Älkää eläkö kuvitelmassa, että vanhempanne järjestävät innoissaan joulua teille aikuisille lapsille!

En minä kyllä kuvittelekaan. Ongelma vain että äitini on juuri se palstan joulumarttyyri joka ei suostu jakamaan vastuita lainkaan. Olen vienyt sinne ruokaakin, mutta niitä ei suostuta laittamaan tarjolle eikä edes maistamaan, vaikka miten pyytäisin. 

Sitten jeesustelee koko tammikuun miten raskasta oli taas tehdä kaikki yksin.

Vierailija kirjoitti:

Ei se mitään, jos lapset asuvat lähellä ja tulevat aattoiltana illalliselle ja tuovat jotain vielä sovitusti joulupöytään. Mutta jos tulevat yöksi tai vielä pahempaa - moneksi yöksi, sitä ei kyllä kukaan tuntemistani halua.

Kiirettä, melua, ahtautta, kaikkea muuta kuin joulurauhaa!

Juuri näin! 

T. Ap

Etkö ole jo ihan iso tyttö? Joka tee omat valinnat, arviot ja päätökset omassa elämässä?

Äitini on jo se ikäinen, että hän ei typistä itseään lapsen tasolle vaan ihan saa sanottua mitä haluaa ja mitä ei.

Sinä et ole koko totuus asiassa!

Värikynät ovat oikein oivallinen ja mielenkiintoinen lelu aikuistenkin käyttöön, mutta trolleissa niitä kannattaa käyttää vähän maltillisemmin.

Minä taas odotan sitä, että pääsen vanhempieni luokse kokkaamaan ja muutenkin järjestämään joulua. Lahjoja en edes toivo.

Kannattaa pyytää niiltä lapsilta apua eikä vaan turpa rullalla paahtaa niska limassa ja välittää, kun kukaan ei auta.

Älkää te vanhemmat kuvitelko, että lapset tulevat teille joulun viettoon innosta puhkuen. Velvollisuudentunnosta siellä useimmiten käydään.

Puolen vuoden päästä sama valitus kesämökin vieraista; puhukaa ihmiset toisillenne ja kertokaa halunne ja toiveenne!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sen takia ilmoitimme jo toista vuotta isälleni ja mieheni vanhemmille,että joulua vietetään meillä eikä heidän tarvitse huolehtia mistään,me hoidamme ruoat ja kaiken muun. Anoppi viime vuonna iloitsi kovin,ei ollut päässyt valmiiseen joulupöytään 30 vuoteen. Toista miniää moinen ei hetkauta vaan koko perheen voimin menevät joulupäivänä anoppilaan niin me osaltamme edes yritämme helpottaa työn määrää.

 

Ai että toista miniää :D Mies tietty niin kehitysvammainen ettei voisi mitenkään ottaa vastuuta mistään?

Sanotaan niin,että kutakuinkin. Mies on niin vässykkä ettei sanotuksi saa. Vaimo määrää ja päättää aivan kaikesta. Sääliksi käy.

Viettäisin mielelläni jouluni jossain palmun alla, mutta vanhempani niin kovasti toivovat mun menevän jouluksi "maalle", että reissaan aina vasta vähän keväämmällä. Olen kolmekymppinen ainoa lapsi ja lapseton, joten tuskinpa hirveää hulinaakaan on tiedossa.

Vierailija kirjoitti:

Ei se mitään, jos lapset asuvat lähellä ja tulevat aattoiltana illalliselle ja tuovat jotain vielä sovitusti joulupöytään. Mutta jos tulevat yöksi tai vielä pahempaa - moneksi yöksi, sitä ei kyllä kukaan tuntemistani halua.

Kiirettä, melua, ahtautta, kaikkea muuta kuin joulurauhaa!

Aijaa, mun vanhempani alkavat soittelemaan jo marraskuussa minulle ja sisarelleni, että kai me tullaan jo aatonaattona heille viettämään joulua.

Tosin, me osaamme kyllä siivota, tehdä jouluruokaa ja paistaa sitä kinkkua sekä muutenkin olla hyödyksi eikä vaan maata sohvalla täyshoitoa odottaen. Kannattaa opettaa ne lapset pienestä asti osallistumaan niin saa toimeliaita ja avuliaita aikuisia.

Meillä on äiti alkanut puhumaan jo yli kuukausi sitten, että tulettehan varmasti jouluna ja millä kokoonpanolla ja kuinka monta yötä ollaan. Harmitteli jo, kun yhden sisaren kohdalla oli epävarmaa, tulevatko aatoksi vai seuraavana päivänä vasta. Ollaan aina vietetty joulua isosti. Ennen kuin oli meidän äidin vuoro, hänen paljon vanhempi siskonsa järkkäsi, sitä ennen heidän äitinsä. (Tai "järkkäsi", tarjosi tilat, jokainen kuitenkin tulee ajoissa, tuo tuliaisia, osallistuu ruuanlaittoon. mm. aikaisempana viikonloppuna tehdään yhdessä jo laatikoita valmiiksi, jouluna kaikki siivoavat ja auttavat ruuanlaitossa jne).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se mitään, jos lapset asuvat lähellä ja tulevat aattoiltana illalliselle ja tuovat jotain vielä sovitusti joulupöytään. Mutta jos tulevat yöksi tai vielä pahempaa - moneksi yöksi, sitä ei kyllä kukaan tuntemistani halua.

Kiirettä, melua, ahtautta, kaikkea muuta kuin joulurauhaa!

Juuri näin! 

T. Ap

Ap, ymmärrätkö nyt ollenkaan, että hyvin todennäköisesti ne lapsetkin viettäisivät paljon mieluummin joulua kaikessa rauhassa omassa kodissaan. Mutta kun he kuvittelevat, että sinä pahastut tai ainakin koet olosi yksinäiseksi, jos he eivät tule käymään ja ole saman tien monta yötä. Mitä jos nyt kerrankin kertoisit ihan suoraan lapsillesi, mitä sinä toivot, etkä kuvittele, että he osaavat lukea ajatuksesi.

Minä olin ainakin todella helpottunut, kun eräs vanhempi sukulainen kuoli, ja saatoimme hyvällä omallatunnolla ruveta viettämään joulua omassa kodissamme ja kutsua äitimme sinne sen sijaan, että piti tämän sukulaisen vuoksi mennä aina jouluna äidin luokse ja viettää siellä joulua ahtaissa tiloissa.

Niin no, sitä niittää mitä on kylvänyt. Mulle ei tulisi mieleenkään tulla valmiiseen pöytää ja istua passattavana koko joulua vaikka vanhemmilleni menenkin. Ei se tuollaista ollut lapsenakaan, vaan kaikki osallistuimme kykyjemme mukaan joulun tekemiseen.

No voi, voi....

Itse järjestän kyllä mielelläni joulun sitten omille lapsilleni. Vanhemmilla emme käy kun piipahtamassa.

Ja kenenkähän vika se on jos aikuiset lapset eivät vieläkään osaa osallistua siivoamiseen tai ruoanlaittoon (tässä tapauksessa jouluruuan)? Taitaa monessa tällaisessa tapauksessa olla taustalla se, että ne lapset on passattu pilalle jo siellä lapsuudessa ja sitten kitistään, kun lasten kasvettua aikuiseksi pitää niittää sitä mitä on kylvänyt.

Siinä tapauksessa vanhempien kannattaisi varmaan muotoilla asiansa jotenkin muuten kuin kysymällä "Minä päivänä te tänä vuonna tulette meille?" Ei siis että tuletteko vaan suoraan päivä ja mieluusti jo ainakin kuukautta ennen. Yksi vuosi asuttiin ulkomailla eikä käyty jouluna ja vastaus oli luokkaa ":'( Ettekö tulekaan :'(?"

Ap, ymmärrätkö nyt ollenkaan, että hyvin todennäköisesti ne lapsetkin viettäisivät paljon mieluummin joulua kaikessa rauhassa omassa kodissaan. Mutta kun he kuvittelevat, että sinä pahastut tai ainakin koet olosi yksinäiseksi, jos he eivät tule käymään ja ole saman tien monta yötä. Mitä jos nyt kerrankin kertoisit ihan suoraan lapsillesi, mitä sinä toivot, etkä kuvittele, että he osaavat lukea ajatuksesi.

Minä olin ainakin todella helpottunut, kun eräs vanhempi sukulainen kuoli, ja saatoimme hyvällä omallatunnolla ruveta viettämään joulua omassa kodissamme ja kutsua äitimme sinne sen sijaan, että piti tämän sukulaisen vuoksi mennä aina jouluna äidin luokse ja viettää siellä joulua ahtaissa tiloissa.[/quote]

Näin minäkin uskon. Mikä helpotus oli muutama vuosi sitten, kun leikkaus esti vanhempiani järjestämästä joulua. Ei tarvinnut pakata autoa, ajaa montaa tuntia, yöpyä siskonpedissä. Ja kun myöhemmin varovasti kerrottiin vanhemmille, että pahastuisivatko he, jos me jäätäisiin seuraavanakin jouluna kotiin, niin vastaus oli, että vaikka lapsenlapset niin kivoja ovatkin, niin monta päivää kävi jo voimien päälle.

Ihanan rauhallista joulua kaikille!

Taitaa ottaa aika koville, ettei muut suostu järjestämään joulua sinulle.

Meillä isovanhemmat pitävät itsestäänselvyytenä, että menemme heille (toki teemme ruokia myös yhteiseen pöytään). Meilläkin soittelevat jo pitkään ennen joulua ja varmistelevat, että tulemmehan varmasti. Lahjoja emme ole vailla, mutta lasten lahjatoiveita kysyttäessä olemme kertoneet niitä (kohtuuhintaisia).

Tuohon toiseen keskuteluun vielä viitaten: jos halutaan viettää joulua laajemmassa porukassa kuin ydinperheellä, niin väistämättä joku joutuu tulemaan muuhun kuin "omaan pöytään". Miksi sen pitäisi välttämättä sitten olla niin, että pikkulapsiperheiden vanhemmat toimivat emäntinä/isäntinä? Jos isovanhemmat ovat hyväkuntoisia eivätkä kovin vanhoja?

Tietenkään kenenkään ei pidä vasten tahtoaan järjestää mitään! Ymmärrän täysin ap:n uupumuksen, mutta silloin pitää uskaltaa sanoa asiasta.

En elä kuvitelmissa. Äitini rakastaa joulun laittamista YHDESSÄ meidän lasten kanssa. Isäni on kuollut joten äiti jäisi aivan yksin jos emme viettäisi joulua hänen kanssaan. Jaamme joka joulu jokaiselle jonkun tehtävän liittyen joulunviettoon ja jokainen tuo mukanaan jotakin joulupöytään. Esim.minä tuon jälkiruoan sekä kalatarjottavat, siskoni kahta eri laatikkoa sekä juustoja, veljeni viinit ja kinkun jne jne. Kaikki osallistuvat. En tunne ketään joka ei haluaisi omia lapsiaan/lapsen lapsiaan kylään jouluna.