Miksi ihmiset ajattelevat, että introvertti=ujo ja sosiaalisia tilanteita pelkäävä?

No monet introvertit ovat siinä väsymyksen tilassa jatkuvasti. Olin itse monta vuotta asiakaspalvelutyössä, ja se vei kaikki voimani, niin että todellakin karttelin kaikkia muita sosiaalisia tilanteita, koska en vain jaksanut niitä.

Se väsymys ei muuten ole fyysistä, vaikka tuntuu siltä. Kun olet uupunut ihmisseurasta, paras keino "ladata akkuja" on lähteä vaikka patikoimaan luontopolulle. Kokeilepa joskus. Mitä vähemmän siellä on muita ihmisiä, sitä parempi. Joskus menen myös järvelle soutamaan, kun saan veneen lainaan.

Sanopa muuta. Itselläni tosin oli myös sosiaalisten tilanteiden pelko, mutta nykyään se on kontrollissa. Olen silti isoissa ryhmissä aina niitä hiljaisimpia, mutta se tuntuu tosi luonnolliselta eikä johdu mistään ujostelusta. Ja jos olen yhden illan esimerkiksi juhlissa, joissa paljon ihmisiä tai muuten vaan olen ollut monta päivää peräkkäin suurimman osan ajasta aktiivisessa vuorovaikutuksessa, niin kyllä todellakin tuntuu sen jälkeen ihanalta saada olla aivan omissa oloissaan päivä ja ladata akkuja.

Tämä. Itse olen äärimmäisen introvertti, jopa erakko. Välttelen ja kammoan esim. naapurin näkemistä rivitalomme postilaatikoilla. Mutta toisaalta, jos nyt pakosta joudun sosiaaliseen tilanteeseen, en ole yhtään ujo. Olen päinvastoin kovaääninen, mielipiteitä laukova, suorapuheinen. Minua yleisesti sen takia esim. töissä pidetään äärimmäisenä ekstroverttinä jopa, että minä olen se yleensä joka palavereissa avaa suunsa asioista joita muut vaan hautovat sisällään uskaltamatta sanoa.

Tämä yhdistelmä johtaa siihen että useimpien mielestä olen vaan ns. mulkku. Koska ujous ei selitä ihmisten välttelyäni - kaikki kanssani jutelleet kun näkevät heti että en ole todellakaan ujo - niin kysehän on ihmisten mielestä oltava siitä, että vaan halveksin ja inhoan heitä henk.koht, ja siksi välttelen. Onneksi tämä ei minua haittaa, koska tosiaan, jos mahdollista mieluiten eläisin totaalierakkona, vain työnteon pakko sen estää.

Väärä tulkinta introvertin käytöksestä.

Saako sanoa? Sanon kuitenkin. Ovat tyhmiä.

Niin no, ketkä kuvittelee ja mitä. Siis jos sanot, että olet introvertti ihmiset kuvittelevat, että olet myös ujo ja kammoat sosiaalisia tilanteita?

Vai ihmiset eivät osaa erottaa sitä, onko nurkassa kyhjöttävä ihminen ujo (häntä kannattaa käydä pyytämässä mukaan) vai introvertti (hän viihtyy juuri siellä missä on ja hän kyllä liittyy seuraan, jos haluaa)?

Minä olen ehta introvertti, naimisissa toisen samanlaisen kanssa ja ystäväpiiriin kuuluu paljon samantyyppisiä ihmisiä. Kukaan meistä ei ole ujo, lähinnä ehkä nirso ihmisten suhteen - sosiaaliset suhteet syövät enemmän energiaa kuin tuovat, joten ne riittävät pieninä annoksina ja harvakseltaan.Ei se määrä, vaan se laatu ;)

Sama pätee kontakteihin toisen sukupuolen kanssa, helpolla ei pääse lähelle. Rakastan yksityisyyttäni, ja olen hyvin tarkka siitä, kenet kutsun kotiini, enkä kuuna päivänä laita mitään itsestäni sosiaaliseen mediaan. Viikonloppuna tapasimme ystäviä, jotka on nähty viimeksi puolitoista vuotta sitten, ketään ei haitannut kulunut aika. Perheessä on vain yksi lapsi (samasta puusta veisetty teini) ja paljon koti-iltoja. Harrastukset yksilöurheilua jne.

Ujous on ihan eri asia.

Tasan ei käy onnenjyvät. Mä olen sosiaalisesti kömpelö, arka ja ujo ekstrovertti, eli ihminen joka kaipaisi muiden seuraa vaikka joka päivä (tai edes joka viikko, koska usein menee kuukausiakin ilman).

Tavallaan vähän ärsyttääkin introverttiydestä kovaan ääneen mölisevät sosiaaliset ihmiset. Ei sillä, ymmärrän että persoonalleen ei kukaan mitään voi. Mutta miten teillä voi olla varaa "heittää hukkaan" kaikki ne kaverit ja tuttavat, linnoittautumalla yksin kotiin tai tapaamalla vain muutamia mieluisimpia ;( Mä antaisin puoli valtakuntaa edes yhdestä mukiinmenevästä ihmisestä, joka haluaisi silloin tällöin nähdä.

Vierailija kirjoitti:

Tasan ei käy onnenjyvät. Mä olen sosiaalisesti kömpelö, arka ja ujo ekstrovertti, eli ihminen joka kaipaisi muiden seuraa vaikka joka päivä (tai edes joka viikko, koska usein menee kuukausiakin ilman).

Tavallaan vähän ärsyttääkin introverttiydestä kovaan ääneen mölisevät sosiaaliset ihmiset. Ei sillä, ymmärrän että persoonalleen ei kukaan mitään voi. Mutta miten teillä voi olla varaa "heittää hukkaan" kaikki ne kaverit ja tuttavat, linnoittautumalla yksin kotiin tai tapaamalla vain muutamia mieluisimpia ;( Mä antaisin puoli valtakuntaa edes yhdestä mukiinmenevästä ihmisestä, joka haluaisi silloin tällöin nähdä.

Juuri mietinkin, onko olemassa ujoja ekstrovertteja - näemmä on. Mahtaisitko löytää seuraa esimerkiksi harrastusten kautta? Olisiko helpompaa tutustua ihmiseen, jolla on samanlaiset kiinnostuksenkohteet?

Minä taas olen ujo ja epäsosiaalinen introvertti, mikä on ehkä vähän parempi tilanne. En viihdy isoissa ihmisjoukoissa, ja kahdestaankin on yleensä hirveän kiusallista. Olen koko elämäni aikana tavannut vain muutaman ihmisen, joiden seurassa on ollut hyvä olla. En siis osaa hakeutua ihmisten seuraan mutta onneksi en hirveästi kaipaakaan sitä.

Minä olen vuorovaikutusammatissa (opettaja) ja tapaan ystäviäni ainakin pari kertaa viikossa. Olen silti introvertti enkä kestä esimerkiksi viikonloppua vanhempieni tai appivanhempieni luona kiipeämättä seinille. Lapsettomana minulla on riittävästi aikaa latautua ja olla myös itsekseni. Jos meillä olisi lapsia, tämä ei onnistuisi millään.

nosto

Vierailija kirjoitti:

nosto

lasku

Minäkään en ole lainkaan ujo ja pärjään asiakkaiden kanssa hyvin. En vain erityisemmin välitä ja jatkuva asiakaspalvelu olisi liian raskasta. Juhlista en tykkää enkä varsinkaan "small talkista".  En todellakaan jaksaisi suuria kaveriporukoita monta kertaa viikossa. Nautin siitä, kun saan olla jossain luonnossa täydessä rauhassa ja kuunnella linnun laulua. 

Juuri näin. Minä tulen ihan hyvin toimeen ihmisten kanssa ja juttelen mielelläni vaikka mistä, mutta en jaksa muita ihmisiä hirveän pitkän aikaa enkä suurina laumoina.