Selitäppäs mulle AP tämä...

Meidän alakerrassa asuu perhe jolla on 2 koiraa. Ovat samasta pentueesta. Tulleet perheeseen samaan aikaan.

Ovat nyt 5 vuotiaita ja alusta lähtien toinen on ollut varsinainen riehupetteri. Rakastaa riehua pihalla esim meidän lasten kanssa. Uutena vuonna aivan intopinkeenä mukana ulkona. Jos antaisi jahtaisi raketteja jne. Yhtään ei pelota. Toinen koira on kotona piilossa ja lääkittynä pelkää ihan kauheasti.

Koirat siis sisaruksia, alusta asti samassa kodissa samojen ihmisten kanssa, kohdeltu samoin. Jne.

Vierailija kirjoitti:

Selitäppäs mulle AP tämä...

Meidän alakerrassa asuu perhe jolla on 2 koiraa. Ovat samasta pentueesta. Tulleet perheeseen samaan aikaan.

Ovat nyt 5 vuotiaita ja alusta lähtien toinen on ollut varsinainen riehupetteri. Rakastaa riehua pihalla esim meidän lasten kanssa. Uutena vuonna aivan intopinkeenä mukana ulkona. Jos antaisi jahtaisi raketteja jne. Yhtään ei pelota. Toinen koira on kotona piilossa ja lääkittynä pelkää ihan kauheasti.

Koirat siis sisaruksia, alusta asti samassa kodissa samojen ihmisten kanssa, kohdeltu samoin. Jne.

Miten mä nyt sellaista voisin selittää? Tiedän vaan miten meillä kotona toimitaa. En sun naapurista mitään. Koirat on ihan kuin lapsetkin, erilaisia jo syntyessään. Niitä sitten kasvatetaan sen mukaan. Ei lapsiakaan kasvateta kaikkia samoin keinoin ja tavoin. Ainakaan toivottavasti. On mullakin ollut arkoja koiria ja tosi kovapäisiä. Ne vaativat ihan erilaista tukea kasvaakseen yhteiskuntakelpoisiksi ja onnellisiksi. En voi yhtään tietää sun naapurin koirista ja tavoista.

ap

Näin eilen mustarastaan paniikissa. Tuli paha mieli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Selitäppäs mulle AP tämä...

Meidän alakerrassa asuu perhe jolla on 2 koiraa. Ovat samasta pentueesta. Tulleet perheeseen samaan aikaan.

Ovat nyt 5 vuotiaita ja alusta lähtien toinen on ollut varsinainen riehupetteri. Rakastaa riehua pihalla esim meidän lasten kanssa. Uutena vuonna aivan intopinkeenä mukana ulkona. Jos antaisi jahtaisi raketteja jne. Yhtään ei pelota. Toinen koira on kotona piilossa ja lääkittynä pelkää ihan kauheasti.

Koirat siis sisaruksia, alusta asti samassa kodissa samojen ihmisten kanssa, kohdeltu samoin. Jne.

Miten mä nyt sellaista voisin selittää? Tiedän vaan miten meillä kotona toimitaa. En sun naapurista mitään. Koirat on ihan kuin lapsetkin, erilaisia jo syntyessään. Niitä sitten kasvatetaan sen mukaan. Ei lapsiakaan kasvateta kaikkia samoin keinoin ja tavoin. Ainakaan toivottavasti. On mullakin ollut arkoja koiria ja tosi kovapäisiä. Ne vaativat ihan erilaista tukea kasvaakseen yhteiskuntakelpoisiksi ja onnellisiksi. En voi yhtään tietää sun naapurin koirista ja tavoista.

ap

Ai :( kun minä ymmärsin että sinä osaat niin hienosti kasvattaa koiria ja et "vika" ei voi olla koiran luonteessa vaan ihmisessä joka koiran omistajassa

Meillä koira pelkää ilotulitteita ja paukkuvia ääniä, eli ukkosta myös. Ei pelännyt aina, mutta yhden tosi ukkostavan kesän jälkeen alkoi pelkäämään kun koiran piti olla kotona yksin minun ollessa töissä. Siitä lähtien on pelännyt. Mutta pelko pysyy aika hyvin hallinnassa uutena vuotena sillä että ollaan nyt (mieheni kanssa) kotona koiran kanssa, ja saa tulla meidän väliin turvaan sohvalle. Välillä vähän läähättää mutta sitten taas rauhoittuu viereen ja saattaa jopa nukahtaa. Ulos ei kyllä mene millään.

Eli oman kokemuksen mukaan alkoi pelkäämään traumaattisen kokemuksen takia, mutta kun on johtajan lähellä niin pelko on hallinnassa. Eli se että itse pysyy rauhallisena auttaa ainakin meillä. Jos koira olisi itsekseen niin itkee ja vinkuu eikä pysty lepäämään ollenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu olevan arka aihe? Minkäköhän takia? Ei ole tarkoitus itseä tässä nostaa, vaan tätä asiaa. Mun mielestä ihmiset voi kyllä jatkuvasti itseään kehittää, eikä aina automaattisesti ole koiran vika, jos on pelkoja. Jotkut on syntyjään arempia kuin toiset, ja sellainen koira mikä ei ole arka, on aina helpompi.

Mitenköhän paljon se harmittaa, jos kerron, että mulla ei ole ikinä ollut myöskään millään tavalla agressiivista koiraa? Ei remmiräyhää, ei arvaamatonta muutenkaan. Jotkut ovat olleet sosiaalisempia kuin toiset, mutta vihaista koiraa mulla ei ole ollut. En tiedä, voi olla säkääkin, tai sitten olen tehnyt jotain oiken, mutta se varmaan harmittaa jotakuta niin, että toivoo mulle vihaista koiraa. 

ap

Sun joka ainoan viestiin tarkoitus on ollut nimeomaan nostaa itseäsi koiranomistajana ja ihmisenä.

Ja mulla ei oo koiria enkä tiedä niistä mitään joten ei mee ees koiranomistajana tunteisiin :) mut niin huono kissan omistaja olen että kisu parka kyllä pelkäsi ja tuli ihan kylkeen kiinni koko illaksi.

:D no ei ole. Voi tietty olla virhe, että provosoin yhtään. Mutten kyllä tajunnut ennen vastauksia ja "peukutuksia" miten arka on tämä aihe tai miten toisen itsevarmuus ärsyttää tässä asiassa. Oikeasti mun ajatus oli kuulostella mitä ihmiset on tästä mieltä ja herättää ajatusta, että valtavan paljon on omistajan käsissä. Jos (näköjään "kun") omissa taidoissa ei ole mitään vikaa, niin eihän siinä sitten muu auta. Nähtävästi vika on kuitenkin aina koirassa ja sen geeneissä, ei omistajassa. Silloin tosiaan ei voi muut ihmiset auttaa, eikä tämmöisiä aloituksia kannata sen kummemmin miettiä, kiukuttelee vastaan vaan.

Mulla on muuten aina ollut kissojakin.. :) muttei siitä sen enempää nyt varmaan :D.

ap

No tottakai sulla on ollut kissoja osaat niitäkin kasvattaa niin paljon paremmin kuin kukaan mut et nyt vaan viitsi :D voi tota itseriittoisuuden määrää

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu olevan arka aihe? Minkäköhän takia? Ei ole tarkoitus itseä tässä nostaa, vaan tätä asiaa. Mun mielestä ihmiset voi kyllä jatkuvasti itseään kehittää, eikä aina automaattisesti ole koiran vika, jos on pelkoja. Jotkut on syntyjään arempia kuin toiset, ja sellainen koira mikä ei ole arka, on aina helpompi.

Mitenköhän paljon se harmittaa, jos kerron, että mulla ei ole ikinä ollut myöskään millään tavalla agressiivista koiraa? Ei remmiräyhää, ei arvaamatonta muutenkaan. Jotkut ovat olleet sosiaalisempia kuin toiset, mutta vihaista koiraa mulla ei ole ollut. En tiedä, voi olla säkääkin, tai sitten olen tehnyt jotain oiken, mutta se varmaan harmittaa jotakuta niin, että toivoo mulle vihaista koiraa. 

ap

Sun joka ainoan viestiin tarkoitus on ollut nimeomaan nostaa itseäsi koiranomistajana ja ihmisenä.

Ja mulla ei oo koiria enkä tiedä niistä mitään joten ei mee ees koiranomistajana tunteisiin :) mut niin huono kissan omistaja olen että kisu parka kyllä pelkäsi ja tuli ihan kylkeen kiinni koko illaksi.

:D no ei ole. Voi tietty olla virhe, että provosoin yhtään. Mutten kyllä tajunnut ennen vastauksia ja "peukutuksia" miten arka on tämä aihe tai miten toisen itsevarmuus ärsyttää tässä asiassa. Oikeasti mun ajatus oli kuulostella mitä ihmiset on tästä mieltä ja herättää ajatusta, että valtavan paljon on omistajan käsissä. Jos (näköjään "kun") omissa taidoissa ei ole mitään vikaa, niin eihän siinä sitten muu auta. Nähtävästi vika on kuitenkin aina koirassa ja sen geeneissä, ei omistajassa. Silloin tosiaan ei voi muut ihmiset auttaa, eikä tämmöisiä aloituksia kannata sen kummemmin miettiä, kiukuttelee vastaan vaan.

Mulla on muuten aina ollut kissojakin.. :) muttei siitä sen enempää nyt varmaan :D.

ap

No tottakai sulla on ollut kissoja osaat niitäkin kasvattaa niin paljon paremmin kuin kukaan mut et nyt vaan viitsi :D voi tota itseriittoisuuden määrää

Varmasti myös poneja, minipossuja ja esteratakaneja.

Vierailija kirjoitti:

Seitsemäs koira myöskin menossa. Viimeyönä tultiin melkein alaoven laseista läpi kun koitettiin tulla sisälle... 10kk on koiran ikää

Ehkä koiraa ei kannattaisi sen ensimmäisenä uutenavuotena viedä ulos yöllä kesken kovimman paukkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu olevan arka aihe? Minkäköhän takia? Ei ole tarkoitus itseä tässä nostaa, vaan tätä asiaa. Mun mielestä ihmiset voi kyllä jatkuvasti itseään kehittää, eikä aina automaattisesti ole koiran vika, jos on pelkoja. Jotkut on syntyjään arempia kuin toiset, ja sellainen koira mikä ei ole arka, on aina helpompi.

Mitenköhän paljon se harmittaa, jos kerron, että mulla ei ole ikinä ollut myöskään millään tavalla agressiivista koiraa? Ei remmiräyhää, ei arvaamatonta muutenkaan. Jotkut ovat olleet sosiaalisempia kuin toiset, mutta vihaista koiraa mulla ei ole ollut. En tiedä, voi olla säkääkin, tai sitten olen tehnyt jotain oiken, mutta se varmaan harmittaa jotakuta niin, että toivoo mulle vihaista koiraa. 

ap

Sun joka ainoan viestiin tarkoitus on ollut nimeomaan nostaa itseäsi koiranomistajana ja ihmisenä.

Ja mulla ei oo koiria enkä tiedä niistä mitään joten ei mee ees koiranomistajana tunteisiin :) mut niin huono kissan omistaja olen että kisu parka kyllä pelkäsi ja tuli ihan kylkeen kiinni koko illaksi.

:D no ei ole. Voi tietty olla virhe, että provosoin yhtään. Mutten kyllä tajunnut ennen vastauksia ja "peukutuksia" miten arka on tämä aihe tai miten toisen itsevarmuus ärsyttää tässä asiassa. Oikeasti mun ajatus oli kuulostella mitä ihmiset on tästä mieltä ja herättää ajatusta, että valtavan paljon on omistajan käsissä. Jos (näköjään "kun") omissa taidoissa ei ole mitään vikaa, niin eihän siinä sitten muu auta. Nähtävästi vika on kuitenkin aina koirassa ja sen geeneissä, ei omistajassa. Silloin tosiaan ei voi muut ihmiset auttaa, eikä tämmöisiä aloituksia kannata sen kummemmin miettiä, kiukuttelee vastaan vaan.

Mulla on muuten aina ollut kissojakin.. :) muttei siitä sen enempää nyt varmaan :D.

ap

Mä taas en ole koskaan ollut työtön. Kummallista, vaikka olen jo yli 50 v ja ollut monessa paikassa töissä. Kyllä on varmasti työntekijän omissa taidoissa vikaa, jos työttömäksi joutuu, eikös? ;)

Vierailija kirjoitti:

Spanielit nyt ainakin rotuna kestävät yleensä ottaen hyvin paukkuja.

Huomattu on tosiaan, ettei spanielit välitä pahemmin paukkeesta. Ehkä se metsästyskoiraksi jalostus puskee läpi? (aseiden pauke) On tuttavapiirissä paljon spanieleita, enimmäkseen cockeria. Itseltäkin löytyy nyt pari cockeria. Yksikään näistä koirista ei pelkää raketteja. Meidän toinen makaa raatona lattialla reagoimatta mitenkään, toinen on vähän arempi ja mielellään tulee viereen pahimman paukkeen ajaksi, mutta makailee siinä sitten kyllä rentona. Pissatuslenkit menee ihan ok, ei mitenkään poikkea normaalista.

Ap, sanoitko että sulla on spanielit ja sakemannit?

Noh, tuossa ehkä ne helpoimmat koirat onkin, tämä osittain varmasti selittääkin miksi olet kokenut koiranomistajaurasi helpoksi. Se on tosi ymmärrettävää ja hieno juttu, paitsi jos se johtaa tekemääsi kapeakatseisuuteen, tuomitsemiseen ja ymmärtämättömyyteen. 

Mun mielestä osaava koiranomistaja on sellainen joka ymmärtää koiria rotuna, niiden erilaisuuksia. On helppo toimia yhden rodun kanssa, tai helppojen rotujen kanssa, mutta se että ymmärtää useita saati osaa toimia niiden kanssa, silloin nostan hattua ja arvostan. 

Hienoa, jos ap oppii tästä ketjusta jotain, toivottavasti. :) 

Vierailija kirjoitti:

Selitäppäs mulle AP tämä...

Meidän alakerrassa asuu perhe jolla on 2 koiraa. Ovat samasta pentueesta. Tulleet perheeseen samaan aikaan.

Ovat nyt 5 vuotiaita ja alusta lähtien toinen on ollut varsinainen riehupetteri. Rakastaa riehua pihalla esim meidän lasten kanssa. Uutena vuonna aivan intopinkeenä mukana ulkona. Jos antaisi jahtaisi raketteja jne. Yhtään ei pelota. Toinen koira on kotona piilossa ja lääkittynä pelkää ihan kauheasti.

Koirat siis sisaruksia, alusta asti samassa kodissa samojen ihmisten kanssa, kohdeltu samoin. Jne.

Mulla on melkein sama tilanne. Koirasiskokset, eri pentueista mutta samat vanhemmat. Molemmat ovat olleet minulla luovutusiästä lähtien, koulutettu ja kasvatettu samalla tapaa.Tasapainoista hyvää elämää eläneet meillä tulostaan lähtien. Siltikin vain sattuu olemaan niin, että toinen on paukkuarka ja toinen ei meinaa mitään vaikka vieressä jysähtäisi.