Miten teistä ruokamenojen pitäis jakautua kun toinen tienaa puolet enemmän?

Ihmeen nihkeää ja tarkkaa joillakin. Meillä minä tienaan enemmän (koska mies opiskelee) ja maksan totta kai enemmän menoista. Yhdessä ollaan ja yhdessä tätä elämää jaetaan. Emme ole laskeneet prosenttiosuuksia. Ei ole tarvetta. Minua ei todellakaan haittaa ostaa miehelle munkkipossua, erikoisolutta tmv. herkkua, mitä itse en söisi. En todellakaan laske, miten paljon herkkuja mies minun rahoillani syö. Samoin ei hänkään pidä kirjaa suklaasta tai siidereistä, joita välillä minulle kaupasta pyytämättä tai pyynnöstä tuo. Eipä ole tarvinnut riidellä rahasta kymmenen vuoden yhdessäolon aikana. Alusta asti olemme jakaneet elämämme ja syöneet yhteisestä jääkaapista ja kokanneet yhdessä.

Up

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos kaikki pitää maksaa tasan puoliksi niin silloin perheen elintaso määräytyy sen huonommin tienaavan mukaan. Mitä paremmin tienaava sitten tekee rahoillaan? Kerryttää perintöä lapsilleko? Mitä iloa/ hyvää tai etua lapselle on saada iso perintö joskus 40-50-vuotiaana ja elää lapsuus niukkuudessa vain siksi että toisella vanhemmalla oli huomattavasti pienemmät tulot kuin toisella?

Voisiko joku "tasan puoliksi" -parisuhteessa elävä kommentoida tätä? Miten ihmeessä "sun ja mun ruoat" parisuhteessa esim. kestitään vieraita? Toisen vanhemmat tulee kylään ja puolisolle ei ole keksiä tai pullaa kun ei ole maksanut omaansa? 

Meillä tämä toimii niin, että on yhteisten menojen budjetti (asuminen ja ruoka) ja molemmat laittaa oman osuutensa yhteiselle tilille. Sitten käydään kaupassa, ostetaan mitä tarvitaan, syödään samaa ruokaa yhdessä yhteisen kodin yhteisen keittiön yhteisestä jääkaapista. Kun jokin tuote loppuu tai haluaa vaikka homejuustoa (jota toinen ei siedä), kirjoitetaan se ostoslistaan ja seuraavalla kauppareissulla se ostetaan yhdessä.

Käytännössä meillä on omina menoina vaatteet, hammaslääkärit, autot, huvit ja säästöt. Autoissa oli alkuun eri elintaso, toinen arvosti luotettavuutta toinen edullisia kilometrejä viis perille pääsystä. Silloinkin ihan sujuvasti käytimme autoja ristiin tarpeen mukaan.

Perhe olemme ja haluamme toisillemme hyvää, vaikka kumpikin maksaa omat kulunsa ns. täysimääräisesti.

Onnellisessa parisuhteessa molemmilla on samanlainen elintaso ja ruuat. Ja parempi tuloinen maksaa enemmän. Eipä ole tullut edes mieleen, vaikka olen se parempi tuloinen, kun muut arvot menevät rahan edelle.

Meillä toinen tienaa 10 kertaa enemmän kuin toinen. Ja kristillinen tasajako:puolet ja puolet.

Tässä teille kunnon kristillisyyttä :(

Kulut jaetaan sellaisen sopimuksen mukaan johon molemmat voivat olla tyytyväisiä. Toisilla se on puoliksi, toisilla esim. kulutuksen mukaan, useimmat eivät taida edes laskeskella kuluja sen perusteella kumpi kuluttaa enemmän tai tienaa vähemmän vaan se maksaa jolla on rahaa (usein käytännössä parempi tuloksella sitä on useammin ja enemmän).

Lapsettomassa samin kuin nyt lapsellisessa kulut jaetaan meillä tuon viimeisimmän mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Meillä toinen tienaa 10 kertaa enemmän kuin toinen. Ja kristillinen tasajako:puolet ja puolet.

Tässä teille kunnon kristillisyyttä :(

Miten elintaso määräytyy, sen vähemmän vai enemmän tienaavan mukaan? Jos joku on sitä mieltä että kaikki puoliksi on ainoa oikea vaihtoehto, niin miten sen "filosofian" mukaan esim. Kim Räikkösen ja Minttu Virtasen pitäisi elää?