Lue keskustelun säännöt.
Mitä kadut elämässäsi eniten?
25.12.2015 |
Mitä asiaa, tapahtumaa, valintaa tms. kadut elämässäsi eniten? Katuminenhan ei sinänsä auta mitään - tehtyä kun ei saa tekemättömäksi, mutta minkä asian esim. jättäisit tekemättä jos olisit nyt tilanteessa?
Aloitan itse; Kadun eniten sitä, että en opiskelujeni loppuaikoina panostanut yhtään vaan keskityin muihin asioihin, lisäksi olen aikoinaan valinnut alani aivan väärin. Harmittaa nyt huonot paperit ja väärään alaan menetetty aika.
Kommentit (168)
Yliopisto jonka kävin turhaan. T. Työtön
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä on vähän kaksijakoinen tunne monen vuoden takaisesta sekopää-exästäni, jonka kanssa oli huono suhde ja jolta sain sukupuolitaudin, mikä vaikeutti kovasti tulevien suhteiden solmimista ja mikä teki minulle todella kivisen tien kuljettavaksi.
Toisaalta vaikka tuo suhde jättikin haavoja, se oli myös elettyä elämää ja ehkä osaan arvostaa sitä, mitä on nyt (olen nyt onnellisessa suhteessa).
Vierailija kirjoitti:
Yhden yön juttu josta sain hivin. En voinut edes nostaa syytettä, sillä minulla ei ole mitään tietoa kuka mies oli.
Voi ei, kauheaa. Kerro lisää. Valehteliko mies olevansa terve vai eikö tiennyt itsekään? Miten tiesit hakeutua testattavaksi?
Kadun ja kadun....Löin lukion läskiksi, aloitin opinnot kolmessa eri yliopistossa, mutta en saanut juuri mitään aikaiseksi. Elin samoihin aikoihin ihan läpimädässä ihmissuhteessa. Lähes yksi vuosikymmen meni tavallaan ihan ohi masennuksen kourissa saavuttamatta mitään. Kolmikymppisenä sain pääni kuntoon, perustin perheen ja äskettäin sain toisen tutkinnon valmiiksi. Elän nyt hyvää elämää, mutta joskus leikittelen ajatuksella josko olisin ymmärtänyt ja osannut hakea apua ajoissa ja kyennyt ottamaan ohjat käsiini aikoinaan. Esimerkiksi uranvalintani olisi ollut jotain ihan muuta. Mutta toisaalta ilman kipuilujani olisin ehkä ihan toinen ihminen...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Raha-asioideni ryssimistä. En pysty ymmärtämään miten olin niin väliinpitämätön ja mitä ihmettä olen silloin ajatellut. En pysty mitenkään enää pääsemään siihen mielentilaan, missä elin yli 2v elämästäni, se tuntuu aivan utopistiselta.
Kohta on velat maksettu, mutta luottohäiriösenä kärvistellään vielä vuosia. Tyhmästä päästä kärsii todella koko ihminen, sen olen huomannut.
Kaikkia niitä kertoja kun olisin voinut auttaa jotakuta, mutta syystä tai toisesta en tehnyt niin.
Sitä että en osaa erota suhteista ennenkun olen totaalisen loppuun kulutettu ja itsensä kokoaminen sen jälkeen on rankkaa.
Sitä etten ole eronnut nykyisestäkään vaikka suhteessa on ollut (ja todennäköisesti tulee olemaan) liikaa alkoholilla läträämistä, pettämistä ja väkivaltaa.
Ja sitä etten tullut raskaaksi edelliselle elämäni rakkaudelle, hänen sukuaan olisin halunnut jatkaa ja enää ei voi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhden yön juttu josta sain hivin. En voinut edes nostaa syytettä, sillä minulla ei ole mitään tietoa kuka mies oli.
Voi ei, kauheaa. Kerro lisää. Valehteliko mies olevansa terve vai eikö tiennyt itsekään? Miten tiesit hakeutua testattavaksi?
Olin aika tuuliajolla elämässäni sen jälkeen, kun avopuolisoni petti minua "parhaan ystäväni" kanssa neljän vuoden seurustelun jälkeen. Alkoholisoiduin hetkeksi, ja tuolloin minulla oli tuo yksi yhden illan juttu, kun yritin hakea lähinnä lohdutusta olotilaani.
Olin todella humalassa, miehen humalatilaa saati ulkonäköä en juuri edes muista. Muistan kuitenkin hämärästi että mies halusi jossain vaiheessa ottaa kondomin pois, ja itse en lähes sammumispisteessä tajunnut estellä. En tiedä tiesikö mies sairaudestaan, enkä edes halua tietää, sillä en saanut hänen henkilöllisyyttäkään selville mitenkään. Testasin tuon jälkeen kaikki sukupuolitaudit.
Nykyään voin jo paljon paremmin ja olen päässyt yli petetyksi tulemisesta, mutta tuon tartunnan kanssa minulla kävi niin paska tuuri, että en pääse yli katumuksesta.
Itsemurha yritystäni, meinasi käydä todella ikävästi. Onneksi mies saapuu viime hädässä paikalle kun makasin sängyssä tajuttomana :/ soitti tietenkin ambulanssin...
Aamulla heräsin sairaalasta säihkähtäneenä ja itkuisena :/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhden yön juttu josta sain hivin. En voinut edes nostaa syytettä, sillä minulla ei ole mitään tietoa kuka mies oli.
Voi ei, kauheaa. Kerro lisää. Valehteliko mies olevansa terve vai eikö tiennyt itsekään? Miten tiesit hakeutua testattavaksi?
Olin aika tuuliajolla elämässäni sen jälkeen, kun avopuolisoni petti minua "parhaan ystäväni" kanssa neljän vuoden seurustelun jälkeen. Alkoholisoiduin hetkeksi, ja tuolloin minulla oli tuo yksi yhden illan juttu, kun yritin hakea lähinnä lohdutusta olotilaani.
Olin todella humalassa, miehen humalatilaa saati ulkonäköä en juuri edes muista. Muistan kuitenkin hämärästi että mies halusi jossain vaiheessa ottaa kondomin pois, ja itse en lähes sammumispisteessä tajunnut estellä. En tiedä tiesikö mies sairaudestaan, enkä edes halua tietää, sillä en saanut hänen henkilöllisyyttäkään selville mitenkään. Testasin tuon jälkeen kaikki sukupuolitaudit.
Nykyään voin jo paljon paremmin ja olen päässyt yli petetyksi tulemisesta, mutta tuon tartunnan kanssa minulla kävi niin paska tuuri, että en pääse yli katumuksesta.
Sulla on kyllä ollut tosi paskaa, harvinaisen paskaa tuuria. Toivottavasti saat vähintään yhtä paljon hyvää tilalle elämääsi, mitä olet tuota huonoa saanut. =(
Kadun sitä että synnyin liian rumaksi ja olen naisten mielestä vastenmielisen näköinen ja siten yksin koko elämäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suhdetta nykyiseen mieheeni...ilkeä narsisti...
No omassa elämässäni on ollut ongelmallinen lapsuus, huonoja parisuhteita, paljon työtä ympäri maailmaa, keskenjäänneet opinnot, velkaongelmia, sairauksia, yms. yms.
En kadu noista mitään, koska jokainen vaikeus on tehnyt minut vahvemmaksi, joka asiasta olen oppinut paljon, jokaisen surun ja vaikeuden yli olen taistellut ja niiden kautta kasvanut. Nyt ymmärrän ihmisiä ja itseäni paremmin. Jotenkin vaan en ole katkeroitunut enkä menettänyt uskoani itseeni ja elämään.
Jos jonkin asian voisin tehdä kuitenkin uudestaan, niin toivoisin, etten olisi polttanut niin monia siltoja takaani, niin että olen ollut huono pitämään yhteyttä ystäviin ja tuttaviin. Olen usein siirtynyt eteenpäin uuteen elämänvaiheeseen ja antanut yhteyden tuttaviin katketa ilman mitään riitaa tai vakavaa syytä, pelkästään laiskuuden ja muka kiireisyyden takia, ja koska olen ajatellut siirtyväni eteenpäin.
Nyt kuitenkin jo keski-ikäisenä muistelen rakkaudella useita elämässäni olleita ihmisiä, joihin yhteys on katkennut. Jotkut ihanat ystävät pitävät yhteyttä yhä, äsken tuli just hyvän joulun toivotukset Tukholmasta ja Singaporesta :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Keskiluokkaiseen elämäntapaan ryhtymistä ja ihan omasta tahdosta. Nainen, kaksi muksua, kaksi autoa, OK-talo ns hyvällä alueella ja kaikessa stereotyyppinen osallistuva hyvä perheenisä. Muttamutta...kun vihaan kaikkea tätä.
Halveksin munattomuuttani ettei minussa ollut tarpeeksi kykyä viheltää peliä poikki ajoissa. Joten sätkitään nyt ainakin siihen asti kun lapset ovat peruskoulunsa käyneet, ehkä sitten on hyvä aika ottaa oma elämänsä takaisin. Vaikka siinä vaiheessa enää mikään ei muuta sitä raakaa faktaa että 20 vuotta tuli hukattua perhepelleilyyn.
Vierailija kirjoitti:
Keskiluokkaiseen elämäntapaan ryhtymistä ja ihan omasta tahdosta. Nainen, kaksi muksua, kaksi autoa, OK-talo ns hyvällä alueella ja kaikessa stereotyyppinen osallistuva hyvä perheenisä. Muttamutta...kun vihaan kaikkea tätä.
Halveksin munattomuuttani ettei minussa ollut tarpeeksi kykyä viheltää peliä poikki ajoissa. Joten sätkitään nyt ainakin siihen asti kun lapset ovat peruskoulunsa käyneet, ehkä sitten on hyvä aika ottaa oma elämänsä takaisin. Vaikka siinä vaiheessa enää mikään ei muuta sitä raakaa faktaa että 20 vuotta tuli hukattua perhepelleilyyn.
No jos kodin ilmapiiri pysyy kuitenkin hyvänä, niin mikäs siinä. Mutta yleensä tuollainen epämiellyttävän elämän eläminen heijastuu kodin ilmapiiriin, eikä tee hyvää lapsille. Itse olisin toivonut vanhemmiltani aitoa elämistä ja iloa, enkä ainaista vittuilua ja mulkoilua. Ikinä ei tiennyt, mikä ilmapiiri on kun kotiin astuu. Ydinperhe ei siis aina ole se lapsiystävällisin vaihtoehto, vaikka sitä niin ihannoidaan. Kodin ilmapiiri ja siellä vallitsevat tunnetilat jäävät lasten mieliin.
Sitä, että en eronnut entisestä miehestäni heti silloin, kun tajusin että kaikki ei ole kunnossa.
Seksuaaliterapeutti tai -neuvoja? Opinnot eivãt ole liian pitkät ja taustastasi olisi etua... Otas mietintään uusi suunta ja ole luova!
Kadun sitä, etten nuoruudessani nussinut paljon paljon enemmän ja silloinkin kortsun kanssa. Kortsut on tosi nautinnontappajia! Miten tyhmä voi olla, ettei omaa nautintoaan paljon ollenkaan ajatellut!
En osaa sanoa mitä katuisin eniten. Olen ehtinyt katua opiskeluvalintaani, paria ystävyyttä ihmisten kanssa joihin ei olisi pitänyt luottaa ollenkaan, ja sitä että lakkasin elämäni vaikeassa vaiheessa kokonaan yrittämästä. Jos olisin vähän nähnyt vaivaa, olisi tilanteeni parantunut nopeammin. Ja muutamia kolossaalisen typeriä kännäysreissuja olen katunut myös.
Etten opiskellut pitkää matikkaa lukiossa ja uskonut enemmän omiin kykyihini ja raakaan työntekoon.