AV:n joulu vuodelta 1944
Mitäs muiden jouluvalmisteluihin kuuluu?
Minä selailen juuri Hesaria, katselen mihin nuo meille tarpeettomat savukekartongit voisi vaihtaa... Kuinka paljon te antaisitte savukkeita puolesta kilosta sokeria?
Kommentit (96)
En ole ehtinyt juurikaan valmistella joulua. Minusta otettiin muutama hyvä kuva ja kuulin, että jatkoa on luvassa. ;) En tiedä mitä mieheni tästä sanoo, mutta voisin harkita jopa taiteilijanimeä...iiik!!! ;D
Taave ei ole vieläkään tullut kotiin mettältä. Nuorimmaiset nukkuu jo, minunkin pitäisi kun käyn äitiä auttamaan aamulypsyllä viiden aikaan. Äiti kävikin sanomassa, että nuku lapseni, kun en saa vielä unta. Jännittää joulu ja se, että joulupukki on niin salaperäinen. Olen nähnyt jälkiä ulkona, porojenkin, äiti sanoi että tänä jouluna porot ovat olleet kipeitä, mutta paranevat kun päivät alkavat pitenemään. Oi joulu, miten sinua odotan. Kuusen tuoksua ja äiti keittää puuroa. Toivon eniten, että isä parantuisi. Ja sitten toivon että Taave tulisi kotiin. Ja lopuksi toivon, että joulupukin porot parantuisivat ja saavat taas juosta iloiten. Oi joulu, joulu armahin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
keitän pontikkaa
Taave!!?
päivää!
sain pikkuisen palan voita jouluksi, mihinkähän sen käyttäs. panisko lanttulooran päälle vai pottulooran?
Vierailija kirjoitti:
sain pikkuisen palan voita jouluksi, mihinkähän sen käyttäs. panisko lanttulooran päälle vai pottulooran?
Lanttulooraan!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en enää tiedä mitä teen.
Vaimoni Siiri ei suostu nousemaan sängystä ylös. Siiri synnytti terveen tyttölapsen viisi kuukautta sitten ja sen jälkeen se on ollut tuollainen. Itkee ja imettää, niinkuin siskoni sanoi ollessaan meillä apuna ensimmäiset kaksi kuukautta. Nyt ollaan täällä kolmisin, minä vien tyttöä välillä tissille ja muuten hoidan sitä itse, kun vaimo ei jaksa mitään. Kerran päivässä se raahustaa syömään. Laihtunutkin se on niin ja pitkät, ennen niin kauniit hiukset on sotkussa ja takussa. Ei se hymyilekään ja puhuukin vaan vähän. Tyttöä ei edes suostu katsomaan!Lääkäri tuli matkan päästä meitä katsomaan, kun kuuli siskoltani mikä on tilanne. Lääkäri sanoi tutkimuksensa jälkeen, että jonkinlainen vajaamielisyys on vaimooni iskenyt, ja että hän on ennenkin samanlaisia nähnyt. Jossain Kellokoskella on kuulemma sairaala, jossa tällaisia pystytään pitämään. Tästä ei kuulemma parannu, niin se sano. Ja että minun on tyttö kasvatettava itestään.
Kai minun on pakko vaimo sinne Kellokoskelle viedä, kun en minä omilta töiltäni ja tytön hoidolta enää ehdi vaimoani hoitaa. Pelottaa että se joskus tekee tytölle jotain, se joskus mumisee aika synkkiä asioita itekseen.Naapuritkin meitä välttelee, luulevat pian että tarttuu tämä tauti. Mistäs tiedän vaikka tarttuisikin. Kylän pappi kävi huutamassa ja manaamassa, että meillä assuu synti.
Minulla ei varmaan vaihtoehtoja ole kuin viedä se sinne Kellokoskelle. Voi laps parkaa, jää ilman äitiään.Siunoo ja varjele meitä tältä kovalta taudilta Voi hyvenen aiko, punarutolla ja keuhkokuolemiselta meitä poloisia jo rankaistiin, voi hyvenen aiko. Herra Jeesus auta meitä hädässä. Kylle mie tuon teiän naapurikylän papin tiiään, kova ääni sillä on mutto hyvin puhhoo. Voi hyvenen aiko, mittee sie meinaat plikan kanssa tehdä, ethän sie ilman emäntöö pärjöö. Täällä naapurisso on priski nuori likko, kovin on nätti ja keimainen, ota sie siitä uusi emäntä talloosi.
Päivää ennen aattoa minun ol pakko Siiri vaimorukkani viedä sinne Kellokoskelle, en minä ennää pystynyt sitä hoitamaan talonröitten ja mehtähommien keskellä. Siinä kävi sitten niin, että Siiri alko sille tyttövauvalleen supisemaan niin ilkeitä asioita, etten minä niitä kehtaa kellekään ääneen toistaa. Ihan pelotti että mitä se seuraavaks tekee. Siellä sairaalassa Siiri pantiin kuuden naisihmisen kanssa samaan huoneeseen, kävi kuulemma hyvä tuuri, ne sano. Kotona jo leikattiin ne sen hiukset, kun kuultiin että sairaalassa lyhyeksi leikkaavat loisten takia, niin ajateltiin että se antaa helpommin minun leikata.
Kyllä tässä sydän särkyy mutta nyt on tytön kanssa pärjättävä. Yritän aina aamulla syöttöö sen niin kylläiseksi, että pärjää sitten siihen asti kun ehdin hommilta kotona käymään syömässä.
No Kyllikki se tässä iltaa taloon!
Nyt minulla on ilouutinen, se Auvo on minut tiineeks pannunna! Elekee kauhistelko en minä tällee kehtoo kylill puhhuu mutta täällä puhun justiisa niiku lykkään! Hihi!
Nyt on tissit paisunnu ja siitäkös Auvo tykköö hihihi. Ja verta ei oo tullu. Mut minusta on tullunna ihaa kummalline, ihaa itkune ja kamala kärkäs. Eräskii päivä suututti nii että tek miel hutasta leipälapiolla seuraavaa vastaantulijaa. Onneks en hutassu, mitähä minusta sitte oltas puhuttu ku nyttenki jo juoruttaa kaikenlaista! Oon kuulemma liija ilone! Minkäs mie sille mahan ku naurattaa vaan. Mutta nyt oon saanu tuta tietää sen nurjankii puolen.
Muute minä näin Taaven kulukemassa Kämärän tietä, Lestijärvele päi. Sielt ol kuulemme Arvolan vene hävinny, tiiä millo, mutta hävinny kuitenkii.
Taavel ol nii vakava ilime naamalla etten tohtinu sannoo mittää, vaikka kyl mie ylleesä jotaki rääkäsen.
Mitä työ kanssa naisimmeiset näi tapanina teette? Minulla kävi silviissii hyvä tuuri että Auvo ol koko jouupäivän kotona! Voi että! Myö syötii kahellee yks piimälimppu ja sitte maata retkotettii uuni eessä lämpösessä ja naureskeltii. Ens jouluna meitä onkii sitte kolome.
Tännää oo jo jynssännä tuvan lattian ja tietenni eläimet hoitanna. Aatteli jottai alakaa jo vauvalle tekemähän, vaikka eihä se alakuu tarvii ku kapaloliinoja.
Auvon vanhemmat tulloo vuojenvaihteesa, minnuu se jännittämmään käy ku se Auvon äet on kii kärkäs suustaa mutta enköhä mie pärjää kunoon tällanen tyhmänpuoleinen nii en anna ottoo ihteeni!
Terveisin Kyllikki
(Ot: tämä oli jotenkin niin ihana ja liikkuttava viesti <3 Ihan unohtui, että ei mennä vuodessa 1944... :D).