Miltä tuntuu kun kannoilla on hullu tai vaarallinen vainoaja?
Elikkäs jos tulee tilanne että saa ikioman stalkkerin, joka on mahdollisesti tai tiettävästi vaarallinen.
Puhelinliittymä on aina prepaid, kaikki osoitetiedot salaisiksi ja luultavasti turvakielto voimaan, somessa ei voi olla, yhdistyksissä tai kerhoissa ei voi osallistua niin että nimi on rekisterissä tai kotisivulla ym ym ym. Yksikin tietovuoto väärällä hetkellä niin voi pahimmillaan aloittamaan uuden elämän. Ja se tietovuoto voi johtua esimerkiksi lapsen koulukaverista tms.
Miten tällaisessa tilanteessa kuuluisi elää?
Kommentit (9)
No pahaltahan se tuntuu, kyllä kultaisessa Suomessakin näitä kaheleita löytyy ja osasta ei heti huomaakaan kaikkia piirteitä. Itselläni oli yksi kaheli stalkkeri, joka kyllä vainosi muitakin. Käytti esimerkiksi nimeäni eri yhteyksissä ja oli kyllä kaikin puolin pelottava nainen. Kyllähän siinä tuli vainoharhaiseksi, mitä se keksii.
Tuollainen perus stalkkeri ei tunnu vielä missään. Päässähän näillä on vikaa ja pahasti.
Onneksi vainoaminen on nykyään rikos, eli voi kääntyä viranomaisten puoleen.
No minä pärjäilen kyllä muuten, mutta myöhään iltaisin yksin kotona tulee pakokauhun tunne ja jokainen ulkoa kuuluva kolahdus sun muu ääni saa niin pelokkaaksi, että jalatkin menee ihan spagetiksi.
Vierailija kirjoitti:
Onneksi vainoaminen on nykyään rikos, eli voi kääntyä viranomaisten puoleen.
Ongelmana se ettei viranomaiset voi tehdä mitään ennenkuin jotain konkreettista sattuu :( Silloinhan se voi valitettavasti vaan olla liian myöhäistä.
Minulla oli sellainen stalker joka halusi olla minä, osti samat vaatteet, meikkasi samalla tavalla, laittoi hiuksensa samalla tavalla, jälkeenpäin kävi ilmi että hiippaili meidän nurkilla katsomassa miltä meillä näyttää (asui 12 km päässä meistä) ja esiintyi minun nimelläni miehille baarissa. Minua 19 vuotta vanhempi, yksinäinen, ja minun tuttuni naapurissa oleva nainen kyseessä. Eli melko satunnainen tapaus kuitenkin.
Meni lopulta "konkurssiin" eli velkaantui tappiin saakka koska osteli kaiken minun perässäni, myös koruja ja tuotteita joita minun mieheni osti minulle synttäreinä ja jouluna. Esitteli näitä minun tutulleni. Koska hänellä ei ollut varaa ostaa samaa autoa kuin minulla, niin hän osti saman värisen romun joka hajosi usein kuulemma sinne heidän pihaan :D
Sitten taisi herätä todellisuuteen, ja lopetti kun rahat loppui. En usko että tuo varsinaisesti mikään vaarallinen stalkkeri ollut mutta onhan tuollainen todella ahdistavaa, ja sairasta käytöstä että joku havittelee identiteettiäsi ja materiaasi.
Eikö jotkut bloggaajat ole jopa haukkuneet stalkereiksi ihmisiä jotka tietävät missä asuvat ilman että ovat menneet paikan päälle, vaikka bloggaajat ovat itse laittaneet kaikki tietonsa nettiin kaikkien haettaviksi ja joku on huvikseen sitten semmoista googletellut ja hoksannut? :D
Ihmettelen jos joku laittaa omat tietonsa vapaaehtoisesti nettiin kuten puhelinnumeron tai numerot, kertoo työpaikkansa, kaupungin jossa asuu kera talon kuvien ja kuvissa vilahtelee mieskin, mutta sitten pillastuu jos joku lukija kysyy asiasta.
Miksi kyselet tyhmiä?