Mitä n. 30-v. sinkkunaiset harrastavat?

Vierailija kirjoitti:

En tykkäis yhtään jos joku tulis pokaamaan kirjastossa. Pikkupuheita kyllä osaan ja se on ihan kivaa, mut en tykkäis jos joku tulis pokaamismielessä.

Samaa mieltä, mutta ehkä naisten aktiivisuus saattaisii toimia. Hiljaisuus esimerkiksi hississä taitaa olla suomalainen kohtaamistapa? Joskus opettelin silloiseen arkeeni poskisuudelmat, toisessa paikassa en kättele naista. Joskus rantajuhlissa tytöt opettivat, että pieni iloinen suudelma suoraan suulle on ystävien kanssa hyvä tapa. Tosin vaalea skandinaavi taisi olla ainoa, jonka kanssa tätä tapaa julkisesti harrastettiin.

tiffanytyöt, kielikurssit (esmes työväenopsto) matkustus…

Vierailija kirjoitti:

tiffanytyöt

Niin siis jos puumaa metsästää vai? Onkin varsinainen puuma sitten.

Mikä sinua itseäsi kiinnostaa? Mitään harrastusta ei kannata aloittaa vain sen takia, että etsii seurustelusuhdetta. Samanhenkiset ihmiset löytyvät sellaisista harrastuksista, jotka itseäkin kiinnostavat.

En ole sinkku ja lähempänä neljääkymppiä, mutta vastaan silti: itse olen käynyt paljon työväenopiston kielikursseilla ja ruoanlaittokursseilla. Kielikursseista parhaita ovat keskusteluun painottuvat, jutellessa tutustuu väkisinkin ihmisiin. Monesti kurssin päätteeksi käydään jossain teatterissa tai muuten vain istumassa iltaa. Ruoanlaittokursseilla taas ruokaa tehdään parin kanssa, ja siinä säännöllinen yhdessä tekeminen voi luoda pohjaa paremmalle tutustumiselle. Tosin ruoanlaittokursseille moni menee esim. puolison kanssa.

Harrastuksen pitäisi olla luonteeltaan sellainen, että siinä jutellaan ja tehdään yhdessä toisten kanssa. Luentokurssit tai yksinäinen puurtaminen kuntosalilla eivät oikein edistä kumppanin löytymistä. Jos on kiinnostunut jostain urheilulajista, niin erilaisia seurojahan on pilvin pimein. Seuran talkoissa tai kisamatkoilla ainakin tutustuu ihmisiin. Tarjoaisiko esim. Suomen Latu jotain kiinnostavaa? Mene melontakurssille tai kokeile suunnistusta, se tuntuu olevan uusi hittilaji. Tai miten olisi geokätköily?

Vapaaehtoistoimintaa tarjoaa ainakin SPR. Vastaanottokeskuksissa varmasti tarvitaan käsipareja. En tiedä, mutta voisin veikata, että vapaaehtoistyö olisi aika naisvoittoista eikä taatusti vedä mukaansa mitään ihan tyhjäpäistä sakkia. 

Parhaan tuloksen varmaan saat, jos virittelet verkkoja useamassa paikassa samanaikaisesti. Itse etsin aikoinani netistä paljonkin seuraa. Mielestäni sitä ei kannattaisi rajata pois. (Tinderiä en ole testannut, koska en ole ollut sinkkuna käytännössä enää vuosiin.) Ja tuskinpa yliopistollakaan kaikki naiset ovat varattuja. Suurempi ongelma lienee se, että kolmekymppiset alkavat olla jo valmistuneita tai lähellä valmistumista, eikä silloin enää jakseta hirveästi osallistua mihinkään osakunta- tai ainejärjestötoimintaan. 

Kohtaanto taitaa olla yleinen haaste parisuhteiden muodostumisessa. Ajattelin aloitusta laittaessa, että jos keskustelu on riittävän yleisellä tasolla, niin naapurin "tiina" ja "jaakko" voisivat saada näkökulmaa. Tärkeää ei ole vain minä, vaan rakkaus. Fiksut pärjää aina.

Sattumalta onnistuit -nainen neuvoo- löytämään lajeja, jotka ovat minulle tuttuja (mm. luonto, suunnistus, melonta, kokkaus) ja vaikkapa vegaaniruoanlaittokurssia voisin kokeillakin. Aika on rajallinen resurssi. Joululomalla mietin kirjaa lukiessa, että ensi vuonna pitää muuttaa rutiineita ja tältä palstalta lähdin hakemaan uusia ideoita. Pimeät talvikuukaudet taitavat olla parasta nettideittailu aikaa ja pitänee harkita verkkojen laittamista. Vaikka yksinkin on hyvä, niin kenties parisuhteessa parempi.

Hyviä ideoita ja antoisia tekstejä. Kevääseen löysin viikoittaista tekemistä, kun katsoin tarjontaa ja omaa kalenteria. Syksyllä huomasin, että miten helppoa onkaan tehdä vain samoja asioita ja aika kuluu mukavasti (vaikka ruskareissua odottaen). Joululomalla kirjallisuutta, kuntosalia, mailapelejä ja hyvää ruokaa, mutta ei ainuttakaan lempeää keskustelua.

Ihminen tarvitsee ihon hyväilyä ja sielujen värinää. Suudelmia, hetkeä ennen ja heti sen jälkeen. Rakkautta ja arkista eloa.

Nyt valofestivaali Lux Helsinki… näyttelyjä ja kulttuuria katso: http://www.visithelsinki.fi/fi

Crossfit? Itse olen ainakin sitä kautta tutustunut uusiin ihmisiin, joita on tavannut sitten myös vapaa-ajalla. Täysin eri meininki kuin tavallisella kuntosalilla, jossa jokainen vain vääntää yksin rautaa kuulokkeet korvilla.

Vaikken todellakaan ole villi yöeläjä, menestyksellisimmät 'saaliini' (ensimmäisen pitkäaikaisen poikaystäväni ja nykyisen kumppanini) olen kohdannut erittäin sattumanvaraisina ja vähähumalaisina baari-iltoina. Baarilla en suinkaan tarkoita räkäkänniyökerhoja, vaan aikuisten, ihan tavallisten sivistyneiden ihmisten, after work-/ illanistujaispaikkoja, joissa viihdytään ystävien kanssa. En toki kannusta sinua ryyppyreissulle, mutta olen vilpittömästi sitä mieltä, että vastakkainen sukupuoli on poikkeuksetta vastaanottavaisempi vastaavissa julkisissa tiloissa myös selvänä. Ainahan voi juoda kahvia tai limsaa!

Seura- ja järjestötoiminta on mukavaa, sosiaalista ja kehittävää, mutta jokseenkin arveluttava motiivi on olla vaikkapa eläinsuojelutoiminnassa mukana lähinnä flaksimahdollisuuksien takia. :) Jos suinkin pystyisit muuttamaan kuvioitasi pyytämällä esimerkiksi työstäsi (väliaikaista) ulkomaankomennusta, toimipaikanvaihtoa tai lisäopiskelumahdollisuutta, tai lähteä korkeakouluvaihtoon. Uudet maisemat, toiset kuviot, avoin asenne? ;)

Lauantai, Helsinki on peittynyt valkeaan huntuun. Työkielenä voin käyttää kotimaisten lisäksi kahta kieltä, mutta parisuhteeseen toivon sellaista yhteistä kulttuuritaustaa, että syvyyttä olisi sanoja enemmän. Harva ulkomaalainen akateeminen nainen varmaankaan haluaisi muuttaa Suomeen. Saattaa olla, jos flaksia ei käy, että minä vielä lähden avaraan maailmaan. Tämän vuoden teen kuitenkin mukavia asioita Suomessa. Käyn vaikkapa nykyisellä kuntosalilla kesän loppuun, kun en periaatteesta halua maksaa salimaksua moneen paikkaan.

Crossfit tyylisesti voin treenata nykysalilla ja tanssiakin. Tänään taidan illalla vetää tunnin treenin ja puolituntia tanssia siihen päälle. Jos siltä tuntuu, niin käyn tanssimassa myös yökerhossa (Kasarmikatu ja missäköhän nykyään käydään?). Toinen vaihtoehto on lukea kirjaa kotona. Jos tahdon katsoa yhtä naista vertauskuvallisesti vaaleassa hunnussa ja ultraäänikuvaa parikin kertaa, niin tanssiminen taitaa olla lauantain teema.

Tavallisia illanviettopaikkoja namu, molly, kalle, milli, apollo esmes maxine speed dating 9.1... ;)

Museokortti ~ vuoden varrella kulttuuria.

Vierailija kirjoitti:

Kuoron ja laulamisen voi kyllä aloittaa ihan alkeista. Niitä ryhmiä on eritasoisia.

Kuuntelin ja seurasin sunnuntaina kirkkokuoroa, laulamassa harmaahapsiakin. Pitänee minunkin opetella nuottien lukua, niin ei tarvitse pelkällä korvakuulolla hakea sävelkulkua. Laulu voisi olla elinikäinen ja mukava harrastus.

2017 :)

Up