Älkää eläkö kuvitelmassa, että vanhempanne järjestävät innoissaan joulua teille aikuisille lapsille!

On se nyt niin kamalaa taas.

No mitä et osaa avata suutasi? Meillä äiti jakoi taas tehtävät jo kaksi viikkoa sitten, että kaikilla on tiedossa kuka tuo ja tekee mitäkin. Periaatteessa äidin yksin tehtäviksi hommiksi jäi kinkun osto ja paisto, isä kaataa kuusen ja auttaa siivouksessa. Minä teen pullat ja vaaleat piparit ja sisko normaalit piparit ja jotain kampanisuja ehkä, veljen vaimo tekee graavilohet ja kuivakakkuja ja maanantaina, kun siskon kanssa mennään jo kotiin jouluksi käydään äidin kanssa yhdessä kaupassa ostamassa ruuat koko suvulle joka tulee kylään ja myös autetaan niiden valmistamisessa veljen vaimon kanssa. Minä teen aatonaattoiltana kakun jälkiruuaksi ja aattona keitän puuron ja sisko tekee luumukiisselin. Yks tekee salaattia kun toinen maustaa lohta ja kolmas vatkaa kermaa jälkkärikakun päälle ja äiti voi vaikka mennä käymään mummin kanssa hautausmaalla sillä aikaa kun loput ruuat on joko uunissa tai hellalla tai tehtynä jo valmiiksi ja tarvii vaan nostella pöytään. Ei se joulu ole mikään pakollinen jokaisen äidin yksin suoritettava koitos johon ei vahingossakaan saa pyytää muita osallistumaan. Meillä siskon ja mun ainoa toive on, että lumiukko pitää saada katsoa rauhassa, muu aika ollaan sitten apuna.

Pikkuveljeni tulee ulkomailta vanhempien luokse jouluksi. Hän tekee meille beef wellingtonit, ei siis ole perinteistä jouluruokaa. Kuustakaan ei ole.

Äiti mankui, että oltaisiin kaikki yötä heidän luonaan, mutta me muut sisarukset asumme ihan parinkymmenen minuutin ajomatkan päässä, ja paremmin saa unta omassa sängyssä.

Minä vastaan jälkiruuasta.

Toki suurin työ on äidin harteilla, isä saattaa ehkä imuroida tai tampata mattoja, mutta he ovat kutsuneet meidät kotiinsa.

Yleensä sellaiset lapset, jotka elävät yksin, menevät vanhempiensa luo jouluksi. Kun on pariuduttu, tulee eteen pulma, kumman vanhempien luokse mennään.

Monet vanhemmat luopuvat omakotitalosta, kun lapset muuttavat pois. Hankitaan kerrostalokaksio tai kolmio. Sinne onkin sitten jo hankalaa majoittaa lapsiperheitä.

Mitä olen seurannut, niin yksin leskeksi jääneet kutsutaan vuoro vuosina lasten perheiden luo jouluksi. On paljon helpompaa yhden matkustaan verrattuna perheeseen ja tilakysymys se on myös.

Jouluun kasautuu niin paljon unelmia - hyvä, lämmin, hellä - eikä se aina vastaa odotuksia. On vapauttavaa katkaista rutiinit ja viettää erilainen joulu. Meille se oli joulu mökillä. Pois jäi kierros vanhempien ja appivanhempien luona.

Ja kuinka ollakkaan, kaikki huomasivat, että jouluhan voikin olla hyvä ihan omalla porukalla, oikeastaan parempikin. Nyt on taas toisenlainen joulu, lähdetään Kanarialle, jonne lähtevät myös appivanhemmat. Asutaan eri hotelleissa, mutta käydään yhdessä illallisilla. Eikä mitään jouluhössötystä.

tää on niin vaikeeta, mennään sukulaisiin koska niin on aina ollut ja niin tulee olla ja pyhäinhäväistys jollei mennä...

Ja sitten siellä ehkä kuitenkin on se marttyyrikruunu vastassa kaivaten vuosittaista kiillotustaan, kun kaikki on laitettu, tortut ja lootat.  Mulle ei olisi mikään ongelma eikä rasite laittaa pöytää, joko itse tai ostaa valmista kaupasta/ ravintolasta take away systeemillä. Mutta kun missään tapauksessa ei saa viedä mitään ruokia, koska siinä menisi just tämän laittajan joulu piloille, koska joulun idea on se, että HÄN on sen laittanut. Ihme kuvio, joka ihan tosissaan ottaa  päähän, mutta parin kolmen tunnin visiitillä välttää sitten vuoden kaunat ja mökötykset ja vähän kun sitten vielä jaksaa kehua, että oletpas laittanut ihanaa, kiitos nyt, itse ei osattaisi lähellekään näin hyvää jne... niin siinä sitten saa olla taas vuoden rauhassa itse kukin ja kokata vaan ittelleen. 

toivon, etten sekoa tullessani keski-ikäiseksi vaan pystyisin kommunikoimaan asiallisesti omien aikuisten lasteni kanssa enkä ala pelata mitään pelejä tällaisilla kuka kävi prismassa jonottamassa ja kuka paistoi kinkun. 

Meillä on jo vuosia ja taas vuosia vietetty joulua minun kotona. Äitini teki kolmivuorotyötä sairaalassa, joten töihinlähtö oli usein esim. aattoiltana yövuoroon, tai joulupäivänä joku vuoro.

Emme halunneet enää aikuisena rasittaa äitiä joulun valmisteluilla, joten otimme siskoni kanssa vastuun hommista. Molempien (meidän siskosten) perheet, vanhempani ja isäni kuoltua äitini, olemme viettäneet joulua meillä.

Äitini on taas tulossa meille jouluksi, eikä tulisi mieleenkään odottaa hänen laittavan enää kaikille joulua. Mieheni ei myöskään ole kädetön ja valmistaakin suurimman osan jouluherkuista, yhteispelillä siis mennään.

Vitsi musta olisi ihana nuorena ihmisenä kerrankin viettää joulua ihan omassa kotona puolison kanssa ja oikeasti rentoutua raskaan opiskelusyksyn jälkeen. Mutta kun molempien vanhemmat on eronneet ja vaatii meitä luokseen pyhien aikana, niin joka joulu pitää siis reissata edes takas eri paikkakunnille ja julkisilla vielä. Ja suurin osa joulusta ei ole edes hauskaa, kun täytyy kuunnella just tällaista maarttyyrivalittamista ihmisiltä, jotka on itse vaatineet meitä tulemaan luokseen. 

Miksi luullaan ja kuvitellaan niin paljon, miksi ei puhuta selvää suomea? Miksi loukkaannutaan niin helposti, jos suunnitelmat eivät suju oman mielen mukaan? Jos menette vanhempien luo, he loukkaantuvat, kun on niin paljon tekemistä. Jos ette mene, niin taas loukkaannutaan, kun ei edes jouluna ... Ole siinä sitten puhtaan kaulan kanssa. Tee niin tai näin, aina väärin päin!

Minä olen perheetön, joten vietin joulua lapsuudenkodissa niin kauan kuin isäpuoli eli. Siellä me kaksi vanhaa varista istuimme telkkarin ääressä ja keittelimme välillä kahvia ja ruokaa. Ei tarvinnut pokkuroida eikä orjailla ketään. Sitten isäpuolikin kuoli ja olin yhden joulun enoni luona, mutta siihen yhteen se jäi. Vaikka olimme läheisiä, niin jotenkin se ei vaan sujunut, vaikka tilaakin oli. Enolla oli jostain syntynyt päähänpinttymä, että hänen pitää olla hyvä isäntä ja pitää minulle seuraa. Ja juuri sitä en kaivannut. Lapsuudenkodissa ei koskaan ollut sitä tunnetta. No, sen yhden joulun jälkeen päätinkin sitten ruveta viettämään joulut omassa seurassani. Nyt taitaa olla jo kymmenes joulu tulossa. Olen kai sen verran erakoitunut, että nautin, kun ei tarvitse elää kenenkään toisen toiveiden mukaan.

No mä kutsunkin ensi vuonna koko perheen tänne mun luokse. Hyvin me kahdeksan ihmistä varmaan pärjätään täällä 23 neliön kämpässä ja ilman tiskikonetta 

Vierailija kirjoitti:

Sen takia ilmoitimme jo toista vuotta isälleni ja mieheni vanhemmille,että joulua vietetään meillä eikä heidän tarvitse huolehtia mistään,me hoidamme ruoat ja kaiken muun. Anoppi viime vuonna iloitsi kovin,ei ollut päässyt valmiiseen joulupöytään 30 vuoteen. Toista miniää moinen ei hetkauta vaan koko perheen voimin menevät joulupäivänä anoppilaan niin me osaltamme edes yritämme helpottaa työn määrää.

Miksi miniää pitäisi hetkauttaa? Onko se joku naisten ikiaikainen tehtävä passata anoppi ja appi hautaan asti? Mikä miesten tehtävä on jouluna? Istua joulupöytään samaan aikaan kun akat marttyyrinä kitisee keittiössä?

Meillä tämä on erittäin ajankohtainen keskustelu. Ollaan aina vietetty joulut minun tai mieheni vanhempien luona. Ensin aattona minun vanhempien luona ja sitten ajettu joulupäivänä miehen vanhempien luokse. Seuraavana jouluna toisinpäin. Asutaan kaikki lähekkäin joten paikan vaihto on ollut helppoa.

Viime jouluna olimme joulupäivästä tapaninpäivään minun vanhempien luona. Huomasin äitistä (64v silloin) että jaksamisen kanssa oli vähän niin ja näin, tapaninpäivänä vaikutti olevan väsynyt. Siitä huolimatta ettei yksin tehnyt kaikkea. Sanoinkin miehelle että jatkoa täytyy alkaa miettimään, ei me ikuisesti voida raahautua vanhempien haitaksi jouluna. Tänä vuonna on viimeinen joulu, minkä vietämme pois omasta kotoa. Sen verran on tullut uutta, että olen kutsunut omat sisarukset aattopäivän riisipuurolle meille, sen jälkeen lähdemme siitä porukalla vanhemmilleni . Ensi vuonna ollaan meidän kotona ja ollaan päätetty kutsua molempien vanhemmat ja sisarukset perheineen joulun viettoon. Itse nautin jouluna olla kaikkien läheisten kanssa, mietityttää että jos eivät halua tullakaan meille. Sekin mietityttää että miten saan tehtyä joulusta tunnelmallisen meidän kodissa. Se nyt on selvää että äiti ei viihdy jos laitan vain sohvalle istumaan, ajattelin että se auttaa jos pyydän tekemään jouluksi jotain ruokia ja kyselen reseptejä maailman parhaisiin äidin laatikoihin. Mutta silti...

Kyllä meidän lapset saavat elää siinä kuvitelmassa, että joulunsa saavat viettää meillä hamaan kuolemaani asti. Ja innoissani ne joulut järjestänkin..

up

Vaikea kuvitella muutakaan, kun molemmilta puolilta on jo melkein itkua vääntäen maaniteltu, voitaisiinko sittenkin tulla.

Vierailija kirjoitti:

Kuka ne lapset on tähän opettanut?

Tämä. Jotenkin niin naurettavaa olla muka pahoillaan siitä, että lapset välittävät. Mietipä aloittaja, jos lapsesi eivät edes haluaisi nähdä sinua jouluna? Minä en aio edes soittaa omalle äidilleni, isästä nyt puhumattakaan, saavat nuolla näppejään ja tehdä ihan mitä tahtovat, kun eivät aikoinaan minusta välittäneet. Ei tulisi mieleenkään ottaa itsestäänselvyytenä sitä, että vanhemmat hoitavat kaiken, itsepä olet lapsesi sellaiseen opettanut.