Mitenkäs kun mulla ei ole "sattunut" koskaan ilotulitusraketteja pelkäävää koiraa, vaikka ollut 7 koiraa yhteensä?

kyllä paukkuarkuus on koirilla ihan geneettinen juttu, sitä voi toki omistaja käytöksellään joko vahvistaa tai häivyttää.

t. Neljä koiraa tällähetkellä, yksi hyvin paukkuarka rescue, kolme paukuista piittaamatonta.

Riippuu aika paljon siitä, missä asut ja mitä rotua koirasi ovat. Harva ihminen nyt ilotulitteita pelkää.

Paha sanoa. Itse tykkään kovasti raketeista ja ollut 2 ei pelkäävää ja yksi tosi pahasti panikoiva.

Miten niin geneettinen? Siis ymmärrän sen, että koiran saa pelkäämään mitä tahansa äkillistä kovaa ääntä tms. mutta omistajan käytös ja johtajuus on avainasemassa. Ei mun koirat pelkää missään tilanteessa, kun näkevät, että minä en pelkää ja mulla homma hallussa. Peilailevat aina omistajan tunnetiloja. Jos taas sitten kokevat, ettei omistaja voi suojella, auttaa tai siihen ei voi luottaa pahassa paikassa, niin varmaan pelkäävät.

ap

Mulla kyllä on ollut koira, jolla oli muita pelkoja, mutta oli ulkona katsomassa raketteja. Eli ei mene yksi yhteen tuo johtajuuslogiikka.

Joo ei ollut minullakaan ilotulitteita pelkäävää koiraa. Sitten tuli se kamala päivä, kun joku saatanan äpärä ampui jonkun helvetin vinkuvan tulisuihkun aivan koiran vieressä. Oli siis uuden vuoden aatto ja kello 16 iltapäivällä. Oltiin hyvissä ajoin iltalenkillä, että voidaan koiran kanssa sitten olla ihan vaan kotona pahimman pommituksen ajan. Koira säikähti niin, että laski alleen, kiskaisi itsensä kaulapannasta ja juoksi suorinta tietä kotiin. Aiemmin koira ei ole noteerannut tulitteita mitenkään. Sitä ei haitannut raketit ja pystyttiin käymään ulkona pikkulenkillä vaikka vähän jossain kauempana paukkuikin. Nyt joudutaan lääkitsemään rauhalliseksi, koska muuten koira pelkää niin, että sydämen sykkeen kuulee.

Sama meidän kaikkien (erirotuistenkin vielä) koirien kanssa. Eivät pelkää mitään kolinaa, räminää, kovaa mekkalaa yms. Kaikkien kanssa on käyty pennusta pitäen vaikka missä, ovat kulkeneet kaikkialla mukana, ja eivät säiky isoja koneita, ampumista, räminää, pauketta, remonttiääniä (sirkkeli, naulain etc.) tai mitään. Ei haittaa vaikka joku ampuisi vieressä raketteja (me emme ammu koskaan), eivät välitä ollenkaan. Asumme haja-asutusalueella, mutta uuttavuotta on vietetty myös ydinkeskustassa lauman kanssa.

Juu, samalla itseluottamuksella mentiin ha nyt on sitten koira, joka pitää doupata rauhoittavilla. Asutaan kaupungissa, kotona paljon ääntä, koirat tottuneet mopoihin jne. Saksanpaimenkoira, westie,ä ja jack russell eivät olleet moksiskaan. Nyt paimenkoira, joka viime vuonna pissasi alleen ja haukkui itsensä uuvuksiin, ei syönytkään pariin päivään. Tänä vuonna lähdettiin mökille ja haettiin lääkkeet mukaan. Se siitä "olen niiiin hyvä kasvattaja, että meidän koira ei pelkää"

No kyllä sulla varmaan vaan on ollut hyvä tuuri koirien suhteen. Tuskin omalla käytöksellä saa koiraa pelkäämään raketteja. Toiset koirat pelkää ja toiset ei. Koirakin on yksilö, ei ne kaikki samoja asioita osaa pelätä.

Asun keskustan tuntumassa omakotitalossa. Paukuttelua todellakin ovat kuulleet ja kokeneet pennusta asti noin kaksi kertaa vuodessa (uv ja venetsialaiset tms.) Ja koiria on ollut eri rotuja, erilaisia spanieleja, 2 spk ja pari isompaa.

ap

Tietyt herkkyydet periytyvät ja ovat jopa rotu"ominaisuuksia".

Ääniherkkyys saattaa toki olla myös pelkoehdollistuman tulos ja tämä voi syntyä vaikka kerrasta.

Jos oma koirankasvatuksesi perustuu vanhanaikaisesti johtajuusteoriaan, et ehkä pysty asiaa sisäistämään :) Suosittelen lukemaan vähän  modernimpaa tietoutta eläinpsykologiasta.

Kuten jo sanoin aikaisemmassa vastauksessani, omistaja voi omalla käytöksellään toki vahvistaa tai häivyttää ominaisuutta.

 

En mä ehkä niinkään sanoisi, että omalla käytöksellä saa pelkäämään. Vaan enemmänkin,että omalla käytöksellä ja luotettavuudella voi vaikuttaa siihen, ettei koira pelkää? En tiedä, voihan se olla säkääkin.

ap

Kaverini sai oman koiransa 5 vuoden ikäisenä (siis koira oli 5, ei kaveri) isänsä uuden tyttöystävän kodista. Sitä ennen koira ei pelännyt raketteja tai muita ääniä. Nyt koira 2 vuoden jälkeen pelkää raketteja koska kaveri itse pelkää ja nyt eilenkin vietettiin siellä uutta vuotta niin aina kun paukahti, se sanoi koiralle: "hyvä Musti, hyvä koira" ja aina reagoi raketteihin sanomalla noin ja koirasta on tullut arka paukkuihin.

Spanielit nyt ainakin rotuna kestävät yleensä ottaen hyvin paukkuja.

Mun yksi koira on muuttunut normaalista pelkuriksi, kun omi takapihalla pissalla aaton alkuillasta neljän viiden aikaan. Meidän piha on rinteessä, aika korkealla. Sitten tuli jostain raketti ja pamahti pihaan nähden suht matalalla, suoraan pihamme päällä. Oli ammuttu varmaan alempaa 'laaksosta'. Siinä tuli välinpitämättömästä koirasta ihan super paukkuherkkä koira. Muut koirat eivät ole pelänneet. Edes se toinen, joka oli samaan aikaan pihalla.

Vierailija kirjoitti:

Tietyt herkkyydet periytyvät ja ovat jopa rotu"ominaisuuksia".

Ääniherkkyys saattaa toki olla myös pelkoehdollistuman tulos ja tämä voi syntyä vaikka kerrasta.

Jos oma koirankasvatuksesi perustuu vanhanaikaisesti johtajuusteoriaan, et ehkä pysty asiaa sisäistämään :) Suosittelen lukemaan vähän  modernimpaa tietoutta eläinpsykologiasta.

 

Kuten jo sanoin aikaisemmassa vastauksessani, omistaja voi omalla käytöksellään toki vahvistaa tai häivyttää ominaisuutta.

 

Ei mulla mitäään johtajuus- tai kasvatusteoriaa ole. Rakastan koiria ja mulla on aina niitä ollut. Tiedän, että olen luontaisesti (tms.) hyvä koiranomistaja, sillä mun on helppo saada koirat "mukaani". Mutta jos tarkoitat, että olenko minä meillä johtaja, niin olen kyllä, siitä ei ole epäilystä. 

Tämä aloitus lähti siitä, että on kyllä hämmentävän paljon koiria, jotka pelkää ilmeisesti ihan hysteerisesti. Mulla ei ole ollut, mietin, että mikä on mun tuuria ja miten olen itse vaikuttanut.

ap

Vierailija kirjoitti:

Joo ei ollut minullakaan ilotulitteita pelkäävää koiraa. Sitten tuli se kamala päivä, kun joku saatanan äpärä ampui jonkun helvetin vinkuvan tulisuihkun aivan koiran vieressä. Oli siis uuden vuoden aatto ja kello 16 iltapäivällä. Oltiin hyvissä ajoin iltalenkillä, että voidaan koiran kanssa sitten olla ihan vaan kotona pahimman pommituksen ajan. Koira säikähti niin, että laski alleen, kiskaisi itsensä kaulapannasta ja juoksi suorinta tietä kotiin. Aiemmin koira ei ole noteerannut tulitteita mitenkään. Sitä ei haitannut raketit ja pystyttiin käymään ulkona pikkulenkillä vaikka vähän jossain kauempana paukkuikin. Nyt joudutaan lääkitsemään rauhalliseksi, koska muuten koira pelkää niin, että sydämen sykkeen kuulee.

Niin ja lisättäköön sekin vielä, että oma käytökseni tuskin vaikuttaa koiran pelkoon, sillä se pelkää niinäkin uusina vuosina, kun olen itse ollut töissä ja koira miehen kanssa kotona. Mies ei tasan varmasti hössötä koiran pelkoa tai aristele raketteja. Sekin riittää, että koira kuulee telkkarista ilotulitetta muistuttavan vinkunan tai pamauksen ja heti menee kaappiin piiloon.

Ootko sä 70-kymppinen, vai miksi sulla on ollut noin monta koiraa? Ottanut koiran, et ole jaksanut sitä ja olet laittanut eteenpäin? Vai ootko hoitanut niin huonosti, että ovat sairastuneet ja kuolleet?

Miun koira taas edellisen omistajan mukaan ois pitäny olla paukkuarka, mut eipä tullu suurempia ongelmia.  Yölläkin käytiin 23 aikaan lenkillä.

Vierailija kirjoitti:

Ootko sä 70-kymppinen, vai miksi sulla on ollut noin monta koiraa? Ottanut koiran, et ole jaksanut sitä ja olet laittanut eteenpäin? Vai ootko hoitanut niin huonosti, että ovat sairastuneet ja kuolleet?

:D no en ole vielä. 40 on kohta lasissa. Mulla on aina pari, kolme koiraa kerralla. Nyt on kaksi yli 70 kg möhkälettä. Kolmannesta haaveilen, mutta kun ei mahdu enää mihinkään autoon, niin koitan jarrutella. Koirat on onnellisempia, kun niitä on useampi. 

ap

Ap ansaitsisi paukkupanikoivan koiran. Toki en toivo sitä riesaa yhdellekään koiralle. Mites ap, jos puolisosi sairastuu paniikkihäiriöön, parannatko hänet psykologia ja lääkitystä tehokkaammin turvallisella ja sympaattisella olemuksellasi?