Lue keskustelun säännöt.
Jatkaisitko suhdetta työttömän miehen kanssa?
20.12.2015 |
Olen rakastunut mieheen, joka on työtön. Hän sai noin vuosi takaperin potkut töistä tuotannollisista ja taloudellisista syistä ennen kuin aloimme seurustella. Tutustuimme sattumalta, ennen kuin edes tiesin, että hän on työtön. Työttömyys ei ole tähän asti haitannut, mies ei siis mitenkään elä siivelläni. Olen myös itse pienipalkkainen ja teen vuorotyötä. Olemme voineet helpommin tavata aikatauluistani huolimatta, kun mies kerran ei tee päivisin mitään. Välillä kuitenkin rahan puute ärsyttää ja nyt on alkanut mietityttää se, mitä voin odottaa tulevaisuudelta miehen kanssa. Mies on ihan järkevä raha-asioissaan muuten. Nytkin elää tulojensa mukaan. Ongelma on se, että hän ei hae töitä ollenkaan, lähinnä reagoi, jos työkkäri joskus harvoin ilmoittaa työpaikasta.
Mitä tekisit asemassani?
Kommentit (356)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seurusteleehan jotkut naiset työttömien maahanmuuttajienkin kanssa. Mitä tämä palstalassukka oikein ulisee?
Juu. Varmasti pian useampikin, koska nehän saa jo katonkin päänsä päälle. Ei tarvitse puiston penkillä kihlautua.
Eikö työtön suomalainen mies sitten saa kattoa päänsä päälle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Selvennetäänpäs näin naisena vielä kertaalleen, kun asiasta on tullut täällä epäselvää:
Naisille työttömyys sinänsä ei ole kynnyskysymys, vaan se, että on ainakin halua ja tavoitetta hankkia töitä sitten kun saa. Työ tai halu hankkia sitä ei tarkoita pelkkää rahaan, vaan myös moraalista selkärankaa, halua olla osa yhteiskuntaa yms. Tottakai se on iso bonus, jos ei joudu omilla tuloillaan elättämään kahta ihmistä, mutta jokainen nainen ymmärtää nykyisellä maailmanmenolla, että ihminen voi olla työtön syistä, joihin ei ole itse pystynyt vaikuttamaan. Tämä on täysin eri asia kuin nostaa sohvalla keskisormea pystyyn ja todeta "En edes hae töitä vaikka olen täysin työkykyinen, koska ahneet naiset ja paska yhteiskunta".
Moni nainen aloittaa seurustelun nuorena, jolloin kummallakaan osapuolella ei ole vielä MINKÄÄNLAISTA työpaikkaa. Tämä ei ole ongelma, eikä edes jarru, kunhan molemmilla on päämäärä. Samoin moni nainen ottaa työttömän miehen, kunhan mies osoittaa halua hakea ja saada vielä töitä (tai on työtön koska on selkeästi työkyvytön).
Kukaan ei halua elättää TÄYSIN TYÖKYKYISTÄ AIKUISTA vain siksi, että toiselle ei kelpaa ne normit, joiden puitteissa meidän kaikkien muiden on pärjättävä.
Ei kai tätä vastaan kukaan väitäkään. Työtönkin kelpaa kunhan sentään tekee kaikkensa sen eteen, että nainen saa ennemmin tai myöhemmin isomman taloudellisen hyöydyn suhteesta. Sitten naista ei toki kiinnosta, jos tähän taloudelliseen hyötyyn ei ole mitään mahdollisuutta tulevaisuudessakaan.
Vierailija kirjoitti:
Rahaa rahaa rahaa.
Oikeasti lapsen pystyy kasvattamaan rahatta.
Pystyy kyllä. Lapset ovat vain kätevä tekosyy jonka taakse piilottaa oma ahneutensa kun mieheltä vaaditaan ennen kaikkea työtä ja rahaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omalla kokemuksellani, nyt kun olen päässyt suhteesta, jossa melkein kymmenen vuotta katselin elämäntapatyötöntä miestä, joka "menee töihin kun jotain itselle sopivaa osuu kohdalle", en todellakaan.
Eikä siis ongelmana ole edes se, että olisin elättänyt miehen kokonaan, vaan se, että mies pienen vuokraan osallistumisen jälkeen piti luonani olevaa leipää kaapissa, sähköä kämpässä ja vettä hanassa täysin itsestäänselvyytenä, ja esim. automatkat pummi aina minulta tai kavereilta ilmaiseksi (ei bensarahoista tai edes vaivanpalkasta tietoakaan). Ei edes tiedostanut elävänsä pummilla, vaikka asiasta puhuttiin, koska osallistuihan hän vuokran maksuun ja olimmehan parisuhteessa rakkaudesta, perkele. Eikä hän PAKOTTANUT minua ostamaan ja tekemään hyvää ruokaa eikä mitään muutakaan, joten ei myöskään ollut niistä mitään "velkaa". Eikä tietenkään voitu ikinä matkustella, suunnitella kylpyläviikonloppua yhdessä tms., ellen minä olisi ollut valmis maksamaan kaikkea.
Varoitan; vaikka suhde kuinka lähtisi rakkaudesta, niin noilla lähtökohdilla ("ei hae töitä ollenkaan, lähinnä reagoi, jos työkkäri joskus harvoin ilmoittaa työpaikasta.") se raha rupeaa hiertämään jossain kohtaa, ja mikään ei tapa romantiikkaa nopeammin kuin se, että toinen mulkoilee turhautuneena jokaista sähkölaskua tai huokailee ruokakaupan kassalla, kun ärsyttää maksaa eväitä kahdelle, muttei omalle rakkaalle kehtaa suoraan teipata jääkaapin oveen lappuakaan, että "minun ruuat, et syö!".
Aloit siis ahneuksissasi vaatimaan mieheltä työssäkäyntiä, koska miehellä ei ollut tarpeeksi rahaa ja nyt haukut miestä paskaksi kun se ei suostunutkaan sulle rahantekovälineeksi. Sen lisäksi viitsit vielä jauhaa paskaa "rakkaudesta".
On kohtuullista osallistua kuluihin - eihän aikuinen mies mikään lapsi ole!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omalla kokemuksellani, nyt kun olen päässyt suhteesta, jossa melkein kymmenen vuotta katselin elämäntapatyötöntä miestä, joka "menee töihin kun jotain itselle sopivaa osuu kohdalle", en todellakaan.
Eikä siis ongelmana ole edes se, että olisin elättänyt miehen kokonaan, vaan se, että mies pienen vuokraan osallistumisen jälkeen piti luonani olevaa leipää kaapissa, sähköä kämpässä ja vettä hanassa täysin itsestäänselvyytenä, ja esim. automatkat pummi aina minulta tai kavereilta ilmaiseksi (ei bensarahoista tai edes vaivanpalkasta tietoakaan). Ei edes tiedostanut elävänsä pummilla, vaikka asiasta puhuttiin, koska osallistuihan hän vuokran maksuun ja olimmehan parisuhteessa rakkaudesta, perkele. Eikä hän PAKOTTANUT minua ostamaan ja tekemään hyvää ruokaa eikä mitään muutakaan, joten ei myöskään ollut niistä mitään "velkaa". Eikä tietenkään voitu ikinä matkustella, suunnitella kylpyläviikonloppua yhdessä tms., ellen minä olisi ollut valmis maksamaan kaikkea.
Varoitan; vaikka suhde kuinka lähtisi rakkaudesta, niin noilla lähtökohdilla ("ei hae töitä ollenkaan, lähinnä reagoi, jos työkkäri joskus harvoin ilmoittaa työpaikasta.") se raha rupeaa hiertämään jossain kohtaa, ja mikään ei tapa romantiikkaa nopeammin kuin se, että toinen mulkoilee turhautuneena jokaista sähkölaskua tai huokailee ruokakaupan kassalla, kun ärsyttää maksaa eväitä kahdelle, muttei omalle rakkaalle kehtaa suoraan teipata jääkaapin oveen lappuakaan, että "minun ruuat, et syö!".
Aloit siis ahneuksissasi vaatimaan mieheltä työssäkäyntiä, koska miehellä ei ollut tarpeeksi rahaa ja nyt haukut miestä paskaksi kun se ei suostunutkaan sulle rahantekovälineeksi. Sen lisäksi viitsit vielä jauhaa paskaa "rakkaudesta".
On kohtuullista osallistua kuluihin - eihän aikuinen mies mikään lapsi ole!
Tuet riittää kyllä kattamaan omat kulut. Ja suhteessa pitää muutenkin olla kyse muista asioista kuin rahasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omalla kokemuksellani, nyt kun olen päässyt suhteesta, jossa melkein kymmenen vuotta katselin elämäntapatyötöntä miestä, joka "menee töihin kun jotain itselle sopivaa osuu kohdalle", en todellakaan.
Eikä siis ongelmana ole edes se, että olisin elättänyt miehen kokonaan, vaan se, että mies pienen vuokraan osallistumisen jälkeen piti luonani olevaa leipää kaapissa, sähköä kämpässä ja vettä hanassa täysin itsestäänselvyytenä, ja esim. automatkat pummi aina minulta tai kavereilta ilmaiseksi (ei bensarahoista tai edes vaivanpalkasta tietoakaan). Ei edes tiedostanut elävänsä pummilla, vaikka asiasta puhuttiin, koska osallistuihan hän vuokran maksuun ja olimmehan parisuhteessa rakkaudesta, perkele. Eikä hän PAKOTTANUT minua ostamaan ja tekemään hyvää ruokaa eikä mitään muutakaan, joten ei myöskään ollut niistä mitään "velkaa". Eikä tietenkään voitu ikinä matkustella, suunnitella kylpyläviikonloppua yhdessä tms., ellen minä olisi ollut valmis maksamaan kaikkea.
Varoitan; vaikka suhde kuinka lähtisi rakkaudesta, niin noilla lähtökohdilla ("ei hae töitä ollenkaan, lähinnä reagoi, jos työkkäri joskus harvoin ilmoittaa työpaikasta.") se raha rupeaa hiertämään jossain kohtaa, ja mikään ei tapa romantiikkaa nopeammin kuin se, että toinen mulkoilee turhautuneena jokaista sähkölaskua tai huokailee ruokakaupan kassalla, kun ärsyttää maksaa eväitä kahdelle, muttei omalle rakkaalle kehtaa suoraan teipata jääkaapin oveen lappuakaan, että "minun ruuat, et syö!".
Mielenkiintoista on se että miehet ovat sietäneet tuota naisilta vuosisatoja ja nyt kun on mahdollista naisilta sietää samaa niin ei. Ette te siedä. Olette edelleen oman sukupuolenne orjia.
Jos mies keimailee sievänä ja on ostanut tililtäsi hienot komeat vaatteet ihan sinun silmiäsi varten laittautunut ja vatsa kurnii. Miksi vitussa et voisi ostaa sitä patonkia miehellesi?
Kai rakastat miestäsi? Paha puhua rakkaudesta jos puhutaan rahasta. Halveksin sinun kaltaisia naisia. Jos kyydin pummaaminen on paha niin onko parempi se että mies eristyy kotona kavereistaan ja syrjäytyy?
Sitäkö halutaan ettei mies saa edes käydä kaljalla kavereidensa kanssa? Moni mies kyllä kustantaa naisille naisten iltoihin tippirahat ja sun muut korvikkeet. Vaan teillä on sukupuoliroolit vieläkin päällä vaikka eletään 2016-lukua.
Naiset eivät ole saaneet tehdä kodin ulkopuolella historian näkökulmasta kovin pitkää aikaa. Ja usein miehet esteenä ennakkoluuloineen. Olisikohan pieni historian kertaus paikallaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omalla kokemuksellani, nyt kun olen päässyt suhteesta, jossa melkein kymmenen vuotta katselin elämäntapatyötöntä miestä, joka "menee töihin kun jotain itselle sopivaa osuu kohdalle", en todellakaan.
Eikä siis ongelmana ole edes se, että olisin elättänyt miehen kokonaan, vaan se, että mies pienen vuokraan osallistumisen jälkeen piti luonani olevaa leipää kaapissa, sähköä kämpässä ja vettä hanassa täysin itsestäänselvyytenä, ja esim. automatkat pummi aina minulta tai kavereilta ilmaiseksi (ei bensarahoista tai edes vaivanpalkasta tietoakaan). Ei edes tiedostanut elävänsä pummilla, vaikka asiasta puhuttiin, koska osallistuihan hän vuokran maksuun ja olimmehan parisuhteessa rakkaudesta, perkele. Eikä hän PAKOTTANUT minua ostamaan ja tekemään hyvää ruokaa eikä mitään muutakaan, joten ei myöskään ollut niistä mitään "velkaa". Eikä tietenkään voitu ikinä matkustella, suunnitella kylpyläviikonloppua yhdessä tms., ellen minä olisi ollut valmis maksamaan kaikkea.
Varoitan; vaikka suhde kuinka lähtisi rakkaudesta, niin noilla lähtökohdilla ("ei hae töitä ollenkaan, lähinnä reagoi, jos työkkäri joskus harvoin ilmoittaa työpaikasta.") se raha rupeaa hiertämään jossain kohtaa, ja mikään ei tapa romantiikkaa nopeammin kuin se, että toinen mulkoilee turhautuneena jokaista sähkölaskua tai huokailee ruokakaupan kassalla, kun ärsyttää maksaa eväitä kahdelle, muttei omalle rakkaalle kehtaa suoraan teipata jääkaapin oveen lappuakaan, että "minun ruuat, et syö!".
Mielenkiintoista on se että miehet ovat sietäneet tuota naisilta vuosisatoja ja nyt kun on mahdollista naisilta sietää samaa niin ei. Ette te siedä. Olette edelleen oman sukupuolenne orjia.
Jos mies keimailee sievänä ja on ostanut tililtäsi hienot komeat vaatteet ihan sinun silmiäsi varten laittautunut ja vatsa kurnii. Miksi vitussa et voisi ostaa sitä patonkia miehellesi?
Kai rakastat miestäsi? Paha puhua rakkaudesta jos puhutaan rahasta. Halveksin sinun kaltaisia naisia. Jos kyydin pummaaminen on paha niin onko parempi se että mies eristyy kotona kavereistaan ja syrjäytyy?
Sitäkö halutaan ettei mies saa edes käydä kaljalla kavereidensa kanssa? Moni mies kyllä kustantaa naisille naisten iltoihin tippirahat ja sun muut korvikkeet. Vaan teillä on sukupuoliroolit vieläkin päällä vaikka eletään 2016-lukua.
Naiset eivät ole saaneet tehdä kodin ulkopuolella historian näkökulmasta kovin pitkää aikaa. Ja usein miehet esteenä ennakkoluuloineen. Olisikohan pieni historian kertaus paikallaan?
Emme saaneet olla historiassa ahneita, joten kompensoimme sen olemalla nyt äärimäisen ahneita?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omalla kokemuksellani, nyt kun olen päässyt suhteesta, jossa melkein kymmenen vuotta katselin elämäntapatyötöntä miestä, joka "menee töihin kun jotain itselle sopivaa osuu kohdalle", en todellakaan.
Eikä siis ongelmana ole edes se, että olisin elättänyt miehen kokonaan, vaan se, että mies pienen vuokraan osallistumisen jälkeen piti luonani olevaa leipää kaapissa, sähköä kämpässä ja vettä hanassa täysin itsestäänselvyytenä, ja esim. automatkat pummi aina minulta tai kavereilta ilmaiseksi (ei bensarahoista tai edes vaivanpalkasta tietoakaan). Ei edes tiedostanut elävänsä pummilla, vaikka asiasta puhuttiin, koska osallistuihan hän vuokran maksuun ja olimmehan parisuhteessa rakkaudesta, perkele. Eikä hän PAKOTTANUT minua ostamaan ja tekemään hyvää ruokaa eikä mitään muutakaan, joten ei myöskään ollut niistä mitään "velkaa". Eikä tietenkään voitu ikinä matkustella, suunnitella kylpyläviikonloppua yhdessä tms., ellen minä olisi ollut valmis maksamaan kaikkea.
Varoitan; vaikka suhde kuinka lähtisi rakkaudesta, niin noilla lähtökohdilla ("ei hae töitä ollenkaan, lähinnä reagoi, jos työkkäri joskus harvoin ilmoittaa työpaikasta.") se raha rupeaa hiertämään jossain kohtaa, ja mikään ei tapa romantiikkaa nopeammin kuin se, että toinen mulkoilee turhautuneena jokaista sähkölaskua tai huokailee ruokakaupan kassalla, kun ärsyttää maksaa eväitä kahdelle, muttei omalle rakkaalle kehtaa suoraan teipata jääkaapin oveen lappuakaan, että "minun ruuat, et syö!".
Mielenkiintoista on se että miehet ovat sietäneet tuota naisilta vuosisatoja ja nyt kun on mahdollista naisilta sietää samaa niin ei. Ette te siedä. Olette edelleen oman sukupuolenne orjia.
Jos mies keimailee sievänä ja on ostanut tililtäsi hienot komeat vaatteet ihan sinun silmiäsi varten laittautunut ja vatsa kurnii. Miksi vitussa et voisi ostaa sitä patonkia miehellesi?
Kai rakastat miestäsi? Paha puhua rakkaudesta jos puhutaan rahasta. Halveksin sinun kaltaisia naisia. Jos kyydin pummaaminen on paha niin onko parempi se että mies eristyy kotona kavereistaan ja syrjäytyy?
Sitäkö halutaan ettei mies saa edes käydä kaljalla kavereidensa kanssa? Moni mies kyllä kustantaa naisille naisten iltoihin tippirahat ja sun muut korvikkeet. Vaan teillä on sukupuoliroolit vieläkin päällä vaikka eletään 2016-lukua.
Naiset eivät ole saaneet tehdä kodin ulkopuolella historian näkökulmasta kovin pitkää aikaa. Ja usein miehet esteenä ennakkoluuloineen. Olisikohan pieni historian kertaus paikallaan?
Mikä on nykyisten älykkäiden naisten tekosyy sille ettei kustanneta miehelle edes kahvia kahvilassa jne. vaikka olisi kuinka täydellinen mies, mutta ei ole rahaa? :)
Itse käyn töissä, mutta ketjun naisten perustelut eivät ole kovin vakuuttavia miksi miesten tulisi antaa köyhälle puolisolleen rahaa, mutta naisten ei.
Vierailija kirjoitti:
Itse käyn töissä, mutta ketjun naisten perustelut eivät ole kovin vakuuttavia miksi miesten tulisi antaa köyhälle puolisolleen rahaa, mutta naisten ei.
Eihän kyse ole edes tästä. Edelleenkin miehen tärkein tehtävä naisen mielestä on mennä töihin ja tienata tarpeeksi, jotta naisenkin varallisuus kasvaa välillisesti suhteen avulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
on aivan eri asia olla jäänyt kumppanin kanssa tehdystä yhteisestä sopimuksesta koti-isäksi kuin valittaa sinkkuna lapsettomana, että ahneet naiset ei huoli kun en mitään yhteiskuntaan kuulumisen suuntaista halua edes yrittää. Edelleenkään ongelma ei ole se työttömyys, vaan syy ja motivaatio siihen.
Kerrotko viellä sitten mikä on sitten se hyvä ja pätevä olla suostutamatta naisen ahneisiin vaatimuksiin, joissa miehen arvo lasketaan työssä ja rahassa? Niitäkin näköjään on?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omalla kokemuksellani, nyt kun olen päässyt suhteesta, jossa melkein kymmenen vuotta katselin elämäntapatyötöntä miestä, joka "menee töihin kun jotain itselle sopivaa osuu kohdalle", en todellakaan.
Eikä siis ongelmana ole edes se, että olisin elättänyt miehen kokonaan, vaan se, että mies pienen vuokraan osallistumisen jälkeen piti luonani olevaa leipää kaapissa, sähköä kämpässä ja vettä hanassa täysin itsestäänselvyytenä, ja esim. automatkat pummi aina minulta tai kavereilta ilmaiseksi (ei bensarahoista tai edes vaivanpalkasta tietoakaan). Ei edes tiedostanut elävänsä pummilla, vaikka asiasta puhuttiin, koska osallistuihan hän vuokran maksuun ja olimmehan parisuhteessa rakkaudesta, perkele. Eikä hän PAKOTTANUT minua ostamaan ja tekemään hyvää ruokaa eikä mitään muutakaan, joten ei myöskään ollut niistä mitään "velkaa". Eikä tietenkään voitu ikinä matkustella, suunnitella kylpyläviikonloppua yhdessä tms., ellen minä olisi ollut valmis maksamaan kaikkea.
Varoitan; vaikka suhde kuinka lähtisi rakkaudesta, niin noilla lähtökohdilla ("ei hae töitä ollenkaan, lähinnä reagoi, jos työkkäri joskus harvoin ilmoittaa työpaikasta.") se raha rupeaa hiertämään jossain kohtaa, ja mikään ei tapa romantiikkaa nopeammin kuin se, että toinen mulkoilee turhautuneena jokaista sähkölaskua tai huokailee ruokakaupan kassalla, kun ärsyttää maksaa eväitä kahdelle, muttei omalle rakkaalle kehtaa suoraan teipata jääkaapin oveen lappuakaan, että "minun ruuat, et syö!".
Mielenkiintoista on se että miehet ovat sietäneet tuota naisilta vuosisatoja ja nyt kun on mahdollista naisilta sietää samaa niin ei. Ette te siedä. Olette edelleen oman sukupuolenne orjia.
Jos mies keimailee sievänä ja on ostanut tililtäsi hienot komeat vaatteet ihan sinun silmiäsi varten laittautunut ja vatsa kurnii. Miksi vitussa et voisi ostaa sitä patonkia miehellesi?
Kai rakastat miestäsi? Paha puhua rakkaudesta jos puhutaan rahasta. Halveksin sinun kaltaisia naisia. Jos kyydin pummaaminen on paha niin onko parempi se että mies eristyy kotona kavereistaan ja syrjäytyy?
Sitäkö halutaan ettei mies saa edes käydä kaljalla kavereidensa kanssa? Moni mies kyllä kustantaa naisille naisten iltoihin tippirahat ja sun muut korvikkeet. Vaan teillä on sukupuoliroolit vieläkin päällä vaikka eletään 2016-lukua.
Naiset eivät ole saaneet tehdä kodin ulkopuolella historian näkökulmasta kovin pitkää aikaa. Ja usein miehet esteenä ennakkoluuloineen. Olisikohan pieni historian kertaus paikallaan?
Mikä on nykyisten älykkäiden naisten tekosyy sille ettei kustanneta miehelle edes kahvia kahvilassa jne. vaikka olisi kuinka täydellinen mies, mutta ei ole rahaa? :)
Itse käyn töissä, mutta ketjun naisten perustelut eivät ole kovin vakuuttavia miksi miesten tulisi antaa köyhälle puolisolleen rahaa, mutta naisten ei.
Kuules pikkuinen, naiset ovat kautta aikojen menettäneet terveytensä ja henkensäkin usein miesten takia, kantaakseen ja saadakseen heidän lapsiaa. Yhä edelleen nykypäivänä se on valitettavasti näin, nainen maksaa kehollaan ja terveydellään hinnan pariskunnan yhteisistä lapsista. Meillä mies vaatimalla vaati yhteisen lapsen, ja terveydellisistä syistä jouduin olemaan kuukausia sairaslomalla ennen syntymää, ja myös sen jälkeen yllättävien komplikaatioiden takia. En edes jaksa kerrata tässä ensimmäisten vuosien kaaosta, ja sitä että minä, nainen, heräsin öisin ruokkimaan ja hoitaamaan lasta, jotta mies saa mennä pirteänä töihin. Näin se on yhä edelleen, vaikka mielelläni vastuuta miehelle sysään, ei hän sitä kotona ole valmis ottamaan. Tekee jatko-opintojaan työn ohella ja minä vastaan kodista. Jos tässä tilanteessa hän kertaakaan naukuu kuten sinä, "rahan antamisesta", saa tulla illalla tyhjään, sotkuiseen kotiin.
Kyllä ottaa päähän tämä suomimiesten akkamaisuus ja naukuminen, hei menkää miehistymään etelä-Eurooppaan tai keski- Eurooppaan, jossa mies on ylpeä kun saa huolehtia naisestaan/perheestään.Tosiasia on, ettei kukaan nainen, niin kauan kun lisääntyminen tapahtuu kuten nykyään, halua akkamaista miestä jota saa raahata perässään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omalla kokemuksellani, nyt kun olen päässyt suhteesta, jossa melkein kymmenen vuotta katselin elämäntapatyötöntä miestä, joka "menee töihin kun jotain itselle sopivaa osuu kohdalle", en todellakaan.
Eikä siis ongelmana ole edes se, että olisin elättänyt miehen kokonaan, vaan se, että mies pienen vuokraan osallistumisen jälkeen piti luonani olevaa leipää kaapissa, sähköä kämpässä ja vettä hanassa täysin itsestäänselvyytenä, ja esim. automatkat pummi aina minulta tai kavereilta ilmaiseksi (ei bensarahoista tai edes vaivanpalkasta tietoakaan). Ei edes tiedostanut elävänsä pummilla, vaikka asiasta puhuttiin, koska osallistuihan hän vuokran maksuun ja olimmehan parisuhteessa rakkaudesta, perkele. Eikä hän PAKOTTANUT minua ostamaan ja tekemään hyvää ruokaa eikä mitään muutakaan, joten ei myöskään ollut niistä mitään "velkaa". Eikä tietenkään voitu ikinä matkustella, suunnitella kylpyläviikonloppua yhdessä tms., ellen minä olisi ollut valmis maksamaan kaikkea.
Varoitan; vaikka suhde kuinka lähtisi rakkaudesta, niin noilla lähtökohdilla ("ei hae töitä ollenkaan, lähinnä reagoi, jos työkkäri joskus harvoin ilmoittaa työpaikasta.") se raha rupeaa hiertämään jossain kohtaa, ja mikään ei tapa romantiikkaa nopeammin kuin se, että toinen mulkoilee turhautuneena jokaista sähkölaskua tai huokailee ruokakaupan kassalla, kun ärsyttää maksaa eväitä kahdelle, muttei omalle rakkaalle kehtaa suoraan teipata jääkaapin oveen lappuakaan, että "minun ruuat, et syö!".
Mielenkiintoista on se että miehet ovat sietäneet tuota naisilta vuosisatoja ja nyt kun on mahdollista naisilta sietää samaa niin ei. Ette te siedä. Olette edelleen oman sukupuolenne orjia.
Jos mies keimailee sievänä ja on ostanut tililtäsi hienot komeat vaatteet ihan sinun silmiäsi varten laittautunut ja vatsa kurnii. Miksi vitussa et voisi ostaa sitä patonkia miehellesi?
Kai rakastat miestäsi? Paha puhua rakkaudesta jos puhutaan rahasta. Halveksin sinun kaltaisia naisia. Jos kyydin pummaaminen on paha niin onko parempi se että mies eristyy kotona kavereistaan ja syrjäytyy?
Sitäkö halutaan ettei mies saa edes käydä kaljalla kavereidensa kanssa? Moni mies kyllä kustantaa naisille naisten iltoihin tippirahat ja sun muut korvikkeet. Vaan teillä on sukupuoliroolit vieläkin päällä vaikka eletään 2016-lukua.
Naiset eivät ole saaneet tehdä kodin ulkopuolella historian näkökulmasta kovin pitkää aikaa. Ja usein miehet esteenä ennakkoluuloineen. Olisikohan pieni historian kertaus paikallaan?
Mikä on nykyisten älykkäiden naisten tekosyy sille ettei kustanneta miehelle edes kahvia kahvilassa jne. vaikka olisi kuinka täydellinen mies, mutta ei ole rahaa? :)
Itse käyn töissä, mutta ketjun naisten perustelut eivät ole kovin vakuuttavia miksi miesten tulisi antaa köyhälle puolisolleen rahaa, mutta naisten ei.
Kuules pikkuinen, naiset ovat kautta aikojen menettäneet terveytensä ja henkensäkin usein miesten takia, kantaakseen ja saadakseen heidän lapsiaa. Yhä edelleen nykypäivänä se on valitettavasti näin, nainen maksaa kehollaan ja terveydellään hinnan pariskunnan yhteisistä lapsista. Meillä mies vaatimalla vaati yhteisen lapsen, ja terveydellisistä syistä jouduin olemaan kuukausia sairaslomalla ennen syntymää, ja myös sen jälkeen yllättävien komplikaatioiden takia. En edes jaksa kerrata tässä ensimmäisten vuosien kaaosta, ja sitä että minä, nainen, heräsin öisin ruokkimaan ja hoitaamaan lasta, jotta mies saa mennä pirteänä töihin. Näin se on yhä edelleen, vaikka mielelläni vastuuta miehelle sysään, ei hän sitä kotona ole valmis ottamaan. Tekee jatko-opintojaan työn ohella ja minä vastaan kodista. Jos tässä tilanteessa hän kertaakaan naukuu kuten sinä, "rahan antamisesta", saa tulla illalla tyhjään, sotkuiseen kotiin.
Kyllä ottaa päähän tämä suomimiesten akkamaisuus ja naukuminen, hei menkää miehistymään etelä-Eurooppaan tai keski- Eurooppaan, jossa mies on ylpeä kun saa huolehtia naisestaan/perheestään.Tosiasia on, ettei kukaan nainen, niin kauan kun lisääntyminen tapahtuu kuten nykyään, halua akkamaista miestä jota saa raahata perässään.
Hyvä vuodatus. Ehdotat siis kaikille naisille potkuja jotta miehet voivat elättää mammansa? minulla ei ole mitään perinteisiä arvoja vastaan, mutta on todella outoa ettei sitten perinteisen miehen roolimallin ulkopuolella seilaavalle löydy miehisen roolin omaavaa naista :)
Vierailija kirjoitti:
Kuules pikkuinen, naiset ovat kautta aikojen menettäneet terveytensä ja henkensäkin usein miesten takia, kantaakseen ja saadakseen heidän lapsiaa. Yhä edelleen nykypäivänä se on valitettavasti näin, nainen maksaa kehollaan ja terveydellään hinnan pariskunnan yhteisistä lapsista.
Naisilla on kyllä keskimäärin paljon suurempi hinku hankkia lapsia kuin mieheillä. Monesti miehellä riittäisi ne pari 10-vuotiasta lasta, mutta iltatähti tehdään kun nainen sitä useamman vuoden ajan vaatii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuules pikkuinen, naiset ovat kautta aikojen menettäneet terveytensä ja henkensäkin usein miesten takia, kantaakseen ja saadakseen heidän lapsiaa. Yhä edelleen nykypäivänä se on valitettavasti näin, nainen maksaa kehollaan ja terveydellään hinnan pariskunnan yhteisistä lapsista.
Naisilla on kyllä keskimäärin paljon suurempi hinku hankkia lapsia kuin mieheillä. Monesti miehellä riittäisi ne pari 10-vuotiasta lasta, mutta iltatähti tehdään kun nainen sitä useamman vuoden ajan vaatii.
Sekin valitus miehiltä "että en halunnut lapsia mutta kun akka vaati" on vastenmielistä lampaan määkinää. Pitäkää muna housussa sitten, sitten ei lapsiakaan tule. Tosimies ei tule "vahingossa" isäksi tai valita asiasta vuosia jälkeenpäin. Naurettavaa touhua.Kyllä miehet pääsevät Suomessa helpolla, ei voi mitään mutta siltä naisena tuntuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tajua, miten ahneus liittyy tähän?
Jaa niin mitenköhän liittyisi? Kenties stien, että työssäkäyvällä miehellä on korkeammat tulot tuilla elävällä miehellä.
Toki vaatimusta voi aina yrittää selitellä kunnioituksilla, arvoilla, moraaleilla.
Tämän palstan oman loiseläjän logiikalla nainen hyötyy miehestä ja on ahne, kun haluaisi menettää omia palkkatulojaan mielummin vähemmän kuin enemmän. Siis nainen jää kuitenkin miehen kanssa tappiolle, mutta palstaloisen logiikalla se tappio muuttuukin hyödyksi (tämä kiinnostaa varmasti muitakin että miten rahalliset tappiot käännetäänkin maagisesti hyödyksi ja saamisiksi) jos mies käy töissä. Vaikka rahallinen ero naisen menetyksissä olisi satasen kuukausittain (eli työttömän kanssa menisi kuukausittain 600e ja pienipalkkaisen työssäkäyvän kanssa menettäisi kuukausittain 500e), se on siltikin niin tuntuva, että kääntää tuon viidensadan euron menetyksen hyödyksi ja nainen onkin ahne lompakkoloinen kun maksaisi miehensä elämisestä mielummin sen satasen vähemmän.
Ei voi kun ihailla tämän palstaloisen sisäistä maailmaa, siellä ei logiikalla tai fysiikan laeilla ole mitään virkaa.
Ja minun mielipiteeni on se, että jos terve aikuinen ihminen hyvällä omatunnolla heittäytyy muiden elätettäväksi eikä edes koe sitä häpeällisenä, ei tämä ihminen ole minua varten parisuhdemielessä. Itse kuitenkin olen tehnyt töitä ala-asteelta lähtien.
Joo mutta kyllähän työnteosta pitää maksaa tuntuva palkka. Ei mikään 7-9e tunti ole palkka Suomen hintaisessa maassa. Eihän sillä elä mitenkään.
Jos nyt ensin menisitkin sinne töihin...
Vierailija kirjoitti:
Naurettavaa touhua.Kyllä miehet pääsevät Suomessa helpolla, ei voi mitään mutta siltä naisena tuntuu.
Joo, pääsevät helpolla kunhan suostuvat naisen tahtoon eli menevät töihin naisen rahantekovälineeksi ja ottavat tehtäväkseen parantaa naisen taloudellista asemaa. Sitten onko eri juttu jos ei naisen ahneisiin vaatimuksiin suostu.
En voi sanoa mitä sinun pitää tehdä. Työttömyys ei ole minulle ongelma. Olen itse ollut työtön, jolloin mies elätti perheemme ja mieheni on ollut työttömänä, jolloin minä elätin. Itse olen työttömänä ollessa aina etsinyt töitä ihan joka puolelta ja monipuolisesti, sillä pidän perusturvallisesta elämästä ja yksi sen peruspilareista minulle on säännöllinen rytmi. Mies taas otti pari ensimmäistä kuukautta lunkisti rentoutuen, jotta sai mielen tyhjäksi työsuhteesta, joka oli henkisesti erittäin kuormittavaa. Mutta tuon parin kuukauden jälkeen alkoi etsiä täysrähinällä töitä. Eikä hän tuota kahta kuukautta maannut sohvalla kattoon räkien. Hän hoiti lapset ja kodin. Joka päivä töistä tullessani kävelin siistiin kotiin ja lämpimän ruuan eteen. Ehdotinkin hänelle, että jäisi vallan kotiin, mutta hänkin pitää työnteon tuomasta turvallisuuden tunteesta. Eikä meillä olisi pitkään puskurit riittäneet toisen työttömyyteen.
Sinuna ehkä juttelisin miehen kanssa tulevaisuuden suunnitelmista. Että pitääkö hän tavallaan nyt hetken lomaa vai aikooko olla ns. elämäntapatyötön. Ette ilmeisesti vielä asu yhdessä, mitä hän tekee sen ajan, kun ei tapaa sinua?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omalla kokemuksellani, nyt kun olen päässyt suhteesta, jossa melkein kymmenen vuotta katselin elämäntapatyötöntä miestä, joka "menee töihin kun jotain itselle sopivaa osuu kohdalle", en todellakaan.
Eikä siis ongelmana ole edes se, että olisin elättänyt miehen kokonaan, vaan se, että mies pienen vuokraan osallistumisen jälkeen piti luonani olevaa leipää kaapissa, sähköä kämpässä ja vettä hanassa täysin itsestäänselvyytenä, ja esim. automatkat pummi aina minulta tai kavereilta ilmaiseksi (ei bensarahoista tai edes vaivanpalkasta tietoakaan). Ei edes tiedostanut elävänsä pummilla, vaikka asiasta puhuttiin, koska osallistuihan hän vuokran maksuun ja olimmehan parisuhteessa rakkaudesta, perkele. Eikä hän PAKOTTANUT minua ostamaan ja tekemään hyvää ruokaa eikä mitään muutakaan, joten ei myöskään ollut niistä mitään "velkaa". Eikä tietenkään voitu ikinä matkustella, suunnitella kylpyläviikonloppua yhdessä tms., ellen minä olisi ollut valmis maksamaan kaikkea.
Varoitan; vaikka suhde kuinka lähtisi rakkaudesta, niin noilla lähtökohdilla ("ei hae töitä ollenkaan, lähinnä reagoi, jos työkkäri joskus harvoin ilmoittaa työpaikasta.") se raha rupeaa hiertämään jossain kohtaa, ja mikään ei tapa romantiikkaa nopeammin kuin se, että toinen mulkoilee turhautuneena jokaista sähkölaskua tai huokailee ruokakaupan kassalla, kun ärsyttää maksaa eväitä kahdelle, muttei omalle rakkaalle kehtaa suoraan teipata jääkaapin oveen lappuakaan, että "minun ruuat, et syö!".
Aloit siis ahneuksissasi vaatimaan mieheltä työssäkäyntiä, koska miehellä ei ollut tarpeeksi rahaa ja nyt haukut miestä paskaksi kun se ei suostunutkaan sulle rahantekovälineeksi. Sen lisäksi viitsit vielä jauhaa paskaa "rakkaudesta".
On kohtuullista osallistua kuluihin - eihän aikuinen mies mikään lapsi ole!
Voiko nainen määritellä yksin elintason jota pitää tavoitella? Jos naiselle ei kelpaa miehen haluama elintaso niin ongelmahan ei ole mies vaan raha ja materiaali. Nainen ei kai usein voi rakastaa miestä joka ei aio nostaa elintasoa naisen vaatimalle tasolle...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omalla kokemuksellani, nyt kun olen päässyt suhteesta, jossa melkein kymmenen vuotta katselin elämäntapatyötöntä miestä, joka "menee töihin kun jotain itselle sopivaa osuu kohdalle", en todellakaan.
Eikä siis ongelmana ole edes se, että olisin elättänyt miehen kokonaan, vaan se, että mies pienen vuokraan osallistumisen jälkeen piti luonani olevaa leipää kaapissa, sähköä kämpässä ja vettä hanassa täysin itsestäänselvyytenä, ja esim. automatkat pummi aina minulta tai kavereilta ilmaiseksi (ei bensarahoista tai edes vaivanpalkasta tietoakaan). Ei edes tiedostanut elävänsä pummilla, vaikka asiasta puhuttiin, koska osallistuihan hän vuokran maksuun ja olimmehan parisuhteessa rakkaudesta, perkele. Eikä hän PAKOTTANUT minua ostamaan ja tekemään hyvää ruokaa eikä mitään muutakaan, joten ei myöskään ollut niistä mitään "velkaa". Eikä tietenkään voitu ikinä matkustella, suunnitella kylpyläviikonloppua yhdessä tms., ellen minä olisi ollut valmis maksamaan kaikkea.
Varoitan; vaikka suhde kuinka lähtisi rakkaudesta, niin noilla lähtökohdilla ("ei hae töitä ollenkaan, lähinnä reagoi, jos työkkäri joskus harvoin ilmoittaa työpaikasta.") se raha rupeaa hiertämään jossain kohtaa, ja mikään ei tapa romantiikkaa nopeammin kuin se, että toinen mulkoilee turhautuneena jokaista sähkölaskua tai huokailee ruokakaupan kassalla, kun ärsyttää maksaa eväitä kahdelle, muttei omalle rakkaalle kehtaa suoraan teipata jääkaapin oveen lappuakaan, että "minun ruuat, et syö!".
Aloit siis ahneuksissasi vaatimaan mieheltä työssäkäyntiä, koska miehellä ei ollut tarpeeksi rahaa ja nyt haukut miestä paskaksi kun se ei suostunutkaan sulle rahantekovälineeksi. Sen lisäksi viitsit vielä jauhaa paskaa "rakkaudesta".
On kohtuullista osallistua kuluihin - eihän aikuinen mies mikään lapsi ole!
Voiko nainen määritellä yksin elintason jota pitää tavoitella? Jos naiselle ei kelpaa miehen haluama elintaso niin ongelmahan ei ole mies vaan raha ja materiaali. Nainen ei kai usein voi rakastaa miestä joka ei aio nostaa elintasoa naisen vaatimalle tasolle...
Eiköhän se elintaso suhteessa vaadittuun vavainnäköön sovita yhdessä. Jos toiveet on liian erilaiset, niin ei olla yhdessä. Koita nyt löytää itsellesi se kaipaamasi talonvaltaaja-sossuloinen jolla on kanssasi yhteneväinen näkemys asiasta niin saat mielekkäämpää tekemistä, kuin päivät toiseen itkeä katkeruuttasi täällä palstalla.
Ensin nainen jätti sinut ja sitten sinä jätit naisen? :D
Vastaisuuden varalle sellainen vinkki, että kun näitä provojasi laadit, niin kannattaa tarkistaa mitä on aiemmin sanonut. Provo uskottavuus laskee kuin lehmän häntä siinä vaiheessa, kun trollaaja ajautuu itsensä kanssa ristiriitaan. Siinä vaiheessa kun ei enää jaksa tarinaansa pitää kasassa edes yhden viestin verran, on aika siirtyä muihin puuhiin lepäilemään ja jättää trollailu taitavammille.