Oletteko koskaan kostaneet kiusaajillenne?

En hakua pelata kiusaajan säännöillä. Näytän hänelle esimerkkiä, millaiset säännöt minulla on. Menkööt perille tai ei.

Liekö sattumaa vai ei, mutta nykyään kaikissa tosi tv ohjelmissa pelkästään kiusataan kanssa kilpailijoita ja kilpailijoita. Kuvottavaa. Antti Holma on poikkeus, hän ei kiusaa koskaan ketään. Eikä Arto Nyberg.

Vierailija kirjoitti:

En lähettel nimettömiä viestejä enkä stalkkaa enkä soittele häiriösoittoja. Ei niistä ole mitään "iloa" kellekään.

Minua kiusattiin rajusti. Jotkut ovat tulleet myöhemmin pyytämään anteeksi, etteivät silloin sanoneet mitään tai tehneet mitään ja näille olen antanut anteeksi, sillä voin vain kuvitella, että heillä oli pelko, että kiusaaminen kohdistuu heihinkin, jos sanovat jotain tai puolustavat minua.

Toista on sitten nuo pahimmat kiusaajat. En unohda kiusaamista ja on tullut vastaan tilanteita, joissa olen voinut edistää entisten kiusaajien tai näiden lasten ja läheisten etenemistä työssä ja seurapiireissä, mutta pidän tiukasti silmällä, että laitan noille niin paljon kapuloita rattaisiin kun vain koskaan pystyn.

Ikävä juttu, kun kiusaajien lapset ja tulevaisuudessa lapsenlapsetkin joutuvat kärsimään esiäitiensä paskamaisuudesta mutta näin se vaan menee.

Että vanhempien synnit lasten niskaan? Ehei, siihen en itse lähtisi. Vaikka tiedän, että kiusaajani siihen sortuisivat.

Älä tee toiselle niinkuin et haluaisi itsellesi tehtävän. Perustuiskohan just siihen että silleen sulle käy kun teet toiselle eli loppupeleissä kiusaajat joutuvat kärsimään eniten.

Täys seinähullu vailla moraalia täytyy olla sellasen joka suosittelee kostoa jopa lapsille. Lapset on viattomia aikuisten ongelmiin.

Suosittelen terapiaa jos kiusaaminen risoo noin vielä aikuisena että täällä vatvoi kostoa tai kertokaa kiusaajilla miltä teistä tuntunut jos ne aikuisina tajuaisi ees anteeksi pyytää.

sen verran että ala-asteella kerran tai pari meni hermot ja läski tummeni.

Ala-asteella kerroin kiusaajani (ja muutenkin melkoisen pahamaineisen oppilaan) hakanneen päätäni kiviseinään. Tarinani sai inspiraation tositapahtumasta mutta se oli hyvin vahvasti liioiteltu. Piakkoin tämän jälkeen tämä tyyppi siirrettiin uudestaan apukouluun josta hänet oli kohtalaisen hiljattain päästetty normikouluun. En usko että tuo oma kertomukseni tuota siirtoa aiheutti, mutta tuskin se hänen tilannettaan auttoikaan paljoa. En koe morkkista tuosta.

Yleisesti ottaen en koe mitään tarvetta kostaa entisille kiusaajilleni. Osaa olen myöhemmin heidän ankeuden kotiolojensa vuoksi jopa aidosti säälinyt ja jokseenkin ymmärtänyt. Ja osan kohdalla toivon että muutosta heidän käytöksissään olisi tapahtunut aikuiseksi tultuaan, vaikka ainakin yhden heistä olen fb-päivitystensä perusteella otaksunut edelleen melkoiseksi öykkäriksi.

Vähän netissä härkkinyt.

No jaa, minähän voin milloin tahansa kertoa ja näyttää stalkkerini vaimolle, mitä stalkkeri puuhastelee. On ollut viihdyttävää seurata stalkkerin paniikkia kun tätä mahdollisuutta edes vilauttaa :D.

Vierailija kirjoitti:

Sairasta porukkaa!! Toivoo toiselle että kuolee syöpään ja lapset joutuu laitokseen tai sitten että pääsee hakkaamaan pesismailalla... Suosittelen terapiaa, koska ei oo normaalia toivoa kenellekään tollasta...

Tai sitten sua ei vaan ole oikeasti koskaan kohdeltu huonosti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En lähettel nimettömiä viestejä enkä stalkkaa enkä soittele häiriösoittoja. Ei niistä ole mitään "iloa" kellekään.

Minua kiusattiin rajusti. Jotkut ovat tulleet myöhemmin pyytämään anteeksi, etteivät silloin sanoneet mitään tai tehneet mitään ja näille olen antanut anteeksi, sillä voin vain kuvitella, että heillä oli pelko, että kiusaaminen kohdistuu heihinkin, jos sanovat jotain tai puolustavat minua.

Toista on sitten nuo pahimmat kiusaajat. En unohda kiusaamista ja on tullut vastaan tilanteita, joissa olen voinut edistää entisten kiusaajien tai näiden lasten ja läheisten etenemistä työssä ja seurapiireissä, mutta pidän tiukasti silmällä, että laitan noille niin paljon kapuloita rattaisiin kun vain koskaan pystyn.

Ikävä juttu, kun kiusaajien lapset ja tulevaisuudessa lapsenlapsetkin joutuvat kärsimään esiäitiensä paskamaisuudesta mutta näin se vaan menee.

Että vanhempien synnit lasten niskaan? Ehei, siihen en itse lähtisi. Vaikka tiedän, että kiusaajani siihen sortuisivat.

Taidat olla se itse kiusaaja. No, saatpa pelätä loppuelämäsi.

Ei, ei niilä ole sellaista valtaa muhun että viitisin moiseen aikaa tuhlata.

Vierailija kirjoitti:

Täys seinähullu vailla moraalia täytyy olla sellasen joka suosittelee kostoa jopa lapsille. Lapset on viattomia aikuisten ongelmiin.

Suosittelen terapiaa jos kiusaaminen risoo noin vielä aikuisena että täällä vatvoi kostoa tai kertokaa kiusaajilla miltä teistä tuntunut jos ne aikuisina tajuaisi ees anteeksi pyytää.

Oletan, että sinä olet niitä koulukiusaajia, joten olisit voinut ajatella ajoissa, miten tässä voi käydä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En lähettel nimettömiä viestejä enkä stalkkaa enkä soittele häiriösoittoja. Ei niistä ole mitään "iloa" kellekään.

Minua kiusattiin rajusti. Jotkut ovat tulleet myöhemmin pyytämään anteeksi, etteivät silloin sanoneet mitään tai tehneet mitään ja näille olen antanut anteeksi, sillä voin vain kuvitella, että heillä oli pelko, että kiusaaminen kohdistuu heihinkin, jos sanovat jotain tai puolustavat minua.

Toista on sitten nuo pahimmat kiusaajat. En unohda kiusaamista ja on tullut vastaan tilanteita, joissa olen voinut edistää entisten kiusaajien tai näiden lasten ja läheisten etenemistä työssä ja seurapiireissä, mutta pidän tiukasti silmällä, että laitan noille niin paljon kapuloita rattaisiin kun vain koskaan pystyn.

Ikävä juttu, kun kiusaajien lapset ja tulevaisuudessa lapsenlapsetkin joutuvat kärsimään esiäitiensä paskamaisuudesta mutta näin se vaan menee.

Että vanhempien synnit lasten niskaan? Ehei, siihen en itse lähtisi. Vaikka tiedän, että kiusaajani siihen sortuisivat.

Taidat olla se itse kiusaaja. No, saatpa pelätä loppuelämäsi.

Ei kyse ole siitä. Vaan siitä, etten halua muuttua samanlaiseksi ihmissonnaksi, mitä kiusaajani ovat. En kuitenkaan anna heille sitä tyydytystä, että sortuisin heidän tasolleen. Tein sen kerran, koska kehtasin toivoa samanveroista kostoa, silmää silmästä, koska nämä ihmiset olivat tehneet samaa minulle, ja sen seurauksena minulla ei ole eikä tule olemaan lapsia. Enkä toivo heille muuta kuin kärsimystä, sitä, että he joutuvat loppuelämänsä katsomaan omia pahoja tekojaan peilistä. Mutta lapset voisi tästä vihanpidosta jättää ulos, syyttömiä ei sovi rangaista vanhempiensa teoista. 

Vierailija kirjoitti:

Jos pitäisi antaa jollekin neuvoa, niin suosittelen kostamaan kiusaajien lapsille. Ikivanha totuus on, että tämä satuttaa tehokkaimmin. Ei vanhoissa kirjoituksissa suotta kehoteta katkaisemaan sukulinjoja.

Kosto pitää kohdistaa niihin ihmisiin, jotka ansaitsevat sen. Vai haluatko, että kiusaajat maalittavat seuraavaksi vanhaa äitiäsi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huomaa että teillä on kiusaamisen seurauksena kyllä jotain mielenterveyshäiriöitä tullu.:( Tosiaan menkää ihmiset terapiaan jos nautitte toisen kuolemisesta tai siitä että heidän lapset kärsii!!!

Sori, mutta ihminen on erittäin väkivaltainen olento ihan luonnostaan. Toisen kuolemaa toivominen ja tappaminen on kyllä meillä verissä. Siinä ei ole mitään outoa. Tottakai vallitsevat yhteiskunna arvot haluavat "häivyttää" näitä luontaisia ominaisuuksia. Kuka tahansa meistä kykenee tappamaan tarvittaessa tai tilanteen kärjistyessä ja se on ihan normaalia.

Tätä samaa logiikkaa käyttäen kiusaaminenkin on ok. 

Eli mielestäsi on sama asia tuottaa ihmisille tuskaa silkan huvin vuoksi kuin kostaakseen koettu vääryys? 

Minä taas suosittelen monille kiusaamisesta iniseville menemään itseensä ja miettimään sitä, että he saattavat itse käytöksellään myös provosoida niin, että heitä kiusataan. Kaikista naurettavimpia ihmisiä tällä saralla ovat he jo kypsempään ikään ehtineet ihmiset, jotka itkevät kiusatuksi tulemistaan, mutta jotka samalla voivat itse käyttäytyä erittäin töykeästi: huomautella toisille jatkuvasti kaiken maailman pikkuasioista ja syyllistää heitä milloin mistäkin. Kun heiltä kysyy, miksi käyttäydyt näin, niin siihen saatetaan vastata, että kun minua on kiusattu niin rankasti. Pyh!

Vierailija kirjoitti:

Minä taas suosittelen monille kiusaamisesta iniseville menemään itseensä ja miettimään sitä, että he saattavat itse käytöksellään myös provosoida niin, että heitä kiusataan. Kaikista naurettavimpia ihmisiä tällä saralla ovat he jo kypsempään ikään ehtineet ihmiset, jotka itkevät kiusatuksi tulemistaan, mutta jotka samalla voivat itse käyttäytyä erittäin töykeästi: huomautella toisille jatkuvasti kaiken maailman pikkuasioista ja syyllistää heitä milloin mistäkin. Kun heiltä kysyy, miksi käyttäydyt näin, niin siihen saatetaan vastata, että kun minua on kiusattu niin rankasti. Pyh!

Tämä. Harvassa ovat ne ihmiset, jotka eivät olisi koskaan aiheuttaneet kenellekään mieliharmia. 

En kostanut. Mutta näin kiusaajaani 20 vuoden jälkeen. Hän oli sillai, että meillähän on kivoja muistoja kouluajalta. Antoi numeron, että voin soittaa. Otti myös minun numeron.

En ottanut yhteyttä ja kun hän pani viestin, panin estoon hänen numeronsa.

Ei mitään halua olla tekemisissä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä taas suosittelen monille kiusaamisesta iniseville menemään itseensä ja miettimään sitä, että he saattavat itse käytöksellään myös provosoida niin, että heitä kiusataan. Kaikista naurettavimpia ihmisiä tällä saralla ovat he jo kypsempään ikään ehtineet ihmiset, jotka itkevät kiusatuksi tulemistaan, mutta jotka samalla voivat itse käyttäytyä erittäin töykeästi: huomautella toisille jatkuvasti kaiken maailman pikkuasioista ja syyllistää heitä milloin mistäkin. Kun heiltä kysyy, miksi käyttäydyt näin, niin siihen saatetaan vastata, että kun minua on kiusattu niin rankasti. Pyh!

Tämä. Harvassa ovat ne ihmiset, jotka eivät olisi koskaan aiheuttaneet kenellekään mieliharmia. 

Meillä on töissä nainen jolla oli vaikea isäsuhde. Hän kävi sen johdosta terapiassakin. Nainen on työpaikalla mahdoton tapaus, oikea supernipottaja. "Voitko siirtää paperiasi hieman, kulma siitä on minun työpöydälläni?"

Sairasta porukkaa täällä.