En vaan tajua, miten jotkut osaavat säveltää musiikkia...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Esimerkiksi hyräillessä ja lauleskellessa vauvalle improvisoiden se tapahtuu helposti. Kunnon sävellykset sitten vain ovat vähän monimutkaisempia ja ehkä sattumalta on keksitty joku hyvin päähän jäävä melodia. Klassisen musiikin tekijät olivat pienestä asti harrastaneet musiikkia ja osasivat varmasti poimia vanhoistakin sävellyksistä jotain, mistä heille tuli mieleen uusi idea. Nerouskaan ei ole varmasti haitannut asiaa.

Näin. Eikä ne välttämättä yhtään sen monimutkaisempia ole. Sinä vain et pysty hyräilemään kuin melodian. Annas olla jos hyräilet kolme neljä raitaa tuottaen harmonisen idean sen teemasi taustalle ja vielä kähiset siihen jonkin rytmisen lisukkeen niin palettisi on jo lähes samaa luokkaa kuin "oikeiden muusikkojen". Lopputulosta toki ei silti välttämättä halua kuulla kukaan, mutta mene ja tiedä.

 

Tästä tuli mieleen, että olen joskus miettinyt, että mitenhän ihmiset yleensä kokee musiikin jos se ns. soi päässä - sellaisena hyräiliyn kaltaisena melodiana vai kokonaisena moniäänisenä kappaleena. Itse koen ja olen aina kokenut sen kokonaisena kappaleena. Esim. tässä viime päivinä mun päässä on soinut sellainen viidakkohenkinen teema jossa on pohjana afrikkalaishenkinen rumpurytmi, sitten päämelodia, lisäksi jollain huilulla soitettuja linnun ääniä matkivia tehosteita sekä ajoittain ihmisääniä enemmänkin huudahduksina kuin lauluna. Toki jos hyräilen melodiaani, se on se melodia vain, mutta päässä se on kuitenkin kokonainen kappale jonka jokaista eri soitinääntä voin seurata erikseen jos haluan.

En tiedä mutta tuohan on Celine Dionin I'm alive ja se linnun ääneksi luulemasi on hänen määkinäänsä myös.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei nelonen,

niinpä. Helppo sun sanoa noin, mutta mitä ne ovat ne musiikin lainalaisuudet? Ja sovitut musiikin säännöt?

Vastauksesi ei ole mikään oikea vastaus.

Itselläni yön aikana, sellaisessa tokkuratilassa, pyörii päässä sävelkulkuja, jotka itse tulkitsen sillä hetkellä ja heti heräämisen jälkeen kohtuu originaaleiksi, mutta unohtuvat saman tien.

Kuuntelen todella paljon musiikkia mutta en ole itse yrittänyt ikinä säveltää. En osaa edes nuotteja. AP

No tytustu asiaan. Ne lainalaisuudet ovat sellaiset että opeteltuasi yhden asteikon ja neljä sointua voit soitella tunnistettavasti 90 % koskaan tehdystä musiikista.

Ja tämän takia mahdollisia kappaleita todella on rajallinen määrä, ei rajaton.

Rajallisesti, mutta käytännössä loputtomasti. Termodynamiikan mukaan rikkinäisen juomalasin palaset ilmaan heittämällä voi saada ne putoamaan alas siten että juomalasi onkin taas ehjä.

Ei. Lasinsirpaleiden kokoontuminen ilmassa ehjäksi lasiksi on nimenomaan vastoin entropian kasvamisen ja vapaan energian vähenemisen sääntöä.

Ainakin omalla kohdallani säveltäminen lähtee yleensä soittimen kanssa puuhailusta. Näppäilen jotain riffiä tai jammailen kavereiden kanssa ja sitten pamahtaa, että "Hei toihan on jännä." Joskus saattaa tosin tulla myös valmis pätkä suoraan päähän vaikka paskalla istuessa.. Eteenpäin mennään intuitiolla ja jos eteen tulee stoppi joutuu tekemään töitä eli kokeilemaan mikähän tässä toimisi. En usko prosessin eroavan mitenkään hirvittävän paljoa esimerkiksi kirjoittamisesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei nelonen,

niinpä. Helppo sun sanoa noin, mutta mitä ne ovat ne musiikin lainalaisuudet? Ja sovitut musiikin säännöt?

Vastauksesi ei ole mikään oikea vastaus.

Itselläni yön aikana, sellaisessa tokkuratilassa, pyörii päässä sävelkulkuja, jotka itse tulkitsen sillä hetkellä ja heti heräämisen jälkeen kohtuu originaaleiksi, mutta unohtuvat saman tien.

Kuuntelen todella paljon musiikkia mutta en ole itse yrittänyt ikinä säveltää. En osaa edes nuotteja. AP

No tytustu asiaan. Ne lainalaisuudet ovat sellaiset että opeteltuasi yhden asteikon ja neljä sointua voit soitella tunnistettavasti 90 % koskaan tehdystä musiikista.

Ja tämän takia mahdollisia kappaleita todella on rajallinen määrä, ei rajaton.

Rajallisesti, mutta käytännössä loputtomasti. Termodynamiikan mukaan rikkinäisen juomalasin palaset ilmaan heittämällä voi saada ne putoamaan alas siten että juomalasi onkin taas ehjä.

Ei. Lasinsirpaleiden kokoontuminen ilmassa ehjäksi lasiksi on nimenomaan vastoin entropian kasvamisen ja vapaan energian vähenemisen sääntöä.

EI. Lasi saattaa järjestäytyä uudelleen ehjäksi termodynamiikan sääntöjä rikkomatta, mutta se on äärimmäisen epätodennäköistä. Mitään lakia, joka sen estäisi ei ole.

Vierailija kirjoitti:

AP vielä kyselee:

jos haluaa säveltää noin niinkuin leipäsäveltäjänä, riittääkö, jos opettelee nuotit ja ne musiikin lainalaisuudet ja sitten vaan istuu perseellään, kunnes jotakin syntyy?

Onhan olemassa todella lahjakkaita muusikkoja, jotka eivät osaa nuotteja tms., esim Prince.

Mutta. Joku tuolla mölisi, että sama jos lukutaidoton ihmettelee, miten joku osaa lukea...huoh....kaikissa maailman peruskouluissa opetetaan lähes ensimmäisten joukossa kirjoittaminen ja lukeminen. Jotta ei ihan sama asia.

Ei mulle kukaan musiikkia ole ns. opettanut, mitä nyt musatunneilla laulettiin Kumbayaa. T. AP

Säveltämisen lähtökohta, sikäli kun itse ko. ilmiön kanssa olen ollut tekemisissä soitteluideni kautta, on lähes poikkeuksetta jokin soitin (ihmisen laulukin on soitin) ominaisuuksineen. Nuotinnos on vain tapa kirjoittaa sävellys ylös ja hyvin vajavainen sellainen.

Se että lähtökohtana on jokin soitin tuo jo alkutilanteessa sävellykseen persoonallisuutta.

AP taas:

en halua muusikoksi eikä minua kiinnosta viulun tai pianon tai minkään soittaminen; olen tyytyväinen, että edes kirjoittamalla saan katon pään päälle.

Onko nyt sitten niin, että jos en rupea soittamaan väkisellä jotakin kurttua, niin en mitenkään voi ymmärtää musiikintekemisen prosessia?

Kuinka moni teistä ymmärtää, miten kasvihuoneilmiö syntyy tai miten mikropiiri toimii, mutta olisi hukassa jos pitäisi itse havainnollistaa tai rakentaa (mikropiiri)?

Ihailen mielettömästi kaikkia, jotka osaavat säveltää.

Koen myös, että voi olla ihan hyvin vain se yleisön edustaja, joka saa tajuttomasti iloa musiikista. Jos minua ei nyt mainittavasti kiinnosta musisoinnin opetteleminen, eikös se jo ole selvä merkki siitä, että mitään musiikkineroa maailma ei menetä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei nelonen,

niinpä. Helppo sun sanoa noin, mutta mitä ne ovat ne musiikin lainalaisuudet? Ja sovitut musiikin säännöt?

Vastauksesi ei ole mikään oikea vastaus.

Itselläni yön aikana, sellaisessa tokkuratilassa, pyörii päässä sävelkulkuja, jotka itse tulkitsen sillä hetkellä ja heti heräämisen jälkeen kohtuu originaaleiksi, mutta unohtuvat saman tien.

Kuuntelen todella paljon musiikkia mutta en ole itse yrittänyt ikinä säveltää. En osaa edes nuotteja. AP

No tytustu asiaan. Ne lainalaisuudet ovat sellaiset että opeteltuasi yhden asteikon ja neljä sointua voit soitella tunnistettavasti 90 % koskaan tehdystä musiikista.

Ja tämän takia mahdollisia kappaleita todella on rajallinen määrä, ei rajaton.

Rajallisesti, mutta käytännössä loputtomasti. Termodynamiikan mukaan rikkinäisen juomalasin palaset ilmaan heittämällä voi saada ne putoamaan alas siten että juomalasi onkin taas ehjä.

Ei. Lasinsirpaleiden kokoontuminen ilmassa ehjäksi lasiksi on nimenomaan vastoin entropian kasvamisen ja vapaan energian vähenemisen sääntöä.

EI. Lasi saattaa järjestäytyä uudelleen ehjäksi termodynamiikan sääntöjä rikkomatta, mutta se on äärimmäisen epätodennäköistä. Mitään lakia, joka sen estäisi ei ole.

Kyllä. Anteeksi mitä nöyrimmin offtopicini multiploituminen mutta arvostanette nyt vertaustani siltä osin kuin se arvostustanne ansaitsee.

(lomalla vielä oleva AP):

Kiitos, toi oli hyvä havainto; että säveltäminen ja jonkun instrumentin soitto/hallinta ovat avainasemassa.

Makes sense, kun asiaa tarkemmin ajattelee.

Itse biisejä tehdessäni lähtökohtana voi olla ihan hyvin jonkun toisen biisin sointukulku. Sitä kun pyörittelee aikansa niin kuin hyvältä kuulostaa, biisi alkaa kehittyä omaan suuntaansa. Rytmiikka muuttuu, soinnutkin vähän ehkä vaihtuvat, kokonaisuus alkaa muotoutua ihan erilaiseksi, eikä sen alkuperää enää tunnista kukaan muu kuin minä itse.

Sävelmien tekemiseen on erilaisia tapoja. Minä teen yleensä tuolleen muovaamalla.

AP:

Off-topiccina, tässä Spotifytä kuunnellessani:

Mitä mieltä populaarikappaleiden remix-versioista?

Sama biisi vai eri biisi? Mä en epämusikanttisena osaa arvioida, vaikka joskus alkuperäinen ja remix ovat omaan korvaani kaks täysin eri asiaa....

Vierailija kirjoitti:

AP vielä kyselee:

jos haluaa säveltää noin niinkuin leipäsäveltäjänä, riittääkö, jos opettelee nuotit ja ne musiikin lainalaisuudet ja sitten vaan istuu perseellään, kunnes jotakin syntyy?

Onhan olemassa todella lahjakkaita muusikkoja, jotka eivät osaa nuotteja tms., esim Prince.

Mutta. Joku tuolla mölisi, että sama jos lukutaidoton ihmettelee, miten joku osaa lukea...huoh....kaikissa maailman peruskouluissa opetetaan lähes ensimmäisten joukossa kirjoittaminen ja lukeminen. Jotta ei ihan sama asia.

Ei mulle kukaan musiikkia ole ns. opettanut, mitä nyt musatunneilla laulettiin Kumbayaa. T. AP

Teorian vahva osaaminen ei ole pakollista, mutta mitä pidemmälle haluat päästä sen enemmän touhu muuttuu perse edellä puuhun menon suuntaan. Kyllä se Princekin nuotteja lukee ja osaa vähintäänkin soinnut. Niiltä ei yksinkertaisesti kykene välttymään tuollaisen uran kanssa. Kysehän on vain siitä millä metodilla ne ovat hihaan tarttuneet - itse oppimalla vai koulutuksen kautta.

"Leipäsäveltäjänä" tarvitaan matskua ja kanava eli paikka jossa tulla esiin ja sitten vielä joku joka sitä sun musiikkia suostuu ostamaan.

Kuuntele kaikkea musiikkia mahdollisimman laajalla skaalalla klassisesta popin kautta kansanmusiikkiin ja rockiin ja yritä ymmärtää sitä. Soita ja/tai laula niin paljon kuin mahdollista. Harjoittele ja ole kriittinen. Hankkiudu bändiin. Opiskele. Soita yleisön edessä.

itselläni on ihan nauhuri olemassa johon hymisen ideat välittömästi kun ne tulee päähän (tuo: http://www.thomann.de/fi/tascam_dr05.htm?ref=search_rslt_tascam_262604_1 ). sit vaan puran nauhat nuoteiksi, ja mietin sitten siitä eteenpäin. pääsääntö on se, että kirjoitan kaiken ylös ensin ja sitten vasta opettelen soittamaan sen.

nuotit pitää ajatukset neutraalina. jos otan soittimen eteeni, mulla on paha tapa ruveta heti tapailemaan jotain melodiaa jonka olen jostain kuullut. en ihan tajua miksi.

-m35

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei nelonen,

niinpä. Helppo sun sanoa noin, mutta mitä ne ovat ne musiikin lainalaisuudet? Ja sovitut musiikin säännöt?

Vastauksesi ei ole mikään oikea vastaus.

Itselläni yön aikana, sellaisessa tokkuratilassa, pyörii päässä sävelkulkuja, jotka itse tulkitsen sillä hetkellä ja heti heräämisen jälkeen kohtuu originaaleiksi, mutta unohtuvat saman tien.

Kuuntelen todella paljon musiikkia mutta en ole itse yrittänyt ikinä säveltää. En osaa edes nuotteja. AP

Etkä osaa tai edes halua opetella soittamaan mitään soitinta?

Musiikin teoriaa voi toki opiskella itsekseen, kirjoja löytyy kirjastoista, mutta helpompaa mielestäni on opetella soittamaan jotain soitinta. Siten säveltäminen helpottuu huomattavasti.

Toki melodiat unohtuu, jollei niitä kirjoita muistiin - nuoteilla, ei kannata keksiä omaa järjestelmää - tai, toistamalla melodiaa soittimella tai hyräillen/laulaen niin kauan, että sen muistaa. Keksimällä melodiaan sanat ja kirjoittamalla ne ylös melodian muistettavuus paranee, koska sanoja toistamalla syntyy mielleyhtymä melodiaan. Ja sitten alkaa se sävellys-, ja sovitustyö.

Vaivaahan tuosta kaikesta on ja aikaa kuluu, eli jos ei ole valmis siihen, kannattaa ehkä vain jatkaa kuuntelemista. Jos intohimoa riittää, niin kyllä kuka tahansa pystyy oppimaan riittävästi säveltääkseen. Toinen juttu sitten on onko ne sävellykset kiinnostavia muistakin kuin itse säveltäjästä.

 

Jotkut artistit, kuten Kauko Röyhkä ovat tehneet biisejä, hittejäkin, ilman mitään perinteistä sävellajeista lähtevää soinnutusta. Ottamalla sointuyhdistelmiä korvakuulolta, sen mukaan mikä kuulostaa kiinnostavalta. Jälkikäteen sitten bändin musiikkiteoriaa tuntevammat ovat pähkäilleet, että mikähän sointu tämäkin mahtaa olla. Melkoista risuaitaa kun ylöskirjoitettuna soinnutus on ollut. Mutta sillähän ei ole väliä, jos biisistä tulee hyvä. 

Minua on häirinnyt osittain tämä sama asia. Lähinnä minua tässä hämmentää se, että yksi ihminen osaa usein soittaa ehkä jotain kitaraa ja pianoa, siis muutamaa soitinta. Toki on myös näitä, jotka osaavat soittaa hyvin monia. Mutta jos tekee biisejä vaikkapa pianolla, niin joutuuko joku muu sitten kehittämään siihen biisiin sen, miten biisissä soi basso, rummut ja muut soittimet? Vai onko joku sääntö, että jos pianolla soitetaan tietty sointu, niin se sointu on "sama" kitaralla ja bassolla (siis kun tiedän, että kitaraan ainakin on tietyt paikat sormille, mitä aina soitetaan, anteeksi kun en osaa termistöä käyttää). Eli jos joku on säveltäjä ja säveltää pianolle, niin eikös hän tarvitse sitten muita säveltäjiä, jotka osaavat säveltää biisiin sopivat rumpukompit ja kitarasoinnut?

Vierailija kirjoitti:

(lomalla vielä oleva AP):

Kiitos, toi oli hyvä havainto; että säveltäminen ja jonkun instrumentin soitto/hallinta ovat avainasemassa.

Makes sense, kun asiaa tarkemmin ajattelee.

Tätä ei voi ylikorostaa. Vaikken epäilekään että ymmärsit niin jos kaipaat jonkin sortin analogiaa niin kirjoittajalla tämä "soitin" on, ei läppäri, vaan hänen äidinkielensä.

34, hyvä kysymys! Samaa miettinyt, t. AP

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei nelonen,

niinpä. Helppo sun sanoa noin, mutta mitä ne ovat ne musiikin lainalaisuudet? Ja sovitut musiikin säännöt?

Vastauksesi ei ole mikään oikea vastaus.

Itselläni yön aikana, sellaisessa tokkuratilassa, pyörii päässä sävelkulkuja, jotka itse tulkitsen sillä hetkellä ja heti heräämisen jälkeen kohtuu originaaleiksi, mutta unohtuvat saman tien.

Kuuntelen todella paljon musiikkia mutta en ole itse yrittänyt ikinä säveltää. En osaa edes nuotteja. AP

No tytustu asiaan. Ne lainalaisuudet ovat sellaiset että opeteltuasi yhden asteikon ja neljä sointua voit soitella tunnistettavasti 90 % koskaan tehdystä musiikista.

Ja tämän takia mahdollisia kappaleita todella on rajallinen määrä, ei rajaton.

Rajallisesti, mutta käytännössä loputtomasti. Termodynamiikan mukaan rikkinäisen juomalasin palaset ilmaan heittämällä voi saada ne putoamaan alas siten että juomalasi onkin taas ehjä.

Ei. Lasinsirpaleiden kokoontuminen ilmassa ehjäksi lasiksi on nimenomaan vastoin entropian kasvamisen ja vapaan energian vähenemisen sääntöä.

EI. Lasi saattaa järjestäytyä uudelleen ehjäksi termodynamiikan sääntöjä rikkomatta, mutta se on äärimmäisen epätodennäköistä. Mitään lakia, joka sen estäisi ei ole.

Ja se lasin itsestään eheytyminen on epätodennäköistä todennäköisyydellä luokkaa 1/ maailmankaikkeuden atomien lukumäärä...

Vierailija kirjoitti:

Minua on häirinnyt osittain tämä sama asia. Lähinnä minua tässä hämmentää se, että yksi ihminen osaa usein soittaa ehkä jotain kitaraa ja pianoa, siis muutamaa soitinta. Toki on myös näitä, jotka osaavat soittaa hyvin monia. Mutta jos tekee biisejä vaikkapa pianolla, niin joutuuko joku muu sitten kehittämään siihen biisiin sen, miten biisissä soi basso, rummut ja muut soittimet? Vai onko joku sääntö, että jos pianolla soitetaan tietty sointu, niin se sointu on "sama" kitaralla ja bassolla (siis kun tiedän, että kitaraan ainakin on tietyt paikat sormille, mitä aina soitetaan, anteeksi kun en osaa termistöä käyttää). Eli jos joku on säveltäjä ja säveltää pianolle, niin eikös hän tarvitse sitten muita säveltäjiä, jotka osaavat säveltää biisiin sopivat rumpukompit ja kitarasoinnut?

Soinnut ja nuotit ovat samoja kaikille soittimille. Kaikki eivät kuitenkaan esimerkiksi bändissä soita melodiaa  ja kuten tunnettua kitara ei ole piano. Tällöin biisiä "sovitetaan" (siis jos olet joskus ihmetellyt mitä "sov." meinaa).

Vierailija kirjoitti:

itselläni on ihan nauhuri olemassa johon hymisen ideat välittömästi kun ne tulee päähän (tuo: http://www.thomann.de/fi/tascam_dr05.htm?ref=search_rslt_tascam_262604_1 ).

-m35

En tajua näitä erillisiä sanelunauhureita, kun jokaisessa älypuhelimessa on nauhoitusominaisuus.

Vierailija kirjoitti:

Minua on häirinnyt osittain tämä sama asia. Lähinnä minua tässä hämmentää se, että yksi ihminen osaa usein soittaa ehkä jotain kitaraa ja pianoa, siis muutamaa soitinta. Toki on myös näitä, jotka osaavat soittaa hyvin monia. Mutta jos tekee biisejä vaikkapa pianolla, niin joutuuko joku muu sitten kehittämään siihen biisiin sen, miten biisissä soi basso, rummut ja muut soittimet? Vai onko joku sääntö, että jos pianolla soitetaan tietty sointu, niin se sointu on "sama" kitaralla ja bassolla (siis kun tiedän, että kitaraan ainakin on tietyt paikat sormille, mitä aina soitetaan, anteeksi kun en osaa termistöä käyttää). Eli jos joku on säveltäjä ja säveltää pianolle, niin eikös hän tarvitse sitten muita säveltäjiä, jotka osaavat säveltää biisiin sopivat rumpukompit ja kitarasoinnut?

Kyllä kitarasta saa samat soinnut kuin pianostakin. Jotkut sointuyhdistelmät ovat toisille soittimille luontevampia, eikä kaikilla soittimilla (esim. puhaltimilla) pysty soittamaan kaikkia säveliä. Sitten sovelletaan soittimen ominaisuuksien ja soittajan taidon mukaan.