Minkälaisista syistä olet vähentänyt yhteydenpitoa kavereihisi?

Olen vähentänyt yhteydenpitoa henkilöön, joka ei koskaan ota yhteyttä, ellei ole jotain vailla. Ja apuun on tultava ilman varoitusta saman tien. Henkilöltä puuttunee tilannetaju kokonaan. On myös poikkeuksellinen jäykistelijä ja kitsastelija.

Yhdellä kaverilla ei ole koskaan mitään muuta asiaa kuin että oisko meillä jotain lastenvaatteita tai muuta tavaraa antaa ilmaiseksi. Muuten ei jouda käymään, mutta jos on jotain tavaraa tarjolla niin sitten kyllä on aikaa. Pitää saada "avustuksia" kun rahat on työttömällä niin tiukassa, no mitäs jos hoitaisi ne kolme lasta kotona eikä veisi päiväkotiin niin säästyisi nekin rahat... Ihan avuton ihminen muutenkin, mitään ei osaa itse tehdä.

Yksi kaveri alkoi seurustella. Sen jälkeen ei tehnytkään enää mitään ilman miestään tai lähtenyt mihinkään ilman miestään. Jos kysyin vaikka leffaan, tuli mies aina mukaan. Mies oli kyllä mukava, ei siinä. Mutta väsähdin olemaan kaverilleni tärkeä vain jos miehellä oli omaa menoa, ja väsähdin miehen ainaiseen mukanaoloon.

Muutaman kaverin kanssa viileni välit heidän tultua äidiksi. Ymmärrän sen olevan iso juttu, mutta väsyin siihen kunnon supermammailuun, jossa kirkuvan räikeissä joogatrikoissa pusketaan merkkivaunuissa gugguuvauvaa, jolle syötetään orgaanisista rehuista ja kikherneistä itse keitettyä sosetta, samalla kun vauhkotaan mammajoogasta ja musiikkiterapia ja luoja ties mistä vauvavyöhyketerapiasta. Elämä on yhtä mammailua ja kantoliinailua ja tissittelyä ja kestovaippailua. Ei_vaan_jaksa_kuunnella. Ja jos kysyivät multa kuulumisia ja kerroin vaikka festareista tai satunnaisesta tyttöjenillasta, sain vähän alentuvan naurahduksen että 'vieläkö sä jaksat, ei mua kyllä enää vaan yyyhtään jaksais kiinnostaa mikään tollanen' ja 'siis en voi tajuta miten sä et halua lasta vieläkään! Äitiys on niin ihanaa!'

Olen 28 ja kihloissa. Eletään varsin aktiivista elämää sekä yhdessä että erikseen. Lapsia ei ole suunnitelmissa ei nyt eikä välttämättä ikinä.

Kasvojen edessä lässyn lässyn, selän takana juoruilee asioistani muille. =Luottamuspula. Eikä näe itsessä mitään vikaa koskaan, aina muissa on virhe eli puhuu negatiivisesti muistakin eikä ymmärrä mitä itse tekee muille. En tee mitään ystävällä johon ei voi luottaa ja joka ei toivo ystäville hyvää.

Katkaisin välit, koska kaveristani tuli alkoholisti. Hän dokasi lähes joka päivä, ei pitänyt itsestään huolta, joutui velkavankeuteen pikavippien ja maksamattomien laskujen takia (mm. sai häädön asunnostaan koska ei maksanut vuokria), valehteli pienistäkin asioista ja puhui muutenkin todella paljon paskaa. Otti muhun yhteyttä aina vain silloin kun tarvitsi rahaa lainaan.

Kerran "kaveri" soitti mulle hädissään, että hän tarvitsee heti rahaa voidakseen maksaa puhelinlaskunsa, muuten hänen liittymänsä suljettaisiin. Lainasin hänelle 30€. Ei mennyt kauaa, ja sain tietää että hän lähtikin lähiräkälään juomaan ne rahat. Sain rahat onneksi takaisin melko nopeasti, mutta sen jälkeen en ole lainannut hänelle penniäkään. On muutaman kerran pyytänyt, en ole edes vastannut.

En jaksa olla aina se joka pitää yhteyttä, kyselee kuulumisia ja pyytää kahville tai seuraksi muihin tekemisiin. Yksisuuntainen kaveruus ei toimi.

Vierailija kirjoitti:

Kaverini sairastui toistuviin aggressiivisiin psykooseihin. Luultavasti skitsofrenia. Soitteli yleensä öisin ja puhui hulluja. Oli vihainen ja syytteli mua hulluista asioista.

Ymmärrän kyllä myös sinua, ei ole kiva kun soitellaan keskellä yötä tai ollaan aggressiivisia. Mutta tuollaisessa tilanteessa ei ole paras tapa hylätä kaveria. Ihminen on sairas eikä tee noita juttuja tahallaan. Silloin tarvitaan apua ja tukea.

Monen miespuolisen ystävän kanssa suhde on loppunut siihen, kun nämä ovat alkaneet seurustella. Heidän puoleltaan siis yhteydenpito hiipunut.

Oldie but goldie

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En kelvannut enää kuin hätävarana ja viimeisenä vaihtoehtona jos muilla oli kiireitä ja isompiin bileisiin täytteeksi.

Eniten ihmetyttää tuolla tavalla toimivat. Usein ehdotus lyhyellä varoitusajalla ja sellaisella saatteella, että "X tai Y peruutti / eivät pääse, haluisitko nähdä?" tai "voit sä sinne bileisiin tulla ihan vapaasti kans jos haluat".

Ihanko tosissaan joku sietäisi tällaista menoa kauhean pitkään :D

Sepä se.

Eräissä bileissä olen itse ollut totaalista jämävieraiden kastia.

Olin saanut kutsun erään entisen työkaverin valmistujaisiin. Tulimme erään toisen työkaverin kanssa juhliin kukkien ja viinipullon kanssa. Juhlien emäntä tuskin noteeraa meitä.

Sen sijaan hän puhuu hermostuneena, että "juhlien avainhenkilöt eivät ole vielä tulleet" eli juhlia ei voi vielä aloittaa. Istutaan pöydissä. Odotellaan ja odotellaan. Vihdoin saapuu kaksi pariskuntaa myöhässä, arkisissa vaatteissa ja ilman mitään tuliaisia. Eikä toki tarvitsekaan, kun illan emäntä on innoissaan pelkästään jo heidän saapumisestaan.

Päästään aloittamaan. Illan emäntä haluaa itse esitellä meidät vieraat ja tarkoituksena on kuvata sitä kuinka vieraat ovat hänen elämänsä varrella olleet mukana.

"Avainhenkilöitä" esitellään huikealla ylisanoilla ja kehuilla. Tittelit mainitaan. Jokaiseen liittyy jokin henkilökohtainen muisto. Sitten tullaan me rupusakki. Eräälle todetaan, että "meitä molempia yhdistää se, että me molemmat ollaan saatu potkut". Siinä vaiheessa tulee olo, että mitä ihmettä?!

Minut esitellään sanomalla, että "sinä elit vaikeita aikoja silloin kun tunsimme ja minä tuin sinua jatkuvasti". Harvoin olen aikuisiällä ollut niin nolona ihmisten edessä ja lähinnä ihmettelin, että kuulinko oikein ja miksi minut oli kutsuttu, kun kerran olen ollut tälle ihmiselle rasite.

Lähdettiin aika pian juhlista, kuten moni muukin teki. Myöhemmin tältä tutulta tuli osoitteenmuutoskorttia ja joulukorttia. Jotenkin ei tullut enää tarvetta olla yhteyksissä.

Anteeksi, ei saisi nauraa tälle, mutta nauratti. Osa ihmisistä osaa olla kyllä aivan käsittömiä . Varmasti kamala tilanne, mutta tuosta sais hyvää viihdemateriaalia ja komediaa.