Mitenkäs kun mulla ei ole "sattunut" koskaan ilotulitusraketteja pelkäävää koiraa, vaikka ollut 7 koiraa yhteensä?

Vierailija kirjoitti:

Ootko sä 70-kymppinen, vai miksi sulla on ollut noin monta koiraa? Ottanut koiran, et ole jaksanut sitä ja olet laittanut eteenpäin? Vai ootko hoitanut niin huonosti, että ovat sairastuneet ja kuolleet?

Koiria voi omistaa useammankin...  Jos meidän koirat elävät yliluonnollisen pitkäänkin ja otamme yhtä monta tilalle (miten luultavasti teemme), niin me pääsemme miehen kanssa seitsemään koiraan ennen kuin täytän 40v.

Kuten ei ihmiselläkään, niin myöskään eläimellä ei nuo pelot tuppaa olemaan valittavissa taikka millään tavalla rationaalisia yleensä. Meilläkin oli muinoin ajokoira, joka ei ollut esim. Aseitten tai rakettien paukahtelusta moksiskaan, mutta ukonilmaa pelkäsi aivan tolkuttomasti. Loukkasi jopa itsensä kerran ukkosen iskiessä yhtäkkiä, kun oli ulkona kytkettynä ja reuhtoi itsensä irtaalleen, ja tuolla koiralla jotenkin ihan silmät sumenivat pelosta ukkosella. Ainoa mikä helpotti oloaan, oli että koiraa piteli sylissä, mikä toki oli suht koomistakin, kun ei mistään sylikoirasta ollut kyse..

Minulla on ollut monta koiraa, osa on pelännyt paukkuja kuollakseen ja osa ei ole ollut moksiskaan. Eli ei taida johtua omistajasta.

30-40% koirista pelkää ilotulitteita, joten on siis todennäköisempää omistaa koira, joka EI pelkää kuin koira, joka pelkää. Luin just eilen tutkimuksesta, jonka mukaan yksi tuohon pelkoon vaikuttava tekijä on emon ja pennun välinen suhde. Oma koirani on kotoisin Pietarin kaduilta ja tuli mulle ollessaan 10 kk ikäinen. Sitä ennen koira oli ollut koiratarhassa, kotihoidossa sekä omistajaperheessä, mutta edellinen omistaja joutui luopumaan koirasta pitovaikeuksien vuoksi. Ei ole tietoa, kuinka pitkään koira oli emonsa kanssa tai mitä emolle tapahtui. Koiran ikäkin on vain arvio. Nyt koira on ollut pari vuotta minulla. Edellinen koira tuli suomalaiselta kasvattajalta luovutusikäisenä pentuna eikä pelännyt koko 15-vuotisen elämänsä aikana missään vaiheessa ilotulitusta. Sen sijaan tämä nykyinen pelkää. Tai pelkäsi, kunnes joku fiksi linkitti eilen Facebookissa tämän: https://www.thedodo.com/dogs-fireworks-trick-1529471151.html .Testattiin ja toimi loistavasti.

Seitsemäs koira myöskin menossa. Viimeyönä tultiin melkein alaoven laseista läpi kun koitettiin tulla sisälle... 10kk on koiran ikää

Minullakin ollut useita koiria kolmesta eri rodusta, kasvatan itse yhtä rotua. Osa on ollut paukkuarkoja osa ei välitä yhtään. Paukkuarkuus johtuu yleensä luonteesta tai sitten pohjalla on joku huono kokemus. Meillä ei edes toisten koirien käyttäytyminen ole tässä asiassa vaikuttanut siihen miten pentu / nuori koira paukutteluun suhtautuu.

Juu kyllä se johtuu siitä että sinä olet aivan erinomainen ihminen. Parempi kuin muut ja ylivoimaisen täydellinen koirankasvattaja

Sitähän sä kysyit.

Paukkuarkuus on eri asia kuin ilotulite arkuus

Ihan kuten en eläissäni astunut koiranpaskaan. Johtuisiko siitä, että katson mihin astun?

Vierailija kirjoitti:

Ap ansaitsisi paukkupanikoivan koiran. Toki en toivo sitä riesaa yhdellekään koiralle. Mites ap, jos puolisosi sairastuu paniikkihäiriöön, parannatko hänet psykologia ja lääkitystä tehokkaammin turvallisella ja sympaattisella olemuksellasi?

Miten tämä nyt näin tunteisiin menee, jos tämmöistä pohdin. Halusin kuulla muiden ajatuksia. Epäilen, että omistajan käytöksellä ja ihan pennusta asti kasvatuksella on iso merkitys, mutta en väitä, etteikö paukkuarkoja olisi olemassa. Se on eri asia, että voiko niitä käsitellä muutoin kuin lääkkeillä. Veikkaan, että jonkun noin helposti kierroksia ottavan (toivot mulle paukkuarkaa koiraa? Miksi?) käsissä koirasta tulee herkemmin se paukkuarka. Rauhoitu ja ei siitä sympaattisesta olemuksesta haittaa varmaan olisi.

ap

Itse ajoin autolla välin 21-1 viime yönä. Koska naapurit ampuivat raketteja kokoajan, enkä jaksanut katsella koiran panikoimista. Pysähdyimme sitten rauhalliseen paikkaan lenkille. Ajoin kyllä tosi hiljaa ja pysättiin vähän väliä eli tuo tuntimäärä ei olisi normaalilla ajolla noin suuri. Poliisikin pysäytti. Mietti varmaan, että onko kaikki ihan kunnossa kun matelen ja puhallutti.

Koiralleni tuli yllättäen tämä paukkuarkuus sen ollessa 3-vuotias. Kun se 2-vuotta niin kävelimme vielä ulkona ja koira oli aivan rauhallinen, eikä pelännyt yhtään. Seuraavana vuonna oli tarkoitus  mennä vähän ulos, mutta  kun ensimmäiset raketit ammuttiin niin koira oli aivan paniikissa. Koirallani oli silloin juoksut niin ajattelin olisiko se vaikuttanut, että koira olisi ollut silloin herkempi äänille. Ehkä tein väärin, kun vien aikaisempina vuosina ulos, että taitaa olla oma vika. Nyt pelkää niin paljon, että edes autossa ollessaan ei siedä ääniä ja täytyy äkkiä ajaa pois jos tien varrella on paikka jossa ammutaan paljon.

Vierailija kirjoitti:

Seitsemäs koira myöskin menossa. Viimeyönä tultiin melkein alaoven laseista läpi kun koitettiin tulla sisälle... 10kk on koiran ikää

Pidätkö sä koiria yksin ulkona uutenavuotena? 10 kk pentu vielä. Huoh. Vuoden koiranomistaja palkinto jaettu.

Mikä vaivaa tätä koiranpaskaan astunutta? Nukkumaan tai rauhoittavia peliin. Tai pois täältä muuten vaan muiden mieltä vaivaamasta. Mikä vaivaa, voi löytyä lääke tai hoitokontakti

Tuntuu olevan arka aihe? Minkäköhän takia? Ei ole tarkoitus itseä tässä nostaa, vaan tätä asiaa. Mun mielestä ihmiset voi kyllä jatkuvasti itseään kehittää, eikä aina automaattisesti ole koiran vika, jos on pelkoja. Jotkut on syntyjään arempia kuin toiset, ja sellainen koira mikä ei ole arka, on aina helpompi.

Mitenköhän paljon se harmittaa, jos kerron, että mulla ei ole ikinä ollut myöskään millään tavalla agressiivista koiraa? Ei remmiräyhää, ei arvaamatonta muutenkaan. Jotkut ovat olleet sosiaalisempia kuin toiset, mutta vihaista koiraa mulla ei ole ollut. En tiedä, voi olla säkääkin, tai sitten olen tehnyt jotain oiken, mutta se varmaan harmittaa jotakuta niin, että toivoo mulle vihaista koiraa. 

ap

Tämä 10 kk koira oli siis ehkä puoli minuuttia ulkona hihnassa eilen illalla ja voi oikein hyvin nyt. Hienoja johtopäätöksiä

Vierailija kirjoitti:

Kaverini sai oman koiransa 5 vuoden ikäisenä (siis koira oli 5, ei kaveri) isänsä uuden tyttöystävän kodista. Sitä ennen koira ei pelännyt raketteja tai muita ääniä. Nyt koira 2 vuoden jälkeen pelkää raketteja koska kaveri itse pelkää ja nyt eilenkin vietettiin siellä uutta vuotta niin aina kun paukahti, se sanoi koiralle: "hyvä Musti, hyvä koira" ja aina reagoi raketteihin sanomalla noin ja koirasta on tullut arka paukkuihin.

Tuskin se sun kaveri pelkää vaan olettaa koiran pelkäävän. Pelkäävän eläimen rauhoittelu puhumalla on tavallista mutta haitallista. Eli omistaja voi kyllä pahentaa tilannetta, toisaalta hieman lieventääkin mutta paniikissa olevan koiran rauhoittaminen ei ole helppo juttu eikä sellainen koira rauhoitu vain sillä että omistaja makoilee rentona sohvalla. Koira joka on hieman herkkä hyötyy omistajan rennosta olemisesta.

Minulla ollut koiria, nykyään kissoja. Äitini hyssytteli lapsuuden koirat ja kissat juuri tuolla, älä,pelkää, kaikki hyvin, hieno poika lässyn lää hermoheikoiksi. Omat kissani ovat löytökissoja, eivät enää pelkää vieraita, toinen hieman kuunteli raketteja, toista ei kiinnostanut ollenkaan ja tuollaiseen pieneen kuunteluun auttaa rauhallinen oleminen ja huomiotta jättäminen.

Meillä on myös melkoinen lauma koiria, viisi kappaletta eri rotuisia koiria eikä yksikään pelkää pauketta. Pennulla oli ensimmäinen uv ja otettiin se vaan muiden mukana pihalle alkuillasta. Luulen että aikuisten koirienkin esimerkki auttoi sitä huomaamaan, että raketit on ok.

Vierailija kirjoitti:

Joo ei ollut minullakaan ilotulitteita pelkäävää koiraa. Sitten tuli se kamala päivä, kun joku saatanan äpärä ampui jonkun helvetin vinkuvan tulisuihkun aivan koiran vieressä. Oli siis uuden vuoden aatto ja kello 16 iltapäivällä. Oltiin hyvissä ajoin iltalenkillä, että voidaan koiran kanssa sitten olla ihan vaan kotona pahimman pommituksen ajan. Koira säikähti niin, että laski alleen, kiskaisi itsensä kaulapannasta ja juoksi suorinta tietä kotiin. Aiemmin koira ei ole noteerannut tulitteita mitenkään. Sitä ei haitannut raketit ja pystyttiin käymään ulkona pikkulenkillä vaikka vähän jossain kauempana paukkuikin. Nyt joudutaan lääkitsemään rauhalliseksi, koska muuten koira pelkää niin, että sydämen sykkeen kuulee.

Tuo on melkeen yks yhteen mun vanhemman koiran kanssa... me vaan oltin pari päivää ennen uutta vuotta lenkillä, kun kakaralauma laittoi raketin viereiseltä pellolta just kun oltiin siinä lähellä. Sen jälkeen on pelännyt, ja hakeutuu paukkeessa aina saunaan lauteiden alle vaikka on lääkkeet. Pesukone pyörii, TV päällä, ja ihmiset mahdollisimman rauhallisina tietysti. Nuorempi koira ei pelkää, käy ikkunasta kurkkimassa.

Ap, jos tuo koira on hengissä vielä vuoden päästä sulla on keikka meille koirakuiskaamaan.

Ei pelännyt minun villakoiranikaan. KÄvimme normaalisti eilen ulkona (ensimmäinen uv siis), aina kun paukahteli, katsoi minua ja jatkoi matkaa :D Olin kaikesta huolimatta varautunut siihen että pelkää, mutta onneksi ei pelännyt ja yritinkin olla mahdollisimman normaali ja rauhallinen...