Oletteko koskaan kostaneet kiusaajillenne?

Annoin kiusaajien saada syyt niskoilleen sellaisesta teosta, mihin oikeasti muut oli syyllisiä. Jätin vaan kertomatta asioiden oikean laidan ja esitin etten tiedä asiasta mitään, vaikka oikeasti tiesin. Olin 10v.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä taas suosittelen monille kiusaamisesta iniseville menemään itseensä ja miettimään sitä, että he saattavat itse käytöksellään myös provosoida niin, että heitä kiusataan. Kaikista naurettavimpia ihmisiä tällä saralla ovat he jo kypsempään ikään ehtineet ihmiset, jotka itkevät kiusatuksi tulemistaan, mutta jotka samalla voivat itse käyttäytyä erittäin töykeästi: huomautella toisille jatkuvasti kaiken maailman pikkuasioista ja syyllistää heitä milloin mistäkin. Kun heiltä kysyy, miksi käyttäydyt näin, niin siihen saatetaan vastata, että kun minua on kiusattu niin rankasti. Pyh!

Tämä. Harvassa ovat ne ihmiset, jotka eivät olisi koskaan aiheuttaneet kenellekään mieliharmia. 

Meillä on töissä nainen jolla oli vaikea isäsuhde. Hän kävi sen johdosta terapiassakin. Nainen on työpaikalla mahdoton tapaus, oikea supernipottaja. "Voitko siirtää paperiasi hieman, kulma siitä on minun työpöydälläni?"

Jatkan vielä. Laitoin kerran Karvinen-sarjakuvan työpaikan taukotilan seinälle. Hän kävi ottamassa sen sieltä pois ja sanoi että sinne eivät kuulu tuommoiset sarjakuvat.

Jaha. Täällä on paljonkin moralisteja jotka meinaavat että pitäisi toinen poski kääntää kiusaajalle. Tällaiset typerykset eivät oikeasti tiedä miltä tuntuu olla kiusattu. Menkääpä kerrankin kiusatun housuihin. Minä itse ainakin toivon kaikille kiusaajille mahdollisimman paskaista loppua. Vailla säälin tunnetta. Minä EN sääli ketään kiusaajaa. He ovat psykopaatteja, jotka ovat seonneet jo lapsena kenties kaltoinkohtelun seurauksena. He eivät enää parane, joten kuolkoot.

Luin koulun pahinta kiusaajaa turpaan. Salli juoksi koulun vessaan karkuun, kun kusi housuihinsa.

Toki sain jälki-istuntoa tästä, mutta salaa jopa opettajat kiitteli tästä.

Kyseinen sälli ei kiusannut enää ketään loppuaikana

En. Olen alistunut. Koulun vaihdoin päivälukiosta iltalukioon (vaikkei enää ollut kiusaamista), töistä olen irtisanoutunut.

Jos joku tuttu on ärsyttävä ja kiusaa, en pidä yhteyttä.

Näin kiusaajani 30 vuotta tapahtumien jälkeen teatterissa. Hän tuli ihan muina muijina juttelemaan minulle ja ystävälleni väliajalla. Tervehdin, käänsin kiusaajalle selkäni ja jatkoin ystäväni kanssa juttelua. Tuli yllättävän hyvä mieli.

Karma hoitaa

En. Ajattelen, että karma kostaa. Niin se yleendä menee. Minä en tee mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä taas suosittelen monille kiusaamisesta iniseville menemään itseensä ja miettimään sitä, että he saattavat itse käytöksellään myös provosoida niin, että heitä kiusataan. Kaikista naurettavimpia ihmisiä tällä saralla ovat he jo kypsempään ikään ehtineet ihmiset, jotka itkevät kiusatuksi tulemistaan, mutta jotka samalla voivat itse käyttäytyä erittäin töykeästi: huomautella toisille jatkuvasti kaiken maailman pikkuasioista ja syyllistää heitä milloin mistäkin. Kun heiltä kysyy, miksi käyttäydyt näin, niin siihen saatetaan vastata, että kun minua on kiusattu niin rankasti. Pyh!

Tämä. Harvassa ovat ne ihmiset, jotka eivät olisi koskaan aiheuttaneet kenellekään mieliharmia. 

Meillä on töissä nainen jolla oli vaikea isäsuhde. Hän kävi sen johdosta terapiassakin. Nainen on työpaikalla mahdoton tapaus, oikea supernipottaja. "Voitko siirtää paperiasi hieman, kulma siitä on minun työpöydälläni?"

Onko olemassa sellaisia ihmisiä, joita on kiusattu (ja kiusataan yhä edelleen), mutta jotka ovat myös hankalia muillekin ihmisille ilman, että he tiedostavat tätä piirrettä itsessään?

Siis kiusatusta ei tule koskaan kiusaajaa koska kiusattu tietää miltä se tuntuu. On eri asia kostaa kiusaajalleen jos mahdollista. Nämä jotka puolustelevat tai vähättelevät ovat niitä kiusaajia jotka yrittävät selitellä itselleen että eihän se nyt niin kamalaa ollut. Itse vetäisin turpaan suurella nautinnolla välittämättä seurauksista koska se olisi sen arvoista. 

Kyllä. Järjestin esimiehen eläkkeelle kaksi vuotta aiemmin kuin hän olisi halunnut. Tästä on jo yhdeksän vuotta, mutta edelleen tuntuu hyvältä.

Olin ekaa kesää töissä psykiatrisella, kun entinen kiusaaja saapui sinne sulkevalla päätöksellä. Kyselin hyväntuulisena kuulumisia.

Minua ei juurikaan kiusattu kouluaikoina, mutta yläasteella luokkatoverini ja parhaan ystäväni ulkonäköä haukkui monesti törkeästi eräs vuotta nuorempi jätkä (jonka omassa ulkonäössä ei tosiaankaan ollut kehumista). Kerran hän kohdisti tän minuunkin, huoritellen ym. Lienee turha selittää, että inhosimme kyseistä tyyppiä. No, vuosien perästä kävin tällä nuoruuden kotipaikkakunnalla toisen ystävän synttäreitä juhlistamassa. Olimme ravintolassa ja seuraan liittyi tämä sama kiusaaja, koska oli ollut ystäväni luokkatoveri aikoinaan. Illan loputtua istuimme samaan taksiin, koska samaan suuntaan menossa. Jätkä änkesi takapenkille viereeni ja hetken päästä, aivan varoittamatta, ampui kiinni minuun yrittäen suudella... Tempaisin itseni irti sähisten jotain tyyliin "irti minusta, luuseri!" ja mulkaisten halveksuvasti. Ja myönnän auliisti, että tuntui hyvältä! (Sen jälkeen en ole kyseistä "sääliötä" nähnytkään.)

Käräytin työnantajan (=kiusaaja) verottajalle.

Vierailija kirjoitti:

Luin koulun pahinta kiusaajaa turpaan. Salli juoksi koulun vessaan karkuun, kun kusi housuihinsa.

Toki sain jälki-istuntoa tästä, mutta salaa jopa opettajat kiitteli tästä.

Kyseinen sälli ei kiusannut enää ketään loppuaikana

Salli muuttuikin sälliksi?

Kiusaaja söi toisten eväitä työpaikan ruokailutilassa, joten laitoimme hänelle valmiiksi "herkulliset" voileivät, jotka hän tietysti kävi syömässä ennen kuin muut tulivat tauolle. Iltapäivällä sitten katseltiin, kun tämä nainen tuon tuostakin kävi kiireellä vessassa. Lähti kesken työpäivän pois, ja vaaleat farkut oli takapuolen osalta erikoisen näköiset eli oli ruikut tulleet ennen vessaan ehtimistä.

No kyllä vaan itsestä tuli kiusaaja vielä senkin jälkeen kun olin ollut ensin itse vuosia kiusattu. Eipä paljoa silloin kakarana toiminut ajatus niinkuin monet täällä huutavat että kiusattu tietää miltä tuntuu eikä siksi ala itse kiusaamaan... luoja kuinka pönttöä sakkia täällä on. Monen kohdalla usko nettiä ne kiusaajat ovat jopa saattaneet kasvaa iän myötä mutta jotkut kiusatut oikein nauttivat omasta uhriasemastaan eivätkä halua päästää irti vaan oikein rypevä siinä. Sama tuo leimaaminen psykopaateiksi niin ei taida järki paljoa päätä pakottaa.

Jos tuolle kostolinjalle lähdetään niin kuka sitten saa kustaa ensin? Kiusattu koska kiusaajalle, kiusaaja kustaa niille jotka häntä ovat kiusanneet, nämä taas mahdollisesti vanhemmilleen tai sisaruksilleen jotka ovat toimineet väärin, nämä taas jollekulle toiselle?

Vaikka olen itse ollut myös kiusattu en ikinä toivoisi kenellekään kiusaajalleni kuolemaa, sairastumista tai ylensäkään mitään pahaa. Sen toivoisin että jossain vaiheessa elämää havahtuisivat omaan käytökseensä ja lopettaisivat väärin toimimisen.

Te jotka nyt aikuisena toivotte jollekulle pahaa niin voi se karma iskeä teihinkin ja tulette vielä kärsimään vielä enemmän kuin aiemmin. Jos karma on olemassa. Muuten herätkää tuosta vihasta ja koittakaa päästä eteenpäin, tuolla vihalla te ette vahingoita kuin itseänne ja mahdollisesti lähimmäisiänne koska kukaan täysijärkinen ei jaksa kuunnella tuollaista vihan lietsontaa.

Meitä on kattokaas niin moneen junaan että saa sanoa.

Vierailija kirjoitti:

No kyllä vaan itsestä tuli kiusaaja vielä senkin jälkeen kun olin ollut ensin itse vuosia kiusattu. Eipä paljoa silloin kakarana toiminut ajatus niinkuin monet täällä huutavat että kiusattu tietää miltä tuntuu eikä siksi ala itse kiusaamaan... luoja kuinka pönttöä sakkia täällä on. Monen kohdalla usko nettiä ne kiusaajat ovat jopa saattaneet kasvaa iän myötä mutta jotkut kiusatut oikein nauttivat omasta uhriasemastaan eivätkä halua päästää irti vaan oikein rypevä siinä. Sama tuo leimaaminen psykopaateiksi niin ei taida järki paljoa päätä pakottaa.

Jos tuolle kostolinjalle lähdetään niin kuka sitten saa kustaa ensin? Kiusattu koska kiusaajalle, kiusaaja kustaa niille jotka häntä ovat kiusanneet, nämä taas mahdollisesti vanhemmilleen tai sisaruksilleen jotka ovat toimineet väärin, nämä taas jollekulle toiselle?

Vaikka olen itse ollut myös kiusattu en ikinä toivoisi kenellekään kiusaajalleni kuolemaa, sairastumista tai ylensäkään mitään pahaa. Sen toivoisin että jossain vaiheessa elämää havahtuisivat omaan käytökseensä ja lopettaisivat väärin toimimisen.

Te jotka nyt aikuisena toivotte jollekulle pahaa niin voi se karma iskeä teihinkin ja tulette vielä kärsimään vielä enemmän kuin aiemmin. Jos karma on olemassa. Muuten herätkää tuosta vihasta ja koittakaa päästä eteenpäin, tuolla vihalla te ette vahingoita kuin itseänne ja mahdollisesti lähimmäisiänne koska kukaan täysijärkinen ei jaksa kuunnella tuollaista vihan lietsontaa.

Kiusaaja ei ansaitse sääliä. Ei tippaakaan ymmärrystä aiheuttamastaan tuskasta. Jos jokin karma on olemassa niin kiusattu saa hyvityksen ja kiusaaja rangaistuksen. 

Oksensin ja ripuloin kiusaajan lapsen haudalle.