Lue keskustelun säännöt.
mitä ajatuksia herää ex-narkkarin ja mielenterveyskuntoutujan perustumasta perheestä?
27.12.2015 |
Oletko ennakkoluuloinen vai ajatteletko, että menneisyys on menneisyyttä ja terveysongelmienkin kanssa voi selvitä aivan mainiosti?
Kommentit (54)
Vierailija kirjoitti:
Parhaimmillaan hieno juttu niin lapsille kuin vanhemmille. Mutta riskit pitää vanhempien tajuta, mt potilaan hoksata ettei rasita itseään liikaa (mikä laukaisee sairauden?) ja ex-narkkarin tajuta, että retkahdus on mahdollista kymmenien vuosien raittiuden jälkeenkin. Mutta kun turhat riskit jättää ottamatta niin varmasti ihan tasapainoista perhe-elämää...
Ihan kuka tahansa saattaa sairastua mt ja ihan kuka tahansa saattaa alkaa käyttämään huumeita/ narkkaamaan! Vaikka kuvittelet että ei minun kohdalleni, niin eläpä ylpisty liikaa....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippuu kuinka kauan ollaan oltu terveenä/kuivilla. Tiedän kyllä näitäkin ketkä ovat tulleet raskaaksi vielä päihdeongelmaisina, mutta ryhdistäytyneet siitä, toisaalta tiedän myös niitä keiltä on viety lapsi huostaan.
Niin siis kyse on mt-kuntoutujasta. Ei ole vielä siis parantunut ja eikä kaikista sairauksista parane koskaan. Sairaus saadaan sellaiseen tilaan, että sen kanssa voi elää. Pitääkö muuten mielestäsi syöpäsairailta ottaa lapset huostaan?
Keksity paremmin luetun ymmärtämiseen, en ole sanonut että sairaalta ihmiseltä pitää ottaa lapsi huostaan. Viestini käsitteli lähinnä päihdeongelmaisia.
Ei ex-narkkari ole päihdeongelmainen. Onko juuri synnyttänyt nainen raskaana?
Taidat olla hieman hölmö.
Nii-in.. Vähän samankaltainen tilanne olisi jos minä ja mieheni perustaisimme perheen: minä entinen narkkari ja mieheni mielenterveyskuntoutuja. Tämä siis tausta. Nykytilanne taas tällainen: mies työskentelee insinöörinä ja minä valmistuin juuri psykologiksi. Eli niin, missä vaiheessa sitä voi jättää menneet taakse?
voivat selvitä aivan hyvin ja kenties jopa paremminkin vanhempina kuin sellaiset jotka eivät isompia vastoinkäymisiä ole kokeneet elämässä. Kun voivat ajatella hyvin voimakkaasti että haluavat suojella ja antaa parasta lapsilleen, eivät halua että kokisivat samaa kuin he itse jne.
Mutta sekin puoli, että heidän täytyy olla sitten ehkäpä tavallista valveutuneempia oman hyvinvointinsa suhteen.. noh, tuon varmaan ymmärtänettekin vaikken sen enempää asiaa avaa :)
Perhe-elämän raskaus verrattuna esim mt-sairauden raskauteen ei välttämättä ole yhtään mitään. Eli kun pahin on takana, niin luultavasti perhe-elämä sujuu paremmin kuin niillä, jotka ovat syntyneet kultalusikka suussa. On helpompi arvostaa helppoa arkea kun on kokenut sen vaikean.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parhaimmillaan hieno juttu niin lapsille kuin vanhemmille. Mutta riskit pitää vanhempien tajuta, mt potilaan hoksata ettei rasita itseään liikaa (mikä laukaisee sairauden?) ja ex-narkkarin tajuta, että retkahdus on mahdollista kymmenien vuosien raittiuden jälkeenkin. Mutta kun turhat riskit jättää ottamatta niin varmasti ihan tasapainoista perhe-elämää...
Ihan kuka tahansa saattaa sairastua mt ja ihan kuka tahansa saattaa alkaa käyttämään huumeita/ narkkaamaan! Vaikka kuvittelet että ei minun kohdalleni, niin eläpä ylpisty liikaa....
Eli naapurin Pirkko meni kauppaan hakemaan tomaatteja mutta päätyikin vahingossa ostamaan piriä? Seelvä.
.
Elämä on täynnä mahdollisuuksia, mutta valitettava fakta on että ap:n mainitsemat tapaukset kuuluvat riskiryhmään.
Vierailija kirjoitti:
Nii-in.. Vähän samankaltainen tilanne olisi jos minä ja mieheni perustaisimme perheen: minä entinen narkkari ja mieheni mielenterveyskuntoutuja. Tämä siis tausta. Nykytilanne taas tällainen: mies työskentelee insinöörinä ja minä valmistuin juuri psykologiksi. Eli niin, missä vaiheessa sitä voi jättää menneet taakse?
Niinpä. mutta ei suurin osa tätä tajua. Monelle esim psyykkisesti sairas tarkoittaa henkilöä, joka ei koskaan pysty normaaliin elämään. Jännä juttu, että nämä ihmiset eivät tajua, että psyykkisesti sairaita on jatkuvasti kaikkialla, saattaapi olla siellä päiväkodissa ja sossussakin töissä. Psyykkiset sairaudet kun eivät katso ja aikaa ja paikkaa. Narkkarikin voi päästä ja pysyä kuiville mutta tämäkin tuntuu monelle olevan yllätys. Kovaan ääneen vaaditaan huumeiden lopettamista, mutta kuitenkaan normaalai elämää ei saisikaan elää..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaksi tunnevammaista on löytäneet toisensa, katastrofi vain ajan kysymys.
Miksi ajattelet, että he ovat tunnevammaisia?
Oletko ikinä kuullut sanontaa, että addikti lakkaa kehittymästä tunne-elämän tasolla sillä sekunnilla kun addiktio alkaa? Jos käytti esim. 16-vuotiaasta 25-vuotiaaksi, on silloin kaksvitosena edelleen 16-vuotiaan tasolla. Ja todennäköisesti aika pahasti ongelmaisen 16-vuotiaan, koska normaali tasapainoinen henkilö ei olisi alkanut käyttää alunperinkään.
Sama juttu mt-ongelmien kanssa. Ihan varmasti on vaikuttanut tunnepuolen kehitykseen ja kykyyn olla ihmissuhteissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parhaimmillaan hieno juttu niin lapsille kuin vanhemmille. Mutta riskit pitää vanhempien tajuta, mt potilaan hoksata ettei rasita itseään liikaa (mikä laukaisee sairauden?) ja ex-narkkarin tajuta, että retkahdus on mahdollista kymmenien vuosien raittiuden jälkeenkin. Mutta kun turhat riskit jättää ottamatta niin varmasti ihan tasapainoista perhe-elämää...
Ihan kuka tahansa saattaa sairastua mt ja ihan kuka tahansa saattaa alkaa käyttämään huumeita/ narkkaamaan! Vaikka kuvittelet että ei minun kohdalleni, niin eläpä ylpisty liikaa....
Eli naapurin Pirkko meni kauppaan hakemaan tomaatteja mutta päätyikin vahingossa ostamaan piriä? Seelvä.
.
Elämä on täynnä mahdollisuuksia, mutta valitettava fakta on että ap:n mainitsemat tapaukset kuuluvat riskiryhmään.
No ei kyllä kuulu riskiryhmään. Mitä riskiä esim pakko-oireisesta häiriöstä on?? Tajuatko ollenkaan kuinka yleisiä psyykkset sairaudet ovat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parhaimmillaan hieno juttu niin lapsille kuin vanhemmille. Mutta riskit pitää vanhempien tajuta, mt potilaan hoksata ettei rasita itseään liikaa (mikä laukaisee sairauden?) ja ex-narkkarin tajuta, että retkahdus on mahdollista kymmenien vuosien raittiuden jälkeenkin. Mutta kun turhat riskit jättää ottamatta niin varmasti ihan tasapainoista perhe-elämää...
Ihan kuka tahansa saattaa sairastua mt ja ihan kuka tahansa saattaa alkaa käyttämään huumeita/ narkkaamaan! Vaikka kuvittelet että ei minun kohdalleni, niin eläpä ylpisty liikaa....
Eli naapurin Pirkko meni kauppaan hakemaan tomaatteja mutta päätyikin vahingossa ostamaan piriä? Seelvä.
.
Elämä on täynnä mahdollisuuksia, mutta valitettava fakta on että ap:n mainitsemat tapaukset kuuluvat riskiryhmään.
Kuule! En minäkään kuvitellut 20v sitten miettiväni itsemurhaa ja joutuvani suljetulle ym! Se 5 lapsen äiti. Eikä mieheni kuvitellut käyttävänsä huumeita, ryöstävänsä, tappelevansa tai joutuvansa vankilaan. Elämä ei vaan aina mene niinkuin haluaa, paitsi teillä jotka synnytte kultalusikka suussa 😳. Silti meillä menee avioliitossa paremminkuin hyvin ja lapset saa rakkautta sekä hellyyttä. Mutta niinkauan kun kulkee nenä pystyssä ja kuvittelee olevansa parempi ihminen kun muut, on aina vaara sairastua!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaksi tunnevammaista on löytäneet toisensa, katastrofi vain ajan kysymys.
Miksi ajattelet, että he ovat tunnevammaisia?
Oletko ikinä kuullut sanontaa, että addikti lakkaa kehittymästä tunne-elämän tasolla sillä sekunnilla kun addiktio alkaa? Jos käytti esim. 16-vuotiaasta 25-vuotiaaksi, on silloin kaksvitosena edelleen 16-vuotiaan tasolla. Ja todennäköisesti aika pahasti ongelmaisen 16-vuotiaan, koska normaali tasapainoinen henkilö ei olisi alkanut käyttää alunperinkään.
Sama juttu mt-ongelmien kanssa. Ihan varmasti on vaikuttanut tunnepuolen kehitykseen ja kykyyn olla ihmissuhteissa.
HOHHOIJAA :D
Kerropa nyt ihmeessä, että miten psyykkinen sairaus vaikuuttaa tunnepuolen kehitykseen? Esim jos sairastuu 25-vuotiaana pakko-oireiseen häiriöön tai masennukseen, niin miten se vaikuttaa kehitykseen??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parhaimmillaan hieno juttu niin lapsille kuin vanhemmille. Mutta riskit pitää vanhempien tajuta, mt potilaan hoksata ettei rasita itseään liikaa (mikä laukaisee sairauden?) ja ex-narkkarin tajuta, että retkahdus on mahdollista kymmenien vuosien raittiuden jälkeenkin. Mutta kun turhat riskit jättää ottamatta niin varmasti ihan tasapainoista perhe-elämää...
Ihan kuka tahansa saattaa sairastua mt ja ihan kuka tahansa saattaa alkaa käyttämään huumeita/ narkkaamaan! Vaikka kuvittelet että ei minun kohdalleni, niin eläpä ylpisty liikaa....
Juuri näin! Mutta kun kerran on kunnolla notkahtanut se uudelleen notkahtaminen on silti todennäköisempää kuin ns. ongelmattomamman jos yhtään alkaa leikkiä ongelman aiheuttaneen aineen/asian kanssa. Enkä ylpisty liikaa koska olen raitistunut alkoholisti, siksi näin kirjoitankin.
Huomaa kyllä taas miten kovat on asenteet niitä kohtaan, joilla on ollut vaikea elämä. Tajuatteko, että tekään ette ole suojassa psyykkisilta sairauksilta? Joku kaunis päivä päänne saattaa täyttyä pakkoajatuksilla ja joudutte kääntymään psykiatrin puoleen. Annatteko sitten lapset heti pois? :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanoisin, että jos narkomaanilla kuivia vuosia on takana jo useampi ja elämä sujuu hyvin päihteettömänä, sekä mt-kuntoutujalla terapia&lääkehoito on pelannut myös asianmukaisesti jo pidempään, niin mikä ettei. Todella tärkeää on myös se, että narkin entinen elämä ja siihen kuuluvat ihmiset on oikeasti jätetty kokonaan taakse. Kunnon tukiverkko ympärillä tietysti vielä parantaa tilannetta ,(niinkuin tietysti kaikkien muidenkin kohdalla.) Enpä tästä itse sen kummempaa ajattele, yhtä hyvät/huonot mahikset onnistua elämässä kuin kaikilla muillakin. Kaikilla meillä on menneisyys. Viisas ei ole se joka ei tee virheitä, vaan se joka oppii niistä.
Olipa paatosta, mutta pieni saarnaaja sisälläni saa välillä vallan :)
Sellaista ei olekaan kuin ex-narkkari. Narkkari on aina narkkari ihan niinkuin alkoholisti on raitiskin alkoholisti.
Alice kirjoitti:
Sanoisin, että jos narkomaanilla kuivia vuosia on takana jo useampi ja elämä sujuu hyvin päihteettömänä, sekä mt-kuntoutujalla terapia&lääkehoito on pelannut myös asianmukaisesti jo pidempään, niin mikä ettei. Todella tärkeää on myös se, että narkin entinen elämä ja siihen kuuluvat ihmiset on oikeasti jätetty kokonaan taakse. Kunnon tukiverkko ympärillä tietysti vielä parantaa tilannetta ,(niinkuin tietysti kaikkien muidenkin kohdalla.) Enpä tästä itse sen kummempaa ajattele, yhtä hyvät/huonot mahikset onnistua elämässä kuin kaikilla muillakin. Kaikilla meillä on menneisyys. Viisas ei ole se joka ei tee virheitä, vaan se joka oppii niistä.
Olipa paatosta, mutta pieni saarnaaja sisälläni saa välillä vallan :)
Ei kaikilla mt-kuntoutujilla ole terapiaa ja lääkitystä. Itse en käytä lääkkeitä ja olen ollut vuosia ilman psykoterapiaa kun sitä ei ole saanut. Nyt olen aloittanut psykoterapian ja toivon, että se jatkuu ja saan siihen rahoitusta. Mutta ei kaikilla mt-kuntoutujilla hoito ole lääkkeet + terapia. Lääkkeet voivat joillakin, kuten minulla, pahentaa vaan olotilaa. Noh, rauhoittavia minulla on pahoja kohtauksia varten, mutta harvoin niihin turvaudun, kun ei tule riittäävää vastetta. Terapiaa toki pitäisi kaikkien kuntoutujien järjen mukaan saada, mutta käytäntö on toinen.
Vierailija kirjoitti:
Sellaista ei olekaan kuin ex-narkkari. Narkkari on aina narkkari ihan niinkuin alkoholisti on raitiskin alkoholisti.
Ahaa. Eli pitäisi siis elää sitä huume-elämää ilman huumeita? Mihin te ns normaalit ja terveet ihmiset olette oikein tyytyväisiä?? Siihen, että mt-kuntoutuja jää pysyvälle eläkkeelle ja narkki kuolee katuojaan? Sittenpä ainakin saatte halveksua vielä lisää vai? Miksi ette ole iloisia, että osa pääsee elämässään eteenpäin, suurista vaikeuksista huolimatta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaksi tunnevammaista on löytäneet toisensa, katastrofi vain ajan kysymys.
Miksi ajattelet, että he ovat tunnevammaisia?
Oletko ikinä kuullut sanontaa, että addikti lakkaa kehittymästä tunne-elämän tasolla sillä sekunnilla kun addiktio alkaa? Jos käytti esim. 16-vuotiaasta 25-vuotiaaksi, on silloin kaksvitosena edelleen 16-vuotiaan tasolla. Ja todennäköisesti aika pahasti ongelmaisen 16-vuotiaan, koska normaali tasapainoinen henkilö ei olisi alkanut käyttää alunperinkään.
Sama juttu mt-ongelmien kanssa. Ihan varmasti on vaikuttanut tunnepuolen kehitykseen ja kykyyn olla ihmissuhteissa.
Joo kyllä se aktiivinen päihteiden käyttö pysäyttää tunne-elämän kehityksen, olet ihan oikeassa. Sen sijaan olen eri mieltä siitä, että ns. normaali tasapainoinen tyyppi ei alkaisi douppia vetämään. Jotkut jää ihan oikeasti jumiin jo ensimmäisestä kokeilusta. Ja kyllä ne normaalitkin ihmiset kokeilevat.
Eipä juuri mitään. Luultavasti voittaa palstamammat 6-0.
Parhaimmillaan hieno juttu niin lapsille kuin vanhemmille. Mutta riskit pitää vanhempien tajuta, mt potilaan hoksata ettei rasita itseään liikaa (mikä laukaisee sairauden?) ja ex-narkkarin tajuta, että retkahdus on mahdollista kymmenien vuosien raittiuden jälkeenkin. Mutta kun turhat riskit jättää ottamatta niin varmasti ihan tasapainoista perhe-elämää...