tytär täytti 16... synttäreillä naapurin lapsia!

Oi, ihanan persoonallinen ja muutenkin mukavan tuntuinen tyttö. Mamma ja pappa on vaan itse niin idareita että eivät osaa arvostaa. Oi voi.

Ei ystävyys katso ikää :) hyvää joulua perheellenne!

Jokainen on erilainen kyllä se parrmpi on että leikkii naapurin mukuloiden kanssa kun omansa:)

Olet säälittävä ja provo! Voi herran tähden, kun leikkii vielä ja nuorempien kanssa!!!!! Ole tyytyväinen ettei vedä röökiä ja kaljoittele ostarilla ja avaa haarojaan jollekin viiksivallulle!

Ymmärrän ap:tä, vaikka kirjoitustyyli olisi voinut olla vähemmän kärkäs. Ap ei varmastikaan halua tyttärestään mitään siideripissistä, mutta onhan se nyt outoa, jos lähes aikuinen leikkii lasten kanssa eikä omanikäinen seura kiinnosta ollenkaan. Tässä voi olla taustalla jotain kehityksen viivästymää, joka olisi hyvä selvittää psykologilla. Tyttö on kuitenkin jo parin vuoden päästä aikuinen, ja on tarpeen katsoa, tarvitseeko hän esimerkiksi jotain tukitoimia itsenäistymiseen.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän ap:tä, vaikka kirjoitustyyli olisi voinut olla vähemmän kärkäs. Ap ei varmastikaan halua tyttärestään mitään siideripissistä, mutta onhan se nyt outoa, jos lähes aikuinen leikkii lasten kanssa eikä omanikäinen seura kiinnosta ollenkaan. Tässä voi olla taustalla jotain kehityksen viivästymää, joka olisi hyvä selvittää psykologilla. Tyttö on kuitenkin jo parin vuoden päästä aikuinen, ja on tarpeen katsoa, tarvitseeko hän esimerkiksi jotain tukitoimia itsenäistymiseen.

Höpö ja höpö.

Aion nyt ihan rehellisesti sanoa, että ei silloin kehity samalla tasolla muiden ikäistensä kanssa jos heidän kanssaan ei vietä aikaa. Joku siinä on jos oman ikäistä seuraa ei saa (tai halua). Minusta ehkä vähän naivia sanoa että tuo nuorempien kaverien haaliminen kertoo persoonallisuudesta. Yleensähän ihmiset hakeutuvat oman tasoisten tyyppien seuraan. 10-12 vuotiaat ovat henkisesti ja fyysisesti jäljessä jos vertaa 16-vuotiaaseen. Ainakin pitäisi olla. Ei kuulosta mitenkään ihan hälyttävältä tilanteelta, jos ottaa vastuuta hommista ja vaikuttaa itsenäiseltä, mutta ei se musta välttämättä aina pahaksi ole nähdä myös niitä kaljaa kittaavia nuoria ostarilla. Sellainenkin avartaa ja luo ihan realistisen kuvan omasta ikäluokastaan. Olen itse alottajan lapsen ikäinen.

Ymmärrän. Naapurin tyttä 12 vuotta ja leikkii edelleen itseään 5 vuotta nuoremman kanssa. Katson kyllä hitaasti ja en pidä tyttöä älykkäänä. Samanlainen oli sen isoveli.

Ei hyvää päivää jos naisen mittari on se kuinka nopeasti pitää pilata itsensä. En enää ihmettele miksi niin moni on suoraan sanottuna ihan pilalla. Aivan sairasta laumasieluisuutta.

18-vuotias ei ole aikuinen vaikka onkin täysi-ikäinen, vaan teini. 16-vuotias ei ole nuori aikuinen vaan teini vielä 20-vuotiaaksi. Silti tuo ei toki ole normaalia 16-vuotiaalle, pitäisi hänenkin tuossa vaiheessa jo teinivaihetta elää.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän ap:tä, vaikka kirjoitustyyli olisi voinut olla vähemmän kärkäs. Ap ei varmastikaan halua tyttärestään mitään siideripissistä, mutta onhan se nyt outoa, jos lähes aikuinen leikkii lasten kanssa eikä omanikäinen seura kiinnosta ollenkaan. Tässä voi olla taustalla jotain kehityksen viivästymää, joka olisi hyvä selvittää psykologilla. Tyttö on kuitenkin jo parin vuoden päästä aikuinen, ja on tarpeen katsoa, tarvitseeko hän esimerkiksi jotain tukitoimia itsenäistymiseen.

sehän tässä huolettaakin, että muutaman vuoden päästä pitäisi olla jo oma asunto ja työpaikka... tuleeko hänestä " se outo täti joka leikkii naapurin lasten kanssa" ?

äitinä olen syvästi huolissani ;( itse olin 19-vuotiaana töissä kioskilla  ja kihloissa tytön isän kanssa!

aloittaja

Ensinnäkin, 16-vuotias ei ole nuori aikuinen, vaan murrosikäinen teini.

Toiseksi, onko jompikumpi tytön vanhemmista (= sinä ja ex-miehesi) jutellut tyttärenne kanssa ja tutustuneet hänen maailmaansa, vai oletteko vain nolostelleet, ongelmoineet ja riidelleet tykönänne ja keskenänne? Puhut tyttärestäsi kuin vieraasta ihmisestä. 

Mitä se poikaystävä pyhittäisi? Kelpaisiko tyttäresi sinulle, jos hän kelpaisi jollekin pojalle? 

Entä jos hän kapinoisi rajusti vanhempiaan vastaan, mikä sekin kuuluu kasvamiseen. Hyväksyisitkö sen? 

Muistatko omasta murrosiästäsi mitään? Osaatko yhtään soveltaa sitä kokemusta omaan äitiyteesi ja tyttäreesi? 

Kärsiikö tyttö omasta elämäntavastaan? Arvaan, että hänellä saattaa olla aika kivat välit myös nuorten kavereidensa vanhempiin. Voi olla niin, että hänen ympärillään on eri-ikäisiä ihmisiä enemmän kuin norminmukaisella teinillä. 

"Ujo" on liian laaja käsite, jotta osaisin sitä tässä yhteydessä tulkita. Se voi olla arkuutta, pelokkuutta, hitautta, varovaisuutta, harkitsevuutta, sosiaalisten tilanteiden pelkoa, itsetunnottomuutta, osoitus voimakkaasta sisäisestä maailmasta .... Ainakin kaikkea noita ja yhdistelmiä niistä. Mistä tiedät, että hän on nimenomaan ujo ja mitä tarkoitat sillä? 

No minullakin oli nuorena yksi viisi vuotta nuorempi kaveri. Oli myös yksi samanikäinen ja pari pari vuotta nuorempaa. Tämän samanikäisen kanssa tulimme ihan hyvin juttuun, kunnes lukiovaiheessa jostain syystä emme enää treffailleet (hän joutui lukemaan enemmän, eikä kai siltikään oikein menestynyt eikä häntä kiinnostanut tanssit sun muut iltamenot).

 Nämä melkein samanikäiset olivat ihan eri planeetalta kuin minä, toinen hieman pissis ja toisesta tuli teiniäiti, joten jossain yläasteen tienoilla jotenkin luontojaan kaveraaminen jäi.

Ja tämä viisi vuotta nuoremman kanssa olemme edelleen tekemisissä, molemmilla akateeminen koulutus, mutta muuten aivan erilainen elämä, mutta silti ystävyys pysyy.

Ja myönnän olevani keskimääräistä lapsellisempi edelleen, näin keski-ikäisenä, mutta eipä se mun elämääni hetkauta, ystäviä on nykyisin sekä itseäni vanhempia että nuorempia. Nuorempia enemmistö, johtuen polveilevista opinnoista.

Vierailija kirjoitti:

Ensinnäkin, 16-vuotias ei ole nuori aikuinen, vaan murrosikäinen teini.

Toiseksi, onko jompikumpi tytön vanhemmista (= sinä ja ex-miehesi) jutellut tyttärenne kanssa ja tutustuneet hänen maailmaansa, vai oletteko vain nolostelleet, ongelmoineet ja riidelleet tykönänne ja keskenänne? Puhut tyttärestäsi kuin vieraasta ihmisestä. 

Mitä se poikaystävä pyhittäisi? Kelpaisiko tyttäresi sinulle, jos hän kelpaisi jollekin pojalle? 

Entä jos hän kapinoisi rajusti vanhempiaan vastaan, mikä sekin kuuluu kasvamiseen. Hyväksyisitkö sen? 

Muistatko omasta murrosiästäsi mitään? Osaatko yhtään soveltaa sitä kokemusta omaan äitiyteesi ja tyttäreesi? 

Kärsiikö tyttö omasta elämäntavastaan? Arvaan, että hänellä saattaa olla aika kivat välit myös nuorten kavereidensa vanhempiin. Voi olla niin, että hänen ympärillään on eri-ikäisiä ihmisiä enemmän kuin norminmukaisella teinillä. 

"Ujo" on liian laaja käsite, jotta osaisin sitä tässä yhteydessä tulkita. Se voi olla arkuutta, pelokkuutta, hitautta, varovaisuutta, harkitsevuutta, sosiaalisten tilanteiden pelkoa, itsetunnottomuutta, osoitus voimakkaasta sisäisestä maailmasta .... Ainakin kaikkea noita ja yhdistelmiä niistä. Mistä tiedät, että hän on nimenomaan ujo ja mitä tarkoitat sillä? 

ujolla tarkoitan, ettei viihdy paikoissa joissa paljon ihmisiä eikä puhu vieraiden seurassa.  vaateostokset teen tytölle netistä, koska ei tykkää kauppakeskuksista. mieluiten pelaa yksin tai on tuossa pihalla/lähimetsässä ystäviensä kanssa.  kirjastossa käy  pari kertaa kuussa ja joskus olemme käyneet kahdestaan elokuvissa :)

ala-asteella kävi pari kertaa diskoissa, mutta oli kuulemma "tyhmää".

isänsä naapurissa on 15v tyttö, joka on kuulemma koettanut hieroa tuttavuutta tähän tyttööni mutta turhaan. ex oli siitä vähän suuttunut ja sanonut jotenkin näin " alkaisit ettiä ikäistäs seuraa, ettei pidetä pellenä"

oma ulkonäkö ei tunnu kiinnostavan kuin sen verran, että huolehtii perushygieniasta. jos huudan koneelta " tuu nyt kattoo, oisko nämä farkut kivat?" niin vastaus on tyyliä " no tilaa nyt jotkut" . harva teini luottaa noin tyylinsä äidin käsiin ! " tilaa mulle vihreä huppari sieltä" " minkä mallinen?" "no huppari!" " olisiko tämä kiva, missä on näitä renkuloita?"  " tilaa nyt se!" selvä...

aloittaja

Onko tytöllä ollenkaan kanssakäymistä ikätovereiden kanssa, siis muuten kuin koulussa?

Itse muistan teininä myös leikkineeni naapurin nuorempien lasten kanssa. Itselläni se johtui siitä, että olin koulukiusattu ja olin menettänyt koulussa ison kaveriporukkani. Tunsin olini todella yksinäiseksi eikä minulls ollut muita kavereita. Onko tyttätelläsi? Kannattaa yrittää ottaa asia varovasti puheeksi. Omat vanhempani lopulta kielsivät minua leikkimästä naapurien kanssa ja jäin lopulta aivan yksin. Itse olin tosin vasta 14v. Älä ainakaan syyllistä tyttöäsi tai saa häntä näyttämään oudolta silmissäsi. Näin oma äitini teki minulle.

Vierailija kirjoitti:

Oi, ihanan persoonallinen ja muutenkin mukavan tuntuinen tyttö. Mamma ja pappa on vaan itse niin idareita että eivät osaa arvostaa. Oi voi.

What?

Tuntuu aika uskomattomalta, että niin moni täällä on sitä mieltä, että tämä on ihan normaalia ja liittyy vain persoonaan. 10-12-vuotiaat ovat henkisesti aivan eri tasolla kuin 16-vuotiaat, ja jos 16-vuotias ei tunne mitään yhteyttä omanikäisiinsä ja hakeutuu yksinomaan nuorempien seuraan, kertoohan se nyt hyvänen aika jostain! Asiaa ei tarvitse kärjistää niin, että toinen vaihtoehto olisi ryyppääminen ja poikien perässä juokseminen ja että ap:n pitäisi olla kiitollinen, kun tyttö ei tällaista harrasta, väliin mahtuu valtavasti normaalin teinin elämään kuuluvia asioita. Jos kyse on kehityksen viivästymisestä, tässä voi käydä niin, että se teini-iän kuohunta iskee sitten myöhemmin, mikä on tietysti hankalaa, jos 20-25-vuotias nuori aikuinen käyttäytyy kuin 15-vuotias. Sen ikäinenhän on jo yleensä työelämässä tai opiskelee korkeakoulussa. Jos tytöllä on jokin lievä kehityshäiriö, ei siinä tietenkään ole mitään pahaa, mutta tytön itsensä kannalta on parempi selvittää mahdollinen avuntarve ajoissa.

Ootko tosissas? Jos minun oma äitini soittaisi minusta psykologille noin typerästä syystä, niin mitä minun pitäisi tuolloin ajattella omasta äidistä? Tai ylipäätään itsestäni? Varsinkin kun kyseessä on noin typerä ja mitätön syy.

Sinun tyttäresi on täysin terve eikä tarvitse psykologista hoitoa hyvänen aika. Sulla taitaa olla pipo tiukalla?

Mä vietän mieluusti enemmän aikaa mun 13-vuotiaan pikkusiskoni ja hänen kavereidensa kanssa. Ihan siistä syystä, että minun kanssa samaan ikäluokkaan kuuluvat eivät puhu mistään muusta kuin pojista ja seurustelusta. Mitkään kivat pulkkamaäet ja muut ei kiinnosta, koska kuulemma liian lapsellista ja vaatteethan tuollaisissa leikeissä pilalle menee. Just joo. He hengailevat mieluummin keskustan mäkkärissä puhelimet kiinni naamassa.

T. 16v tyttö

Vierailija kirjoitti:

Ootko tosissas? Jos minun oma äitini soittaisi minusta psykologille noin typerästä syystä, niin mitä minun pitäisi tuolloin ajattella omasta äidistä? Tai ylipäätään itsestäni? Varsinkin kun kyseessä on noin typerä ja mitätön syy.

Sinun tyttäresi on täysin terve eikä tarvitse psykologista hoitoa hyvänen aika. Sulla taitaa olla pipo tiukalla?

Mä vietän mieluusti enemmän aikaa mun 13-vuotiaan pikkusiskoni ja hänen kavereidensa kanssa. Ihan siistä syystä, että minun kanssa samaan ikäluokkaan kuuluvat eivät puhu mistään muusta kuin pojista ja seurustelusta. Mitkään kivat pulkkamaäet ja muut ei kiinnosta, koska kuulemma liian lapsellista ja vaatteethan tuollaisissa leikeissä pilalle menee. Just joo. He hengailevat mieluummin keskustan mäkkärissä puhelimet kiinni naamassa.

T. 16v tyttö

Viestisi sävy kertoo mustavalkoisesta ajattelutavasta, niputat kaikki omanikäisesi samaan porukkaan. Noin ajattelee juurikin 12-13-vuotias, eli ei ihme, jos viihdyt sen ikäisten seurassa. Jokainen kehittyy omaan tahtiin, mutta jossain menee normaalin raja, ja varmuuden vuoksi olisi hyvä selvittää, onko ap:n tyttärellä kaikki kunnossa. 16-vuotias lasten leikeissä on vielä ymmärrettävää, mutta onko 18-vuotias? 20-vuotias? Nuori aikuinen käy tekemässä työpäivän vaikka kaupassa tai viettää päivän yliopistolla ja käy illalla pyytämässä naapurin 10-vuotiaita pulkkamäkeen?