Mies ei kaitse kouluikäisiä pelaamasta syömään tai ulos vaikka kotona
Mitä mieltä?
Mies kotikonttorilla pari päivää, tämä ensimmäinen päivä.
Kysyin viestillä onko lapset jo heränneet ja syöneet, sanoi ettei tiedä. Sain raivarit.
Lapset ihan isoja joo, mutta sen ikäisiä (10 ja 12) että juurtuvat kiinni pleikkaan, puhelimeen, tietokoneeseen jollei ole ketään vahtimassa siitä irti.
Raivo irtosi ylimmilleen, mies ilmoitti että isot osaavat jos yödä jos siltä tuntuu, että mun pitäisi vahtia pelaamista ja ei kiinnosta häntä, hän tekee töitä. (Olen siis itse töissä, puhelinkaitseminen töistä sujuu yleensä tsiljoona kertaa helpommin kun kotona ei ole toista auktoriteettiä vaan olemassa muttei paimentamassa, lapset jollain tasolla, ja varsinkin minä, odottaa että sanotaan kun on ruoka tai pitää mennä ulos. Sillon kun kotona ei ole ketään, annan ohjeet ja seuraan että niitä noudatetaan, mutta näinä kertoina kun mies on kotona, on se tosi hankalaa)
Arvata saattaa ettei ole kyse miehen omista lapsista, mutta vituttaa järjettömästi että miten voi olla mahdollista ettei tollasta asiaa voi pyydettäessä tehdä??
Itselle olisi täysin selvä että kotona ollessa huutelen että syökää, en ehkä nykertelisi aamiaisia valmiiksi, mutta käskisin syömään ja käskisin ulos, ni mikä helkkari tätä äijää vaivaa??
Mitä mieltä?
Kommentit (31)
Vierailija kirjoitti:
Onko mies siis etukäteen luvannut huolehtia lapsille ruuat valmiiksi pöytään tiettyyn kellonaikaan ja patistaa heidät ulkoilemaan, vai oletatko sinä tämän vain kuuluvan miehen velvollisuuksiin? Jos hän on selkeästi luvannut hoitaa tietyt asiat ja jättää ne tekemättä, on hän nyt väärässä. Toisaalta, jos on ollut yleisesti vain puhe lasten perään katsomisesta, et voi valittaa nyt siitä, ettei miehesi käsitys siitä mitä se pitää sisällään, vastaa omaasi.
Kannattaa muistaa sekin, että mieskin tekee töitä ja lapset ovat kuitenkin sen verran isoja jo, että osannevat itsekin sen ruokansa kaapista ottaa ja mikroon laittaa. Jos he lomallaan parina päivänä pelaavat normaalia enemmän, ei senkään luulisi maata kaatavan. Sinähän voit pistää heidät ulkoilemaan tai muuten pelien äärestä pois kun tulet kotiin illalla.
Niin siis kyse oli ainoastaan siitä että mies huutaa lapset syömään ja tekemään itse aamiaisensa ja ilmoittaa jossain vaiheessa kun olisi hyvä käydä ulkonakin.
Mitään jäätävämpää vetovastuuta tai ruoanlaittoa ei ole hänen kontolleen jätetty.
ainoat asiat joita pyysin on että käskee lapset syömään ja jossain vaiheessa ulos.
huikeat kaksi lausetta vaatii nuo. Mutta ei, ei onnistu, hän ei suostunut noita sanomaan.
että näin.
AP
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän tuon ikäiset pennut osaa pitää huolen itsestään. Jos ei niin pitäisiköhän ap:n miettiä mikä meni kasvatuksessa vikaan.
Tottakai osaavat, kyse ei olekaan nyt ihan siitä.
Ap
Onko nyt siis niin, jos olette lastenne kanssa kotona, syötte yksin ja katselette mahtaako lapset tajuta syödä myös?
Ette puhu mitään, hoitelette vain itsenne.
Ja jos puolisonne teiltä kysyy, onko lapset syöneet, niin on ihan ok sanoa että en tiedä, ei kiinnosta, ei ole näkynyt?
Aika hurjaa menoa jos tää on normaalia.
AP
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko mies siis etukäteen luvannut huolehtia lapsille ruuat valmiiksi pöytään tiettyyn kellonaikaan ja patistaa heidät ulkoilemaan, vai oletatko sinä tämän vain kuuluvan miehen velvollisuuksiin? Jos hän on selkeästi luvannut hoitaa tietyt asiat ja jättää ne tekemättä, on hän nyt väärässä. Toisaalta, jos on ollut yleisesti vain puhe lasten perään katsomisesta, et voi valittaa nyt siitä, ettei miehesi käsitys siitä mitä se pitää sisällään, vastaa omaasi.
Kannattaa muistaa sekin, että mieskin tekee töitä ja lapset ovat kuitenkin sen verran isoja jo, että osannevat itsekin sen ruokansa kaapista ottaa ja mikroon laittaa. Jos he lomallaan parina päivänä pelaavat normaalia enemmän, ei senkään luulisi maata kaatavan. Sinähän voit pistää heidät ulkoilemaan tai muuten pelien äärestä pois kun tulet kotiin illalla.
Niin siis kyse oli ainoastaan siitä että mies huutaa lapset syömään ja tekemään itse aamiaisensa ja ilmoittaa jossain vaiheessa kun olisi hyvä käydä ulkonakin.
Mitään jäätävämpää vetovastuuta tai ruoanlaittoa ei ole hänen kontolleen jätetty.
ainoat asiat joita pyysin on että käskee lapset syömään ja jossain vaiheessa ulos.
huikeat kaksi lausetta vaatii nuo. Mutta ei, ei onnistu, hän ei suostunut noita sanomaan.
että näin.AP
Eli lupasiko hän selväsanaisesti ohjeistaa lapset syömään ja ulos? Vai käskitkö sinä miestä vain tekemään niin? Minua kyllä ihmetyttää, että miksi tuon ikäisiä pitää erikseen kehottaa syömään. Ainakin omat lapseni osaavat mennä jääkaapille oma-aloitteisestikin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä ap:ta. Meillä on kotona 2 kpl 10v lapsia ja 1 kpl 8v lapsi enkä soittele päivällä, että nyt syömään tai nyt ulos. Jos ne ei tajua itse ruokaa lämmittää sopivaan aikaan, niin olkoot nälissään eikä ulkoilu ole asia, joka meillä on pakko. Lapsilla on nyt loma, tehkööt mitä huvittaa, kunhan se ei ole laitonta tai vaarallista.
Itse teen etätöitä kotona, mutta en päivän aikana näe lapsia, koska minulla on työni, heillä lomansa. Hätätilanteessa minua saa häiritä, ei muuten.
Tämä juuri, meillä aivan samoin sillon kun mies ei ole kotona.
Ongelmatilanne tuleekin silloin, kun kotona on henkilö, joka käytännössä ainoastaan virtahepoilee olohuoneessa.
Normaalitilanteessa lapset söisivät ja tekisivät hommansa niinkuin muulloinkin, nyt pitää pysyä huoneessa jottei häiritse (mies tekee töitä siis olohuoneessa) Koittavat olla huomaamattomia ja pelata huoneessa, jolloin siitä valitetaan.
En tiedä saanko nyt oikein tuotua asiaa ilmi, mutta miehen kotonaolo muuttaa tilannette sellaiseksi että lasten täytyy ottaa se siis huomioon toiminnassaan, mies ei kuitenkaan auta tässä asiassa lainkaan ilmoittelamalla etukäteen että millon sopii tehdä mitäkin.
Oikeasti siis, lapset ei välttämättä syö silloin siis ollenkaan kun mies on kotona jollen huutele tuntikausia täältä puhelimella sinne että nyt syökääääääääää jo.
Mitään ongelmaa ei ole sillon kun mies on työpaikalla ja lapset lomalla.
AP
Miksi et heti alussa kertonut, että miehellä on kotitoimisto olohuoneessa eikä olohuoneeseen saa mennä.
Toiseksi: ne on sun lapsia, ei sen miehen! Jos ei normaali lapsi osaa mennä syömään aikanaan, niin vikaa on lapsessa ja kasvatuksessa.
Vierailija kirjoitti:
Onko nyt siis niin, jos olette lastenne kanssa kotona, syötte yksin ja katselette mahtaako lapset tajuta syödä myös?
Ette puhu mitään, hoitelette vain itsenne.
Ja jos puolisonne teiltä kysyy, onko lapset syöneet, niin on ihan ok sanoa että en tiedä, ei kiinnosta, ei ole näkynyt?
Aika hurjaa menoa jos tää on normaalia.
AP
Jos minulla on etäpäivä, syön yksin enkä erikseen hoida lapsia. Työantajani ei maksa minulle siitä, että teen kotitöitä ja toisaalta työni on sellaista, ettei siihen voi ottaa sivuun mitään lastenhoitovelvollisuutta. Toki puhun lapsilleni, jos satutaan samaan aikaan keittiöön, mutta he tietävät, että työpäivänä teen töitä kuin olisin työpaikalla. Ja jos mies kysyy kotiintullessaan, että joko on syöty, niin en pysty vastaamaan lasten puolesta, koska en tiedä eikä minun tarvitsekaan tietää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko mies siis etukäteen luvannut huolehtia lapsille ruuat valmiiksi pöytään tiettyyn kellonaikaan ja patistaa heidät ulkoilemaan, vai oletatko sinä tämän vain kuuluvan miehen velvollisuuksiin? Jos hän on selkeästi luvannut hoitaa tietyt asiat ja jättää ne tekemättä, on hän nyt väärässä. Toisaalta, jos on ollut yleisesti vain puhe lasten perään katsomisesta, et voi valittaa nyt siitä, ettei miehesi käsitys siitä mitä se pitää sisällään, vastaa omaasi.
Kannattaa muistaa sekin, että mieskin tekee töitä ja lapset ovat kuitenkin sen verran isoja jo, että osannevat itsekin sen ruokansa kaapista ottaa ja mikroon laittaa. Jos he lomallaan parina päivänä pelaavat normaalia enemmän, ei senkään luulisi maata kaatavan. Sinähän voit pistää heidät ulkoilemaan tai muuten pelien äärestä pois kun tulet kotiin illalla.
Niin siis kyse oli ainoastaan siitä että mies huutaa lapset syömään ja tekemään itse aamiaisensa ja ilmoittaa jossain vaiheessa kun olisi hyvä käydä ulkonakin.
Mitään jäätävämpää vetovastuuta tai ruoanlaittoa ei ole hänen kontolleen jätetty.
ainoat asiat joita pyysin on että käskee lapset syömään ja jossain vaiheessa ulos.
huikeat kaksi lausetta vaatii nuo. Mutta ei, ei onnistu, hän ei suostunut noita sanomaan.
että näin.AP
Eli lupasiko hän selväsanaisesti ohjeistaa lapset syömään ja ulos? Vai käskitkö sinä miestä vain tekemään niin? Minua kyllä ihmetyttää, että miksi tuon ikäisiä pitää erikseen kehottaa syömään. Ainakin omat lapseni osaavat mennä jääkaapille oma-aloitteisestikin.
Siis tämä tapahtui, viestitellään päivittäin aika paljon ja tämä siis viestikeskustelu, mitään ei sovittu etukäteen tms:
- Kysyin 9:30 onko lapset heränneet, mies vastasi ettei tiedä.
-10 jälkeen kysyin ovatko syöneet, vastasi ettei tiedä heidän syömisistään mitään. Samalla pyysin tuomaan jotain kamoja kaupasta huomisia synttäreitä varten.
-Tämän jälkeen 11:50 pyysin että käskee heidät syömään, vastasi että käske itse. Sanoin etteivät vastaa puhelimeen (äänettömällä yön jäljiltä) Käski vaan soittaa uudelleen.
Eikä tuonut kaupastakaan mitään sitten mitä pyysin.
Ihan periaatteesta vaan ärsyttää että vaikka hän on kotona, joudun samalla lailla, ja enemmänkin heille viestittelemään mitä tehdä kun ei aikuinen ihminen voi vastata kunnolla ja kertoa että tietyt hommat tulee hoidettua, ja en siis olettanut mitään, vaan pyysin reaaliajassa, niin vastaus on vaan kiteytettynä että en tiedä ja ei kiinnosta.
AP
Vierailija kirjoitti:
Onko nyt siis niin, jos olette lastenne kanssa kotona, syötte yksin ja katselette mahtaako lapset tajuta syödä myös?
Ette puhu mitään, hoitelette vain itsenne.
Ja jos puolisonne teiltä kysyy, onko lapset syöneet, niin on ihan ok sanoa että en tiedä, ei kiinnosta, ei ole näkynyt?
Aika hurjaa menoa jos tää on normaalia.
AP
Meillä isommat lapset ottavat aamupalaa oma-aloitteisesti sitten kun heräävät. Lämmintä ruokaa kokoonnumme koko perhe yhdessä syömään, tällöin mä kerron etukäteen mihin aikaan se suunnilleen on valmista, että lapset osaavat varautua siihen. Mikäli teen kotona töitä, en ala yli kymmenen vuotiaita erikseen vahtimaan tällaisissa asioissa. Me sovimme lasten kanssa edellisenä iltana, mitä seuraavana päivänä on ohjelmassa. Jos minä olen kotona töitä tekemässä, annan lapsille ohjeeksi ottaa aamupalaa kun heräävät ja lämmittää mikrossa muuta ruokaa jääkaapista halutessaan. Samalla kerron jos toivon heidän tekevän jotain kotitöitä päivällä, esim. tiskikoneen tyhjäys, täyttö, roskien vienti tms. Minä olen käytettävissä tarpeen mukaan, mutta oletan kyllä tuon ikäisten osaavan mennä jääkaapille jos nälkä on. Jos eivät osaa, niin omapa on häpeänsä. Iltapäivällä minä lopetan työnteon ja laitan ruuan. Syövät sit viimeistään siinä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko mies siis etukäteen luvannut huolehtia lapsille ruuat valmiiksi pöytään tiettyyn kellonaikaan ja patistaa heidät ulkoilemaan, vai oletatko sinä tämän vain kuuluvan miehen velvollisuuksiin? Jos hän on selkeästi luvannut hoitaa tietyt asiat ja jättää ne tekemättä, on hän nyt väärässä. Toisaalta, jos on ollut yleisesti vain puhe lasten perään katsomisesta, et voi valittaa nyt siitä, ettei miehesi käsitys siitä mitä se pitää sisällään, vastaa omaasi.
Kannattaa muistaa sekin, että mieskin tekee töitä ja lapset ovat kuitenkin sen verran isoja jo, että osannevat itsekin sen ruokansa kaapista ottaa ja mikroon laittaa. Jos he lomallaan parina päivänä pelaavat normaalia enemmän, ei senkään luulisi maata kaatavan. Sinähän voit pistää heidät ulkoilemaan tai muuten pelien äärestä pois kun tulet kotiin illalla.
Niin siis kyse oli ainoastaan siitä että mies huutaa lapset syömään ja tekemään itse aamiaisensa ja ilmoittaa jossain vaiheessa kun olisi hyvä käydä ulkonakin.
Mitään jäätävämpää vetovastuuta tai ruoanlaittoa ei ole hänen kontolleen jätetty.
ainoat asiat joita pyysin on että käskee lapset syömään ja jossain vaiheessa ulos.
huikeat kaksi lausetta vaatii nuo. Mutta ei, ei onnistu, hän ei suostunut noita sanomaan.
että näin.AP
Eli lupasiko hän selväsanaisesti ohjeistaa lapset syömään ja ulos? Vai käskitkö sinä miestä vain tekemään niin? Minua kyllä ihmetyttää, että miksi tuon ikäisiä pitää erikseen kehottaa syömään. Ainakin omat lapseni osaavat mennä jääkaapille oma-aloitteisestikin.
Siis tämä tapahtui, viestitellään päivittäin aika paljon ja tämä siis viestikeskustelu, mitään ei sovittu etukäteen tms:
- Kysyin 9:30 onko lapset heränneet, mies vastasi ettei tiedä.
-10 jälkeen kysyin ovatko syöneet, vastasi ettei tiedä heidän syömisistään mitään. Samalla pyysin tuomaan jotain kamoja kaupasta huomisia synttäreitä varten.
-Tämän jälkeen 11:50 pyysin että käskee heidät syömään, vastasi että käske itse. Sanoin etteivät vastaa puhelimeen (äänettömällä yön jäljiltä) Käski vaan soittaa uudelleen.
Eikä tuonut kaupastakaan mitään sitten mitä pyysin.
Ihan periaatteesta vaan ärsyttää että vaikka hän on kotona, joudun samalla lailla, ja enemmänkin heille viestittelemään mitä tehdä kun ei aikuinen ihminen voi vastata kunnolla ja kertoa että tietyt hommat tulee hoidettua, ja en siis olettanut mitään, vaan pyysin reaaliajassa, niin vastaus on vaan kiteytettynä että en tiedä ja ei kiinnosta.
AP
No niin. Teidän ongelmanne on se, että ette olleet etukäteen sopineet asioista. Ratkaisu on siis alkaa yhdessä sopimaan niistä. Jos haluat miehesi huolehtivan lastesi heräämiset ja syömiset silloin kun hän tekee töitä kotona, sinun tulee pyytää sitä etukäteen, ei reaaliajassa kesken toisen työpäivän. Varmaan lapsillekin voisi etukäteen kertoa, että keittiöön voi mennä syömään, vaikka mies olohuoneessa töitä tekisikin. Mikäli lapset eivät kehitysvammaisia ole, he osaavat toimia näin yksinkertaisten ohjeiden mukaan, vaikka ei kokoajan aikuinen olisi patistamassakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko mies siis etukäteen luvannut huolehtia lapsille ruuat valmiiksi pöytään tiettyyn kellonaikaan ja patistaa heidät ulkoilemaan, vai oletatko sinä tämän vain kuuluvan miehen velvollisuuksiin? Jos hän on selkeästi luvannut hoitaa tietyt asiat ja jättää ne tekemättä, on hän nyt väärässä. Toisaalta, jos on ollut yleisesti vain puhe lasten perään katsomisesta, et voi valittaa nyt siitä, ettei miehesi käsitys siitä mitä se pitää sisällään, vastaa omaasi.
Kannattaa muistaa sekin, että mieskin tekee töitä ja lapset ovat kuitenkin sen verran isoja jo, että osannevat itsekin sen ruokansa kaapista ottaa ja mikroon laittaa. Jos he lomallaan parina päivänä pelaavat normaalia enemmän, ei senkään luulisi maata kaatavan. Sinähän voit pistää heidät ulkoilemaan tai muuten pelien äärestä pois kun tulet kotiin illalla.
Niin siis kyse oli ainoastaan siitä että mies huutaa lapset syömään ja tekemään itse aamiaisensa ja ilmoittaa jossain vaiheessa kun olisi hyvä käydä ulkonakin.
Mitään jäätävämpää vetovastuuta tai ruoanlaittoa ei ole hänen kontolleen jätetty.
ainoat asiat joita pyysin on että käskee lapset syömään ja jossain vaiheessa ulos.
huikeat kaksi lausetta vaatii nuo. Mutta ei, ei onnistu, hän ei suostunut noita sanomaan.
että näin.AP
Eli lupasiko hän selväsanaisesti ohjeistaa lapset syömään ja ulos? Vai käskitkö sinä miestä vain tekemään niin? Minua kyllä ihmetyttää, että miksi tuon ikäisiä pitää erikseen kehottaa syömään. Ainakin omat lapseni osaavat mennä jääkaapille oma-aloitteisestikin.
Siis tämä tapahtui, viestitellään päivittäin aika paljon ja tämä siis viestikeskustelu, mitään ei sovittu etukäteen tms:
- Kysyin 9:30 onko lapset heränneet, mies vastasi ettei tiedä.
-10 jälkeen kysyin ovatko syöneet, vastasi ettei tiedä heidän syömisistään mitään. Samalla pyysin tuomaan jotain kamoja kaupasta huomisia synttäreitä varten.
-Tämän jälkeen 11:50 pyysin että käskee heidät syömään, vastasi että käske itse. Sanoin etteivät vastaa puhelimeen (äänettömällä yön jäljiltä) Käski vaan soittaa uudelleen.
Eikä tuonut kaupastakaan mitään sitten mitä pyysin.
Ihan periaatteesta vaan ärsyttää että vaikka hän on kotona, joudun samalla lailla, ja enemmänkin heille viestittelemään mitä tehdä kun ei aikuinen ihminen voi vastata kunnolla ja kertoa että tietyt hommat tulee hoidettua, ja en siis olettanut mitään, vaan pyysin reaaliajassa, niin vastaus on vaan kiteytettynä että en tiedä ja ei kiinnosta.
AP
No niin. Teidän ongelmanne on se, että ette olleet etukäteen sopineet asioista. Ratkaisu on siis alkaa yhdessä sopimaan niistä. Jos haluat miehesi huolehtivan lastesi heräämiset ja syömiset silloin kun hän tekee töitä kotona, sinun tulee pyytää sitä etukäteen, ei reaaliajassa kesken toisen työpäivän. Varmaan lapsillekin voisi etukäteen kertoa, että keittiöön voi mennä syömään, vaikka mies olohuoneessa töitä tekisikin. Mikäli lapset eivät kehitysvammaisia ole, he osaavat toimia näin yksinkertaisten ohjeiden mukaan, vaikka ei kokoajan aikuinen olisi patistamassakaan.
Voi plaah, mä en halua että mun mies huolehtii heräämiset ja syömiset. Haluan että hän ilmaisee että saa tulla syömään ja saa mennä sillon kun se on ok. Tilanne on siis se etteivät lapset uskalla häiritä ja koska tämä häiritsemisen pelko johtuu ainoastaan hänestä, on vähintä mitä voi tehdä se että ilmaisee asian lapsille niin kuin minä sen pyydän tekemään.
Käytännössä tämä sama toistuu aina, ja siis sama tyyppi vastaa myös emmätiiä kun kysyy onko jääkaapissa maitoa silloin kun tekee töitä kotona.
Kuten jo aiemmin sanottu, mitään tälläisiä ongelmia ei ole sillon kun mies ei ole kotona. Ei ole myöskään sillon kun minä olen kotona, eikä milloinkaan muulloin, kuin sillon, kun tämä mies on kotona.
Oikeasti tajusin juuri että ehkä tilanne olisi vaatinut laajemman selvittelyn ja opastuksen, enkä voikaan odottaa ns. kuvittelemiani vastauksia.
Mutta joo, jos kysyn jotain, oletan että saan siihen vastauksen enkä mitään vitun emmätiiää. Mies valitti myöhemmin viesteissään että lapset pelaa, valitti, muttei tehnyt asialle mitään, pyysi minulta että tee asialle jotain, siis vaikka on itse kotona. Mies vastaa emmätiiä ei kiinnosta ja käskee äitiä hoitamaan.
Lapset ihan normaalisti hoitaa omat läksynsä, jumppakamansa, aamupalansa, päiväruokansa, karkkiostoksensa sun muut hommansa erittäinkin itsenäisesti. Tämä miehen häiritsemisen pelko, ehkä jonkin asteinen vieraskoreus tai ahdistus tekee sen ettei nämä asiat hoidu yhtä sujuvasti silloin kun mies on lasten lomapäivinä kotona. Mies tietää tämän ja nytkin siitä sanoin, että puhu niille, pyydä syömään ym. Mutta ei. Kun ei kiinnosta.
Mies on se joka valittaa pelaamisesta ja siitä ettei olla ulkona, olisin monen muun kannalla siinä että lomalla tehkööt mitä tykkäävät, mutta kun tämä jässikkä on kotona, niin eipä se auta, teet miten päin vaan niin sanomista tulee, oli kesä tai talvi.
AP
No nimenomaan näin.
kyllä minäkin miehen lapsen ruokin ja katson että on riittävät vaatteet ulos ja muuta ihan normaalia. Ei tulisi mieleenkään jättää katsomatta vaatteet ja kysymättä onko syöty ym. Mutta ei pidä näköjään olettaa mitään. Aikuisena pitäisi olla aikuisen ote ja rooli ihan ylipäätään ja varsinkin jos on vielä yhteinen huushollikin vedettävänä.
AP