Miten teistä ruokamenojen pitäis jakautua kun toinen tienaa puolet enemmän?

Vierailija kirjoitti:

Me ostamme molemmat omat ruokamme, vaikka tienaamme about juuri noin. Yhdessä oltu11 v.

Meillä sama juttu. Ruisleipä taitaa olla ainoa sellainen asia, jota kumpikin syö. Eikä ole ikinä aiheutunut ongelmia siitä, että en osta makkaraa tai munkkipossuja enkä niitä aio maksaakaan.

Kaameeta. Me ollaan nuori pariskunta ja silti parin ekan seurustelukuukauden jälkeen alkoi olla niin, että se maksa kummalla rahaa -tyyliin. Meillä mies saa käteen vähintään reilu 2000e/kk ja minä opiskelen ja rahaa tulee 800e/kk. Ollaan naimisissa ja yhteinen talo, itse maksetaan omat osamme lainasta, koska taloa ostaessa ei oltu naimisissa ja puhelinlaskut maksetaan itse.

KAIKKI MUU menee miten sattuu. Yleensä minä maksan kaikki loput laskut (sähkö, vesi jne), mutta sitten kun omaat loppuu, käytän miehen rahoja. Koskaan ei ole ollut pientäkään kärhämää rahasta.

Yhteisiä käyttö- ja säästötilejä on, mutta paljat tulee omille tileille.

On kyllä ihanaa, kun ei tarvitse puolison kanssa rahasta kinata.

Syödään samaa ruokaa, jos toinen haluaa herkkuja niin ostetaan, jos toinen haluaa olutta, ostetaan. Jos multa on rahat loppu ja menen kavereiden kanssa juhlimaan, mies heittää ja antaa rahaa. Tai saattaa kysyä, onko sulla tai yhteisellä tilillä tarpeeksi.

MUTTA, täytyy myöntää, että ei onnistuisi, jos toinen olisi hirveän pihi ja toinen tuhlari. Me ei tuhlailla, vaan yhdessä päätetään mitä halutaan, mutta ruokaan panostetaan ja syödään hyvin ja terveellisesti.

Onko oikeasti parisuhteita/perheitä, jossa riidellään siitä kuinka paljon tai kalliisti toinen osapuoli syö? (eikä nyt puhuta mistään hanhenmaksasta vaan arkiruoasta) Kiukutellaanko lasten syömisestä samalla tavalla? Miten elämä erillisillä jääkaapinhyllyillä/ jääkaapeilla onnistuu lapsiperheessä, saako lapset syödä kumman tahansa vanhemman ruokia vai vaan toisen? Oliko kenenkään lapsuudenperheessä samanlainen järjestely?

Tosiaan ei ole kaikille sopivaa mallia. Esimerkkitapauksessa osapuolten kannattaisi varmaan jutella. Kuulostaa hiukan epäreilulta jos toinen ostelee yhteisillä rahoilla herkkuja jotka kuitenkin syö yksin.

Minä olen ollut kahdessa parisuhteessa ja ensimmäisessä toimittiin niin että rahat pidettiin tiukasti erillään. Yhteiset ruoat ostettiin puoliksi, herkut taas aina omilla rahoilla.

Nykyisessä suhteessa meillä on yhteinen ruokabudjetti. Minä tienaan enemmän kuin mies ja laitan hiukan enemmän rahaa joka kuukausi tilille, en kuitenkaan merkittävästi. Maksan myös kaikki isommat ekstrajutut - eli jos minun tekisi mieli mennä ravintolaan niin isompituloisena luonnollisesti maksan myös toisen aterian, ei olisi reilua että toinen särpii alkukeittoa ja toinen vetää kolmen ruokalajin illallista. 

Herkkujen suhteen meillä menee niin että on sovittu että yhteisistä rahoista menee sen verran herkkuihin kuin on kohtuullista - aika suhteellinen käsite, mutta meillä on onneksi samat ajatukset. Jos toinen haluaa syödä poikkeuksellisen määrän herkkuja niin sitten ostaa itse. 

Aloittajan kuvaamassa tilanteessa suosittelisin ehkä ruokakulujen jakamista tasan ja herkkujen rajaamista näiden ulkopuolelle. 

Sama prosenttiosuus nettotuloista molemmilta on se reiluin. 

Eli esim. 30% netosta molemmilla.

Mun mielestä kyllä suurilla tuloeroilla kannattaisi neuvotella se prossamäärä hyvätuloiselle hiukan pienemmäksi, jotta ero ei ole niin suuri, mutta jos siitä seuraa nillitystä niin parempi että fifty-fifty.

Asutteko yhdessä vai oletteko naimisissa. Jokainen perhehän itse tekee omat päätöksensä miten raha-asiansa hoitaa. Ei siihen muut voi vaikuttaa. Mutta jos olette niin sanottu avopari niin kumpikin hoitaa omat menonsa ja omat osuutensa ei siinä ole mitään merkitystä mitä toinen tienaa. Avoliitossa toinen ei ole velvollinen elättämään toista asuinkumppaniaan.

Naimisissa sitten avioparit itse päättävät miten talouttaan hoitavat. Niistä kannattaa aina etukäteen sopia ennen naimisiin menoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä tienaan kaksi kertaa enemmän kuin mieheni, menot meillä jaetaan tasan ja mielestäni se on erittäin reilua, perhe kun ollaan.

 

Siis molemmat maksaa yhtä paljon? Eihän siinä mitään, jokainen tavallaan, mutta tuo "perhe kun ollaan" on vähän jännä liittää tuohon. Voisi ajatella että "perhe kun ollaan" liittyisi enemmän tuohon #3:n tapaan, eli yhteiset rahat riipopumatta kumpi ne tienaa.

Öh, noloa kun kirjoitin puuta heinää, mutta tarkoitin kyllä sitä että meillä rahat menee yhteiselle tilille ja on yhteiset koska kuulutaan samaan perheeseen. Ei siis tasan makseta menoja, enkä pitäisi sitä reilunakaan, koska en tosiaan ole sen kannalla, että perheessä on kaksi eri elintasoa. En ole koskaan hyväksynyt selllaista, että jos toinen puoliso jää hoitamaan yhteisiä lapsia, hänen tulee silti maksaa yhtä paljon minusta. En tajua, miksi kukaan tällaiseen suostuu (kaikilla ei tietysti ole vaihtoehtoa). Meidän perheessä minä olen se hyvätuloinen, ja voi olla että myöhemmin mies on se joka tienaa enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä tienaan kaksi kertaa enemmän kuin mieheni, menot meillä jaetaan tasan ja mielestäni se on erittäin reilua, perhe kun ollaan.

 

Siis molemmat maksaa yhtä paljon? Eihän siinä mitään, jokainen tavallaan, mutta tuo "perhe kun ollaan" on vähän jännä liittää tuohon. Voisi ajatella että "perhe kun ollaan" liittyisi enemmän tuohon #3:n tapaan, eli yhteiset rahat riipopumatta kumpi ne tienaa.

Öh, noloa kun kirjoitin puuta heinää, mutta tarkoitin kyllä sitä että meillä rahat menee yhteiselle tilille ja on yhteiset koska kuulutaan samaan perheeseen. Ei siis tasan makseta menoja, enkä pitäisi sitä reilunakaan, koska en tosiaan ole sen kannalla, että perheessä on kaksi eri elintasoa. En ole koskaan hyväksynyt selllaista, että jos toinen puoliso jää hoitamaan yhteisiä lapsia, hänen tulee silti maksaa yhtä paljon minusta. En tajua, miksi kukaan tällaiseen suostuu (kaikilla ei tietysti ole vaihtoehtoa). Meidän perheessä minä olen se hyvätuloinen, ja voi olla että myöhemmin mies on se joka tienaa enemmän.

Olen aina ihmetellyt samaa - siis tarkemmin sanoen sitä, että miksi niitä kotitöitä ei sitten jaeta edelleen puoliksi kun menot kerran tilanteesta huolimatta jaetaan puoliksi? Eihän se ole reilua että toinen maksaa puolet menoista mutta tekee bonuksena kaikki kotityöt?

Ruokamenot kuten muutkin menot puoliksi riippumatta tuloista tai elopainoista.

Jos kaikki pitää maksaa tasan puoliksi niin silloin perheen elintaso määräytyy sen huonommin tienaavan mukaan. Mitä paremmin tienaava sitten tekee rahoillaan? Kerryttää perintöä lapsilleko? Mitä iloa/ hyvää tai etua lapselle on saada iso perintö joskus 40-50-vuotiaana ja elää lapsuus niukkuudessa vain siksi että toisella vanhemmalla oli huomattavasti pienemmät tulot kuin toisella?

Kyllä ne ilman muuta pitää painokilojen mukaan jakaa. Ylipainoinen maksakoon enemmän niin alkaapa läskeys tympäsemään ja rupeaa laihdutus kiinnostamaan.

Meillä vähennetään myös lasten viikko rahasta painon mukaan laskettu osuus.

Mä opiskelen ja mies on töissä. Yleensä mies maksaa isomman osan ruuista, koska syö enemmän ja haluaa esimerkiksi laadukkaampaa lihaa. Herkut ja sellaiset mitä vain toinen syö, ostetaan itse itsellemme pääsääntöisesti.

Meidän tienestit menee just aikalailla noin mitä Ap kuvailee. Mies maksaa melkein kaikki ruoat, mä haen joskus Siwasta jotain pientä. Mies maksaa myös auton kulut ja yhtiövastikkeen, sähkön ja veden, asuntolainaa lyhennetään molemmat niin et mä noin 350 ja mies noin 450. Näin on toimittu monta vuotta, ollaan naimisissa, ei lapsia, kaksi koiraa joiden kulut maksaa jompi kumpi milloin mitenkin.

Yhdessä laitetaan sivuun rahaa joka vuotiseen talven ulkomaan matkaan johon varataan kaikkineen noin 4000/talvi (sis lennot, hotellit, ruoat, juomat ja muut huvitukset kohteessa).

Vierailija kirjoitti:

Jos kaikki pitää maksaa tasan puoliksi niin silloin perheen elintaso määräytyy sen huonommin tienaavan mukaan. Mitä paremmin tienaava sitten tekee rahoillaan? Kerryttää perintöä lapsilleko? Mitä iloa/ hyvää tai etua lapselle on saada iso perintö joskus 40-50-vuotiaana ja elää lapsuus niukkuudessa vain siksi että toisella vanhemmalla oli huomattavasti pienemmät tulot kuin toisella?

Voisiko joku "tasan puoliksi" -parisuhteessa elävä kommentoida tätä? Miten ihmeessä "sun ja mun ruoat" parisuhteessa esim. kestitään vieraita? Toisen vanhemmat tulee kylään ja puolisolle ei ole keksiä tai pullaa kun ei ole maksanut omaansa? 

Up

Minäin haluaisin tietää, miten käytännössä toimii malli, että kumpikin maksaa omat ruokansa?

Eikö niissä perheissä syödä yhdessä? Ja jos on lapsia, niin kumman ruokia lapset syövät? Entä kun tulee vieraita, miten silloin toimitaan? Ja kuten joku mainitsi, onko kenenkään lapsuudenkodissa ollut käytäntö, että isällä ja äidillä oli omat jääkaapit ja omat ruuat?

Se, kumpi syö enemmän, maksaa myös enemmän, eikö se ole ihan selvä juttu, jos ei kerran ole yhteistä talouskassaa.

Kristillisen tasajaon mukaisesti. Lähtekää sen pohjalta. Eli mies maksaa 66,667%, nainen maksaa 33,333%

2 vaihtoehtoa, oman kulutuksen mukaan tai tasan.

Vierailija kirjoitti:

2 vaihtoehtoa, oman kulutuksen mukaan tai tasan.

Entä lapset, miten vauvan kustannukset pitää maksaa?