30+ -ikäisten sinkkumarkkinat Helsingissä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joustamaton, vaikea ja liikaa vaativa nainen jää aina lopulta yksin. Joustava, hyvin miestä kohteleva ja realistinen nainen löytää aina miehen. Kunnollisia miehiä on kuin meressä mutaa, mutta fantasiahahmoja löytyy vain omasta päästä ja kirjojen kansista.

Haluaisitko hieman avata lisää tätä kommenttiasi? Mitä tuollainen joustamattomuus, vaikeus ja vaativuus tarkoittaa ja miten tulee ilmi?

Mielestän en ole missään vaiheessa antanut viitteitä siitä, että etsisin fantasiahahmoa. Etsin fiksua, mukavaa ja luotettavaa miestä, joka haluaa sitoutua minuun ja perhe-elämään kohtuullisessa ajassa. Tähänastisessa elämässäni olen pikemminkin ollut aina loputtomiin joustava, enkä ole uskaltanut vaatia mieheltä yhtään mitään. Juuri näistä syistä tuli haaskattua aivan liikaa aikaa tässä nyt päättyvässä suhteessakin. Ja lopputulos ei ole ollut kaikesta joustavuudestani ja helppoudestani toivottu. ap

Et etsi pelkästään fiksua, mukavaa, luotettavaa ja sitoutumishaluista miestä, koska sellaisia on helvetisti ja olet heitä monta tavannutkin. Kerro mitä oikeasti haluat; hyvällä itseluottamuksella varustetun, hyvän itsekontrollin omaavan, hyvässä taloudellisessa ja työllisyystilanteessa olevan, komean, sinusta välittävän, mutta ei jalustalle nostavan, sitoutumishaluisen miehen, jota et saa hopeatarjottimella, vaan hänen saamisessa on tarpeeksi haastetta. Sitä et ole löytänyt. Olet luultavasti päätynyt yksiin sellaisten kanssa, jotka eivät sinusta välitä, koska et pysty kunnioittamaan ja tuntemaan vetoa niihin muuten kunnollisiin, jotka olivan liian helposti saatavillasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos perheen haluat, niin sinulla on 32-vuotiaana kiire löytää mies. Etsi Tinderistä, netistä ja deittaile. Älä jaa kauaksi aikaa roikkumaan viestittelyyn, vaan tapaa mies mahdollisimman aikaisin. Kerro miehille, että haluat perheen mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. Näin karsit heti pois ne, jotka eivät halua. 

Mutta ainhan sanotaan, että on ihan viimeinen virhe kertoa aikaisessa vaiheessa halustaan sitoutua/saada lapsia...että se pelottaa mahdolliset kumppanit pois. Toisaalta, tässä nyt päättyvässä suhteessa en koskaan uskaltanut ilmaista näitä toiveita, eikä silti hyvin käynyt. ap

Jovaan, jos tiedät mitä haluat (perheen) niin sellaiset epävarmat tapaukset joutaakin karkoittaa.

Tämä keskustelu tulevaisuudesta voidaan käydä hyvin pian, siis ei ehkä ihan ensitreffeillä pidäkään lyödä mitään tulevaisuuden suunnitelmaa näppiin, koska ensitreffeillä voi hyvinkin käydä ilmi muutenkin ettei tuon kanssa toisia treffejä edes tule.

Tuttavapiirissä on tapaus, jossa nainen erosi pitkähkön seurustelun jälkeen, piti puolen vuoden intensiivisen sinkkuilukauden ja sen jälkeen alkoi määrätietoisesti etsimään sitä aviomiesmatskua. Hyvin ehti, naimisiin ennen lapsia ja nykyään useampikin mukula. Ja ilmeisen onnellisia ovat arjessaan.

Suoraan en tyrmäisi edes Tinderiä, ihmisiä sielläkin tapaa. Kaikki eivät hae loppuelämän kumppania, mutta joskus se voi osua kohdalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joustamaton, vaikea ja liikaa vaativa nainen jää aina lopulta yksin. Joustava, hyvin miestä kohteleva ja realistinen nainen löytää aina miehen. Kunnollisia miehiä on kuin meressä mutaa, mutta fantasiahahmoja löytyy vain omasta päästä ja kirjojen kansista.

 

Esim. mulla ei ollut mitään epärealistisia vaatimuksia tyyliin että täytyy olla pitkä, korkeasti koulutettu, varakas tms. Ikähaitarikin oli laaja, 35-50 josta etsin. Mutta silti vaan kävi niin, että ne joista olisin itse ollut kiinnostunut, eivät olleet kiinnostuneita minusta, ja sitten taas ne jotka oli kiinnostuneita minusta eivät kiinnostaneet itseäni yhtään. 

 

Ihan outoa porukkaa oli aika suuri osa treffailluista, esim. alkoholi- tai silminnähden mt-ongelmaisia tapasin useita. Sekä tietysti niitä jotka olisivat vaan halunneet seksiä, saattoivat siinä toivossa roikkua nettideiteissä vuosiakin että jonkun kanssa taas pääsisi petiin välillä. Mutta oli niitä jokunen sellainenkin, että jos nyt ihan kauhea pakkomielle olisi ollut saada mies ja ehkä lapsia, niin olisi sen kai voinut ottaa, kun oli järjellä ajatellen ihan ok perusmies, vaikkei mitään vetovoimaa ollutkaan siihen. Itse kuitenkin olen aina ollut sellainen että parisuhde ja perhe ei ole mikään tavoite, ja olen pitänyt ihan ok:na sitäkin etten niitä saa, joten en nähnyt järkeväksi tyytyä järkiliittoon jonkun vaan kanssa.

No mitkä sun vaatimukset sitten ovat? Mitkä ovat ne jutut, jotka saavat sinut oikeasti kiinnostuneeksi?

Kysymys ei ollut minulle osoitettu, mutta vastaan silti, sillä kokemukseni on tismalleen sama.

Toivoisin löytäväni miehen, joka on:

jokseenkin tasapainoinen (eli ei vaikeita hoitamattomia mt-ongelmia tai riippuvuuksia), luotettava ja kykenevä sitoutumaan. Jakaisi kanssani suht samat arvot ja joitakin mielenkiinnon kohteita. Olisi älyllisesti jokseenkin samalla tasolla kanssani. Ulkoisesti toivoisin hänen olevan siisti ja pitävän hygieniastaan huolen. Mielellään minua pidempi.

Suosittelen nettiä. Yli 10 vuotta tuli sinkkuiltua avioliiton karahdettua karille. Eron jälkeen parisen vuotta hurahti miehiä metsästäessä baareista ja milloin mistäkin. Kyllästyin baarielämään, sillä miestarjonta oli pääasiallisesti joko renttuja tai varattuja. Totuin ajatukseen, että olen yksin lopun elämääni ja kävin todella harvoin yhtään missään,  mutta sitten kerran kokeilin (kaverin suosituksesta) erästä nettideitti sivua ja siellä oli useampikin ihan mukavan oloinen mies. Yhden kanssa alettiin kirjoittelemaan ja tässä sitä nyt ollaan kihloissa ja onnellisena.

Vierailija kirjoitti:

Se siinä ongelma onkin, että en oikein koskaan tiedä. Se kipinä vaan syttyy kun näen ihmisen, tai sitten ei. Ja se voi syttyä hyvinkin erilaisiin ihmisiin, niin ulkoisesti kuin sisäisesti. Sitä kuuluisaa kemiaa se kai on. Mutta tosiaan, mulla kävi deittitouhuissa niin että ne joita kohtaan itse tunsin kipinää, eivät tunteneet sitä minuun, ja sitten taas minuun jopa ihastui tyyppejä joita kohtaan en itse tuntenut yhtään mitään kiinnostusta. 

 

Olen nuorempana koittanut myös seurustella sellaisen kanssa johon ei tuntunut mitään kipinää tai ihastusta, mutta valitettavasti suhde ei kasvanut ihastukseksi tai rakkaudeksi, vaan seksi kuihtui kokonaan pois ja suhteesta tuli pelkkä kaverisuhde, mies oli kuin veli minulle.

Monet niistä ei-kiinnostavista miehistä olisi ollutkin kiinnostavia, jos he eivät olisi olleet sinusta niin kiinnostuneita. Moni sinua kiinnostaneista miehistä olisi muuttuneet ei-kiinnostaviksi, jos he olisivat kiinnostuneet sinusta paljon. Siinä ongelmasi tiivistettynä. Ongelma ei ole siinä, ettet "löydä" oikeaa miestä, vaan siinä, että miehen on lähes mahdotonta olla sekä kiinnostunut, että kiinnostava silmissäsi.

Vierailija kirjoitti:

Jos perheen haluat, niin sinulla on 32-vuotiaana kiire löytää mies. Etsi Tinderistä, netistä ja deittaile. Älä jaa kauaksi aikaa roikkumaan viestittelyyn, vaan tapaa mies mahdollisimman aikaisin. Kerro miehille, että haluat perheen mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. Näin karsit heti pois ne, jotka eivät halua. 

------------------------------

-Useat ystäväni ovat saaneet lapset vasta jo 40 täytettyään tai ihan siinä nurkilla, joten mitään paniikkia ei ole. Vaikka ehkä suositellaankin jo aiemmin. 

-Tinderistä löytyy enemmän varattuja pettäjiä kuin varteenotettavia kunnon miehiä. Tosin joillakin harvoilla kuuluu käyneen ihan tuurikin siellä.

Suosittelen kokeilemaan ns. perusdeittipalstaa, esim. e-kontakti tai vaikka vaan suomi24. Kyllä niissäkin kaikenlaista kummaa tallaajaa näkee, mutta kärsivällisyyttä... 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joustamaton, vaikea ja liikaa vaativa nainen jää aina lopulta yksin. Joustava, hyvin miestä kohteleva ja realistinen nainen löytää aina miehen. Kunnollisia miehiä on kuin meressä mutaa, mutta fantasiahahmoja löytyy vain omasta päästä ja kirjojen kansista.

Haluaisitko hieman avata lisää tätä kommenttiasi? Mitä tuollainen joustamattomuus, vaikeus ja vaativuus tarkoittaa ja miten tulee ilmi?

Mielestän en ole missään vaiheessa antanut viitteitä siitä, että etsisin fantasiahahmoa. Etsin fiksua, mukavaa ja luotettavaa miestä, joka haluaa sitoutua minuun ja perhe-elämään kohtuullisessa ajassa. Tähänastisessa elämässäni olen pikemminkin ollut aina loputtomiin joustava, enkä ole uskaltanut vaatia mieheltä yhtään mitään. Juuri näistä syistä tuli haaskattua aivan liikaa aikaa tässä nyt päättyvässä suhteessakin. Ja lopputulos ei ole ollut kaikesta joustavuudestani ja helppoudestani toivottu. ap

Et etsi pelkästään fiksua, mukavaa, luotettavaa ja sitoutumishaluista miestä, koska sellaisia on helvetisti ja olet heitä monta tavannutkin. Kerro mitä oikeasti haluat; hyvällä itseluottamuksella varustetun, hyvän itsekontrollin omaavan, hyvässä taloudellisessa ja työllisyystilanteessa olevan, komean, sinusta välittävän, mutta ei jalustalle nostavan, sitoutumishaluisen miehen, jota et saa hopeatarjottimella, vaan hänen saamisessa on tarpeeksi haastetta. Sitä et ole löytänyt. Olet luultavasti päätynyt yksiin sellaisten kanssa, jotka eivät sinusta välitä, koska et pysty kunnioittamaan ja tuntemaan vetoa niihin muuten kunnollisiin, jotka olivan liian helposti saatavillasi.

Höpö höpö. Kuulostat lassukalta, joten sinulle lienee turha selittääkään enempää, mutta vastaan nyt silti. Joo, jokseenkin se itseluottamus pitää olla miehellä (sekä naisellakin tietysti!) kunnossa. Olen juuri eroamassa heikkoitsetuntoisesta miehestä, jota en pystynyt millään lailla auttamaan, vaikka yritin. Itsetunto pysyi matalana, vaikka usein kerroin hänelle, miten kaikin puolin upea hän on ja yritin sen myös teoin näyttää. Ei mitään vaikutusta. Tuollainen on tosi raskasta ja syö suhdetta. Toki tahtoisin miehen käyvän töissä tai opiskelevan, mutta sillä ei ole mitään väliä, mitä mies tekee tai kuinka paljon ansaitsee. Eikä työttömyyskään este suhteelle ole, jos toinen aktiivisesti etsii työtä. Ulkonäöllä ei juurikaan ole väliä, kunhan on siisti. Ja totta helvetissä haluan että mies välittää minusta - ihan perusjuttu! Vaikeasti tavoiteltavia miehiä en jaksa, vaan luovutan välittömästi, jos kiinnostusta ei tunnu löytyvän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se siinä ongelma onkin, että en oikein koskaan tiedä. Se kipinä vaan syttyy kun näen ihmisen, tai sitten ei. Ja se voi syttyä hyvinkin erilaisiin ihmisiin, niin ulkoisesti kuin sisäisesti. Sitä kuuluisaa kemiaa se kai on. Mutta tosiaan, mulla kävi deittitouhuissa niin että ne joita kohtaan itse tunsin kipinää, eivät tunteneet sitä minuun, ja sitten taas minuun jopa ihastui tyyppejä joita kohtaan en itse tuntenut yhtään mitään kiinnostusta. 

 

Olen nuorempana koittanut myös seurustella sellaisen kanssa johon ei tuntunut mitään kipinää tai ihastusta, mutta valitettavasti suhde ei kasvanut ihastukseksi tai rakkaudeksi, vaan seksi kuihtui kokonaan pois ja suhteesta tuli pelkkä kaverisuhde, mies oli kuin veli minulle.

Monet niistä ei-kiinnostavista miehistä olisi ollutkin kiinnostavia, jos he eivät olisi olleet sinusta niin kiinnostuneita. Moni sinua kiinnostaneista miehistä olisi muuttuneet ei-kiinnostaviksi, jos he olisivat kiinnostuneet sinusta paljon. Siinä ongelmasi tiivistettynä. Ongelma ei ole siinä, ettet "löydä" oikeaa miestä, vaan siinä, että miehen on lähes mahdotonta olla sekä kiinnostunut, että kiinnostava silmissäsi.

Täyttä bullshittiä! Exäni osoitti ihan alusta asti todella avoimesti kiinnostuksensa ja innostuneisuutensa ja se nimenomaan sai minut kiinnostumaan ja uskaltamaan ryhtyä suhteeseen hänen kanssaan. Ajattelin, että mahtavaa, ettei tarvitse pelailla ja kaikki sujuu luonnollisesti omalla painollaa. Mutta näpeille tuli sit kuitenkin. Ei ollutkaan lopulta niin kiltti ja kiva mies, vaan todellinen ongelmakimppu. :/

Ja miksi teidän katkeroituneiden naisvihaajien pitää aina tulla pilaamaan nämä keskustelut? Te kuvittelette olevanne niitä kilttejä ja hyviä miehiä, mutta oikeasti olette naisille todella ilkeitä ja ajattelette meistä pahasti. Miten voitte edes luulla, että sellainen voisi viehättää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos perheen haluat, niin sinulla on 32-vuotiaana kiire löytää mies. Etsi Tinderistä, netistä ja deittaile. Älä jaa kauaksi aikaa roikkumaan viestittelyyn, vaan tapaa mies mahdollisimman aikaisin. Kerro miehille, että haluat perheen mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. Näin karsit heti pois ne, jotka eivät halua. 

 

------------------------------

-Useat ystäväni ovat saaneet lapset vasta jo 40 täytettyään tai ihan siinä nurkilla, joten mitään paniikkia ei ole. Vaikka ehkä suositellaankin jo aiemmin. 

-Tinderistä löytyy enemmän varattuja pettäjiä kuin varteenotettavia kunnon miehiä. Tosin joillakin harvoilla kuuluu käyneen ihan tuurikin siellä.

Suosittelen kokeilemaan ns. perusdeittipalstaa, esim. e-kontakti tai vaikka vaan suomi24. Kyllä niissäkin kaikenlaista kummaa tallaajaa näkee, mutta kärsivällisyyttä... 

Suomi24 on tullut joskus aikanaan tsekattua, mutta poistuin sieltä ihan yhtä nopeasti kuin olin sinne mennytkin. Minulle sopivat ihmiset eivät selvästikään hakeudu sinne etsimään kumppania.

Varaudu siihen että tarjonta on hyvin, hyvin heikkoa. Hyvillä 30+ miehillä on jo parisuhteet ja eronneet pienten lasten isät eivät välttämättä halua uutta lasta pariin vuoteen tai lasta ollenkaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se siinä ongelma onkin, että en oikein koskaan tiedä. Se kipinä vaan syttyy kun näen ihmisen, tai sitten ei. Ja se voi syttyä hyvinkin erilaisiin ihmisiin, niin ulkoisesti kuin sisäisesti. Sitä kuuluisaa kemiaa se kai on. Mutta tosiaan, mulla kävi deittitouhuissa niin että ne joita kohtaan itse tunsin kipinää, eivät tunteneet sitä minuun, ja sitten taas minuun jopa ihastui tyyppejä joita kohtaan en itse tuntenut yhtään mitään kiinnostusta. 

 

Olen nuorempana koittanut myös seurustella sellaisen kanssa johon ei tuntunut mitään kipinää tai ihastusta, mutta valitettavasti suhde ei kasvanut ihastukseksi tai rakkaudeksi, vaan seksi kuihtui kokonaan pois ja suhteesta tuli pelkkä kaverisuhde, mies oli kuin veli minulle.

Monet niistä ei-kiinnostavista miehistä olisi ollutkin kiinnostavia, jos he eivät olisi olleet sinusta niin kiinnostuneita. Moni sinua kiinnostaneista miehistä olisi muuttuneet ei-kiinnostaviksi, jos he olisivat kiinnostuneet sinusta paljon. Siinä ongelmasi tiivistettynä. Ongelma ei ole siinä, ettet "löydä" oikeaa miestä, vaan siinä, että miehen on lähes mahdotonta olla sekä kiinnostunut, että kiinnostava silmissäsi.

Ei kyllä pidä paikkaansa. Kyllä mun avioliittokin niin alkoi, että mies oli kiinnostunut, ja sen osoitti, ja ei se todellakaan minun kiinnostustani vienyt vaan päinvastoin. Kerran ennenkin, hyvin nuorena seurustelin pari vuotta sellaisen kanssa joka oli minusta kiinnostunut ja josta olin heti itse myös. 

Mun käsittääkseni ongelma on, että niitä jotka sytyttää minut on aika harvassa. Olen elämäni aikana tavannut niitä ehkä kymmenisen kappaletta. Niistä useimmat on olleet joko varattuja tai sitten eivät ole minua huomanneetkaan tai olleet kiinnostuneita. Ja jos ihminen 40 vuoden elämän aikana on tavannut 10 kiinnostavaa, niin kuinka todennäköistä on että sellainen kiinnostava osuu esim. tavattuun 30 nettideittiin - ei kovinkaan...

Olen muuten usein yrittänyt määritellä sitä mikä se on mikä minussa tuon klikin aiheuttaa, mutta se on tosi vaikeaa. Se kun on joku ulkonäön, ruumiin ja jopa mielen pintakerrosten tason tuolla puolen oleva ominaisuus. Sellainen vaisto, joka sanoo, että siinä on sielunkumppani, tuo on minun laiseni olento. Seksuaalista vetovoimaa ja sellaista sanatonta ymmärrystä toisen kanssa pitää olla. Mutta niitä olen kokenut hyvin erilaisiin miehiin: lyhyisiin ja pitkiin, koulutettuihin ja duunareihin, introvertteihin ja ekstrovertteihin, joten vaikea etukäteen määritellä millainen mies nappaa.

Vierailija kirjoitti:

Varaudu siihen että tarjonta on hyvin, hyvin heikkoa. Hyvillä 30+ miehillä on jo parisuhteet ja eronneet pienten lasten isät eivät välttämättä halua uutta lasta pariin vuoteen tai lasta ollenkaan. 

Ihan yhtä heikkoa se sinkkunaisten tarjonta on.

Vierailija kirjoitti:

Varaudu siihen että tarjonta on hyvin, hyvin heikkoa. Hyvillä 30+ miehillä on jo parisuhteet ja eronneet pienten lasten isät eivät välttämättä halua uutta lasta pariin vuoteen tai lasta ollenkaan. 

Olisiko jonkin verran nuorempien miesten (25-30v.) katseleminen typerä ratkaisu? Sen ikäiset tuntuvat osoittavan eniten kiinnostusta minua kohtaan (varmaan koska näytän kuulemma sen ikäiseltä itse), mutta olen jotenkin aina ajatellut, että en halua nuorempaa miestä ja että he varsinkaan eivät halua sitoutua. ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varaudu siihen että tarjonta on hyvin, hyvin heikkoa. Hyvillä 30+ miehillä on jo parisuhteet ja eronneet pienten lasten isät eivät välttämättä halua uutta lasta pariin vuoteen tai lasta ollenkaan. 

Olisiko jonkin verran nuorempien miesten (25-30v.) katseleminen typerä ratkaisu? Sen ikäiset tuntuvat osoittavan eniten kiinnostusta minua kohtaan (varmaan koska näytän kuulemma sen ikäiseltä itse), mutta olen jotenkin aina ajatellut, että en halua nuorempaa miestä ja että he varsinkaan eivät halua sitoutua. ap

ei missään nimessä kannata sokkona rajata ulos nuorempia miehiä.

tinderin panokatalogiin ei ainakaan osallistua, jos vakavampaa haluaa

Mies

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varaudu siihen että tarjonta on hyvin, hyvin heikkoa. Hyvillä 30+ miehillä on jo parisuhteet ja eronneet pienten lasten isät eivät välttämättä halua uutta lasta pariin vuoteen tai lasta ollenkaan. 

Olisiko jonkin verran nuorempien miesten (25-30v.) katseleminen typerä ratkaisu? Sen ikäiset tuntuvat osoittavan eniten kiinnostusta minua kohtaan (varmaan koska näytän kuulemma sen ikäiseltä itse), mutta olen jotenkin aina ajatellut, että en halua nuorempaa miestä ja että he varsinkaan eivät halua sitoutua. ap

Sanoisin että sinun kohderyhmäsi on +40v miehet. Rohkeasti vain juttelemaan heille!

Vierailija kirjoitti:

Työkaverit vaan on kaikki naisia (+muutama homo :D) ja vaikka asiakaspalvelussa tapaakin paljon ihmisiä päivittäin, he eivät ole kuitenkaan potentiaalisia kumppaneita.

Miksi eivät ole?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työkaverit vaan on kaikki naisia (+muutama homo :D) ja vaikka asiakaspalvelussa tapaakin paljon ihmisiä päivittäin, he eivät ole kuitenkaan potentiaalisia kumppaneita.

 

Miksi eivät ole?

varmaan jossain mielisairaalan vastaanottotiskillä töissä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos perheen haluat, niin sinulla on 32-vuotiaana kiire löytää mies. Etsi Tinderistä, netistä ja deittaile. Älä jaa kauaksi aikaa roikkumaan viestittelyyn, vaan tapaa mies mahdollisimman aikaisin. Kerro miehille, että haluat perheen mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. Näin karsit heti pois ne, jotka eivät halua. 

 

------------------------------

-Useat ystäväni ovat saaneet lapset vasta jo 40 täytettyään tai ihan siinä nurkilla, joten mitään paniikkia ei ole. Vaikka ehkä suositellaankin jo aiemmin. 

-Tinderistä löytyy enemmän varattuja pettäjiä kuin varteenotettavia kunnon miehiä. Tosin joillakin harvoilla kuuluu käyneen ihan tuurikin siellä.

Suosittelen kokeilemaan ns. perusdeittipalstaa, esim. e-kontakti tai vaikka vaan suomi24. Kyllä niissäkin kaikenlaista kummaa tallaajaa näkee, mutta kärsivällisyyttä... 

Suomi24 on tullut joskus aikanaan tsekattua, mutta poistuin sieltä ihan yhtä nopeasti kuin olin sinne mennytkin. Minulle sopivat ihmiset eivät selvästikään hakeudu sinne etsimään kumppania.

Akateemiset yritysjohtajat?