Lue keskustelun säännöt.
mitä ajatuksia herää ex-narkkarin ja mielenterveyskuntoutujan perustumasta perheestä?
27.12.2015 |
Oletko ennakkoluuloinen vai ajatteletko, että menneisyys on menneisyyttä ja terveysongelmienkin kanssa voi selvitä aivan mainiosti?
Kommentit (54)
Vierailija kirjoitti:
Sellaista ei olekaan kuin ex-narkkari. Narkkari on aina narkkari ihan niinkuin alkoholisti on raitiskin alkoholisti.
Noinko teillä siellä tuppukylässä?
Pitäähän se joku syntisäkki olla!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Alice kirjoitti:
Sanoisin, että jos narkomaanilla kuivia vuosia on takana jo useampi ja elämä sujuu hyvin päihteettömänä, sekä mt-kuntoutujalla terapia&lääkehoito on pelannut myös asianmukaisesti jo pidempään, niin mikä ettei. Todella tärkeää on myös se, että narkin entinen elämä ja siihen kuuluvat ihmiset on oikeasti jätetty kokonaan taakse. Kunnon tukiverkko ympärillä tietysti vielä parantaa tilannetta ,(niinkuin tietysti kaikkien muidenkin kohdalla.) Enpä tästä itse sen kummempaa ajattele, yhtä hyvät/huonot mahikset onnistua elämässä kuin kaikilla muillakin. Kaikilla meillä on menneisyys. Viisas ei ole se joka ei tee virheitä, vaan se joka oppii niistä.
Olipa paatosta, mutta pieni saarnaaja sisälläni saa välillä vallan :)
Ei kaikilla mt-kuntoutujilla ole terapiaa ja lääkitystä. Itse en käytä lääkkeitä ja olen ollut vuosia ilman psykoterapiaa kun sitä ei ole saanut. Nyt olen aloittanut psykoterapian ja toivon, että se jatkuu ja saan siihen rahoitusta. Mutta ei kaikilla mt-kuntoutujilla hoito ole lääkkeet + terapia. Lääkkeet voivat joillakin, kuten minulla, pahentaa vaan olotilaa. Noh, rauhoittavia minulla on pahoja kohtauksia varten, mutta harvoin niihin turvaudun, kun ei tule riittäävää vastetta. Terapiaa toki pitäisi kaikkien kuntoutujien järjen mukaan saada, mutta käytäntö on toinen.
Jep, oikeassa olet! Puhuin tyhmyyksissäni turhan yleistäen, ketjun tapausta silmällä pitäen. Tietysti on poikkeuksia, paljonkin. Resurssit on revitty hävyttömän alas, ja läheskään kaikki eivät apua saa. On myös niitä jotka eivät sitä pysty itse hankkimaan. Lääkepolitiikka ja hoitojonot ovat olleet kuralla jo kauan, ja suunta alaspäin näyttää jatkuvan. Tsemppiä sulle, toivottavasti saat rahoituksen kuntoon!
Alice kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alice kirjoitti:
Sanoisin, että jos narkomaanilla kuivia vuosia on takana jo useampi ja elämä sujuu hyvin päihteettömänä, sekä mt-kuntoutujalla terapia&lääkehoito on pelannut myös asianmukaisesti jo pidempään, niin mikä ettei. Todella tärkeää on myös se, että narkin entinen elämä ja siihen kuuluvat ihmiset on oikeasti jätetty kokonaan taakse. Kunnon tukiverkko ympärillä tietysti vielä parantaa tilannetta ,(niinkuin tietysti kaikkien muidenkin kohdalla.) Enpä tästä itse sen kummempaa ajattele, yhtä hyvät/huonot mahikset onnistua elämässä kuin kaikilla muillakin. Kaikilla meillä on menneisyys. Viisas ei ole se joka ei tee virheitä, vaan se joka oppii niistä.
Olipa paatosta, mutta pieni saarnaaja sisälläni saa välillä vallan :)
Ei kaikilla mt-kuntoutujilla ole terapiaa ja lääkitystä. Itse en käytä lääkkeitä ja olen ollut vuosia ilman psykoterapiaa kun sitä ei ole saanut. Nyt olen aloittanut psykoterapian ja toivon, että se jatkuu ja saan siihen rahoitusta. Mutta ei kaikilla mt-kuntoutujilla hoito ole lääkkeet + terapia. Lääkkeet voivat joillakin, kuten minulla, pahentaa vaan olotilaa. Noh, rauhoittavia minulla on pahoja kohtauksia varten, mutta harvoin niihin turvaudun, kun ei tule riittäävää vastetta. Terapiaa toki pitäisi kaikkien kuntoutujien järjen mukaan saada, mutta käytäntö on toinen.
Jep, oikeassa olet! Puhuin tyhmyyksissäni turhan yleistäen, ketjun tapausta silmällä pitäen. Tietysti on poikkeuksia, paljonkin. Resurssit on revitty hävyttömän alas, ja läheskään kaikki eivät apua saa. On myös niitä jotka eivät sitä pysty itse hankkimaan. Lääkepolitiikka ja hoitojonot ovat olleet kuralla jo kauan, ja suunta alaspäin näyttää jatkuvan. Tsemppiä sulle, toivottavasti saat rahoituksen kuntoon!
Mutta siis vaikka olisi lapsiakin, niin lääkitys ei välttämättön, joillakin kuten minulla tuli siitä vielä huonompi olo. Hoito on ihan liian lääkekeskeistä. Ja ongelmana on se, että julkisella puoelella harvoin mitään terapiaa saa aikuiset, vaan "hoito" tarkoittaa sairaanhoitajan tapaamista kerran kaksi kuussa ja SSRI-lääkereseptiä. tätä ei voi edes hoitona pitää. Oikeaa hoitoa olisi kunnon psykoterapia. Moni terve ei edes tajua, että kun sitä hoitoa ei oikeasti saa, käsketään vain "menemään hoitoon" :D Hoito maksaa kuitenkin yksityisellä 60-100 euroa kerta ja kun näitä kertoja pitäisi olla 1-2 viikossa, niin ei kyllä monella rahat riitä.
Vierailija kirjoitti:
Eipä juuri mitään. Luultavasti voittaa palstamammat 6-0.
Komppaan tätä
Vierailija kirjoitti:
Alice kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaksi tunnevammaista on löytäneet toisensa, katastrofi vain ajan kysymys.
Miksi ajattelet, että he ovat tunnevammaisia?
Oletko ikinä kuullut sanontaa, että addikti lakkaa kehittymästä tunne-elämän tasolla sillä sekunnilla kun addiktio alkaa? Jos käytti esim. 16-vuotiaasta 25-vuotiaaksi, on silloin kaksvitosena edelleen 16-vuotiaan tasolla. Ja todennäköisesti aika pahasti ongelmaisen 16-vuotiaan, koska normaali tasapainoinen henkilö ei olisi alkanut käyttää alunperinkään.
Sama juttu mt-ongelmien kanssa. Ihan varmasti on vaikuttanut tunnepuolen kehitykseen ja kykyyn olla ihmissuhteissa.
Joo kyllä se aktiivinen päihteiden käyttö pysäyttää tunne-elämän kehityksen, olet ihan oikeassa. Sen sijaan olen eri mieltä siitä, että ns. normaali tasapainoinen tyyppi ei alkaisi douppia vetämään. Jotkut jää ihan oikeasti jumiin jo ensimmäisestä kokeilusta. Ja kyllä ne normaalitkin ihmiset kokeilevat.
millä logiikalla pakko-oireinen häiriö keskeyttää tunne-elämän kehityksen esim 25-v:nä??
Jaa a. Kannattaa varmaan kysyä joltakin ammattilaiselta. Tässä keskusteltiin huumeista..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Alice kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alice kirjoitti:
Sanoisin, että jos narkomaanilla kuivia vuosia on takana jo useampi ja elämä sujuu hyvin päihteettömänä, sekä mt-kuntoutujalla terapia&lääkehoito on pelannut myös asianmukaisesti jo pidempään, niin mikä ettei. Todella tärkeää on myös se, että narkin entinen elämä ja siihen kuuluvat ihmiset on oikeasti jätetty kokonaan taakse. Kunnon tukiverkko ympärillä tietysti vielä parantaa tilannetta ,(niinkuin tietysti kaikkien muidenkin kohdalla.) Enpä tästä itse sen kummempaa ajattele, yhtä hyvät/huonot mahikset onnistua elämässä kuin kaikilla muillakin. Kaikilla meillä on menneisyys. Viisas ei ole se joka ei tee virheitä, vaan se joka oppii niistä.
Olipa paatosta, mutta pieni saarnaaja sisälläni saa välillä vallan :)
Ei kaikilla mt-kuntoutujilla ole terapiaa ja lääkitystä. Itse en käytä lääkkeitä ja olen ollut vuosia ilman psykoterapiaa kun sitä ei ole saanut. Nyt olen aloittanut psykoterapian ja toivon, että se jatkuu ja saan siihen rahoitusta. Mutta ei kaikilla mt-kuntoutujilla hoito ole lääkkeet + terapia. Lääkkeet voivat joillakin, kuten minulla, pahentaa vaan olotilaa. Noh, rauhoittavia minulla on pahoja kohtauksia varten, mutta harvoin niihin turvaudun, kun ei tule riittäävää vastetta. Terapiaa toki pitäisi kaikkien kuntoutujien järjen mukaan saada, mutta käytäntö on toinen.
Jep, oikeassa olet! Puhuin tyhmyyksissäni turhan yleistäen, ketjun tapausta silmällä pitäen. Tietysti on poikkeuksia, paljonkin. Resurssit on revitty hävyttömän alas, ja läheskään kaikki eivät apua saa. On myös niitä jotka eivät sitä pysty itse hankkimaan. Lääkepolitiikka ja hoitojonot ovat olleet kuralla jo kauan, ja suunta alaspäin näyttää jatkuvan. Tsemppiä sulle, toivottavasti saat rahoituksen kuntoon!
Mutta siis vaikka olisi lapsiakin, niin lääkitys ei välttämättön, joillakin kuten minulla tuli siitä vielä huonompi olo. Hoito on ihan liian lääkekeskeistä. Ja ongelmana on se, että julkisella puoelella harvoin mitään terapiaa saa aikuiset, vaan "hoito" tarkoittaa sairaanhoitajan tapaamista kerran kaksi kuussa ja SSRI-lääkereseptiä. tätä ei voi edes hoitona pitää. Oikeaa hoitoa olisi kunnon psykoterapia. Moni terve ei edes tajua, että kun sitä hoitoa ei oikeasti saa, käsketään vain "menemään hoitoon" :D Hoito maksaa kuitenkin yksityisellä 60-100 euroa kerta ja kun näitä kertoja pitäisi olla 1-2 viikossa, niin ei kyllä monella rahat riitä.
Juurikin näin. Resepti kouraan ja himaan. Hippokrateen vala unohtunut jo kauan sitten. Mitä itse olen lekureilla käynyt, sekä haastatellut kavereita, sukulaisia, ym. ihmisiä, tarjotaan kallista antipsykoottisen lääkkeen reseptiä, oli vaiva mikä tahansa. Unettomuus, migreeni, masennus, kova kipu... SSRI:t ja rauhottavat on OUT-listalla, koska ne ovat halpoja. Uuden polvn neurolepteistä lekuri saa provikkaa ja lääkeyhtiö hymyilee. Nyt alkaa olla jo aika offtopic, mutta peesaan sua täysin hoidon tarpeen suhteen!
Ei nyt vaan ole olemassa yhtään ex-narkomaania kuten ei ole yhtään entistä alkoholistiakaan ovat sitä hautaan asti vaikka olisivat juomatta kymmeniä vuosia. Narkomaanit ovat vielä paljon pahempia, koska ovat rikollisia jo sen vuoksi mitä käyttävät huumeiden käyttö kannabis mukaan lukien on rikos. Toinen asia mihin rikoksiin narkomaani on syyllistynyt riippuvuuttaan ylläpitäessään. Jotkut ovat jopa alkaneet kasvattamaan itse huumeita kun rahat on loppu ja narkomania iskee päälle ja kun kasvattaa itseleen voi vähän myydä kavereillekin. Niin monesta on tullut huumetehtailijoita ja huumekauppiaita.
Mt-ongelmaiselle huumekauppiaat eivät ole parasta seuraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alice kirjoitti:
Sanoisin, että jos narkomaanilla kuivia vuosia on takana jo useampi ja elämä sujuu hyvin päihteettömänä, sekä mt-kuntoutujalla terapia&lääkehoito on pelannut myös asianmukaisesti jo pidempään, niin mikä ettei. Todella tärkeää on myös se, että narkin entinen elämä ja siihen kuuluvat ihmiset on oikeasti jätetty kokonaan taakse. Kunnon tukiverkko ympärillä tietysti vielä parantaa tilannetta ,(niinkuin tietysti kaikkien muidenkin kohdalla.) Enpä tästä itse sen kummempaa ajattele, yhtä hyvät/huonot mahikset onnistua elämässä kuin kaikilla muillakin. Kaikilla meillä on menneisyys. Viisas ei ole se joka ei tee virheitä, vaan se joka oppii niistä.
Olipa paatosta, mutta pieni saarnaaja sisälläni saa välillä vallan :)
Lisäisin vielä että toivottavasti kun on jo koettu niitä elämän nurjia puolia, niin osataan arvostaa niitä hyviä asioita, kuten säännöllistä arkea.
No, mitä tuosta nyt voi ajatella muuta kuin että toivottavasti kaikki menee hyvin.
Riskinsä silti, toisella sairastua uudelleen ja toisella retkahtaa. Riippuvuus on olemassa vaikka miten olisi ex-narkkari.
Menneisyyttä ei tietenkään pääse pakoon eikä voi pyyhkiä pois mutta on myös hyväksyttävä että noilla taustoilla on lopunikäänsä riskiryhmässä ja kykyä vanhempana joutuu todistelemaan normaalia enemmän. Valitettavasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No, mitä tuosta nyt voi ajatella muuta kuin että toivottavasti kaikki menee hyvin.
Riskinsä silti, toisella sairastua uudelleen ja toisella retkahtaa. Riippuvuus on olemassa vaikka miten olisi ex-narkkari.
Menneisyyttä ei tietenkään pääse pakoon eikä voi pyyhkiä pois mutta on myös hyväksyttävä että noilla taustoilla on lopunikäänsä riskiryhmässä ja kykyä vanhempana joutuu todistelemaan normaalia enemmän. Valitettavasti.
No ei todellakaan ole missään riskiryhmässä. Miten ihmeessä esim pakko-oireinen on missään riskiryhmässä tai ex-narkkari joka ei ole käyttänyt vuosiin? Ja kelle sitä pitäisi mitään todistella? Luuletko, että vieraiden ihmsiten mielipiteellä on mitään väliä jollekin perheelle?
Kovia ovat ihmiset tuomitsemaan menneisyyden ja sairauden takia. Miksi vielä nykyäänkin stigmatisoidaan mt-ongelmaisia? Ihan normaaleja ihmisiä ovat, heillä nyt vain on psyykkinen sairaus. Joillakin muilla on sitten fyysinen yms sairaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Enemmän pitäisi olla huolissaan sellaisista perheistä, joissa vanhemmat eivät ole ikinä kokeneet mitään vaikeuksia, sairauksia yms. Esim on huolestuttavaa, jos ennakkoasenteet psyykkisesti sairaita kohtaan kulkevat sukupolvesta sukupolveen. Nämä asenteet kun vaikuttavat kaikkeen, mm lainsääsäntöön ja sairauksien hoitoon yms.
Vierailija kirjoitti:
Enemmän pitäisi olla huolissaan sellaisista perheistä, joissa vanhemmat eivät ole ikinä kokeneet mitään vaikeuksia, sairauksia yms. Esim on huolestuttavaa, jos ennakkoasenteet psyykkisesti sairaita kohtaan kulkevat sukupolvesta sukupolveen. Nämä asenteet kun vaikuttavat kaikkeen, mm lainsääsäntöön ja sairauksien hoitoon yms.
Nää asenteet on esim tästä ketjusta hyvin huomattavissa. Ihmisiltä puuttuu täysin empatiakyky. Onkohan nuokin ihmiset kasvattaneet juuri sellaiset vanhemmat, joilla ei ole mitään kokemusta siitä, että elämä voi heitellä?
http://www.vauva.fi/keskustelu/2466128/miksi_yhteiskunnassa_halveksitaa…
millä logiikalla pakko-oireinen häiriö keskeyttää tunne-elämän kehityksen esim 25-v:nä??