Lue keskustelun säännöt.
Minkälaisista syistä olet vähentänyt yhteydenpitoa kavereihisi?
Kommentit (90)
En tykännyt siitä että jokaisella tapaamiskerralla tällä oli paha tapa haukkua ja arvostella muita kavereitaan ja naureskella heille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hän vähensi näkemistä, kun alkoi seurustella ja en halunnut sitten roikkua.
Katkaisin välit, kun seurani kelpasi vain maksamaan jotain tai lainaamaan rahaa (jota koskaan ei aikonutkaan maksaa takaisin).
Tämä kaveri halusi nähdä päivittäin. Koko ajan puhelin soi ja täyttyi tekstiviesteistä. Hän koitti aina "varata" minut jo puoli vuotta etukäteen viettämään kaikki juhlapäivät kanssaan, jolloin siis minulla ei olisi koskaan ollut mahdollisuutta nähdä muita kavereitani. Lopulta hän alkoi tulla soittelemaan ovikelloa kun tiesi, että minulla on vapaailta (jonka olisin halunnut viettää mieheni kanssa kotona kahdestaan).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin "varakaveri". Väärät mielipiteet - rasismia, sovinismia ym. joka paheni iän myötä (nainen). Eri elämäntilanteet. Erilaiset kiinnostuksen kohteet. Vähättely (kateus).
Kaverini puhui vain itsestään, jokaisen puheenaiheen sai mitä ihmeellisimmillä konsteilla koskemaan itseään, piilovittuili koko ajan. En jaksanut jatkuvaa ylimielisyyttä ja alentuvaa kohtelua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toiseen ystävään siksi, että vuosienkaan "tuntemisen" jälkeen en koskaan oppinut tuntemaan häntä. Ei koskaan antanut itsestään mitään, ei puhu asioistaan ja näinollen on suorastaan tylsää ja yksipuolista seuraa. Yritin kysellä ja osoittaa kiinnostusta hänen asioihinsa, mutta hän aina käänsi puheenaiheen pois itsestään, tai puhui vain työstään tai muusta ei-henkilökohtaisesta.
Toiseen siksi, että hän puhuu pelkästään vain itsestään ja hänen seurassaan koen, että olen vain joku jolle hän purkaa asiansa nopeasti kunnes taas tulee kiire seuraavaan paikkaan. Haluaisin puhua myös omista asioistani, mutta häntä ei silminnähden kiinnosta.
Arvosteli tapaani toimia henkilökohtaisissa suhteissani, arvosteli toisia, juorusi parhaimpien kavereidensa asioita minulle (luonnollisesti omat asiani varmasti heille vastineeksi...), peruutti menoja lyhyellä varoitusajalla ja samaa ei sallinut minulle, jne. Parempi ilman.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En kelvannut enää kuin hätävarana ja viimeisenä vaihtoehtona jos muilla oli kiireitä ja isompiin bileisiin täytteeksi. Oltiin joskus parhaat kaverit.
Mulla ollut myös pari tällaiseksi muuttunutta "kaveria". Silloin kun itse ehdotin jotain tapaamista, ei yleensä sopinut. Kun taas jos nämä "kaverit" tarvitsivat jotain kuten yösijaa, apua muutossa, tavaroita lainaksi tai jotain muuta apua, niin kyllä minut sillon muistettiin.
Saatoin myös kelvata bileiden täytevieraaksi. Juhlia mainostettiin minulle vähän kuin nyyttäreinä, jossa olisi tarkoitus tehdä ruokaa yhdessä. Tuon sitten mukanani sekä alkupaloja että kuohuviiniä. Yllätys onkin suuri, kun juhlien ruokia ei ole aloitettukaan tekemään ja itse olen ainut, joka on kutsuttu ruokaa valmistamaan. Muut vieraat sitten saapuivat parin tunnin kuluttua, kun olen ruoat valmistanut.
Koko kuvio jotenkin nolotti itseänikin, kun annoin sen jatkua. Aloin herätä tästä vasta kun näiden kummankin "kaverin" eräs muu tuttu tuli sanomaan, että "et välttämättä haluaisi olla xx:n kaveri jos tietäisit mitä xx sinusta puhuu" tai "yy nimittää sua aina haukkumanimillä".
Kumma kyllä kumpikin näistä ihmisistä veti herneen nenään, kun lopetin yhteydenpidon ja kieltäydyin kaikesta heidän ehdottamastaan. Itse taas sain itsekunnioitukseni takaisin.
Mitään ei pidä tehdä väkisin. Muistakaa tämä sääntö. Niin pitkään kun homma innostaa niin se tehdään. Jos ei innosta niin ei sitä väkisin pidetä elossa. Ihmisiä tulee ja menee ja se on elämän tarkoitus, tutustua uusiin ihmisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Välimatkan. Muutin opiskelemaan toisaalle kuin vanhat kavereni. Mutta myös siksi, että en jaksa olla ainoa, joka pitää kaverisuhdetta yllä. - Joskus olen mietttinyt, että kuinka moni kavereistani olisi entisiä kavereitani, jollen sinnikäästi yrittäisi pitää heihin itse yhteyttä. - Olettavat kai, että minun on helpompaa, koska moni heistä on sittemmin vakiintunut kun taas minä porhallan edelleen sinkkuna.
Vierailija kirjoitti:
En kelvannut enää kuin hätävarana ja viimeisenä vaihtoehtona jos muilla oli kiireitä ja isompiin bileisiin täytteeksi.
Eniten ihmetyttää tuolla tavalla toimivat. Usein ehdotus lyhyellä varoitusajalla ja sellaisella saatteella, että "X tai Y peruutti / eivät pääse, haluisitko nähdä?" tai "voit sä sinne bileisiin tulla ihan vapaasti kans jos haluat".
Ihanko tosissaan joku sietäisi tällaista menoa kauhean pitkään :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kelvannut enää kuin hätävarana ja viimeisenä vaihtoehtona jos muilla oli kiireitä ja isompiin bileisiin täytteeksi.
Eniten ihmetyttää tuolla tavalla toimivat. Usein ehdotus lyhyellä varoitusajalla ja sellaisella saatteella, että "X tai Y peruutti / eivät pääse, haluisitko nähdä?" tai "voit sä sinne bileisiin tulla ihan vapaasti kans jos haluat".
Ihanko tosissaan joku sietäisi tällaista menoa kauhean pitkään :D
Sepä se.
Eräissä bileissä olen itse ollut totaalista jämävieraiden kastia.
Olin saanut kutsun erään entisen työkaverin valmistujaisiin. Tulimme erään toisen työkaverin kanssa juhliin kukkien ja viinipullon kanssa. Juhlien emäntä tuskin noteeraa meitä.
Sen sijaan hän puhuu hermostuneena, että "juhlien avainhenkilöt eivät ole vielä tulleet" eli juhlia ei voi vielä aloittaa. Istutaan pöydissä. Odotellaan ja odotellaan. Vihdoin saapuu kaksi pariskuntaa myöhässä, arkisissa vaatteissa ja ilman mitään tuliaisia. Eikä toki tarvitsekaan, kun illan emäntä on innoissaan pelkästään jo heidän saapumisestaan.
Päästään aloittamaan. Illan emäntä haluaa itse esitellä meidät vieraat ja tarkoituksena on kuvata sitä kuinka vieraat ovat hänen elämänsä varrella olleet mukana.
"Avainhenkilöitä" esitellään huikealla ylisanoilla ja kehuilla. Tittelit mainitaan. Jokaiseen liittyy jokin henkilökohtainen muisto. Sitten tullaan me rupusakki. Eräälle todetaan, että "meitä molempia yhdistää se, että me molemmat ollaan saatu potkut". Siinä vaiheessa tulee olo, että mitä ihmettä?!
Minut esitellään sanomalla, että "sinä elit vaikeita aikoja silloin kun tunsimme ja minä tuin sinua jatkuvasti". Harvoin olen aikuisiällä ollut niin nolona ihmisten edessä ja lähinnä ihmettelin, että kuulinko oikein ja miksi minut oli kutsuttu, kun kerran olen ollut tälle ihmiselle rasite.
Lähdettiin aika pian juhlista, kuten moni muukin teki. Myöhemmin tältä tutulta tuli osoitteenmuutoskorttia ja joulukorttia. Jotenkin ei tullut enää tarvetta olla yhteyksissä.
Jos ystävyys on ollut yksipuolista, sellaisesta ei tule pidemmän päälle mitään.
Olen erakkoluonne, häpeän takia myös. Ei ole omakotitaloa yms. Vuokrakämppään en kehtaa ketään kutsua kylään. Huono itsetunto. Ennusko, että kukaan vilpittömästi haluaa ollaaeurassani n
Ovat sanoneet loukkaavia asioita
On tuntunut ettei ole mitään yhteistä enää
Kutsui mukaan lomalle ja vaikutti että halusi vain päteä valitsemalla hienon hotellin ja halusi illalla syödä liian hienoissa paikoissa...olin sanonut että itse en viitsi lomalla panostaa tuollaisiin vaan itse matkalle lähtö on se juttu näin 3 lapsen vanhempana..eikä halpalentoyhtiö kelvannut haha
Mä en siedä kontrolloivia kavereita, jotka yrittävät laittaa minut ja elämäni ahtaaseen heidän arvojensa mukaiseen muottiin. Ainakin kolme tapausta tulee mieleen, joihin olen tästä syystä ottanut etäisyyttä! Näitä etäisyyden ottoja en ole katunut, vaan ne ovat tulleet tarpeeseen.
Lisäksi joskus on valitettavasti yhteydenpito vain hiipunut hyviinkin tyyppeihin, jos yhdistävä asia (esim. sama työpaikka, harrastus, asuinpaikka, bussimatka tms) on lakannut olemasta eikä arkiympyröissä enää ole tullut nähtyä säännöllisesti.
Mutta tarkoituksella ja etäisyyttä itse tahtoen olen ottanut etäisyyttä vain noihin kontrolloiviin ex-ystäviini.
En kelvannut enää kuin hätävarana ja viimeisenä vaihtoehtona jos muilla oli kiireitä ja isompiin bileisiin täytteeksi. Oltiin joskus parhaat kaverit.