Minkä ikäisenä on noloa mennä vielä vanhemmilleen joulupöytään?

Vierailija kirjoitti:

Onhan se hurjaa, että joku joutuu lauittamaan jouluruuat 40 vuotta tai jopa 50 vuotta. Ensin kun omat lapset olivat pieniä, sitten kun omat lapset olivat suuria, sitten kun omilla lapsilla oli puolisot, sitten kun lapsenlapsiakin jo oli - aina vain se yksi joutuu laittamaan!

Miten tämän perustelette? Teidän äitinne oli teidän iässänne laittanut jo parikymmentä vuotta joulun perheelle, miksi te yhtäkkiä lopetatte tämän ja jatkatte vanhemmillanne hengailua keski-ikään saakka, jotkut melkein eläkeikään saakka.

Toiset ihmiset voivat oikeasti keskustella näistä asioista. Ja toiset voivat siitä huolimatta laittaa joulun yhdessä, että joulunvietto tapahtuu vanhempien luona. Ajatella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Laitan itse jouluruuan. Mutta myös äitini haluaa laittaa jouluruuan kaikille lapsilleen. Hänestä on ihanaa kun kaikki on saman pöydän ääressä, lapset perheineen. Tietenkin autan häntä. Äitini on 63v.

Etkö SINÄ halua laittaa lapsillesi?

Oliko niin, että kun olit pieni, äitisi laittoi joulun myös silloin, ei mummosi?

Eka lause. Teen itse kaikki jouluruuat. Tehdään piparit ja tortut muksujen kanssa jne. Miksi olet katkera siitä että äitini tahtoo tehdä näin? Ja ehkäpä juuri siksi haluaa ettemme ole käyneet jouluna mummoloissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kutonen, otitko avausviesti pilkkana? Kysyin teiltä teidän mielipidettä. Mitä mieltä sinä olet? Kehtaisitko itse vielä 60 vuotiaana mennä 85 vuotiaalle? Missä sinusta se raja menee?

Otin avauksen typeränä. Olet jo päättänyt, mikä muiden ihmisten kohdalla on sopivaa ja miten se kussakin perhekunnassa menee. Raja menee siinä, mitä ihmiset keskenään sopivat. Mutta 65- ja 85-vuotiasta on aika kummallista verrata keskenään, koska 65-vuotias ja 85-vuotias ihminen ovat yleensä aika erilaisessa kunnossa. Ei kyse ole kehtaamisesta, vaan siitä, mitä yhdessä sovitaan.

Sinä olet päättänyt että minä olen päättänyt ;-) En minä. Minä kerroin miten minä teen, ja kysyin teiltä mielipidettä siihen että miten kauan on noloa mennä vanhemmilleen valmiiseen pöytään. Minusta on noloa jos on itselläkin jo perhe ja varaa, mennä valmiiseen pöytään. Mutta en ole päättänyt että minun mielipiteeni olisi totuus, se on vain minun mielipiteeni ja minä kysyin teidän muiden mielipidettä. Onko tämä sinulle vaikeaa ymmärtää?

18 -vuotias pystyy jo hyvin elättämään itsensä ja hankkimaan oman asunnon - ja omat kinkkunsa ja laatikkonsa.

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen ap:n saamia alapeukkuja, sillä minustakin on ihmisiltä noloa aikuisena vielä taantua lapsen asteelle omien vanhempien seurassa. Köyhänä opiskelijana on ehkä vielä täysi-ikäisenäkin ok mennä vanhemmille syömään, mutta silloinkin kuuluu kyllä auttaa ruoan valmistuksessa ja siivouksessa, eikä vaan käydä valmiissa pöydässä istumassa. Sen jälkeen kun siirtyy työelämään eikä ole enää taloudellisessa mielessä alisteisessa asemassa, kuuluu jo osallistua täysivaltaisesti sen ruoankin hankintaan ja/tai kutsua vastavuoroisesti vanhemmat omaan kotiin syömään. 

Ilmeisesti näitä vanhempiaan kuppaavia on iso osa ihmisistä, kun noin hirveän hyökkääviä vastauksia olet ap saanut... 

Mitä lapsen tasolle taantumista siinä oikein on? Meillä on läheiset välit suvun kanssa. Suomaiseen AV-mammatyyliin toki kuuluu se, että sukulaiset ovat vihollisia ja vanhempienkin kanssa on etäiset välit, mutta meidän suvun tyyli on aika erilainen.

62v(äitini). 38v(minä). ja 17v.(tyttäreni)  Eli me olemme kaikki menossa 85 vuotiaan isoäidin valmistamaan joulupöytään. Joka on sanonut, että pirulauta te tulette niin kauan kun minä tässä könkkään! :D

Enpä tiennyt että näissäkin asioissa on joku ikäraja...

Eiköhän jokainen itse päätä miten joulunsa viettää. Anoppilassa 50-vuotiaat sisarukset kokoontuvat joulupäivänä vanhempiensa luokse syömään, samoin heidän puolisonsa, lapsensa ja lasten kumppanit. Toki vanhukset saavat apua ja itse he vieraat kutsuvat. 

Äitini (yli 50), minä ja siskoni (n.25) menemme jouluksi mummolaan. Kovasti ollaan tervetulleita ja toki autetaan ruuanlaitossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kutonen, otitko avausviesti pilkkana? Kysyin teiltä teidän mielipidettä. Mitä mieltä sinä olet? Kehtaisitko itse vielä 60 vuotiaana mennä 85 vuotiaalle? Missä sinusta se raja menee?

Otin avauksen typeränä. Olet jo päättänyt, mikä muiden ihmisten kohdalla on sopivaa ja miten se kussakin perhekunnassa menee. Raja menee siinä, mitä ihmiset keskenään sopivat. Mutta 65- ja 85-vuotiasta on aika kummallista verrata keskenään, koska 65-vuotias ja 85-vuotias ihminen ovat yleensä aika erilaisessa kunnossa. Ei kyse ole kehtaamisesta, vaan siitä, mitä yhdessä sovitaan.

 

Sinä olet päättänyt että minä olen päättänyt ;-) En minä. Minä kerroin miten minä teen, ja kysyin teiltä mielipidettä siihen että miten kauan on noloa mennä vanhemmilleen valmiiseen pöytään. Minusta on noloa jos on itselläkin jo perhe ja varaa, mennä valmiiseen pöytään. Mutta en ole päättänyt että minun mielipiteeni olisi totuus, se on vain minun mielipiteeni ja minä kysyin teidän muiden mielipidettä. Onko tämä sinulle vaikeaa ymmärtää?

Okei. Mutta jos kysyt mielipidettä, miksi nimitä yhteistä joulunviettoa "lapsen roolin jäämiseksi päälle" ja ihmettelet, että jotkut kaverisi eivät olekaan asiasta samaa mieltä kuin sinä?

Tuleeko sulle oikeasti yllätyksenä, että jotkut ihmiset menee sukulaistensa luokse, koska he pitävät sukulaisistaan, eivät koska saavat siellä ilmaista ruokaa? Monelle mummolle tai äidille on myös jopa kunniatehtävä tehdä koko perheen/suvun jouluruoat.

Lisäksi on todella halventavaa niin monia virkeitä vanhuksia kohtaan sulta vihjata, että joku jouluaterian kokkaaminen olisi heille liian raskasta.

Jos haluaa sukulaisten tai vanhempien kanssa joulua viettää niin mitäs noloa siinä on? Ja kohteliasta mennä ruoka pöytään kun kutsutaan.

Haa haa haa.  Kukin tavallaan.  Ikäni on 45 ja edelleen vanhempani järjestävät joulun. Viime vuonna suku kokoontui ensimmäistä kertaa vanhempieni kodin sijaan veljeni luona, tänä jouluna olemme ensimmäistä kertaa meillä. Saan aina isältä joululahjaksi joulukuusen, jonka hän kaataa omasta metsästä. Äitini on taas ilmoittanut paistavansa kinkun, kalkkunan ja laatikot. 

Toki jo monta vuotta olemme veljeni perheen kanssa tehneet oman osamme. Veljeni perheestä tulee joulukalat ja kalapattee sekä yksi iso kakku. Minun perheeni vastaa koristeluista, joululauluista sekä muusta ohjelmasta, alkuruoasta, juustolautasesta sekä makeista herkuista.

Näillä mennään niin kauan kuin vanhempani nauttivat joulun järjestämisestä. Kukin tekee sitä, missä on lahjakas ja sen mikä tuntuu itselle sopivan. Näin oli myös isovanhempieni aikaan tapana toimia.

Entä vanhempien muut lapset? Onko sinulla oikeus omia isovanhempi itsellesi. Meillä isovanhemmat haluavat koko perheen ympärilleen lapsuuden kotiimme jouluksi. Pitäisikö kieltäytyä kun av-mamman ohjekirjan mukaan se ei mene tismalleen oikein ja on noloa?

Vierailija kirjoitti:

Tuleeko sulle oikeasti yllätyksenä, että jotkut ihmiset menee sukulaistensa luokse, koska he pitävät sukulaisistaan, eivät koska saavat siellä ilmaista ruokaa? Monelle mummolle tai äidille on myös jopa kunniatehtävä tehdä koko perheen/suvun jouluruoat.

Lisäksi on todella halventavaa niin monia virkeitä vanhuksia kohtaan sulta vihjata, että joku jouluaterian kokkaaminen olisi heille liian raskasta.

Et selvästikään ole koskaan valmistanut jouluruokia koko suvulle yksin :O

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen ap:n saamia alapeukkuja, sillä minustakin on ihmisiltä noloa aikuisena vielä taantua lapsen asteelle omien vanhempien seurassa. Köyhänä opiskelijana on ehkä vielä täysi-ikäisenäkin ok mennä vanhemmille syömään, mutta silloinkin kuuluu kyllä auttaa ruoan valmistuksessa ja siivouksessa, eikä vaan käydä valmiissa pöydässä istumassa. Sen jälkeen kun siirtyy työelämään eikä ole enää taloudellisessa mielessä alisteisessa asemassa, kuuluu jo osallistua täysivaltaisesti sen ruoankin hankintaan ja/tai kutsua vastavuoroisesti vanhemmat omaan kotiin syömään. 

Ilmeisesti näitä vanhempiaan kuppaavia on iso osa ihmisistä, kun noin hirveän hyökkääviä vastauksia olet ap saanut... 

Mitä lapsen tasolle taantumista siinä oikein on? Meillä on läheiset välit suvun kanssa. Suomaiseen AV-mammatyyliin toki kuuluu se, että sukulaiset ovat vihollisia ja vanhempienkin kanssa on etäiset välit, mutta meidän suvun tyyli on aika erilainen.

Rautalankaa: lapsen tasolle taantumista on se, jos aikuinen menee säännöllisesti ja yksipuolisesti jonnekin syömään ilman, että tarjoutuu auttamaan valmisteluissa ja maksamaan/hankkimaan osuutensa ruoista. Tässä ei siis keskustella esim. siitä, että jokainen käy vuorollaan kylässä syömässä (ks. boldaamani kohta lainaamastasi kirjoituksestani), tai muusta ns. normaalista kanssakäymisestä vaan yksipuolisesta, toistuvasta toista hyväksikäyttävästä käyttäytymisestä. 

dskgj

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kutonen, otitko avausviesti pilkkana? Kysyin teiltä teidän mielipidettä. Mitä mieltä sinä olet? Kehtaisitko itse vielä 60 vuotiaana mennä 85 vuotiaalle? Missä sinusta se raja menee?

Otin avauksen typeränä. Olet jo päättänyt, mikä muiden ihmisten kohdalla on sopivaa ja miten se kussakin perhekunnassa menee. Raja menee siinä, mitä ihmiset keskenään sopivat. Mutta 65- ja 85-vuotiasta on aika kummallista verrata keskenään, koska 65-vuotias ja 85-vuotias ihminen ovat yleensä aika erilaisessa kunnossa. Ei kyse ole kehtaamisesta, vaan siitä, mitä yhdessä sovitaan.

 

Sinä olet päättänyt että minä olen päättänyt ;-) En minä. Minä kerroin miten minä teen, ja kysyin teiltä mielipidettä siihen että miten kauan on noloa mennä vanhemmilleen valmiiseen pöytään. Minusta on noloa jos on itselläkin jo perhe ja varaa, mennä valmiiseen pöytään. Mutta en ole päättänyt että minun mielipiteeni olisi totuus, se on vain minun mielipiteeni ja minä kysyin teidän muiden mielipidettä. Onko tämä sinulle vaikeaa ymmärtää?

Okei. Mutta jos kysyt mielipidettä, miksi nimitä yhteistä joulunviettoa "lapsen roolin jäämiseksi päälle" ja ihmettelet, että jotkut kaverisi eivät olekaan asiasta samaa mieltä kuin sinä?

Koska joulu on suuritöinen ja yleensä suuritöisten juhlien valmisteluihin saavat jättää osallistumatta vain lapset. ja saanhan minä ihmetellä miksi ihmisillä on erilaisia mielipiteitä? Miksei eriäviä mielipiteitä saisi ihmetellä? Ihmettelethän sinäkin minun mielipidettäni.

Mun anoppi on yli 80-vuotias, jonka kaikki lapsetkin ovat päälle viisikymppisiä. Anoppi tekee kaikki jouluruuat ja olettaa, että kaikki lapset perheineen käyvät siellä aattona syömässä. Itse teen omalle perheelle aattona ruuan ja olen varmasti parikymmentä vuotta pyytänyt anoppia, että ei pidä meille ruokia lämpimänä, me syömme kotona. Ei vaan mene perille. Joka joulu anoppi pahoittaa mielensä, kun miniä ei syö, vaikka hän "ihan teitä varten ruuat teki".

Ja miksikö anoppi ei tule meille? Ihan siitä syystä, että aattoon pitää mahduttaa minun vanhempani sisarusteni kera sekä anopin lapsetkin perheineen. Lapsilla on omat puolisot ja heidän vanhempansa sekä lapsenlapset alkavat olla perheellisiä. Se nyt ei mitenkään onnistu, että joka paikassa pitää olla aaton iltapäivä ja ilta. Sehän ei tule kuuloonkaan, että aaton tapaamisen voisi jättää väliin, kun "eihän sitä tiedä, viimeistä joulua tässä varmaan vietän".

Täällä nyt vain näitä "noloa mennä vanhempien luo joulupöytään" ihmisiä vituttaa kun ite kokkaavat eikä kukaan kutsu syömään :D miksi muuten niiden elämään vaikuttais kenen luona muut syö.

Tämä taitaa olla aika uusi perinne.

Meidän kirjoittajien äidit yleensä tekivät joulun meille ja sitä vietettiin ydinperheen kesken. Kaikilla kavereillanikin oli näin (olen syntynyt 60-luvun loppupuolella). Mummoloihin mentiin vasta joululomalla tai ehkä tapanina jne. Mutta joulut oltiin oman väen kesken ja jouluruuat laittoi äitini, ei mummoni.

Taitaa monilla olla aika sama tilanne eli se ruuat laittava äiti/anoppi on laittanut oman perheensä perustamisesta eli nuoresta vaimosta lähtien ne ruuat, eikä hän ole koskaan päässyt valmiiseen pöytään.

Minäkin laitan joulun lapsilleni (en ole vielä anoppi). He ovat opiskelijoita ja tulevat kotiin (vai pitäisikö laittaa "kotiin") jouluksi ja laitan tietenkin kaiken. Joskus olen miettinyt, miten tulevaisuudessa mahtaa käydä? Jos tulee puolisoita ja lapsia mukaan kuvaan, tulevatko he tänne meille ja laitanko edelleen jouluruuat vai ovatko he sitten omalla porukallaan joulun ja tapaamme ehkä joulun ja uuden vuoden välissä vasta?

En ainakaan minään marttyyrina ala vaatia heitä tulemaan satoja kilometrejä luoksemme, sillä minusta olisi aika kamalaa roikkua lapsissani sillä tavalla, etten antaisi heille täyttä vapautta elää kuten tykkäävät. Tervetulleina muttei pakon edessä, ei jouluna tai muinakaan päivinä. Enkä halua olla mikään kummastelija sen suhteen, miten lapseni haluavat joulunsa viettää.

Minulla ei ole myöskään tarvetta leikkiä mitään hanhiemoa, ei edes jouluna. Katsotaan nyt, mitä perinteitä muodostuu...

Niin kauan kun kutsutaan saa mennä omien vanhempien luo syömään. Toki pitää kysyä jaksaako ja mitä apua tarvitsee.

Äitini laittoi nautinnolla viimeisen joulun 74v. ja maaliskuussa oli jo kuollut. Mitään apua ei halunnut meiltä mutta apuna oli nuorempi miehensä.  Muistan ikuisesti kuinka onnellinen äiti oli siinä joulupöydässä kun katseli meitä muita. Äitini kertoi ennen jouluruokaa että hän ei voi hyvin ja mene lääkäriin tammikuun alussa. Minulla häivähti mielessä siinä mielessä että onkohan tämä "viimeinen joulu" mutta olihan se järkytys kuinka äkkiä kaikki oli ohi....kun siis äitini oli ihan täysillä matkassa ja teki vielä töitäkin.