Kokemuksia lymfoomasta?
Kävin aiemmin syksyllä lääkärissä, kun löysin kainaloista patteja ( kaulassa ja niskassa ollut jo monta vuotta) samalla muistin löytäneeni niitä aiemmin myös nivusista. Tarkistin ja siellä ne edelleen olivat.
Lääkäri tutki ja hutki, totesi että maksa turvonnut ja verikokeissa oli jotain häikkää. Kaikki laitettiin raskauden piikkiin. ( maksan turjotus ei voi johtua alkoholista koska 8/13 aloin odottaa ensimmäistä ja 12/14 toista perään)
No, nyt niitä patteja on tullut lisää toiseen kainaloon ja nivusiin. Ja mitä enemmän googlaan, sitä enemmän yhdistän muita oireita lymfoomaan. Jos se olisi levinnyt maksaan? Josta johtuisi mahakivut ja huono olo syömisen jälkeen?
Ruokahaluttomuuteen heräsin vasta kun aloin odottaa ensimmäistä, stressasin jatkuvasti kun ei tehnyt mieli syödä mutta pakkohan se oli että vauva kasvaa. Viimeisen 4 vuoden aikana olen siis laihtunut tahattomasti n.20% painostani.
Säärissä, vasemmalla rinnan alueella ja olkavarressa välillä aivan hillitön kutina.
Silmäluomet on aamuisin turvonneet.
Syyskuusta lähtien usein päänsärkyä ( ikinä ennen ei ole pää oikeasti särkenyt)
Loppuraskaudesta heräsin usein lakanat litimärkinä (mikä voi tietysti johtua raskaudestakin)
Myös mahassa tuntuu outo kova kohta, lääkäri huomasi jälkitarkastuksessa ensimmäisen lapsen jälkeen eli yli 1,5 vuotta sitten. Käski käydä näyttämässä jos ei häviä, no ei hävinnyt, mutta empä lääkärissäkään käynyt. Eli en usko että johtuu suolista kun on ollut niin pitkään.
Eli jos jollain olisi kokemusta ja voisi kertoa voinko jo lakata pelkäämästä syöpää?
Kommentit (27)
20, hienoa että hoidot tehosivat nopeasti. Oliko hengenahdistuksesi jatkuvaa? Vai oliko sitä vain epäsäännöllisesti silloin tällöin? Itsellä oli joku aamu tunne niinkuin ei saisi henkeä vaikka hyvin pystyi hengittää ja vaikka kuinka rauhassa olisi yrittänyt istua paikoillaan, vähän samanlainen tunne kun paniikkikohtauksen aikana.
Olen ymmärtänyt niin että kyseisessä taudissa on hyvät paranemismahdollisuudet. Aluksi olin aivan paniikissa kun aloin yhdistellä oireita, mutta nyttemmin olen alkanut ajattelemaan ettei stressaaminen mitään auta. Otetaan ihan rauhassa, odotellaan mitä selviää vai selviääkö mitään ja keskitytään lasten kanssa olemiseen ja siihen tavalliseen elämään niinkuin tähänkin mennessä.Katsotaan jatkoa sitten kun on asia poissuljettu/varmistettu
Kuinkakohan tarkkaan uä:llä ja röntgenillä pystytään tutkimaan? Jostain luin ettei röntgenissäkään välttämättä kaikki näy jos jotain on
Nro 14 vielä lisää, että minullakin oli hengenahdistusta. En vain yhtään muista millaista se olikeastaan oli ja kuinka usein sitä oli. Silloin loppuraskauden aikana tuntui vähän samalta, kun vauva oli jo niin iso että painoi keuhkoja. Ne välikarsinan kasvaimet kai painoivat keuhkoja sen verran, että välillä ahdisti. Oletan, että niitä ei vielä ollut silloin raskausaikana, koska kai sen kokoiset kasvaimet sentään magneettikuvauksessa olisivat näkyneet. Tai olivat ainakin reilusti pienempiä silloin.
Nro 20, osasit hienosti pukea sanoiksi sen, mitä en itse ole oikein osannut edes ajatella. :) Elämä todellakin tuntuu/tuntui olevan jonkinlaisessa välitilassa. Koko ajan vain odottaa, että koska voisi taas elää normaalia elämää.. Vaikka päiviin mahtuu paljon muutakin ja ihan normaalejakin asioita, niin silti ne hoidot ja sivuvaikutukset ym. vaan pyörivät mielessä siellä taustalla.
Sillä, että lapseni oli pieni minun hoitojen alkaessa oli sekä hyviä että huonoja puolia. Huonoja puolia oli tietty se sairastuminen ylipäänsä ja hoitojen sivuvaikutukset, jotka aiheuttivat väsymystä ja huonovointisuutta. Ettei pystynyt menemään lapsen kanssa niin paljon kuin olisi halunnut. Ei ollut ihan sellainen vauvavuosi kuin olin etukäteen ajatellut... Hyviä puolia taas oli se, että lapsi oli siinä, sillä muuten en välttämättä olisi päässyt aamuisin sängystä ylös ja ylipäätään tehnyt jotain. Ei ollut aikaa murehtia ja märehtiä niitä omia asioita kun huolehti pikkuisesta.
Enpä osaa oikein tuohon uä/röntgen-asiaan vastata. Minä kävin monta kertaa magneettikuvassa, mutta silti tauti jäi huomaamatta, kunnes ei voinut enää olla huomaamatta. Vaikka siis lääkärit epäilivät tautia ja oletettavasti tiesivät mitä etsiä. TT-kuva otettiin myös jossain vaiheessa ja minulla on sellainen mielikuva, että siitä olisi sitten lopulta nähty ne kasvaimet. Hoitojen välillä kävin myös PET-kuvauksissa joka on todella tarkka, mutta laitteita ei käsittääkseni ole kuin muutamassa paikassa Suomessa.
Mutta kovasti sinulle tsemppiä vielä tulevaan, mitä se sitten ikinä onkin!
Nro 14
Nostetaan tätä ketjua jos joku osaisi kertoa kokemuksiaan. Mulla on ollu nyt 3 viikkoa lämpöilyä ympäri vuorokauden. Ei ole ollut mitään viiruksia eikä muutakaan moniin vuosiin. Oireet ovat siis lämpöilyä 37,3-38,0 siis joka päivä. Yöhikoilua ja älytön pyörryttämisen tunne todella useasti päivässä. Paino on laskenut noin 5 kiloa, pariin viikkoon. Ja väsymys on jatkuva tunne kokoajan. Olen muuten, perusterve 29-vuotias nainen.olis todella helpottavaa jakaa tätä muitten kanssa
Hengissä täällä vieläkin sätkitään. Eipä silloin melkein neljä vuotta sitten mitään löytynyt.
Hauska että vieläkin painin samojen ongelmien kanssa kuin silloin, mutta eipä tähän ruokahaluttomuuteen, pahoinvointiin ja maha kipuihin tk lääkäri ole oikeen kiinnostunut tarttumaan. Milloin ehdottelee mielenterveysongelmia ja milloin anoreksiaa eli ei oikeen tunnu ottavan minua tosissaan, ja yleensä ottaa asian puheeksi vaikka olisin vain hakemassa antibioottia johonkin tulehdukseen (olen siis yhden ainoan kerran valittanut tästä nykyiselle tk-lääkärillemme).
Tämän vanhan keskustelun muistin nyt kun ihmettelen kaulalle ilmestyneitä imusolmukkeita ja turvotusta, mutta tällä kertaa ajattelin ottaa nyt ihan rauhassa ja seurailla tilannetta vielä toisenkin viikon josko ne siitä itsellään häviäisivät. Olen tainnut olla hieman hysteerinen asian suhteen aikaisemmin.
Vierailija kirjoitti:
Ja nro 20 lisää että minullakin oli kutinaa juuri säärissä ja lisäksi laihduin rajusti ennen diagnoosia. Ei ole toki tarkoitus pelotella :(
Minulla samat oireet ja koepaljoen jälkeen annettiin lymfooma-diagnoosi.
Jotenkin mieli ei ole valmis vastaanottamaan kaikkea sitä tietoa, miten sairautta hoidetaan.
Onko täällä ketään lymfooman sairastunutta ja voisiko hän kertoa kuinka hoitoprosessi eteni siksi, että tämänkin ketjun aloituspäivämäärästä on kulunut jo paljon aikaa.
Mitä järjestelyjä minun olisi viisasta tehdä ennen hoitoja? Käsittääkseni hoidot vievät voimat eli kaikki elämää helpottavatvinkit ovat tervetulleita.
Ja nro 20 lisää että minullakin oli kutinaa juuri säärissä ja lisäksi laihduin rajusti ennen diagnoosia. Ei ole toki tarkoitus pelotella :(