Minkälaisista syistä olet vähentänyt yhteydenpitoa kavereihisi?

1. negatiivinen ihminen, jolle ei mitkään neuvot tai apu kelvanneet, valitti kaksi vuotta (eli koko sen ajan, kun vietimme aikaa yhdessä) samoista asioista, joiden korjaamiseksi ei kuitenkaan suostunut tekemään yhtään mitään, koitti myös yllyttää mua takaisin yhteen exäni kanssa, joka oli samanlainen energiavampyyri ja ilon tappaja

2. näitä on ollut monta hyvin samantyyppistä tapausta: narsistit, jotka puhuvat vain ja ainoastaan itsestään, uskovat, että koko muu maailma juonittelee heitä vastaan, perhe ja ystävät mukaanlukien. eivät piittaa tutustua muhun millään tasolla ja koko ystävyys perustuu siihen, että minä kuuntelen ja nyökyttelen päätäni, koska mitään muuta virkaa minulla ei heidän elämässään ole. nää tyypit tunnistan onneksi nykyään niin nopeasti, että sanon tervemenoa jo ensikättelyssä.

3. alkoholiin/kannabikseen menevät negatiiviset ihmiset, joilla mielikuvitus, ajatukset ja yleinen elämänilo tukahdutetaan päihteillä. tylsää ja yksitoikkoista seuraa. en jaksa. 

Varsinaisesti en ole ikinä katkaissut välejä, mutta vähentänyt olen seuraavista syistä:

- Ystävälle tuli erittäin vakavia mielenterveysongelmia ja muuttui lähes tooiseksi ihmiseksi. Kun tilanne ei ollut vuosienkaan jälkeen kohentunut en vain jaksanut enää. Koin vain ja ainoastaan velvoitteeksi nähdä, koska hänen voimansa eivät riittäneet ollenkaan vastavuoroiseen ystävyyteen. Yhteydenpito väheni ja lopulta loppui. Olen pahoillani, etten enää voinut olla ystävä, mutta olen iloinen, että on löytänyt uusia samassa tilanteessa olevia ystäviä

-On muuten kiva ystävä, mutta peruu tapaamisia ja saattaa feidata minkä tahansa jutun millon vaan. Lisäksi, jos lainaa rahaa, on velan periminen pitkä prosessi, vaikkakin maksaa aina, jos on vain tarpeeksi sinnikäs. En enää sovi mitään, mikä oikeasti on tärkeää, vaan pelkästään juttuja, joihin on oikeastaan ihan sama tuleeko vai ei. Pyrin välttämään minkään lainaamista.

- Ystävä, joka peruu surutta tapaamisia mielestäni huonoista syistä. Esim. sen takia, että ulkona on kylmä ja on kivempi katsoa tyttöystävän kanssa televisiota tai ei juuri sinä päivänä vaan huvita. Ei kuitenkaan tee tätä älyttömän usein, mutta joka kerta yhtä ärsyttävää. Tapaamisia on myös vaikea saada sovittua, koska ei halua lyödä mitään lukkoon. Luultavasti tässä meidän luonteet ei vain sovi hyvin yhteen, koska moni varmasti tykkäisi, että aikataulu elää. Itse kuitenkin tykkään tehdä suunnitelmat etukäteen.

- Tajusin, ettei ollut mitään yhteistä. Aluksi se ei niin haitannut, mutta ajan mittaan alkoi vaivata yhä enemmän ja enemmän. Oletan, että molemmat olivat ihan helpottuneita, kun kaveruus kuoli armokuoleman.

Varmaan jotain muitakin tapauksia mahtunut elämän varrelle, mutta nämä nyt tulivat mieleen.

Yksi naljaili jatkuvasti mulle, miten feikki olen, koska on hiustenpidennykset, miten tyrkky olen, koska käytän hameita, miten meikkaan rumasti/liikaa/liian vähän, miten olen liian laiha, miten on noloa käyttää korkkareita baarissa, miten hienostelen kun tykkään iittala-astioista... Huvittavinta, että hoki sitten lisäksi koko ajan jotain "aito nainen käyttää tennareita ja ei häpee olla muodokas(=pullea)!" sitten kuitenkin yritti laihduttaa, hommasi myös korkkareita ja hiustenpidennykset jonkin ajan päästä jne alkoi tehdä samoin kuin minä, vaikka olin niin feikki nolo horo.

Minun mielestäni, vaikka kaveri pukeutuisi kuinka horoillen, olisi ruma tukka jne niin ei siitä piikitellä.. Eikös ystäviä rakasteta ja niille haluta vaan hyvää, eli ei pahaa mieltä?

Lisäksi haukkui kaikki miehet mitä mulla oli, vaikka oli kuinka täydellisiä, niin jos ei muuta keksinyt niin oli "epäluotettavan näköinen", "kuitenkin pelimies" jne.

Lopetin yhteydenpidon seinään, kun kuulin, että oli baarissa ehdottanut seksiä sille miehelle, ketä oli haukkunut ja kenen kanssa mulla oli juttua :D Sitten riitti. Ei koskaan edes kysellyt perään sen jälkeen kun poistin vaan fb-kavereista, taisi arvata, mistä suutuin...

Kelpasin vain olkapääksi ja järken ääneksi. Todella kuluttavaa.

Olen kyllästynyt siihen, että perutaan aina tapaamiset ja jopa niin, että niitä ei peruta ollenkaan. Paikalle ei vaan ilmestytä. Sovitut juhlat feidataan.

Yhteyttä ei oteta oma-aloitteisesti.

Ystäväni koki traagisen eron. Olin tukena ja ystävänä. Parin vuoden jälkeen erosta alkoi kyllästyttää se, ettei hän koskaan oikein puhunut muusta kuin itsestään ja tästä exästä. Itselläni oli rankkoja aikoja, mutta hän ei ollut siitä kiinnostunut. Lopulta aloin vähentää yhteydenpitoa.

Lähes kaikki ovat siitä syystä, että "ystävyys" on yksipuolista. Saan aina aloittaa keskustelun, kysyä että mennäänkö johonkin, sitten vastaus on että "ehkä", "katotaan", eikä mitään ikinä tapahdu. Tavatessa lopulta näpytellään puhelinta.

No, niin. Veikkaanpa että vika on minussa, koska minuun ei oteta yhteyttä tai ehdoteta tapaamisia

Kun ystävä määräsi ravintolassa ollessamme milloin pitää mennä tanssimaan ja milloin ei saa mennä. Ja kun sama henkilö pyysi minut poikaystäväni kanssa ravintolaan mukaan vain koska oli riitaantunut alkuperäisen pariskunnan kanssa ja emme olisi saaneet vessaan menemistä lukuunottamatta päättää mitä teemme tai missä olemme ravintolassa. Esim baaritiskillä sai lähteä vain heidän kanssaan ei niin että vessasta tullessamme kävimme juttelemassa tutuille.

Vierailija kirjoitti:

Lopetin yhteydenotot henkilöön, jota luulin hyväksi ystäväkseni. Olimme ennen parhaat ystävät. Hän alkoi perumaan sovittuja tapaamisia samana päivänä, ei vastannut puhelimeen, tekstareihin, sähköposteihin. Jos hän vastasi, hän laittoi että soitan sulle illalla. Ei soittanut, jos soitin hänelle hän ei vastannut. Enkä ollut siis mikään päivittäisstalkkeri, vaan yritin ottaa yhteyttä 1-2 krt/kk.

Yksi kerta sitten soiteltuani ja hänen vastattua että ottaa myöhemmin yhteyttä ja jne päätin, että nyt hän saa oikeasti olla se joka ottaa seuraavaksi yhteyttä. Nyt en enää.

Neljä vuotta on kulunut. Sydäntäni särkee, mutta hän ei selvästikään halua olla yhteyksissä.

Mielestäni tässä tapauksessa sinä et jättänyt ystävääsi vaan hän sinut. Raukkamaisesti tosin.

Lopetin yhteydenpidon sukulaiseen, jonka kanssa olimme olleet aiemmin tosi paljon tekemisissä. Heräsin yhtäkkiä huomaamaan, miten hän arvosteli ja tuomitsi kaikkea tekemääni sekä juoruili minusta ja miehestäni perättömiä muille sukulaisille. Kaiken huippu taisi olla, kun hän sai lapsen ja pyysi minua viestillä "hoitamaan kummitehtäviä" (tarkka sanamuoto). Luulin siis että minua pyydettiin kummiksi, ilmestyin ristiäisiin lahjojen kera. Paljastui, että "kummitehtävät" tarkoittivat ristiäisten tarjoilijana toimimista, lapselle oli toki erikseen pyydetty ne oikeat kummit. Sen jälkeen en enää itse ottanut yhteyttä, kysyttäessä yritin hänelle selittää etten jaksa tällaista negatiivisuutta elämässäni. Ei oikein ymmärtänyt ja ainakin selän takana suvulle haukkuminen on jatkunut edelleen... :)

Olen vähentänyt yhteydenpitoa sellaisiin kavereihin, jotka selvästi kuppaavat multa ideoita ja apinoivat vimmaisesti tekemisiäni tai hankintojani. Nuorempana olin kovasti suuntaamassa taidealalle, eikä mikään tuntunut niin tyrmistyttävältä kuin kaveri, joka jatkuvasti pöllii surutta ideasi, veistelee niistä omat versionsa ja esittää ominaan. Otan myös reippaasti välimatkaa, jos uusi tuttavuus ryhtyy liikaa kopioimaan vaatetustani tai kotini sisustusta. Toki on luonnollista ottaa vaikutteita kavereiltaan, mutta ei ole minun tehtäväni keksiä toisille jännittäviä harrastuksia tai toimia tyylinluojana, jos oma mielikuvitus ei riitä.

Yksi kaverini yritti aina pokata minun deittejäni. Lopetin yhteydenpidon kun mitta täyttyi, ei tosin mitään erityisen hyviä ystäviä oltukaan.

Sen sijaan erään ystävän kanssa jouduin laittamaan välit poikki, kun hän itsepintaisesti väitti miehensä jättäneen hänet minun takiani. Mies oli jossain riidassa mennyt sanomaan, että olen kauniimpi kuin tämä kaveri ja että hän toivisi kaverin olevan enemmän kaltaiseni, ja myöhemmin eron tullessa kaveri tulkitsi tämän niin, että mies on rakastunut minuun. Itse siis olin nähnyt miehen ehkä viisi kertaa tämän parin vuoden seurustelusuhteen aikana enkä oikeastaan koskaa edes juuri jutellut hänelle, enkä todellakaan flirtannut tms. Meni hermot siihen jankkaamiseen ja syyttelyyn, lopetin yhteydenpidon, nolosti tosin sillä syytä en koskaan ilmoittanut.

Aika monen nuoruuden ystävän kanssa ovat tiet eronneet. Nuoruuden parhaan ystävän kanssa lähdimme opiskelemaan eri aloja. Hän puoli vuotta ennen minua. Tiesin hänen olleet yksinäinen ja surkea mies valtaisella alalla, mutta hän kirjoitteli kirjeissä "parhaista ystävistä, joita hänellä on koskaan ollut." Tiesin, että noin yritti itselleen vakuuttaa viihtymistään, mut loukkasi silti. Siitä sit pikkuhiljaa ajatusmaailmat erkani. Hänen maailmansa on edelleen melko lapsenomainen ja mustavalkoinen, kun luokkakokouksessa pari vuotta sitten nähtiin. Kaikki vähän hymähteli hänelle.

Sit toinen saman ajan ystävä oli juuri sellainen energiasyöppö. Kaikki oli huonosti, kaikki ihmiset tyhmiä, mikään ei sujunut jne. Ihmetteli, kun ihmiset eivät pitäneet yhteyttä ja lopulta mäkin lopetin.

Yksi vähän myöhäisempien aikojen opiskelukaveri taas alkoi roikkumaan ja vannotti, et ollaan parhaat kaverit. No ei kyl oltu. Vähän pelästyinkin tuota ja aloin ottaa etäisyyttä.

Serkkuun siksi koska vuosikymmenet kelpasin vain korvikkeeksi, kun muu seura ei kiinnostanut. Aikoinaan puhui aina, että kun saa lapsia niin olen ensimmäisen kummi. Minä odotin ja uskoin. Ei kutsuttu edes ristiäisiin. Eikä kenenkään seuraavankaan lapsen. Puhui minusta ja perheestäni jatkuvasti selän takana pahaa ja mustamaalasi minua sukulaisillekin. Onneksi osa sukulaisista on itse huomannut miten asiat oikeasti ovat. En vaan jaksanut enää puolustaa ja esittää kuin mitään ei olisikaan.

Yhteen kaveriin olen vähentänyt yhteydenpitoa koska stressaan hänen asioitaan ja hän aiheuttaa mulle negatiivisia fiiliksiä. Valittaa parisuhteesta, lapsista, kaikista. Sanoo ettei hauku ihmisiä eikä pidä siitä, mutta haukkuu vähintään puolet ihmisistä ohimennen. Mietin puhuuko meistä samalla tavalla. Tarvitsee apua ties millaisiin asioihin, mutta mitään ei tarjoudu omaalotteisesti itse tekemään. Tyyppi syö liikaa voimavaroja. Olen onnellisempi ilman häntä. Ihan hirveästi sanottu mutta totta.

Matkan varrella on tippunut kavereita pois, tai ei enään pidetä yhteyttä, riidoissa ei olla. Lapsuuden ja teinivuosien pari hyvää kaveria jäi kun aloin seurustella ja nähtiin harvemmin. Sitten oli niitä baarikavereita ne jäivät kun tulin raskaaksi. Yksi ystävä yläasteelta jota nään ehkä viisi kertaa vuodessa edelleen. Serkkuni on hyvä ystävä, lisäksi yksi äitikaveri joka oli myös baarikaveri ennen. Jos olisin aktiivisempi tulisi nähtyä niitä "vanhoja" kavereita.. olen aika perhekeskeinen.. tosin eivät hekään yhteyttä pidä (vanhat kaverit).

Ihan sama mistä pidin, olisi se musiiikkityyli tai vaatteet, niin hänellä ei ollut mitään kunnioitusta mielipiteitäni kohtaan. Kaikki mistä pidin oli ällöttävää ja rumaa. Hän sanoi sen vieläpä suoraan ja hymyillen.

Eipä paremmin tee mieli tuon ihmisen kanssa olla yhteyksissä.

Moneen ei tule pidettyä yhteyttä, koska ei vaan ole juuri mitään yhteistä eikä heidän juttunsa kiinnosta. Mielummin teen senkin ajan jotain kivaa kuin istun kahvilassa kuuntelemassa turhanpäiväistä soopaa tuntitolkulla.

Yhden ystävän kanssa meni oikeasti välit poikki, sillä ilmeisesti loukkasin häntä syvästi, joka sai hänet taas solvaamaan minua miten sattuu. Päätin, ettei tässä ystävyydessä ollut muutenkaan mitään järkeä, sillä en oikeastaan koskaan jaksanut hänen seuraansa. Hän oli kovin dominoiva, arvosteleva, huomionkipeä, oman navan ympärillä pyörijä ja kaiken lisäksi pidin häntä vähän tyhmänä. En tietenkään sanonut tätä hänelle suoraan, vaan päätin jättää ystävyyden lopullisesti sen kummemmin selittelemättä. Uskon, että myös minussa on vikaa, mutta ainakaan hänen ei tarvitse sietää minua enää ikinä. Toivottavasti hän on yhtä huojentunut kuin minäkin.

Viesteihin ja puhelimeen vastaamattomuuden takia.

Yhden tuttuni tapa On todella ärsyttävä, eli jos laitan vaikka tiistaina viestin, että " sunnuntaina olisi lastenkonsertti, pääsettekö silloin?" niin vastaus tulee joskus la illalla tai su aamulla, et "tänään vien lapsia treeneihin, ei onnistu".

Ei viitsi viikolla pommittaa samalla kysymyksellä, mutta ei oikein voi sopia muiden kanssakaan tapaamista. Olen nyt päättänyt olla ottamatta yhteyttä, on vaan niin ajattelematonta ja ärsyttävää käytöstä.

Toinen tuttuni ei vastaa myöskään viesteihin tai puheluihin, mutta jos hänellä on jokin ongelma soittaa kyllä tai viestittelee. Voi olla pitkäänkin vastaamatta, mutta sitten yhtäkkiä laittaakin viestiä, että tuutko yökylään, mennään sinne ja sinne yms. tai jotain ihan yllättävää aiempaan toimintaansa nähden. Tässäkin olen päättänyt, että en ota enää itse yhteyttä, kun tuntuu vaan niin turhalta.

Mun monet vanhat kaverit on jääneet lapsellisiksi, aina on ihmeellistä riidan haastamista ja nälvimistä toisille.

Yksi näistä, entinen paras ystäväni, on todella katkeroitunut minua kohtaan ja selvästi aina todella kateellinen minulle. Muutin Helsinkiin ja mulla on kaikki tosi hyvin, ihana poikaystävä ja kaunis koti yms. Hän ei ikinä sano mitään hyvää minulle tai kehu mitään, aina vaan nälvimässä ihme asioista ja hädintuskin edes tervehtii poikaystävääni.. Jos mulle tapahtuu jotain kivaa ja kerron siitä, kaveri on vaan hiljaa tai hymähtelee. Jos kerron vaikka että on riitaa poikaystäväni kanssa niin hän oikein innostuu ja pyytää kertomaan lisää.

Se tosiaan, ettei osata olla ikinä iloisia toisen puolesta vaan toivotaan pahaa, ärsyttää.

Kiinnostava ketju! Ei juurikaan ilkeitä viestejä. Itse olen jättänyt hyväksikäyttäjän, joka kaipasi minua vain apua kaivatessaan. Sitten olen jättänyt dissaajan, joka aina arvosteli vaatteitani ja kotiani. Myös yksi lannistaja löytyi, joka ei uskonut minun pääsevän opiskelemaan tai löytävän miestä. Nykyään mietin yhden synkän kohtaloa, joka ei koskaan osaa iloita toisen puolesta. Jos kerron matkasta tai näytän uutta kämppää, hän on hiljaa. Myös yksi viestihin vastaamaton tyyppi ärsyttää. Olen varmaan viimeisenä listalla ja siksi minua voi roikuttaa odottamassa kaksi kuukautta ennen kuin vahvistaa menon.

Ketään heistä en ole kaivannut. Ystävältä voi olettaa ystävällisyyttä ja luotettavuutta.