Lue keskustelun säännöt.
tytär täytti 16... synttäreillä naapurin lapsia!
23.12.2015 |
alan olla huolissani sekä hämmentynyt. aluksi olin iloinen, että minulla oli pitkään leikkivä tytär jota meikit tai kaupungilla riekkuminen eivät kiinnostaneet. mutta nyt.. tyttö täytti eilen 16-vuotta ja vieraina oli 10-12 v "ystäviä" naapurista! söivät kakkua ja pelasivat.
eihän 16 vuotiaan, nuoren aikuisen jo, "bestis" voi olla 12-vuotias ! :O lulen, että naapuritkin pitävät jo tytärtäni kummallisena, kun tämä tulee leikkimään heille ! :(
minua suoraan sanoen alkaa hävettää. toivoisin jo poikaystävää näytille ja muutenkin ns. "normaalia toimintaa".
en ole enää tippaakaan ylpeä tytöstä, jolla ei ole kiire aikuistua vaan harkitsen psykologille soittoa.
nytkin kierii rinnettä alas muiden lasten kanssa tuolla ulkona..näen heidät ikkunasta ja tekee mieli mennä kiskomaan omani sisälle tuolta maasta, voi jumalauta!!!! iso tyttö !!!
erosimme tytön isän kanssa 5 v sitten ja mies on jo kauan tehnyt ongelmaa tytön ujoudesta sekä viihtymisestä pienempien kanssa. meillä on ollut aiheesta riitoja, mutta nyt alan ymmärtää hänen kantaansa.
niin, ujo tyttö on aina ollut ja hiljainen. mutta kasvanut ja kehittynyt normaalisti, mitään diagnooseja hänellä ei ole.
Kommentit (26)
Eräs tuttuni oli juuri tuollainen ja hankkikin ensimmäisen lapsen parin vuoden päästä ja siitä sitten suurperheen. Tykkää siis lapsista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin tykkään mennä pulkkamäken ja leikkiä lasten kanssa. Oma lapsi on hyvä tekosyy mennä mukaan.
Jos tyttö osaa hoitaa arkiaskareita ja tulee aikuisten kanssa toimeen, minä en olisi huolestunut. Hän voi olla jopa ikätovereitaan kypsempi.
Vastauksessa nro 14 löytyy yksi syy! Isänsä kohtelee tyttöäsi törkeästi ainakin puhunansa perusteella! Jos itse olet yhtä vajaa, niin tytöllä ei ole häävit vanhemmat!!! Nykyajan yhdenmukaisuuspaineet pakottavat ihme muottiin lapsia aivan liian aikaisin! Jos tytön koulu sujuu hyvin, ei ole ahdistunut, vetäytynyt ja yksinäinen, niin mikä on ongelma!!?? Vähän nuoremmat kaverit? Olen murrosikäisten opettaja ja olen nähnyt tuhansia 16 vuotiaita. Jokainen on persoonansa. Osalla tyttöjä on esim.hevosharrastuksen tai muun kautta nuoriakin ystäviä. Teidän vanhempien asenne on se ongelma. Hienovaraisesti voi kysyä, onko luokallaan kivoja tyttöjä, joita pyytää kylään tai elokuviin. On niitä kilttejä, fiksuja kavereitakin varmasti. Entä harrastukset?
No, mä vielä parikymppisenä mieluusti leikin pikkulasten kanssa. Ja jos piti valita aikuisseura tai yhdessäolo lasten kanssa, valitsin lapset.
Mitä musta sitten tuli? Vaimo ja äiti, joka täysillä nauttii perhe-elämästä. Lapset ei paljoa väsytä tai rasita, he ovat enemminkin voimavara elämässä.
Aikuiset ovat usein kuin ongelmakimppuja, jotka menee kriisistä toiseen. En jaksa sellaista. Turhaudun typeryydestä, itsekkyydestä ja keskenkasvuisuudesta. Ihmissuhdesotkut ei nappaa.
Lapset ovat suoria, välittömiä ja viattomia. He ovat innokkaita oppimaan ja omaavat lähes ehtymättömän mielikuvituksen. Lapsissa yhdistyy äly ja kaunis sisin; äly yleensä valjastetaan johonkin kehittävään toimintaan, ei muiden vahingoittamiseen tai oman edun tavoitteluun.
Aikuisseura parhaimmillaan on virkistävää ja keskustelut antoisia, mutta palaan aina hyvillä mielin omien pienten lasten pariin, enkä jää aikuiskontakteja kaipaamaan kuin vain hyvin harvoin. Mieheni on paras ystäväni ja arjen pyörityksessä se riittää. Kun ympärillä on oma perhe, tunnen itseni eheäksi ja että kaikki on tässä ja nyt.
Koulutukseni (korkeakoulututkinto) muuten myös suuntautuu lapsiin. Jos en olisi nyt perheenäiti, olisin työpäivät lasten parissa ja iltaisin varmaan tarjoutuisin lastenvahtiavuksi ystäville ja sukulaisille, kuten tein sinkkuna opiskeluaikana.
Äitini on ihan samanlainen. Hänestä näki, että äitiys oli ilo, ei rasite tai velvollisuus. Hän sai ensimmäisen lapsensa 19-vuotiaana ja kuopus syntyi päälle nelikymppisenä. Nykyisin hän innolla hoitaa lastenlapsia (sisarusteni lapsia -hoidan itse omat lapseni).
Äitini myös aina hymyilee ohikulkeville lapsille ja leikittää muiden lapsia juhlissa yms.
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu aika uskomattomalta, että niin moni täällä on sitä mieltä, että tämä on ihan normaalia ja liittyy vain persoonaan. 10-12-vuotiaat ovat henkisesti aivan eri tasolla kuin 16-vuotiaat, ja jos 16-vuotias ei tunne mitään yhteyttä omanikäisiinsä ja hakeutuu yksinomaan nuorempien seuraan, kertoohan se nyt hyvänen aika jostain! Asiaa ei tarvitse kärjistää niin, että toinen vaihtoehto olisi ryyppääminen ja poikien perässä juokseminen ja että ap:n pitäisi olla kiitollinen, kun tyttö ei tällaista harrasta, väliin mahtuu valtavasti normaalin teinin elämään kuuluvia asioita. Jos kyse on kehityksen viivästymisestä, tässä voi käydä niin, että se teini-iän kuohunta iskee sitten myöhemmin, mikä on tietysti hankalaa, jos 20-25-vuotias nuori aikuinen käyttäytyy kuin 15-vuotias. Sen ikäinenhän on jo yleensä työelämässä tai opiskelee korkeakoulussa. Jos tytöllä on jokin lievä kehityshäiriö, ei siinä tietenkään ole mitään pahaa, mutta tytön itsensä kannalta on parempi selvittää mahdollinen avuntarve ajoissa.
Juuri näin. Vaihtoehdot eivät ole lapsen tasolle jäänyt teini tai ryyppäävä teini... on välimaastokin olemassa. Itse 16 v. Kaveerasin ikäisteni kanssa ja meikkasin jne. Mutta en juonut enkä polttanut.
Itse olin "lapsen tasolla" melkein 15-vuotiaaksi saakka. Leikin 5-vuotta nuoremman siskoni kanssa ja meillä oli omia mielikuvitus eläimiä. Sisko alkoi löytämään uusia kavereita (oman ikäisiä) eikä minun seurasi kelvannut. Minua alettiin kiusaamaan koulussa kun pidin tätä "lapsen roolia" yllä. En halunnut aikuistua.
Nykyään olen töissä käyvä aikuinen nainen, avopuoliso ja yksi lapsikin jo. Tulee mieleen tyttärestäsi, että haluaako vain paeta "aikuistumista" ja olla vielä lapsi hetken?